keskiviikko 30. joulukuuta 2009

Annettuja joululahjoja

Nyt joulun jälkeen voinkin rauhassa tehdä jutun korulahjoista, joita tein lähipiiriin. Työläin ja mielestäni hienoin oli kyllä ensimmäinen kelloni, jonka tein rannekorun kanssa äidilleni.

Hieman jouduin ranneketta muuttamaan parikin kertaa, kun en ollut tyytyväinen, mutta lopputulos oli hyvä. Myös lukon paikka vaihtui kerran. Laitoin ensin papukaijalukon tarttumaan kellotaulun toiseen lenkkiin, mutta silloin ei ranneketta näkynyt juuri yhtään. Siksi päädyin tappilukkoon ranteen sisäpuolelle. Samanlainen lukko tuli myös rannekoruun.

Olemme äitini ja sisareni kanssa sen verran laiharanteista porukkaa, että ranneketta ei tule kovinkaan paljoa näkyviin kellotaulun lisäksi, joten montaakaan helmeä ei rannekeeseen uponnut, kun kieputin hopeoidusta kuparista itse lenkit. Valitsin metallilangan vaijerin sijaan, jotta ranneke olisi kestävämpi. Toki tuo hopea tulee kuparin päältä kulumaan, kuten myös puukorallihelmet (sponge coral), mutta ei tämänhintaisten kellojen ole tarkoituskaan kestää äidiltä tyttärelle. Onneksi voin tarvittaessa tehdä uuden rannekkeen kelloon!


Rannekello ja -koru Korallia, korallia.
Joululahjaksi äidilleni puukorallia (sponge coral) ja hopeoitua
0,8 mm metallilankaa sekä hopeoituja 2,5 mm helmiä.
Löysin muuten kaupasta valkoisen korupuun, jonka ostin oitis,
sillä en usko, että olisin kovin pian saanut spraymaalattua sitä pronssinväristä...


Samat korut hiukan havainnollisemmin.

Tein jouluksi lahjoja myös lapsille; en tosin omilleni tällä kertaa. Näitä koruja oli ihanaa tehdä. Sai tehdä pientä ja sievää oikein tarkoituksellisesti ja olisin voinut pitää jokaisen korun vaikka itse! En laittanut mitään varsinaisia hassuja juttuja niihin, sillä näiden tarkoitus oli olla ne hiukan "hienommat" korut juhliin.


Kaulakoru melkein 8-vuotiaalle tytölle, joka ei enää oikein välitä vaaleanpunaisesta tai pinkistä.
Violetteja ja vaaleanpunaisia makeanvedenhelmiä, lasihelmiä
sekä korumetallisia helmiä ja -lehtiriipus. Korunosat hopeitu.


Kaulakoru melkein 6-vuotiaalle tytölle samaan perheeseen.
Vaaleanpunaisia makeanvedenhelmiä, lasihelmiä, rodoniitteja
ja korumetallihelmiä sekä -lehtiriipus. Korunosat hopeoitu.


Kaulakoru pienelle, 1,5-vuotiaalle tytölle.
Valkoisia makeanvedenhelmiä sekä vaaleanpunaisia
Swarovski-kristalleja. Korunosat hopeoitu.

Joululahjoina annoin myös aiemmin mainitsemani vedenvärisistä ovaalinmuotoisista lasihelmistä tekemäni kaula-ja rannekorut. No, ehkäpä laitan kuvan uudelleen tänne, niin ei tarvitse lähteä penkomaan.


Kaula- ja rannekorut Agua, agua.

2 kommenttia:

  1. Minua kiinnostaisi minkälaisen lukon laitoit noihin pikkuihmisten helmiin. Itse tein pari vuotiaalle Sennille ja siinä olikin miettimistä, kun hän haluaa itse laittaa ja ottaa pois. Olisiko sinulla samanlaisia "ongelmia"? Itse ratkaisin sen tekemällä joustolankaan, saa nähdä miten kauan se kestää, vaikka vain juhlakäytössä.

    VastaaPoista
  2. Näissä käytin papukaijalukkoja, vaikka se pienin ihmisistä ei tosiaan sitä pysty vielä pitkään aikaan laittamaan itse. En nimittäin muistanut, että minulla olisi ollut myös sellaisia kiinni ruuvattavia tynnyrilukkojakin. Aion seuraaviin lasten koruihin käyttää varmastikin niitä, vaikka tokihan senkin ruuvaamisen opetteluun menee lapsella varmasti jonkun aikaa. On kuitenkin helpompi kuin papukaijalukko.

    Omille lapsilleni tein myös läpinäkyvästä joustolangasta, mitä lie muovilankaa se onkaan, rannekorut, jotka toistaiseksi ovat kestäneet. Tärkeätähän siinä on tehdä umpisolmu usemmalla langan kieputuksella (en tiedä solmun virallista nimeä) ja kiristää jokaisesta neljästä langasta samaan aikaan, että varmasti pitää, eikä aukea. Mutta silti kauhunsekaisella odotuksella katselen, että milloin se, mielestäni melko ohut lanka, katkeaa kokonaan...

    VastaaPoista

Odotan innolla kommenttejasi!