keskiviikko 21. huhtikuuta 2010

Count Your Blessings 2

Minulla on mielessä eräs ihminen. Tiedättekö, sellainen ihminen, jonka olen tuntenut aina ja joka tuntee minut läpikotaisin. Ihminen, joka tietää puolesta sanasta, mitä tarkoitan, jonka kanssa voin olla oma itseni, ja jonka kanssa voin jakaa kaikki iloni ja suruni. Oikea ystävä.

Hän on aina valmis kuuntelemaan, oli minulla mielessä mitä juttua tahansa. Meillä on myös hauskaa yhdessä, etenkin silloin, kun pääsemme ilman lapsia yhteen ja päästään puhumaan oikein kunnolla. Olemme hyvin erilaisia luonteiltamme, mutta sovimme hyvin yhteen. Häneltä saan myös viisaita mietteitä pulmiini ja härkäsistä tulee kärpäsiä.

Hyvien puoliensa ohella tunnen hyvin myös hänen huonot puolensa. Hän onnistuu välillä ärsyttämään minua enemmän kuin ystävät yleensä, mutta samoin minä ärsytän häntä keskivertoa enemmän. Minä myös rakastan häntä enemmän kuin muita ystäviäni.

Voin rauhassa olla ärtyisä, jos siltä tuntuu, jopa tiuskia, ja silti hän hetkellisestä loukkaantumisesta huolimatta toipuu pian ennalleen, sillä hänhän ymmärtää, etten tarkoittanut sillä mitään pahaa, vaan olin jostain aivan muusta syystä kypsänä. Ei siis tarvitse teeskennellä iloista ja tyytyväistä hänen seurassaan, jos sillä hetkellä ei siltä tunnu - onneksi.

Tämä ystäväni on ja pysyy elämäntilanteista huolimatta. Voin olla varma, että hän on ystäväni niin kauan kuin meissä henki pihisee. Se on jo paljon se.

Hän on myös lasteni rakastettu kummitäti, ja syy siihen, että tartuin koruharrastukseeni. Olin pari vuotta aiemmin miettinyt, että voisi olla mukavaa tehdä koruja, mutta toisen raskauden ja vauva-ajan sumussa ei ollut vielä oikea aika aloittaa. Ystäväni ilmestyi kuopuksemme yksivuotissynttäreille upea, itsetehty koru kaulassa, ja inspiraatio iski minuun heti! Nyt meillä on ihana yhteinen harrastus kaiken muun yhteisen lisäksi.

On uskomattoman turvallinen olo, kun tietää, että tuli mitä lunta tupaan tahansa, tämän ystävän tukeen voi luottaa. On myös lohduttavaa ajatella, että vanhenemme yhdessä, kun vanhempammekin vanhenevat ja tarvitsevat meitä eri tavoin. Voimme jakaa senkin. Tämä ystäväni on nimittäin oma Pikkusiskoni.

5 kommenttia:

  1. Minulla on IHAN SAMANLAINEN PIKKUSISKO! Meillä on ikäeroa melkein viisi vuotta, mutta sillä ei ole ollut mitään merkitystä enää noin 15 vuoteen, koska elämäntilanteemme ovat samanlaisia. On hienoa, kun voi toiselle lyödä yhtäkkiä puhelimen luurin korvaan mitään selittämättä. "Mun täytyy nyt mennä" KLIK. Tai jos kysyy mielipidettä, voi olla varma, että vastaus on umpirehellinen. -Onko tää paita hyvä? -Ei, se on sun päällä ihan kauhee!

    Viime syksynä, kun olin juuri kädentaidot uudelleen löytänyt elämänkriisin myötä, kutsuin siskoni askartelemaan meille viikonlopuksi. Meillä oli ihan mielettömän hieno viikonloppu! Istuttiin vaan keittiönpöydän ääressä ja kokeiltiin kaikenlaisia juttuja ja höpötettiin. Mies hoiti lapset ja ruuanlaiton. Sitä paitsi oli aivan ihanaa tehdä asioita yhdessä, kun tämä on muuten aika yksinäistä puurtamista (ellei nettiä olisi).

    Ihanaa, että meillä on yhtä mahtavat siskotkin! :)

    VastaaPoista
  2. Uskomatonta, taas kerran! Meilläkin muuten on siskoni kanssa ikäeroa kuusi vuotta, joka oli lapsena välillä iso ero, mutta kuten sanoit aikuisena ei enää ollenkaan.

    Niin, ja meilläkin on suunnitelmissa koruilupäivä - äitimme luona tosin - jotta saamme rauhassa tehdä koruja ja jutella... : D

    VastaaPoista
  3. Se onkin sisaruussuhteen parhaita puolia - tietää, että toinen ei lähde/katoa. Sisaruus on elämäniän pisin ihmissuhde... Todellinen blessing! Niin hyvinä kuin ei niin loistavina päivinä. Ihana, että kirjoitit tuon asian näkyväksi, itsekin muistaa taas tuon asian.
    Kahdesta sisarestaan onnellinen Elina

    VastaaPoista
  4. Voi, miten kauniisti kirjoitat...

    Tunnen veljeäni kohtaan samoin. Hiukan asioita toki muuttaa se, että veli on mies, mutta noin muuten.. Kyllä! Kaikki asiat jaetaan, huolet murehditaan, nauraa kätkätetään. Joka asiassa tuetaan! Usein veli kysyy neuvoa minulta ennen vaimoaan (..iik, voi vaimoa..)
    Näemme veikan kanssa lähes joka päivä tai soitamme ainakin. Sisaruksia ei korvaa mikään!

    VastaaPoista
  5. Olemme kaikki todella onnekkaita, kun meillä on niin ihanat sisarukset! Ei ole kuulemma itsestäänselvää, että sisarus on myös ystävä.

    VastaaPoista

Odotan innolla kommenttejasi!