torstai 31. joulukuuta 2009

Hyvästit vanhalle vuodelle

Vuoden viimeisen päivän aatokseni ovat viime vuosina olleet melko hajanaisia ja keskeytyneitä, lähinnä tämän lapsiperhe-elämän ansiosta tai vuoksi. Tänä vuonna minulla on hetki aikaa miettiä kulunutta vuotta rauhassa, mutta pään sisällä ei tänään rauhaa löydy kotikaupunkini Espoon kauppakeskus Sellon tapahtumien vuoksi.

Olin ajatellut laittaa tänne pientä katsausta kuluneesta vuodesta, ajatuksiani ja toiveitani uudelle vuodelle sekä muutamia korukuvia, mutta tänään ne tuntuvat jokseenkin kevyiltä ja asiaansopimattomilta. Ehkä aloitan uuden vuoden niillä, mutta tänään lähetän ajatukseni Sellon ampumavälikohtauksessa menehtyneille sekä heidän läheisilleen, joille ei olisi pahempaa päätöstä vuodelle voinut tulla. 

Toivotan menehtyneiden perheille, sukulaisille ja ystäville paljon voimia uudelle vuodelle, jotta jokainen heistä jaksaa nousta aamuisin jatkamaan omaa elämäänsä, vaikka se tärkeä ihminen viereltä on poissa.

keskiviikko 30. joulukuuta 2009

Vihdoin se piparkakkutalo!

Jouluntoivotukseen olisin halunnut laittaa mainitsemani piparkakkutalon kuvan, mutta sitä ei ollutkaan vielä pc:llä, eikä nopeasti ja helposti lisättävissä. Nyt sain vihdoin ladattua kaikki joulukuvat koneelle ja saan ne puuttumaan jääneet kuvat ihanasta piparitalostamme. Itse talo saatiin lahjaksi valmiina palasina, ja hyvä niin, sillä en usko jouluhässäkässämme muuten kenenkään ehtineen väsätä piparkakkutaloa aivan aakkosista asti.

Tässä ensimmäisessä kuvassa isäntä oli kasannut talon ja koristeli sen pursotuksilla. En muuten olisi itse keksinyt noin hienoja pursotuksia nimimerkillä "En ole koskaan vielä tehnyt piparkakkutaloa".


Lapset olivat innoissaan koko ajan mukana, vaikka pääsivät
varsinaisiin toimiin vasta karkkikoristelussa ja tomusokerilumen laitossa.


Tässä valmis talo. Pikku joulupukki yrittää mutustaa ihanaa piparia
ja tonttutyttö kurkkii nurkan takaa. Lumiukosta tuli lähinnä Aapis-Kökön (Tatusta ja Patusta) näköinen, kun kuopus kävi salamannopeasti
haukkaamassa siltä pään pois. Lapset olivat todella onnellisia piparitalosta
ja toden totta, se kyllä toi joulufiiliksen taloon kertaheitolla!

Annettuja joululahjoja

Nyt joulun jälkeen voinkin rauhassa tehdä jutun korulahjoista, joita tein lähipiiriin. Työläin ja mielestäni hienoin oli kyllä ensimmäinen kelloni, jonka tein rannekorun kanssa äidilleni.

Hieman jouduin ranneketta muuttamaan parikin kertaa, kun en ollut tyytyväinen, mutta lopputulos oli hyvä. Myös lukon paikka vaihtui kerran. Laitoin ensin papukaijalukon tarttumaan kellotaulun toiseen lenkkiin, mutta silloin ei ranneketta näkynyt juuri yhtään. Siksi päädyin tappilukkoon ranteen sisäpuolelle. Samanlainen lukko tuli myös rannekoruun.

Olemme äitini ja sisareni kanssa sen verran laiharanteista porukkaa, että ranneketta ei tule kovinkaan paljoa näkyviin kellotaulun lisäksi, joten montaakaan helmeä ei rannekeeseen uponnut, kun kieputin hopeoidusta kuparista itse lenkit. Valitsin metallilangan vaijerin sijaan, jotta ranneke olisi kestävämpi. Toki tuo hopea tulee kuparin päältä kulumaan, kuten myös puukorallihelmet (sponge coral), mutta ei tämänhintaisten kellojen ole tarkoituskaan kestää äidiltä tyttärelle. Onneksi voin tarvittaessa tehdä uuden rannekkeen kelloon!


Rannekello ja -koru Korallia, korallia.
Joululahjaksi äidilleni puukorallia (sponge coral) ja hopeoitua
0,8 mm metallilankaa sekä hopeoituja 2,5 mm helmiä.
Löysin muuten kaupasta valkoisen korupuun, jonka ostin oitis,
sillä en usko, että olisin kovin pian saanut spraymaalattua sitä pronssinväristä...


Samat korut hiukan havainnollisemmin.

Tein jouluksi lahjoja myös lapsille; en tosin omilleni tällä kertaa. Näitä koruja oli ihanaa tehdä. Sai tehdä pientä ja sievää oikein tarkoituksellisesti ja olisin voinut pitää jokaisen korun vaikka itse! En laittanut mitään varsinaisia hassuja juttuja niihin, sillä näiden tarkoitus oli olla ne hiukan "hienommat" korut juhliin.


Kaulakoru melkein 8-vuotiaalle tytölle, joka ei enää oikein välitä vaaleanpunaisesta tai pinkistä.
Violetteja ja vaaleanpunaisia makeanvedenhelmiä, lasihelmiä
sekä korumetallisia helmiä ja -lehtiriipus. Korunosat hopeitu.


Kaulakoru melkein 6-vuotiaalle tytölle samaan perheeseen.
Vaaleanpunaisia makeanvedenhelmiä, lasihelmiä, rodoniitteja
ja korumetallihelmiä sekä -lehtiriipus. Korunosat hopeoitu.


Kaulakoru pienelle, 1,5-vuotiaalle tytölle.
Valkoisia makeanvedenhelmiä sekä vaaleanpunaisia
Swarovski-kristalleja. Korunosat hopeoitu.

Joululahjoina annoin myös aiemmin mainitsemani vedenvärisistä ovaalinmuotoisista lasihelmistä tekemäni kaula-ja rannekorut. No, ehkäpä laitan kuvan uudelleen tänne, niin ei tarvitse lähteä penkomaan.


Kaula- ja rannekorut Agua, agua.

torstai 24. joulukuuta 2009

Iloista ja Rentouttavaa Joulua!

Tässä aatonaatto aatoksi juuri vaihtuu ja vielä olisi jouluhommia tehtävänä. Kuopus sairastui korkeaan kuumeeseen (angiina ja sen aiheuttama korvatulehdus), minkä takia jouluvalmistelut eivät edenneet aivan niin hyvin kuin olin toivonut. Mies on huhkinut kuin pieni eläin joulua valmistellessa, kun taas minä olen kolmen todella vähäunisen yön jälkeen horroksessa uneliaasti yrittänyt paimentaa lapsia ja paketoida viimeisiä lahjoja.

Olisin halunnut laittaa tähän jouluntoivotukseen kuvan ihanasta lahjapiparitalostamme, jonka mies ja lapset kokosivat ja koristelivat hienoksi, mutten ehtinyt ottaa siitä kuvaa. Sen sijaan laitan jouluisen kukkakuvan, jonka otin jo aiemmin tässä kuussa. Sen siivittämänä lähetän jouluisen ajatukseni kaikille tutuille ja tuntemattomille...
 
Kun maas' on hanki ja järvet jäässä ja silmä sammunut auringon,
kun pääsky pitkän on matkan päässä ja metsä autio lauluton,
käy lämmin henkäys talvisäässä, kun joulu on, kun joulu on.

Ei huolta murhetta kenkään muista, ei tunnu pakkaset tuikeat,
vain laulu kaikuvi lasten suista, ja silmät riemusta hehkuvat,
ja liekit loistavat joulupuista, kun joulu on, kun joulu on.
 
On äiti laittanut kystä kyllä, hän lahjat antaa ja lahjat saa,
vaan seimi, pahnat ja tähti yllä ne silmiin kalleina kangastaa;
siks mieli hellä on kristityllä, kun joulu on, kun joulu on.



lauantai 19. joulukuuta 2009

Helmiä ja korukiviä...

Ajattelin kirjoitella päivityksiä ainakin korujen suhteen ajan ja voimien puitteissa myös joululomalla, koska korukuvia on vielä plakkarissa odottelemassa. Tässä siis korupostaus kaikille helmihulluille!

Ensimmäinen kaulakoru on kesältä ja siitä on kolme kuvaa, koska siihen on kolme eri vaihtoriipusta. Tämä koru oli toinen makeanvedenhelmistä tehty työni, josta pidän paljon. Lukkoa voi käyttää myös niskan puolella, joten tästä tulikin aika muunneltava.


Kaulakoru 41 cm Amuletit.
Makeanvedenhelmiä ja pieniä hopeoituja välihelmiä sekä hopeoidut perhosamuletti, lukko ja korunosat. Perhoshelmeä halusin käyttää amuletin tapaan; siitä korun nimi.


Lasisydän Snellistä oli lojunut laatikossani keväästä asti, joten olin tyytyväinen, kun se löysi uuden kodin tästä korusta. Sydän on aina hyvä amuletti!


Pieniä vaaleanpunaisia lasisydämiä odotti myös käyttöä...

Päivän toinen koru on lahja sisarelleni syyskuulta. Se oli kuukauden koruna marraskuussa, jolloin blogini aloitin. Sisko-kultanikin tekee koruja ja meillä on aivan erilaiset tyylit, joten on todella kivaa saada häneltä lahjaksi koruja, koska itse en koskaan keksisi yhdistellä helmiä ja värejä niin hienosti kuin hän. Siskonikin on tykännyt kuulemma tästä korusta ja pitänyt sitä paljon.


Kaulakoru 53 cm Sesame Street.
Seesamijaspista (sesame jaspis), fossiilijaspista (fossil jaspis), antiikkiihopeoituja helmiä sekä korunosia, ja renkaat korumetallia.

Korukivien suomenkieliset nimet ovat haussa, etenkin, kun aina en ehdi tehdä tarpeellista taustatutkimusta netistä oikeista termeistä, mutta se lienee riittävää, että englanninkieliset nimet on mainittu...

Lisään myöhemmin korujen pituudet, sillä ne tiedot kaivan erikseen joka tapaukseen, enkä halua istua tämän postauksen päällä sen pidempään. : )

perjantai 18. joulukuuta 2009

Tärkeää lasten asiaa - Joulupuu-keräys

Osallistuimme mieheni kanssa tänään lasten Joulupuu-keräykseen. Keräys on hieno mahdollisuus auttaa Suomen vähäosaisia lapsia ja nuoria saamaan hiukan jouluiloa antamalla heille lahjan. Käytännön toteutus on mielestäni hieno, sillä se perustuu pieniin pakettikortteihin, joihin on yksilöity vaikkapa "Tyttö 3 v." tai "Poika 10 v.". Sen tiedon perusteella voi sitten hankkia joko uuden tai tehdä itse lahjan, joka on räätälöity sukupuolen ja iän verran. Suurempi räätälöinti ei tietenkään voi olla mahdollista tämäntyyppisessä keräyksessä. Lahjat ovat konkreettista iloa ja niiden toimitusprosentti on 100. Suomessa oli vuonna 2007 62 500 lasta ja nuorta lastensuojelun avohuollon asiakkaana!

Kuulin vasta muutama päivä koko keräyksestä, mutta en ehtinyt ottaa siitä selvää. Eilen illalla klo 22 tienoilla mieheni muisti, että oli aamulla työpaikallaan huomannut kyseisen keräyksen, josta olin maininnut aiemmin. Tietäen, että olin tosissani miettinyt tällaista avustusmuotoa, hän oli jopa ottanut mukaansa useammankin kortin. Kortit olivat kopioitu samaan paperiin, joten ne sattuivat kaikki olemaan eri-ikäisille tytöille. Huonompi homma oli se, että lahjat piti olla työpaikan keräyspisteessä jo tänään perjantaina, ja kello oli tosiaan 22 torstai-iltana!

Onneksi olen kerännyt meille pientä lastenlahjavarastoa omaan käyttöön, joten lähdin sitä penkomaan luettuani Joulupuu-keräyksen ohjeistusta aiheesta. Innoissani valitsin sieltä lahjoiksi 30 cm korkean hymyilevän nallekarhun 4-vuotiaalle tytölle, 23 cm korkean plyysinallen ommelluilla silmillä 0-2-vuotiaalle tytölle, Legon pimeässä hohtavan pienen Racers-auton 6-vuotiaalle pojalle (muokkasin yhden kortin poikaa varten), kirjan 2-vuotiaalle tytölle ja puinen neljän palapelin laatikko, joka piti antaa kuopukselle helmikuussa syntymäpäivälähjaksi, lähti 3-vuotiaalle tytölle. Jokaiseen pakettikorttiin piti kirjoittaa lahjan sisältö. Sosiaalitoimen edustajat sitten vaihtavat kortit lasten nimillä oleviin pakettikortteihin ja valitsevat, mikä lahja lähtee kenellekin, sillä he tietävät, mitä lapset toivovat.

Oli erityinen ilo paketoida nimenomaan näitä lahjoja näteillä lahjapapereilla, -kasseilla ja kauniilla lahjanauhoilla. Aika myöhäänhän siinä ilta meni, mutta se ei ollut mikään uhraus, koska tärkeintä oli, että pystyimme osallistumaan Joulupuu-keräykseen, vaikkakin viime tipassa.

En tiedä, onko tämä päivä kaikilla paikkakunnilla viimeinen lahjojen toimituspäivä, mutta jos EI ole, niin haastan kyllä kaikki lukijat laittamaan edes yhden pienen paketin jollekin lapselle tai nuorelle tuomaan iloa jouluun!

Hetken ajatuksista

Päivitän sivulleni silloin tällöin "Hetken ajatuksen". Teini-ikäisenä keräsin mietelauseita, aforismeja pieneen muistikirjaan. Olin hyvinkin innostunut niistä ja numeroin jokaisen. Kun pääsin numeroon tuhat, lopetin niiden keräämisen! En kyllä yhtään muista, miksi. Säästin kuitenkin ne kaksi muistikirjaa, joihin näitä arvokkaita ajatuksia olin kerännyt. Löysin kirjat jokin aika sitten ja päätin blogia aloittaessani, että voisin viljellä näitä (muiden) ajatuksia omien ajatusteni joukkoon.

Kaikki hetken ajatukset ovat siis lainattuja, mutta alkuperäisiä ajattelijoita en pysty nimeämään, sillä lähteitä en pikku kirjoihini ollut lisännyt, eikä aikaa niiden metsästämiseen liikene. Kaikki mietelauseet ovat kuitenkin sen verran vanhoja, etten usko omistajien pahastuvan niiden lainaamisesta...

Ongelmat kommenttien jättämisessä toivottavasti ohi

Sain ihanan aktiivisilta ihmisiltä useammaltakin viestiä, ettei kommenttien jättäminen oikein pelitä blogissani. Uutena bloggailijana sitten tutkin asetuksiani ja löysin sieltä ruksin, että kommentteja saavat jättää vain rekisteröityneet. Hups!

No, kävin poistamassa tuon rajoituksen, mutta hetkeksi jätin kirjaintunnistuksen (sillä on kyllä joku oikeakin nimitys, jota en juuri nyt muista) päälle automatisoidun spämmin varalta, mutta se nimenomaan ei kuulemma toimi. Se voi olla tämän valitsemani templaatin ongelma, enkä vielä osaa sitä korjata. Pitää konsultoida aviomiestä, jolla on ymmärrystä html-koodista enemmän.

Joka tapauksessa, poistin tuon kirjaintunnistuksen myös, eli kommentin jättämiselle ei pitäisi nyt olla enää mitään rajoituksia. Mutta älkää kovasti ruoskiko minua, jos siellä jotain sotkua vielä onkin, koska opettelen vielä... : )

Ihanaa niitä kommentteja on saada. Kiitokset sekä onnistuneesti jätetyistä kommenteista että niistä, jotka eivät suostuneet päätymään blogisivulleni, mutta joista onneksi kuulin muita reittejä pitkin!

torstai 17. joulukuuta 2009

Lämmin ajatus helmettiläiselle

Esittäydyin toissapäivänä kaikkien helmihullujen kokoontumispaikalla eli Helmetin foorumilla. Sen tuloksena sain ensimmäisen nimeltä tietämäni blogivierailijan, eli Katrin, joka kurkisti korujani ja laittoi mukavan kommentin foorumiin. Olen muuten seurannut hänen korublogiaan syksystä alkaen!


Se kyllä lämmitti hurjasti mieltä, että joku muu kuin oma äiti, aviomies tai hyvä ystävä on käynyt katsomassa blogiani. Kyllähän tuo kävijälaskuri näyttää siltä, että muitakin kävijöitä on ollut, mutta ei kävijöistä tietenkään ole tarkempaa tietoa. En ole kertonut blogistani vielä kellekään muulle läheiselle kuin yllämainituille kolmelle. Ehkä jotenkin arastelen tällaista julkista ajatusten (ja korujen) jakamista niiden kesken, jotka tuntevat minut muunakin kuin Leonidana. Toki livenä esittelen mielelläni korujani, ja lahjoina niitä on lähtenyt matkaan jo melkoisesti.


Joka tapauksessa, tänään laitan tänne pari kuvaa vain yhdestä korusta ja se on Katrille kiitokseksi ensimmäisestä blogikäynnistä ja kauniista sanoistaan. Koru on melko uutta tuotantoa ja ollut vasta pari kertaa kaulassa. Kokeilin valokuvaamisessa korupuuta, mutta sen olisi parempi olla valkoinen. Ehkä jonain puuhakkaana päivänä maalaan sen spraymaalilla valkoiseksi!

Kaula- ja rannekorut (53 ja 19,5 cm) Purple patch - hyvän onnen jatkumo.
Ihania, ihania ametisteja, hopeoituja helmiä ja korunosia sekä ovaalit ketjulenkit mikäliemetallia. Olisin toivonut hopeoitujen "keskushelmien" olevan samankokoisia ametistien kanssa, mutta aina ei saa kaikkea, mitä haluaa... Olen tykännyt koruista tällaisenaankin.

Tämä korun nimi, Purple patch - hyvän onnen jatkumo, on siis suoraan jostakin nettisanakirjasta, ja koska se kuulosti aivan jonkun jenkkileffan suomennetulta nimeltä, otin sen sellaisenaan käyttöön. Toisaalta, pidän violetista ja ametisteista, ja pidän itseäni elämässäni todella onnekkaana. Nimi sisältää siis toiveen onneni jatkumisesta.


Tämä oli tässä tällä kertaa. Lisää seuraa varmasti lähipäivinä...


perjantai 11. joulukuuta 2009

Joulumieltä nostattaessa

Aloitan joulumieleni nostatuksen tietystä korusta. Kuten jo alussa kerroin, laitan korupostauksiini näin alussa aina ensin kuvan aiemmin keväällä tai kesällä tehdystä korusta ja sen pariksi jonkun uudemman korun. Kesällä joulumieltä ei helteen keskellä tietenkään ollut joten ensimmäinen, se vanhempi, korukuvani tänään on väreiltään muuten jouluun sopiva punaharmaa.Tein korun jo kesällä, mutta ajatukseni oli silloin syksyssä. Ajattelin metsien kallioita ja syksyisiä karpaloita ja niistä ajatuksista tuloksena oli tämä koru, josta pidän kovasti. Korvakorut tein jälkikäteen, mutta en tullut kuvanneeksi niitä kaulakorun kanssa, joten korusetti jää kuvassa hieman vajaaksi.


Kaulakoru 70 cm ja korvakorut (ei kuvassa): Punaisen ja harmaan liitto.
Korussa on tummanharmaita jaspiksia (fossil jasper) ja ihania, pieniä, punaisia akaatteja sekä hopeoituja ovaalirenkaita ja välihelmiä. Kaikki korunosat ovat myös hopeoituja.
Yksi lempikoruistani jo heti valmistuessaan.

Se varsinainen joulukoru tänään on tässä. Jouluinen väriltään ja olkoon sen vuoksi virallinen joulumieleni kohottaja. Ihastuin Beads Directin sivuilla isompiin punaisiin akaatteihin. Pienempiä olin sieltä jo ostanut tuohon ylläolevaan koruun. Olin tyytyväinen saadessani upotettua tähän koruun myös aikanaan Sinellistä ostamiani tummanpunaisia lasihelmiä, joita olin pyöritellyt toukokuusta asti. Hopeoidut helmet ovat lajitelmapussista Villihelmestä.


Kaulakoru 47,5 cm Tulta ja jäätä.
Punaisia akaatteja kahta kokoa, hopeoituja helmiä sekä tummanpunaisia lasihelmiä. Hopeoidut korunosat. Muistaakseni helmiä jäi vielä jäljelle, joten saatan tehdä tälle vielä rannekorun pariksi.

Onpa helppoa kirjoitella näitä juttua kuvien kanssa, kun vanhemmista koruista kaikista on jo kuvat otettu! Siinä on aina jonkinmoinen urakka saada korut kuvattua, joten yritän kerätä niitä aina sopivan satsin ennen kuin siihen puuhaan ryhdyn. Nytkin minua odottaa monta kuvaa editoimista ennen kuin niitä voi täällä esitellä... No, onneksi näitä vanhempia ja myös uudempia kuvia riittää vielä hetkeksi!

tiistai 8. joulukuuta 2009

Joskus myös juhlaa arjen keskellä

Juhlava viikko on takana päin. Esikoisella oli viikolla kaverisynttärit ja lauantaina sukulaisten kesken, ja olihan eilen itsenäisyyspäiväkin. Pitkästä aikaa innostuin leipomaan kaikenlaista innokkaan 4-vuotiaan synttärisankarin kanssa ja vaikken ole mikään sokerileipuri, enkä edes mikään kakkujen harrastaja, kehtaan laittaa kakuista kuvat, sillä ne kakut olivat tosi tärkeät lapselleni ja sattuivat olemaan myös todella herkulliset.


Tämä jäätelökakku tuli kaverisynttäreille. Oli muuten ensimmäiseni ja erinomaisia ohjeita tekniseen toteutukseen hain Marien blogista. Valkosuklaakuorrutuksen ja mansikkakastikkeen alla suklaajäätelöä, suklaahippuja sekä vaniljajäätelöön sekoitettuna oikeita, soseutettuja mansikoita sekä samaista mansikkakastiketta. Alla valmis suklaakakkupohja. Suklaahörsyt kakun alareunassa tulivat lisänä, kun silikonimuottia irrotettaessa suklaa murtui hieman ja päätin lisätä vähän koristetta. Suklaa-kermavaahtoa tuli liian vähän, mutta se ei haitannut muuta kuin esteettisesti. Porukkaa oli yhdeksän lasta ja neljä aikuista. Koko kakku meni! 

 
Tämä perinteinen kermavaahdolla kuorrutettu täytekakku piti sisällään sekä sitruunatahnaa (lemon curd), sitruuna-mansikkarahkaa sekä mansikka-kermavaahtorahkaa (mansikka oli lapseni toive). Ideoita täytteeseen hain Hellapoliisilta. Pyöreän kuuden munan kakkupohjan tein itse, mutta jäätelökakkuun käyttämästäni valmiista suklaakakkupohjasta jäi sen verran yli, että sain pari ylimääräistä neliönmuotoista kerrosta kakun päälle. Siitä tuli siis melkoisen korkea... Päälle laitoin vadelmia ja sokerikiilloketta sekä paljon kermavaahtoa. Tämäkin kakku meni melkein kokonaan päivän aikana, joten mitoitus oli todella onnistunut. Syömässä oli 15 aikuista ja 6 lasta. Tosin tarjolla oli myös paria suolaista piirakkaa, popcornia, suolakalatyyppisiä naposteltavia, banaanikakkua, omena-kanelimuffinsseja, suklaakaurakeksejä, erilaisia ostettuja keksejä ja vaahtokarkkeja, että pelkällä kakulla masua ei täytetty.

Nyt on sitten vihdoin aikaa päästä joulutunnelmaan, kun tuo jokavuotinen syntymäpäivärupema on onnellisesti hoidettu loppuun. Pitääkin alkaa miettiä joulukoristeluita ym. Harmi, että ideoita on niin paljon enemmän kuin aikaa niiden toteutukseen.

torstai 3. joulukuuta 2009

Aurinkoisen päivän koruja

Upea auringonpaiste hemmottelee tänään, ainakin täällä Espoossa. Lapset ovat päiväunilla ja minulla hetki aikaa kirjoittaa blogiin, kerrankin päiväsaikaan. Viime aikoina en ole niinkään ehtinyt koruja väsäillä, mutta auringonpaisteen innostamana lisään tähän kuvan viime keväänä tekemistäni koruista, jotka inspiroi upeat, painavat kivihelmet Beads Directista, ja itse kevät. Alkuperäisen Kevät-kaulakoruni annoin perhejuhlissa tädilleni lahjaksi suoraan kaulastani, mutta koska pidin korusta niin paljon ja kiviäkin oli vielä jäljellä, tein itselleni uuden, hiukan muokatun kaulakorun ja sen pariksi rannekorun kesän juhliin.


Minulla on pusero, jonka väreihin ja kaula-aukon muotoon koru istuu kuin nakutettu. Rannekoruun olisin halunnut käyttää kolme kiveä, mutta ei onnistunut, sillä olen sellainen riukuranne, että kolmella kivihelmellä korusta tuli jo liian pitkä ranteeseeni. Mutta onpa tuo toiminut yhdelläkin...


Kuvissa on taatusti parantamisen varaa, värit mukaan lukien, mutta kaikkea ei voi saada. Jos haluaa askarrella koruja vähäisellä vapaa-ajalla, ei jää niin paljoa aikaa kuvaamiseen ja niin edelleen. Sitäpaitsi minulla on käytössäni vain pieni digikamera, jolla ei taideta ihan ihmeitä tehdä, sekä rajalliset kuvaeditorin taidot, joita ei tähän hätään ehdi kartuttaa sen enempää. 



Kaula- ja rannekorut: Kevät.
Suuria aaltoilevan kyynelen muotoisia kivihelmiä sekä
riisinmallisia makeanvedenhelmiä hopeoiduin korunosin.


Vastapainoksi jaan kanssanne myös eräät toiset värikkäät korut, jotka ovat uudempaa tuotantoani, ja väriä, joka ei ole vielä koskaan vaatteisiini hiipinyt, mutta josta pidän erityisesti koruissa. Nämä korut kaulaan ja ranteeseen ovat menossa joululahjaksi läheiselle sukulaiselle, joka olisi ne jo halunnut ostaa, mutten suostunut, koska tonttuset ovat liikenteessä...



Kaula- ja rannekorut: Agua, agua eli Vettä, vettä.
Amatsoniitin värisiä lasihelmiä ja siemenhelmiä.
Kuva on alkuperäisistä koruista, joita pidensin hieman lahjan saajalle.


Nämä keväästä ja kesästä muistuttavat korukuvat sopivat täydellisesti tähän juttuun ja mielialaan juuri tänään; saa nähdä, miltä huomenna näyttää. Jossain vaiheessa pitänee laittaa jotakin jouluisemman väristä mukaan myös, kunhan joulufiilikset löytävät minut täysillä (lue: kunhan esikoisen synttärihumu on ohi loppuviikosta).

lauantai 28. marraskuuta 2009

"Vanhaa" ja uutta

Päätin juuri, että aion pikkuhiljaa laittaa tänne blogiin kuvat kaikista tekeleistäni (kyllä, ne viime kevään korut ovat teknisesti varmasti lähinnä sitä). Ja jotta jonain kauniimpana päivänä pääsisin käsiksi uusimpiin koruihini, laitan näihin tarinoihin kuvia sekä vanhoista (todella ikivanhoja, jopa keväältä ja kesältä, heh) koruista että uudemmista.

Tähän juttuun pääsevät mukaan korut, jotka tein turkooseista lasihelmistä, jotka tarttuivat valmiina pussina mukaani sieltä Sinellin ensimmäiseltä keikalta. En muuten ole itse koskaan käyttänyt turkoosia enkä sinistä, paitsi farkunsinistä, mutta itselleni tein yhdet kivat korut turkooseista, kun pääsin värin makuun juuri näiden ensimmäisten korujen jälkeen. Värit eivät ole kovin onnistuneet toisessa valokuvassa, vaan koru näyttää jotenkin tummemmalta ja toisaalta värittömämmältä.




Rannekoru Turkoosin meren rannalla lähinnä lasihelmistä.
Ensimmäinen antamani korulahja heti huhtikuussa.



Kaula- ja rannekorut Turkoosi unelma.
Korut lähinnä lasihelmistä. Nämäkin menivät lahjaksi perhepiiriin.

Ensimmäiset koruni on tehty korumetalleista, joita kutsun jonkun toisen bloggaajan sanoin mitäliemetalliksi, sillä hopeoituja tai vastaavia Sinellistä ei löytynyt. Niitä samoja ensimmäisen ostoskerran korunosia olen yrittänyt käyttää loppuun useammankin kerran sen jälkeen, kun löysin Beads Directista edullisemmalla hinnalla korunosia hopeoidusta kuparista. Hopeointi toki kuluu pois käytössä, mistä ensin säikähdin, mutta sitten huomasin, että aivan samalla tavalla kuluu merkkikorujenkin, kuten Snö of Sweden, OXXO tai Våga, pinta, jos ovat vain hopeoituja. Olen päättänyt siirtyä hopeaan tai vaikkapa rodiumpinnoitteisiin sitten, kun taidot ovat tarpeeksi karttuneet, hoitovapaa ohi ja jos saan tehdä koruja muillekin kuin itselleni tai lähipiirin lahjoiksi!

Päivän uudemmaksi koruksi valitsin myös mikäliemetallista tehdyn korun, joka ei ole aivan uusimpia, mutta josta pidän erityisesti. Sateisen päivän kunniaksi...


Kaulakoru 100 cm: Tummana soljuu joki.
Korukivenä mustaa "fossiilijaspista" (eng: fossil jasper, en tiedä, onko kivellä virallista suomenkielistä nimeä) sekä metallirenkaita ja tuubihelmiä. Sattuu olemaan myös melko tyyris koru, koska kiviä ja siemenhelmiä lukuunottamatta kaikki materiaalit ovat Sinellistä.


Siinä kaikki tällä kertaa. Tänään ei mennyt liian myöhäiseksi bloggailu, vaan vielä pääsen hetken nauttimaan omasta ajasta vaikkapa samppanjalasillisen kanssa (piccolopullosta) tv:n tarjonnasta, kun lapset nukkuvat ja mies lankoni kanssa "ulkoilemassa". Sellaista arjen luksusta.

perjantai 27. marraskuuta 2009

Kuinka helmihulluus iski

Tämä on ensimmäinen koruharrastustani koskeva postaus, vaikka sijoitan sen tuohon aloituskategoriaan "Mistä on kyse". Jatkossa laitan korutarinoinnille oman tunnisteensa, jotta vain siitä aiheesta kiinnostuneet löytävät helposti kyseiset jutut.


Olen koruilussa vielä täysin noviisi. Olin pari vuotta jo ajatellut, että olisipas mukavaa kokeilla korujen tekoa, mutta esikoinen oli vielä pieni, olin raskaana ja sitten taas uuden vauvan kanssa, eikä aika ollut niin sanotusti vielä kypsä. Viime talvena sisareni ilmestyi kuopuksen 1-vuotissyntymäpäiville itsetehty koru kaulassa. Koru oli ihana! Siitä inspiroituneena aloin hiukan ottaa selvää siitä, mitä kaikkea aiheeseen liittyy. Löysin myös erinomaisen Helmetti-foorumin, josta olen käynyt hakemassa ohjeita, vinkkejä ja ihailemassa muiden kätten töitä.


Jotta saisin jonkun käsityksen siitä, minkä kokoisia korutarvikkeet ja helmet ovat livenä, kävin maaliskuussa Sinellissä täsmäostoksilla. Katsoin valikoiman läpi ja suunnittelin siinä samalla ensimmäisen koruni, josta aihio oli kypsynyt toki mielessä vähän pidempään. Reissu oli hyödyllinen, sillä sain jotain vinkkejä myös myyjiltä ja ymmärsin, että hintamielessä kannattanee etsiä tuotteet netistä. Tämä ensimmäinen koruni (alla) taitaa olla nimittäin edelleen kustannuksiltaan kaikkein kallein koruni!



Punaisena sykkii sydän. Lasihelmiä, sydämiä, mitäliemetallia...
Rakas minulle, koska se on ensimmäiseni.

Ensimmäisen koruni jälkeen askartelin tytöilleni pienet rannekorut Sinellistä ostamistani vaaleanpunaisista lasihelmistä ja "kumivaijerista". Kuopukselle koru on vielä liian suuri, mutta isompi tyttäreni pitää kyseistä korua mielellään. Laitanpa nyt tuon pienen, yksinkertaisen korun kuvan tähän myös.



Vaaleanpunaisia unelmia. Lasihelmiä ihanille muruille.

Valokuva, kuten monien muidenkin alkuvaiheen lahjoiksi annettujen korujen kuvat, ei ole kummoinen, sillä silloin halusin tallettaa vain itselleni kuvan kaikista töistäni. Siispä tähän blogiin tullee vielä joitakin erittäin huonoja kuvia, ennen kuin alkaa tulla parempia. No, joku kehityskaari kai niissä kuvissakin sitten näkyy, kuten toivon, että koruissakin.

Lisää koruharrastukseni alkutaipaleesta taas joku toinen päivä. Nyt kiitos, kumarrus ja nukkumaan!

maanantai 23. marraskuuta 2009

Lähtölaukaus

Minä pidän arjesta. Siis todella tykkään. Aivan tavallisesta elämästä, jossa ei jatkuvasti kolistella äärilaitoja koko ajan upeampia, mahtavampia elämyksiä etsien, eikä sipsutella juhlista juhliin. Taidan olla perusonnellinen ihminen, koska taitaa se olla niin, että suurin osa elämästä on arkea kuitenkin.

Blogin nimikin tulee juuri tuosta ajatuksesta, että arki on kaunista ja tavattoman tyydyttävää, eikä sen tarvitse olla tylsää. Älkää toki ymmärtäkö minua väärin; rakastan myös juhlaa (kuka nyt ei elämän juhlahetkistä piittaisi!), ilotulitusta ja samppanjaa! Ja kyllä, kyllä arjesta on välillä päästävä ja päästettävä irti. Mutta kuitenkin minusta on ihanaa, kun elämää rytmittää oma arkeni, johon kuuluu tällä hetkellä melko seesteistä perhe-elämää hoitovapaalla.

Mikä voisikaan olla ihanampaa kuin aivan tavallisena arkipäivänä kotona pieni rauhallinen hetki lehden ja teekupillisen kanssa kuopuksen nukkuessa päiväuniaan ja esikoisen puuhatessa hetken itsekseen... Näitä hetkiä minulla muuten on nykyään todella harvoin, sillä joku karman laki on tuominnut teehetkeni jäähtymään pahasti. Viime aikoina joka kerta juuri, kun olen laskenut takamukseni sohvalle teekuppi kädessä, on itkuhälyttimestä alkanut kuulua meteliä, joka vaatii asiaan tarttumista heti, tai kylppäristä on kuulunut huuto "Pyyhkimään!", tai joku muu vastaava keskeytys, jonka häivyttyä kupposeni kuumaa on muuttunut lähinnä haaleaksi.

Mutta ymmärtänette pohjimmaisen ajatukseni, että elämäni parhaat hetket tosiasiassa koostuvat pienistä onnellisista silmänräpäyksistä, jotka on osattava huomata ja joihin on osattava pysähtyä juuri oikealla hetkellä - ennen kuin ne jo vilistävät ohi. Tähän oivallukseen päästäkseni minun piti oppia pois suorituskeskeisestä tehoajattelustani, täydellisyydentavoittelusta, käydä läpi melko lyhytaikainen (onneksi) työuupumus ja saada pari ihanaa lasta. En ole tosin vieläkään täysin poisoppinut esimerkiksi tehokkuudesta, vaan esimerkiksi yritän saada aina kuljetettua ylenmäärin sekalaista kampetta sylissäni yläkerrasta alakertaan ja takaisin, koska muuten kaaos saa liian suuren jalansijan kodissamme tai itse joudun ramppaamaan kerrosten väliä kuopus kainalossa jatkuvasti. Kyllä "vie mennessäsi, tuo tullessasi" on aivan mainio oppi kodinhoidossa!

Tässä blogissa aion silloin tällöin tuoda julki ajatuksiani tai epämääräistä filosofointia milloin mistäkin elämääni koskettavasta aiheesta, mutta myös julkaista kuvia ja juttuja uusimmasta harrastuksestani, korujen teosta. Ajatus siitä, että joku (siis joku muukin kuin perheenjäsen, sukulainen tai ystävä) jossain joskus käy katsomassa, mitä olen saanut väkerrettyä koruinnostuksessani, saati sitten lukemassa siitä, mitä päässäni liikkuu, on päätähuimaava. Lukijat itse saavat tunnisteiden avulla valita, mistä aiheesta tarinointia seuraavat.

Tervetuloa mukaan; toivon myös kommentteja ja palautetta, ajatustenvaihtoa, jos sellaista on annettavana!