perjantai 7. toukokuuta 2010

Tilanneraportti viidenneltä päivältä

Tässä on nyt oltu ilman sokeroituja tai keinomakeutettuja herkkuja neljä ja puoli päivää. Aika hyvin on mennyt, sanoisin, ellei ihan erinomaisesti!

Olen pärjännyt näin kotioloissa vallan mainiosti ilman päivittäisiä (useita) sokeriannoksia, eikä lipsumisia ole tapahtunut. Tosin totesin parin päivän herkuttomuuden jälkeen, että sallin itselleni ksylitolipurkat hampaiden ja suun raikkauden vuoksi, vaikka ovatkin makeita. Olen myös juonut tuoremehua. Mutta olen pysynyt erossa jopa maustetuista jugurteista, light-juomista ja kuivatuista hedelmistä.

Varsinainen urotyöni: Eilen tein vieraita varten suklaabanaanikakkua, enkä maistanut taikinaa. Yhtään! Kumpikaan lapsista ei ollut maisemissa, joten olisin saanut aivan rauhassa lipoa nuolijat ja kaapia taikinakulhon yksin, mutta ehei, minä vaan huuhtelin tavarat mahdollisimman pian ja sujautin tiskikoneeseen. Sellainen tunnustus pitää kyllä tehdä, että soitin äidilleni taikinan vatkausvaiheessa (nappikuulokkeen avulla siis), että nyt kyllä tarvitsen hiukan tukea. Puhuin äitini kanssa koko sen ajan, kunnes sain tiskikoneen oven kiinni, joten sain hyvin vältettyä viimeisenkin kiusauksen...

Äitini vinkki muuten oli, että jos oikein kovasti tekee mieli, laita suuhun taikinaa, maistele ja sylkäise pois. As if!!! Kuulemma hänen työkaverinsa vuosien takaa piti kilot kurissa sillä tavalla. Se systeemi ei kyllä minulle sovi yhtään, koska minä haluan pureskella, puputtaa, nakertaa ja lopulta nielaista. Eilen illalla meni pussillinen naposteluporkkanoita dipattuna valkosipulihummukseen. Ja sipsejä, joita meille ei yleensä koskaan edes osteta. Tuntui kyllä, että oli nälkä, joten suurin osa taisi mennä nälkään, joka olisi taittunut terveellisemmin voileivällä.

Tänään on taas yksi tulikoe. Tapaan ystäviäni, entisiä työkavereitani, erään heistä kotona syömisen, juomisen ja turisemisen merkeissä. Itse lähden kylläkin autolla, että juominen rajoittuu vissyyn, mutta joudun kehittämään itselleni herkullisen jälkiruoan, joka maistuu, vaikka muut puputtaisivat mudcakea. Ajattelin kokeilla tuoreita, tosin espanjalaisia, mansikoita.

Tämän tulikokeen jälkeen seuraava koittaa heti huomenna. Ystäväni kaksivuotiaan synttärit, jonne ystäväni sanoi löytäneensä loistavan täytekakkureseptin. Minä rakastan täytekakkuja. Ja sunnuntaina sitten äitienpäivä... Huh huh.

9 kommenttia:

  1. Tsemppiä, tsemppiä, tsemppiä vaan!

    Mä huomasin kauhukseni, että mulla tuo karkkiin repsahtaminen on kasvattanut myös muun syömisen määrää. Laskin juuri, että meni kolme sämpylää välipalaksi.

    Mulla syöminen pysyy astetta paremmin hanskassa, silloin kun en ole kotona. Tässä kun on hetki hankalaa tai tylsää, on niin kovin helppoa kävellä tuonne kaapille ja ravistella paketillinen Dominoja kitaan ja ihmetellä, että nytkö ne jo loppui.

    Ihania koruja olet tehnyt. Muahan tunnetusti himottaisi myös korujen tekeminen. Mutta eihän nämä vuorokauden tunnit riitä mihinkään :(

    VastaaPoista
  2. Ihana kuulla, että hyvin menee... :). Minä laitoin tänään makean himossani banaanin mikroon ja kanelia päälle - rahkaa kun olisi vielä ollut niin olisi ollut täydellinen välipala. Banaanista tulee ihanan makea mikrossa...

    VastaaPoista
  3. Heeeeii...sä olet loistava!! Jo noin monta päivää!!! Hatunnosto ja tsemppiä edelleen!!

    VastaaPoista
  4. Marita: Kiitos! Minä elän toivossa, että tämä puputtaminen helpottaa, kun palaan syksyllä töihin,jos vain päätän tiukasti, etten ostele sinne työpöydän ääreen mitään herkkuja.

    Niin, aika on täälläkin kortilla ja silti olen menossa saamaan Mirkalta oppia leimailussa...

    Elina, arvelen: Tuopas onkin hyvä idea, tuo banaaniresepti. Joskus nuorempana paistoin voissa ja hunajassa banaania, jonka päälle ripottelin kanelia. Tosi terveellistä ja vähäkalorista, jos voita ja hunajaa ei olisi.

    Hymytyttö: Kiitos tsempistä! Selvisin kunnialla tästä illasta. Maistoin Fresitaa (mansikkakuohujuoma), mutta jouduin jättämään lasin täysin kesken aivan uskomattomasta syystä: juoma maistui ällömakealta!!!

    VastaaPoista
  5. Jaa-a. Tekisinkö maanantain treffeillemme siis valkosuklaamuffinsseja vai rahkapiirakkaa... ;) Saisin syödä yksin koko pellillisen. No ei vaiskaan! Pitäisi yrittää sen lukupiirin lisäksi sellaista kilopiiriäkin. Itse voisin luopua noin 8-10kg:stä ihan vaan mukavuuden vuoksi. Ja liikuntakin olisi sitten mukavampaa kun ei puuskuttaisi koko ajan.

    Leimailu on hauskaa. Tosin sitä pystyy tekemään pienemmissä sessioissa kuin koruja, luulisin. Ja voi tehdä myös sellaisia "aivot narikkaan"-kortteja, joita tehdessä voi nauttia vaan puhtaasti leikkaamisesta ja värittämisestä ja sommittelusta. Aina ei tarvitse olla niitä suuria ideoita, vaikka ne itseäni välillä riivaavatkin ihan vaivaksi saakka.

    Itse aion kokeilla tässä elämässä kaikkea mikä kiinnostaa, sen olen päättänyt. Riitti aika sitten tai ei. Eipä tarvi koskaan sitten jossitella, että olisin tehnyt, jos olisin ehtinyt jaksanut tai viitsinyt. Korujen tekemistäkin vielä...

    VastaaPoista
  6. Oikein osui... Elinan kommenttihan se oli, jäi vaan allekirjoitus pois ;). Hyvä olet lukemaan rivien välistä :)
    Elina

    VastaaPoista
  7. Nyt on, Mirka, tosiaan niin hyvä vire päällä, että saisit ihan itseksesi (tai meidän Iso- ja Pikkusiskon kanssa) tuhota kaikki herkut, heh hee!

    Minulla ei, harmi kyllä, ole sellaista työhuonetta, tai edes työpöytää, jossa voisi olla kaikki tarvikkeet jatkuvasti levällään, että voisi milloin vaan inspiksen, tai hyvän ajankohdan, tullen asettua vähän koruja väsäämään, tai kortteja tekemään. Siksi se aloittaminen on aina itsessään jo hiukan aikaa vievä juttu, että saa työvälineet ja kamppeet kasaan. Korttiaskartelutarvikkeet sattuvat olemaan vielä kauempana vaatehuoneessa isossa laatikossa, joka pitää sieltä varta vasten raahata työhuoneeseen...

    Tuo on kyllä hyvä periaate, että kokeilee kaikkea, mikä kiinnostaa. Eihän kaikkea tarvitse jatkaa, jos ei jaksa, tai ei ole aikaa. Pitää pitää tuo mielessä itsekin.

    Pitäisiköhän minun tuoda korutarvikelaatikkoni ja työkalut mukana SINUN alkavan koruharrastuksesi opastusta varten?!?!? : D

    VastaaPoista
  8. Olen itse korvannut sokerinhimoni hedelmillä, marjoilla ja porkkanoilla. Mitä pidempään on ilman karkkeja sen vähemmän tekee mieli sokeria. Huomasin aikoinaan, että kun oli tottunut syömään päivittäin karkkia, äkillinen lopettaminen aiheutti migreenityyppisen jysärin, joka lakkasi kun söin pari karkkia. Eli sokerikin aiheuttaa riippuvuutta. Luolaihmisten vaistot jyllää yhä nykyaikana. UH!

    VastaaPoista
  9. Tuohon pyrin myös, että hedelmät ja marjat riittäisivät. Karkkia ilman olen jo oppinut olemaan, mutta kaikki muu makea on ongelmallisempaa. Onneksi olen jo noin kuudessa päivässä päässyt (ehkä) irti jostain herkutteluista, jotka ovat olleet vain tavan vuoksi ja automatiaa. : )

    Ha, sinähän saitkin selitettyä, miksi maanantaina ja tiistaina päätäni särki niin vietävästi koko ajan! Luulin, että olin Cokis Zeroon ja kofeiiniin NIIN koukussa, että sen puute aiheutti päänsäryn, mutta se taisi ollakin sokerin puute! Kiitos vaan tiedosta!

    VastaaPoista

Odotan innolla kommenttejasi!