perjantai 27. marraskuuta 2009

Kuinka helmihulluus iski

Tämä on ensimmäinen koruharrastustani koskeva postaus, vaikka sijoitan sen tuohon aloituskategoriaan "Mistä on kyse". Jatkossa laitan korutarinoinnille oman tunnisteensa, jotta vain siitä aiheesta kiinnostuneet löytävät helposti kyseiset jutut.


Olen koruilussa vielä täysin noviisi. Olin pari vuotta jo ajatellut, että olisipas mukavaa kokeilla korujen tekoa, mutta esikoinen oli vielä pieni, olin raskaana ja sitten taas uuden vauvan kanssa, eikä aika ollut niin sanotusti vielä kypsä. Viime talvena sisareni ilmestyi kuopuksen 1-vuotissyntymäpäiville itsetehty koru kaulassa. Koru oli ihana! Siitä inspiroituneena aloin hiukan ottaa selvää siitä, mitä kaikkea aiheeseen liittyy. Löysin myös erinomaisen Helmetti-foorumin, josta olen käynyt hakemassa ohjeita, vinkkejä ja ihailemassa muiden kätten töitä.


Jotta saisin jonkun käsityksen siitä, minkä kokoisia korutarvikkeet ja helmet ovat livenä, kävin maaliskuussa Sinellissä täsmäostoksilla. Katsoin valikoiman läpi ja suunnittelin siinä samalla ensimmäisen koruni, josta aihio oli kypsynyt toki mielessä vähän pidempään. Reissu oli hyödyllinen, sillä sain jotain vinkkejä myös myyjiltä ja ymmärsin, että hintamielessä kannattanee etsiä tuotteet netistä. Tämä ensimmäinen koruni (alla) taitaa olla nimittäin edelleen kustannuksiltaan kaikkein kallein koruni!



Punaisena sykkii sydän. Lasihelmiä, sydämiä, mitäliemetallia...
Rakas minulle, koska se on ensimmäiseni.

Ensimmäisen koruni jälkeen askartelin tytöilleni pienet rannekorut Sinellistä ostamistani vaaleanpunaisista lasihelmistä ja "kumivaijerista". Kuopukselle koru on vielä liian suuri, mutta isompi tyttäreni pitää kyseistä korua mielellään. Laitanpa nyt tuon pienen, yksinkertaisen korun kuvan tähän myös.



Vaaleanpunaisia unelmia. Lasihelmiä ihanille muruille.

Valokuva, kuten monien muidenkin alkuvaiheen lahjoiksi annettujen korujen kuvat, ei ole kummoinen, sillä silloin halusin tallettaa vain itselleni kuvan kaikista töistäni. Siispä tähän blogiin tullee vielä joitakin erittäin huonoja kuvia, ennen kuin alkaa tulla parempia. No, joku kehityskaari kai niissä kuvissakin sitten näkyy, kuten toivon, että koruissakin.

Lisää koruharrastukseni alkutaipaleesta taas joku toinen päivä. Nyt kiitos, kumarrus ja nukkumaan!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Odotan innolla kommenttejasi!