keskiviikko 20. tammikuuta 2010

Karkit ketoon, likoon ja lakoon

Kuinka karkinhimo taltutetaan?

Kaikkialla kehotetaan välttämään lakkoja ja kieltäymystä, kun haluaa päästä jostakin nauttimastaan ruoka-aineesta tai juomasta eroon. Varmasti näin onkin. Aivot tuppaavat haluamaan eniten sitä, mitä niiltä kielletään. Silti aloitin tänään KARKKILAKON.

Haluan testata itseäni ensi jouluun asti karkittomuudella. Sen täytyy olla aluksi tietoinen valinta, sillä olen, harmillisesti, sitä tyyppiä, että jos saan kasan karkkia, syön sitä kourakaupalla niin kauan, kunnes se loppuu. Tuo automaattimättäminen pitää saada loppumaan. Toki jo päätös olla ostamatta karkkia varmasti auttaisi, mutta olen huomannut itsessäni aiemmista kokeiluistani viisastuneena, että karkin suhteen olen kohtuuton. Joko vedän nollalinjaa tai suvaitsen mättömentaliteetin. En ole toistaiseksi 37-vuotisen elämäntaipaleeni aikana pystynyt syömään karkkia kohtuudella.

Karkkiin sisältyy siis myös suklaa, eli kaikenlaiset makeiset. Joku lisäisi kaiken makean samaan hässäkkään jäätelöstä leivoksiin ja suklaavanukkaisiin, mutta siihen en ole vielä valmis. En myöskään jätä Dents-xylitolipastilleja pois, sillä ne tekevät hyvää hampaille, enkä kuitenkaan pysty niitä päivässä askikaupalla tuhoamaan, koska vatsani menee löysälle. Niissä siis pysyn kohtuudessa helpommin.

Joskus olen kokeillut karkinostolakkoa, mutta sallinut itselleni karkit, joita joku tarjoaa kyläpaikoissa. Seuraavaksi olenkin löytänyt itseni mussuttamassa sukulaisten ja ystävien karkkivarastot tyhjiksi, jos vain olen saanut luvan. Sen jälkeen olen todennut, että siinä taas meni kaivoon hyvät tarkoitukset, ja alkanut taas ostaa karkkia itsekin.

Olen muuten saanut tätinikin mukaan juttuun. Hänelle raportoin, jos sorrun tai unohdan lakkoni (sitäkin on tapahtunut aiemmin, kun lakko on ollut tuore, että yhtäkkiä muistan tarjottu karkki suussa, että mähän olen lakossa). Toivottavasti malttaisin soitella tädille myös silloin, jos hillitön karkinhimo iskee ja olen valmis vaikka itse tekemään toffeeta saadakseni haluamani. ; )

Karkkiriippuvuuteni ei ole pelkästään makeanhimosta kiinni. Se myös mahdollistaa ne kovasti kaipaamani lohtuhetket pitkin päivää, sillä karkki suuhun keittiössä, kun pikkuiset ovat olohuoneen puolella, on maailman helpoin hetki itselle, kun korujakaan en pysty keskellä päivää tekemään. Siispä oletan joutuvani vaikeuksiin tuosta lohtuvinkkelistä sitten, kun mahdollinen fyysinen makeanhimo alkaa jo taittua. Huomatkaa, että elän todellakin uskossa, että se taittuu jossain vaiheessa!

Ihana mieheni on luvannut tukea minua, etenkin tässä alussa, syömällä karkkinsa töissä tai muuten piilossa minulta. Pieni ongelma on vielä ruokakaapissa lojuvat taloussuklaalevyt, joita niitäkin pahemmassa karkinpuutteessa olen maistellut. Taidan tehdä niistä joku päivä jotain mokkapaloja tai muuta leivonnaista, jota sitten muutkin syövät, enkä pelkästään minä.

Olen myös miettinyt ylipäänsä sokerin pois jättämistä, mutta koska se yleensä rajoittaa niin paljon muutakin, kuten valkoisten jauhojen käyttöä, olen todennut, ettei se ole minua varten - ainakaan vielä. Ja toisaalta, jos jatkuvasti ruokin makeanhimoani jäätelöllä sun muulla makealla, karkkien pois jättäminen ei välttämättä auta, mikäli samaan aikaan tuplaan tai triplaan muun makealla herkuttelun. Toisaalta, olen ollut ennenkin muutamia kuukausia ilman karkkeja ja huomannut heti positiivisia vaikutuksia, vaikka muita herkkuja olenkin syönyt.

Siispä, toiveikkaana ja päättäväisenä lähden kohti karkitonta elämää - ainakin ensi jouluun asti. Ja mitäkö vastaan, jos joku tarjoaa minulle makeisia? No, tietenkin "Ei kiitos, en käytä."

5 kommenttia:

katri kirjoitti...

Tervetuloa takaisin! Toivottavasti loma oli rentouttava ja kaikin puolin onnistunut. Mukavia helmijuttuja olit ainakin löytänyt.

Mutta sitten tähän uusimpaan aiheeseen. Oletko sä nyt ihan varma, että tuo juttu oli sun kirjoittama? Meinaan voisin allekirjoittaa jokaisen kohdan. Karkin laittaminen yksin keittiössä suuhun on maailman helpoin keino saada sekunti omaa aikaa kotiäitiyden ja lasten vaatimusten keskellä. Ja jos ostan karkkia, ne menee kaikki kerralla. En ymmärrä ihmisiä, jotka voivat "säästää" tai joilla on avonainen karkkipussi kaapissa viikko kaupalla ja ottavat yhden-kaksi aina joskus. Holisti, mikä holisti ja kaikki kerralla napaan.

Marraskuun lopusta jouluaattoon asti olin karkkilakossa. Eka perjantai oli kamala. Ihan hirveät vieroitusoireet. Toinen viikko oli paljon helpompi ja seuraavat sujuivat ihan kivuttomasti.

Tammikuun eka päivänä aloin taas. Mulla ei toimi se, että kaikki makea on kielletty. Perjantaisin saa jäätelöä. Jihaa! Tietysti valitsen suklaajäätelöä! (kohta on muuten perjantai...) Ja kerran kuukaudessa on ihan oikea karkkipäivä! Se on sidottu juhliin: tammikuun karkkipäivä remontin valmistumisen kunniaksi, helmikuussa on mun synttärit jne.

Mulla on helppoa, sillä mies on myös samanlaisessa lakossa. Lasten karkkipäiväkarkitkin olen napannut nopsaan vaan kaupan hyllystä. Valikoimaan ei auta jäädä. :D

Katsotaanko muutaman kuukauden päästä, miten homma on toiminut? Anonyymit karkkiholistit...

Mags kirjoitti...

Itse asiassa olen jo salaisesti mukana tässä lakossa ;-D En nyt aivan mahdoton karkkiahmija ole ollutkaan, mutta viime kuukausina huomasin kuitenkin liian usein syöväni RUNSAASTI makeisia ja niitä vain käsi nappasi kauppareissulla... Nyt on vuoden alusta tosiaan ollut voimassa namulakko. Jee, pidetään yhtä!

Leonida kirjoitti...

Jesh, ihanaa, että mulla on tässä(kin) asiassa kohtalotovereita!!! Kivempi kantaa karkkiholistin taakkaa, kun tietää muitakin samassa veneessä olijoita. ; )

Hieno homma, että olette samoilla lakko- tai vähentämislinjoilla. Ilman muuta tsempataan sitten yhdessä! Mä jo ajattelin aiemmin, että päivitän välillä tilanteen tänne, että miten on mennyt. Haluan ehdottomasti kuulla myös teidän suoriutumisista!

Taidanpa lähteä tästä taloussuklaan pariin... eiku eiku siis tonne telkan ääreen korkeintaan jätskin kanssa. ; D

Mirka kirjoitti...

Mäkin olen käynyt täällä kirjoittamassa jo monta juttua, kuten tämänkin ylläolevan.

Eilen esim. kävin pikaisesti yksin lähikaupassa "maitoa hakemassa" ja paluumatkalla tuhosin 250g englannin lakritsia. Tosin pussi tipahti maahan ja puolet levisi pitkin ketoa, joten synti ei ollut ihan niin paha. :)

Kuvittelen edelleen pärjääväni ilman totaalikieltäytymistä, mutta pikkuhiljaa alkaa tilanne olla sellainen, että ainakin joku kurinpalautus sokerikoukusta irtipääsemiseksi on todennäköisesi pidettävä. Söin pitkän karkkia vain perjantaisin töiden jälkeen (itse valitsemani karkkipäivä)ja se toimi hyvin. Usein kävi jopa niin, että unohdin ostaa ne karkit perjantaina ja lauantaina totesin vaan, että no hups, jäipä tämä viikko sitten välistä. Nyt tilanne ei kyllä ole enää lainkaan hallinnassa, kun palkitsen itseäni, ressukkaa, pienten lasten loppuunpalanutta äitiä, makealla. Kun kerran teen NIIN raskasta työtä täällä kotona, niin olen suklaani ja irtokarkkini ansainnut. Joo joo.

Mun mies ei onneksi syö karkkia (pahentaisi mun ongelmaa todella). Hänellä on muutenkin kadehdittavan terve suhtautuminen ruokaan - syödään jos on nälkä. Eikä grammaakaan ylimääräistä, kuten eräillä.

Leonida kirjoitti...

Olet ollut kyllä todella ihailtavalla kohtuullisella linjalla, kun olet pystynyt pitämään tuollaista "perjantaisin töiden jälkeen" ja "uups, unohdin ostaa karkit perjantaina" -linjaa! Mä en koskaan unohda ostaa karkkia. Ikinä. Varmasti sulla sitten töihin palattua tilanne normalisoituu, vaikka nyt kotona oletkin tässä "mässyrenkaassa" mukana. Mä en ole ihan varma, että pystynkö itse palaamaan ruotuun, kun ei mulla ruotua ole ollut vuosikausiin! ; )

No, tokaa päivää ilman karkkia. Kumpanakin päivänä olen syönyt jätskiä ja suklaavanukkaan. Heh heh.