tiistai 29. kesäkuuta 2010

Viileetä kesääkö?

Luojan kiitos, tuntuu kesä lämpenevän, vaikka tätä seuraavaa korua tehdessä ei ollutkaan niin kuuma. Tässä on tilauskoru, jonka suunnitteli pitkälti Mirka itse. Siitä tuli niin nätti, että mietin tässä, jos tekisin itselleni samantyyppisen kesäksi.

Korunosat ja lukon laitoin sterlinghopeasta, jotta korusta tulisi mahdollisimman pitkäikäinen, ja koska tiedän Mirkan arvostavan erityisesti laatua. Hopea toki näkyy hinnassakin, mutta suunnittelutyöstä en veloittanut mitään, kun oli niin hyvä suunnittelija tilaajana!!! : D

Kaulakoru 43,5 - 46,5 cm Viileä kesä.
 Riipuksessa vuorikristalli, lasinen salmiakkihelmi, sterlinghopeiset helmihatut ja rengas. Korussa hopeoidut korulinkit, lasihelmiä, siemenhelmiä ja hopeoidut helmihatut. Lukko, korupiikit ja kaikki korunosat sterlinghopeaa.

maanantai 28. kesäkuuta 2010

Jälleen onnitteluja

Keskiviikkona on läheisen sukulaisen syntymäpäivät; 62 vuotta tulee täyteen. Tein hänelle tämän kortin, jonka sisäkannessa oli mukana pieni kirjekuori lahjarahaa varten. Rahat oli korvamerkitty itsensä hemmotteluun, vaikkapa jalkahoidon muodossa. Lahja annettiin jo juhannuksena ja saajaleidi oli yllättynyt ja tyytyväinen.

Kortilla osallistuin samalla Koukussa kortteihin -sivuston toiseen Vintage-haasteeseen, jossa vaatimuksena oli käyttää kortissa punaista. Valokuvan käsittelin crackle-maalilla (kutsuisinko sitä krakleeraukseksi?), jolla saa kuvan halkeilemaan ikäänkuin vanha taulu voisi halkeilla. Käytin kolmea eriväristä paperia, kahta leimaa, nauhaa, paperikukkia, helmiä sekä Distress-mustetta kukkien ja tekstin pohjan värjäämiseen. Sisäpuolelta ei taaskaan ole kuvaa, mutta sielläkin oli käytetty osaa papereista ja lahjarahakirjekuori värjätty Congratulations-tekstin tavalla.

Onnittelukortti 62-vuotiaalle T:lle.

keskiviikko 23. kesäkuuta 2010

Synttärionnea kultamummelille!

Toinenkin mummoni on tänä vuonna 79-vuotias. En ole tehnyt hänelle korua tätä ennen, sillä hän on ehdottomasti helminauhatyyppiä, ja halusin oppia solmimaan nauhan ensin... No, nyt on solmittu elämäni toinen nauha ja se menee tälle rakkaalle mummolle.

Kokeilin tähän nauhaan toisenlaista solmimistyyliä, joka oli huomattavasti nopeampi kuin se ensimmäinen, jota kokeilin. Harmi, että muutamissa helmissä oli ikävä yllätys, eli hitusen isompi reikä, jolloin piti tehdä useampia solmuja kuin muihin kohtiin. Siksi solmimistulos on paikka paikoin epätasainen. Helmisilkkikin on vaaleanroosa, koska sitä minulla oli takuuvarmasti riittävästi, vaikka valkoinen olisi ehdottomasti pitänyt yhdistää valkoisen helmen kanssa. Mutta, eipähän korua niin kauhean läheltä kukaan syynää (toivottavasti), ja mummokullallakin on jo sen verran huono näkö, ettei häntäkään varmasti häiritse... ; )

Kuva on jumalattoman huono. Minulla oli kiire, ja valkoisten helmien kuvaaminen valkoisella pohjalla digipokkarilla ja olemattomilla valokuvaajantaidoillani on todella haastavaa. : /

Solmittu helminauha 49 cm Iiris.
Valkoisia makeanvedenhelmiä, vaalean ametistinvärisiä Swarovski-kristalleja sekä lukko sterlinghopeaa.

Tein myös kortin tuo korun väri "vaaleanliilana lankana".


Kortin sisällä on Dymolla tehty teksti "Tämä päivä on sinun". Kivaa päästä tämä lahja sunnuntaina mummelille antamaan.

Palaan blogimaailmaan juhannuksen jälkeen.

 Iloista ja rentouttavaa juhannusta kaikille blogini lukijoille!

sunnuntai 20. kesäkuuta 2010

Mustaa draamaa arkeen

Tämän korun tein jo jokin aika sitten, mutta kuvaaminen unohtui. Käytin koruun äitini katkenneesta korusta helmiä, jotka arvioin hematiiteiksi, sillä ovat melko painavia keinohelmiksi. Tai sitten ovat helmiäislasihelmiä. Lisäsin makeanvedenhelmiä kahta väriä, tummaa vihertävää ja sinertävää, sekä black diamond -värisiä Swarovskin biconeja. Pisteeksi i:in päälle löytyi vuosi sitten hankittu gun metal -värinen simpukankuoririipus, jonka muodosta korun nimikin.

Olen pitänyt tätä jo nyt paljon, sillä se on tosi kivannäköinen kaulassa. Ja tämä on todellakin uniikki, kun helmetkin olivat kierrätettyjä! Tämä on siis aivan arkikoru, vaikka onkin hiukan dramaattisen näköinen. Voisi sitä toki juhlissakin pitää, kaikki riippuu vaatteista ja asusteista.

Kaulakoru 45 cm Musta mandala.
Hematiitteja tai helmiäislasihelmiä (?), Swarovski-biconeja (black diamond), makeanvedenhelmiä, simpukankuoririipus. Hopeoidut korunosat ja lukko.

torstai 17. kesäkuuta 2010

Hän on mun, hän on mun

Hän on tällainen herkkä ja hempeä, joka on ollut ajatuksissa jo huhtikuusta lähtien, jolloin tein tämän korun kälylleni. Halusin tehdä itselleni jotain vaaleanpunaista, joka on pysyväislempparivärini, ollut koko ikäni, koska se sopii minulle aika hyvin.

Koru menee kaksinkerroin kaulalle; voisi sen kieputtaa ranteeseenkin varmaan. Ihana kesäksi, tykkään! Olen pitänyt jo muutaman kerran!

Saattaa olla, että tuon lukkokohdan vielä muutan, kun vahingossa tein kiinteän lenkin riipusosasta taottuun renkaaseen, vaikka alunperin ajattelin papukaijalukkoa. Sitten piti laittaa kaksi papukaijalukkoa, että riipuksen saa tarvittaessa myös pois! Korjaan, kun jaksan!!! : )

Kaulakoru 85 cm Kaunis arki 2 - vaaleanpunainen sarja.
Riipus, lukko, rengas, korunosat, välihelmet sterling-hopeaa, makeanvedenhelmiä, ruusukvartsisiruja, Swarovski-kristalleja kahta väriä, lasihelmiä, siemenhelmiä...

Tästä tuli valmistuskustannuksiltaan kaikkein kallein koruni, koska se on pitkä, siinä on kaikki metalli hopeaa ja kaikkia helmiä tarvittiin niin paljon. Kesti tekeminenkin kauan, kun oli sen verran pujottelua, ja vähäksi aikaa koru jäi keskeneräisenäkin korulaatikkoon makaamaan. No, nyt se on valmis ja minä tyytyväinen. Hän on mun!!!

tiistai 15. kesäkuuta 2010

Uusi kakkukokeilu

Kunnostauduin taannoisessa synttärienvietossamme kokeilemaan täytekakkua, jonka päällystin kokonaan sokerimassalla, perusvalkoisen ja tummanruskean, kaakaonmakuisen sekoituksella. Halusin hieman marmorointiefektiä, en tasaista ruskeaa, mutta massa sekoittui turhan paljon sitä käsitellessä ja kaulitessa. Lopputulos oli kuitenkin ihan jees, varsinkin, kun hoidin koristelun aamupäivällä kaiken muun valmistelun ohessa.

Harmittaa, etten ole edelleenkään muistanut hankkia riittävän isoa, tasaista kakkulautasta, vaan tämän kyhäsin kakkukuvun sisään kuuluvalle muovialustalle. Edellinen kakku oli hienolla laakealla lautasella, jossa oli ikävä kyllä hiukan reunoja, minkä takia kakku alkoi luisua vinoon. Siksi valitsin tähän perhepiirin juhlaan mieluummin tämän tasaisen muovihärpäkkeen, kuin vääränmuotoisen kauniin lautasen. : )

 Tässä vielä mietin, että mitähän ihmettä keksin tuohon päälle vielä. Ruusut ovat valmiita marsipaaniruusuja; niin näppärä ja nopea, saati ahkera, en sentään ollut, että sellaisia olisin tähän hätään opetellut tekemään.


Tässä kakku valmiina. Mansikat yrittävät hiukan maskeerata rumaa alustaa ja tuoda väriä. Vaaleanruskeat tuhrut kakussa ovat Paint Shop Prolla tuhratut mieheni ja minun nimeni...

Niin, siis kakku itsessään maistui tosi hyvältä. Käytin Kinuskikissan valkosuklaa- ja tummasuklaatäyteohjeita, lisäten kakkukerroksen ensimmäiseksi mauksi aina Lemon Curdia. Kumpaankin väliin sitten viipaloin tuoreita mansikoita. Kreemi sokerimassan alle oli ensin ongelma, kun en ollutkaan saanut mascarponea, josta jollain ohjeella aioin tehdä kyseisen kreemin, mutta onneksi löysin talvella Englannista tilaamani icing-pussin, josta sain ihanan vadelmanmakuisen kreemin. Pelkäsin, että vadelma sotkee lopullisesti sitruunat, suklaat ja mansikat, mutta itse asiassa se sopi aivan loistavasti. Onneksi sokerilakko oli jo ohi...

Söin omasta kakkupalastani vain puolet. Olen huomannut, että jos itse teen täytekakun, minun ei oikein tee mieli sitä syödä. Kummastuttava, ehkä hieman riemastuttavakin juttu viime ajoilta on, että vaikka olen saanut myös muiden tekemää, hyvää täytekakkua, minulle ei ole maistunut kokonainen, iso kakkupala, vaan ainakin puolet on jäänyt lautaselle! Tätä ei ole vielä koskaan tapahtunut, eikä varsinkaan lyhyen ajan sisällä kolmesti! Onkohan sokerin vähentämisellä jotain tekemistä tämän kanssa?

Häätunnelmissa

Olimme mieheni kanssa viime viikonloppuna ihanissa häissä. Vanhin ystäväni meni vihdoin naimisiin. Hääpari on sopivan epäsovinnainen ja boheemi, joten häät olivat mukavan rennot ja hauskat.

Koska lahjalistaa ei ollut, päätimme antaa lahjaksi aikaa, lastenhoitosellaista sekä vaaleanpunaista samppanjaa juhlien aiheeseen sopien. Kortit askartelin itse ihan fiiliksissä, sillä kyseinen pari on meille rakas.

Harmi, etten tajunnut ottaa kuvaa korttien sisäpuolista, sillä niistä tuli aika kivat. Kortin sisäsivulla oli kortin alla oleva pätkä Chisun laulusta Yhdessä.


Kortti hääparille Yhdessä.
Oltaisiin
Yhdessä tänään
Yhdessä iltaa
Oltaisiin
Yhdessä yöhön
Yhdessä aamuun ja pian ihan

Oltaisiin
Koko elämä
Loppuun asti
Koko elämä
Ikuisesti
Yhdessä

Toinen kortti oli siis lahjakortti, jossa kerroimme lastenhoitolahjastamme. Sisäsivulla oli Tommy Tabermannin runo Oikea nälkä.

Lahjakortti hääparille.

Opettele vesipisaroiden viisaus:
Yhdessä, yksitellen kimmeltäen
me koverramme lopulta reiän
kovimpaankin kiveen
Ole nöyrä onnen opille:
Onnea voi
vain jakaa!
Opi leivän salaisuus:
Vain murrettu leipä
on kokonainen leipä.
Ole rohkea, rakasta rajattomasti:
Rakkautensa kokoinen
jokainen on

Ja tämännäköiseen pakkaukseen kortit ja vaaleanpunainen samppanja pakattiin.


Onnea vielä, murut!

maanantai 14. kesäkuuta 2010

Kotiäiti kiittää

Viime viikko on ollut yhtä juhlaa meikäläiselle. Meillä mieheni molemmilla kanssa oli syntymäpäivät, ja minulle osui harvinaisen kivoja tilaisuuksia juuri näille päiville.

Sain taannoin avec-kutsun Olivia-lehdeltä tapahtumaan, jossa "catwalkilla" oli Vepsäläisen klassikkohuonekaluja sekä Selected Femme/Homme -vaatteita. Tilaisuuden juonsi Saimi Hoyer, erittäin ammattitaitoisesti ja rennosti. Siellä oli myös kiinnostava, joskin lyhyt, esitelmä Olivian tyyliperiaatteista päätoimittajansa Niina Leinon toimesta.

Mutta se, mikä sykähdytti tällaista kotiäitiä, kuten myös seuranani ollutta siskoani, oli tarjoilut. Campo Viejo -cavaa, tuoreita mansikoita, Fazer Gourmet -suklaata sekä Camparista ja Rubyred-mehusta erilaisia drinkkejä tarjolla koko illan. Rikoin karkkilakkoni suunnitellusti ja hyvällä omatunnolla syöden ehkä seitsemän konvehtia huuhdellen ne cavalla alas.

Kirsikkana kakun päällä olivat kolme "Huippista" eli Suomen huippumalli haussa -ohjelman kärkikolmikko Saara, Tiia ja Jenna! Nämä tytöt olivat kyllä todella suloisia, kauniita ja mukavia - ja varmaan kaksi metriä pitkiä koroissaan! Heidän vieressään minä näytin joltain tanttarallalta, joka on yhtä pitkä kuin leveäkin, vaikka olen sentään 168 cm pitkä, enkä suinkaan ihan yhtä leveä. Otimme valokuvat heistä ja minusta, että pääsin miehellenikin näyttämään, että keiden kanssa siellä juhlittiin... : )

Saimi Hoyer oli yhtä hoikkaa jalkaa ja erittäin mukava. Otatimme hänestä, siskostani ja minusta myös kuvat, heh, ihan turisteina siis! : D Mukaan tapahtumasta tarttui muutama lehti, erittäin edullinen lehtitilaus, pari hyvää alennuskuponkia Selectedin myymälään ja pari kaunista gerberaa, jotka annoin tytöilleni. Tämä oli reilun parin tunnin keikka, mutta piristi kovasti mieltä. Ihanaa, erilaista, hiukan ylellistäkin meininkiä ja aivan ilmaiseksi.

Olin todella iloinen tästä illasta, mutta seuraava ilta se vasta ihana olikin! Pääsin miehen avecina erään hänen työpaikkansa yhteistyökumppanin järjestämään tilaisuuteen yksityisklubi Bläkiin. Erittäin hyvällä maulla sisustettu ja varsin ammattitaitoisella henkilökunnalla varustettu klubi on tosiaan varattavissa yksityistilaisuuksiin. Emme sitä olisi edes löytäneet ilman ohjeita, sen verran hyvin piilotettu paikka se on.

Tarjolla oli samppanjaa, viittä eri sorttia koko illan sekä käsintehtyjä konvehteja. Lisäksi tarjottiin herkullinen buffet-illallinen viineineen ja konjakkeineen. Huipennuksena Chisu esiintymässä akustisesti. Hän on kyllä hyvä laulaja, sanoittaja ja karismaattinen esiintyjäkin. Kaiken lisäksi yritys oli järjestänyt valokuvaajan ottamaan vieraista kuvia, jotka sitten lisättiin digikehykseen, jonka jokainen pari sai mukaansa illan lopussa. Meille tuli kehykseen siis pari kuvaa meistä ja yksi kuva meistä Chisun kanssa. Oli kiva näyttää lapsille seuraavana päivänä, että tämän naisen laulua olimme kuuntelemassa.

Meille lähti omakin samppanjapullo mukaan, koska yhteistyökumppanin edustaja oli niin huomaavainen, että oli pistänyt mieheni syntymäpäivän ylös, ja sen johdosta sitten lahjoi miestäni samppanjalla! Mikä ihana yllätys! Illan päätöskin oli erittäin mieluinen. Kävimme vielä aivan kahdestaan jossain baarissa istumassa yhdellä, ennen kuin palasimme kotiin, josta päästimme lastenhoitajat nukkumaan. Saimme siis viettää aikaa myös ihan kaksin vain.

Kyllä se vain on niin harvinaista, että tällainen kotiäiti pääsee yhtään mihinkään kenenkään toisen piikkiin nauttimaan mistään ylellisestä, että olen vieläkin onnesta soikeana näistä hauskoista tilaisuuksista. Kotiäiti kiittää, ja jaksaa taas paremmin pakertaa arjen kimpussa.

keskiviikko 9. kesäkuuta 2010

Korttien teko on IHANAA

Otsikon mukaisesti nautiskelen täällä korttien tekemisen tuottamasta mielihyvästä. Kuorrutuksena kakussa on se, että voi samalla ilostuttaa jonkun ihmisen päivää. Mitäpä sitä kortteja itselleen tekemään ylipäänsä; kivointa on antaa ne eteenpäin!

Tällä kertaa syntyi pikaista paranemista toivotteleva kortti Hymytytölle. Kortti on jo hänelle lähetetty ihan livenä. Saman kortin lähetin eilen Koukussa kortteihin -sivuston Vintage-haasteeseen, jonka vaatimus oli käyttää pitsiä. Se onkin ensimmäinen osallistumiseni ylipäänsä mihinkään korttihaasteeseen missään. Hauskaa!

Sinisävyinen kortti Hymytytölle, sillä tiedän hänen pitävän sinisestä.


Toki allekirjoitin kortin myös, etten ihan salaisesti sitä lähettänyt. : )

sunnuntai 6. kesäkuuta 2010

Synttärionnittelut blogiystävälle

Kortti-innostusta riittää näköjään. Niinkin paljon, että torstaina Isosiskon ollessa kerhossa, Pikkusiskon ottaessa pienet päivänokoset, kyhäsin pikaisesti, mutta ilolla, kokoon blogiystävälleni Mirkalle synttärikortin, koska olimme tapaamassa perjantaina hiukan korusuunnittelun merkeissä.

Kansi onnistui ihan mukavasti, vaikka aikaa oli vain vähän. Mutta sisältö ei ollutkaan sitten niin siistin näköinen, kun kynäkin yritti tehdä tenän, ja kokeilin uusilla akvarellikynilläni vähemmän tyylikkäästi. Mutta koska Mirka opasti akvarellikynien käytön minulle, oli jotenkin kohdallaan testailla niitä juuri hänen korttiinsa... : )

Hauskaa synttäriä Mirkalle!

keskiviikko 2. kesäkuuta 2010

Kiitos tärkeälle tädille

Tänään oli Isosiskon kerhon kevätjuhla. Torstaina on vihonviimeinen kerhokerta, koska syksyllä alkaa päiväkoti. Rakasta kerhotätiä piti siis muistaa aivan erityisellä tavalla. Kyseinen täti on Isosiskolle todella tärkeä ihminen. Kun täti oli joskus kerhosta pois, huomasin Isosiskosta heti, ettei kaikki ollut ihan tavallisesti, ja saattoipa käydä niin, että tyttö meinasi jäädä kerhosta seuraavalla kerralla pois, jos täti ei ole siellä silloinkaan. Niinpä on iso askel jäädä pois kerhosta kokonaan. Onneksi päiväkodissakin saamme nähdä tätä ihanaa tätiä välillä, sillä kerho on samassa rakennuksessa kuin päiväkotimme.

Päätin jo talvella, että teen kerhotädillemme korun. Värimaailmaa utsin häneltä itseltään ja vilautin valitsemani kivetkin. Koru syntyi jo maalis-huhtikuussa, joten olen ollut hiukan tuli pyllyn alla jännittäessäni, että mitä hän pitää siitä. Ja koska olen nyt elvyttänyt kortintekoharrastukseni, teimme lasten kanssa hänelle kortinkin. Minä hoidin kortin kannen ja koristelin kirjekuoren toisen, Pikkusisko toisen puolen ja Isosisko kortin sisäpuolen.

Tänään vihdoin pääsimme antamaan lahjan ja kortin hänelle. Isosisko jää kovasti kaipaamaan ihania kerhohetkiä, vaikka onneksi päiväkodissa tulee varmasti uusia ihania hetkiä, ettei jää suru puseroon syksyllä, kun kerho ei alakaan.

Ruskea ja turkoosi olivat mieleisiä värejä täti E:lle, joten ne sitten otin pääosaan tähän koruun. Tein itselleni ensimmäisen version, ja toinen, teknisesti paranneltu versio tuli lahjaksi. : ) Onneksi hän tykkäsi kovasti; kivi vierähti sydämeltä!

Kaulakoru 53 cm Bysantti.
 Leopardinnahkajaspista, kalkkiturkoosia, hopeoidut korunosat, lukko korumetallia.

Kortin tein vasta äskettäin, elämäni toisena leimailukorttina. Löysin aivan ihania vintage-kuvia, joista on kiva tehdä kortteja. Tykkään vanhoista valokuvista muutenkin. Tässä kortissa ei leima täysin onnistunut, kun halusin sen nimenomaan kahden paperin rajalle, mutta lopulta ajattelin, että noinhan se menisi, jos joku olisi työkseen leimannut vähän huolimattomasti vaikkapa. : ) Testailin hieman tekstileimaakin taustalle. Sitä pitää harjoitella vielä älisää. Tässä käytin myös uutta hankintaani, eli perinteistä Dymoa, jolla saa seitkytluvun lapsen nostalgiseen olotilaan, kun katselee noita tekstejä. Dymo-ideakin tuli Mirkalta (kiitos!).

Kiitos E.

Seuraava korttiprojekti onkin jo aloitettu, nimittäin hääonnittelu- ja lahjakortti. Korupuolella minulla on ollut yksi pitkä koru itselleni kesken jo jonkin aikaa. Ehkäpä saan senkin väsättyä ihan piakkoin.

tiistai 1. kesäkuuta 2010

Korttien uusi tuleminen

Olen tehnyt jo vuosikausia onnittelukortteja. Se on ollut ihanaa näpertelyä, mutta kärsi tietenkin aikapulasta Isosiskon synnyttyä. Viime vuosina kortteja on tullut tehtyä aika harvakseltaan, ja aivan viime aikoina lähinnä lasten kanssa askarreltuna.

Kiinnostuneena olen seuraillut kuitenkin muiden tekemiä kortteja. Mirka upeiden korttiensa kanssa sai minut lopulta innostumaan leimailusta. Halusin laventaa korttirepertuaariani hiukan, sillä lailla sopivasti vain. Jokunen leima on jo hankittuna, sekä muita tarvikkeita. Olenkin tehnyt jo kaksi korttia! Hiukan hakusessa kaikki on vielä, mutta näistä on hyvä aloittaa.

Ensimmäisenä syntyi onnittelukortti perhepiirin 60-vuotiaalle. Kortin viesti on naisen valokuvan alareunassa, eli "Shh.. Do You Want to Know a Secret?". Sisälle jatkoin viestiä "Age Is Just a Number." ja niin edelleen siitä sitten henkilökohtaisemmat onnittelut. Kelloleiman sain Crafty Individualsin kiitospussissa, jossa oli kaikkiaan viisi (!) leimaa kaupan päälle. Olin suht tyytyväinen tähän harjoitukseen.

Shh.. Do You Want to Know a Secret?

Listalla olisi seuraavana hääonnittelu ja siihen liittyvä lahjakortti, sitten pari syntymäpäiväkorttia ja niin edelleen. Koruja en ole hetkeen tehnyt, vaikka pari tilauskoruakin on listalla. Olen ollut jotenkin niin väsynyt iltaisin, että on ollut helpompi ottaa korttimateriaalit ja katsella, että mitä syntyy, kuin suunnitella ja toteuttaa koruja.