maanantai 8. marraskuuta 2010

Kädentaitomuisteloita

Luinpa Mirkan blogista hänen vastauksensa muokkaamaansa kädentaitokyselyyn. Otan haasteen vastaan ja yritän raapia kasaan hiukan vastauksia. Nämä haasteet on tosi mukavia, ja minusta on aivan älyttömän mielenkiintoista lukea muiden vastauksia aivan mihin tahansa kyselyihin!

Mitä on nyt tekeillä tai mitä teit viimeksi?
Tekeillä on lähinnä joulukortteja, mutta pitäisi saada tehtyä erinäisiä lasten synttärikortteja ja yksi vauvaonnittelukorttikin. Jouluksi haluaisin saada tehtyä ainakin yhden korulahjan, ja pientä näperrettävää on vielä myös päiväkodin suuntaan.

Viimeksi sain valmiiksi isänpäiväkortin ja joulukortteja, lasten kanssa askarreltuja sellaisia myös. Korurintamalla äitini syntymäpäivälahjakoru on viimeisin.

Millaisia muistoja sinulla on lapsuudesta käsitöihin/muihin kädentaitoihin liittyen?
Äitini äiti on taitava ompelija ja kutoja. Hän teki itse äidilleni ja hänen siskoilleen vaatteita vuosikaudet, ja muistaakseni minullekin lapsena jotakin. Myöhemmin hän kutoi paljon ja edelleenkin kutoo, vaikka mursi muutama vuosi sitten ranteensa, joka ei palautunut aivan ennalleen. Minulla on siis valtavan ihania villatakkeja, -housuja, -sukkia ja -lapasia tyttösteni vauvavuosilta tallella.

Äitinikin tykkäsi lapsuudessani kutoa. Muistan ajan, jolloin tuntui, että hän istui jatkuvasti kudin kätösissä. Minusta ei tullut aivan yhtä hyvää kutomaan, mutta olen kyllä aina pitänyt käsillä tekemisestä, käsin kirjoittamisesta alkaen. Jotkut ystävistäni inhoavat käsin kirjoittamista, mutta minä en sitä käsitä - on ihanaa, kun teksti kulkee ja käsi kirjoittaa... 

Oletko oppinut joltain sukulaiselta tai tutulta esimerkiksi kutomista ennen koulun käsityön tuntien alkamista?
En muista oppineeni muilta, mutta jossain vaiheessa kirjailin ihan itseopitusti muliinilangalla kankaalle jotkut kuvat, joista tein taulut isovanhemmilleni. Olin tehnyt vasta ensimmäisen, ja siihen meni hurjasti aikaa ja energiaa, enkä olisi millään enää jaksanut tehdä toista, mutta koska minulle on aina ollut tärkeätä kohdella itselleni yhtä rakkaita ihmisiä samoin, väsäsin sitten toisenkin taulun vähän väkipakolla. Ei ne ihan niin hienoja olleet; käyttämäni kangas oli aika ohutta. Mutta sinänsä ihan hyvä lopputulos ottaen huomioon, etten tosiaan ollut tuota hommaa mistään oppinut.

Parasta koulun käsityön/kuviksen tunneissa?
Ompeleminen oli kivaa, samoin virkkaus. Yläasteen kässänopettaja oli varsin kunnianarvoisa vanhempi neiti, joka oli todellinen vanhan ajan opettaja. Käytöstavoista puhui kovasti. Hän myös kertoi, miten sinkkipasta auttaa näppyihin ja yskänrokkoon. Ei se kyllä mielestäni auttanut, mutta ennen vanhaan sinkkipastaa oli käytetty niihinkin.

Kuvaamataidosta tykkäsin kovasti. Olin aika hyvä piirtämään jo lapsena; tai ainakin ala-asteen opettaja sanoi sitä vahvuudekseni, ja lukiossa otinkin lisäkuviksen. Oli ihanaa kokeilla valokuvausta, etsausta ja öljymaalausta. Opettajamme oli melko taiteellinen mies, ihan mukava heppu, ja tunneilla oli tosi kivaa.

Entäs pahinta?
Käsityötunneilla oli pahinta villapaidan kutominen. Valitsin paitamallin, joka oli resoreja lukuunottamatta sileää neulosta lähes suoralla etu- ja takakappaleella. Muuten se olisi kesken varmaan vieläkin.

Kuviksen tunneilla ei ollut mikään kamalaa; kaikki oli ihanaa.

Millaiset tuli ensimmäisistä villasukistasi tai lapasista?
Villasukat taisivat onnistua ihan hyvin. Paremmin ainakin kuin se villapaita. Olenkohan koskaan edes kutonut lapasia?

Onko ompelukone ystävä vai vihollinen?
Minulla on uusi, hyvä ompelukone, johon vasta tutustun. Hyvin harvakseltaan tosin. Ostin sen viime vuoden joulukuussa, heinäkuun tienoilla otin sen ensimmäistä kertaa paketista ja kokeilin. Hyvin toimi. Ehkä otan sen esiin toisenkin kerran. Pitäisi lyhentää paneeliverhot, jotka ostin jo jonkin aikaa sitten...

Isotöisin juttu jonka olet koskaan tehnyt?
Varmaan chanel-tyyppinen jakku, jonka tein joskus parikymppisenä. En tehnyt siihen edes vuoria, mutta hankin kyllä kauniin mustaharmaan villakankaan ja kultaiset napit. Haloo, ikää oli tosiaan ehkä 20 vuotta! Chanel-jakku!!!

Kamalin/hienoin vaate jonka olet ommellut?
Jostain äidin jämäkankaasta ompelemani omalla kaavalla (eli ei kaavalla lainkaan) hame. Vääräntyyppinen kangas, eikä ryhtiä. No, hienoin varmaan se Chanel-jakku.

Mitä itsetehtyä olet antanut joskus lahjaksi?
Johan niitä tuli mainittuakin, mutta siis muliinilangalla kirjailtuja tauluja, mosaiikkipannunalunen, kankaiset lautasliinat piknikille, itsetehtyjä makeisia, puolentoista vuoden aikana jo aika monta korua. Tiedän väsänneeni kaikenlaista nuorempana, mutta nyt ei kyllä muisti pelaa tämän enempää. Äiti varmaan muistaisi enemmän. : )

Minkä taidon käsityön/askartelun saralta haluaisit oppia?
Haluaisin osata ommella ompelukoneella ihan mitä vain. Project Runwayn tyyliin... Olisi kiva myös oppia uudestaan kutomaan ja virkkaamaan.

Korujen teon suunnalla on paljonkin, mitä olisi ihanaa osata: hopeantaonta, hopeasaven käyttö, makramee-solmiminen muutamana esimerkkinä.

Millainen käsitöihin tai askarteluun liittyvä kauppa saisi sinut riehaantumaan? Mitä käsitöihin liittyvää ostit viimeksi?
Lähes jokainen nettikauppa askartelun ja koruilun saralta innostaa. Jos niihin pääsisi fyysisesti käymään ja hypistelemään kaikkea, varmasti innostuisin hurjasti, koska valikoimat nettikaupoissa on yleensä todella suuret.

Olen ostanut viimeksi Fiskarsin hienon muotoleikkurin, jolla saa sabluunoiden kanssa leikattua vaikkapa ovaaleja tai pyöreitä kappaleita kartongista. Joku uusi Distress-muste tarttui myös mukaan.

Voisiko käsitöistä tulla sinulle ammatti?
Enpä usko. Tuntuu, ettei luovuus kuitenkaan riittäisi. Eikä takaliston lihakset, koska ammattia harjoittaessa pitäisi pystyä monistamaan omat luomukset riittävän monta kertaa, jotta niistä oikeasti eläisi. Se tappaisi kyllä osan tekemisen ilosta. En nimittäin välttämättä tykkää tehdä täsmälleen samaa montaa kertaa peräkkäin, vaan koruissakin on kivaa kokeilla hyvinkin erityylisiä koruja.

Mitä projekteja on nyt suunnitteilla?
No, se paneeliverhojen lyhennys, tyttöjen huoneen nojatuolin tyynyn päällystäminen (kangas ollut minulla jo 2,5 vuotta), tilauskorun ja lahjakorujen teko, itsellenikin olisi muutama uusi koru paikallaan, korttirintamalla haluaisin tehdä itse myös joulun pakettikortit sekä onnittelukortteja varastoon. Kunnianhimoisempiakin ajatuksia on, mutta niihin en taida päästä käsiksi ihan pian. Hoh hoh, näperrysideoita tulee enemmän kuin on oikeasti aikaa. Tässäkin asiassa täytynee vain priorisoida, priorisoida ja priorisoida.

Kädentaitoystäväni, erityisesti muut Kätevät Emännät, lukisin mielelläni teidänkin muistelonne!

4 kommenttia:

Mags kirjoitti...

Tämä oli taas hauska lukea :-) Pakko oli omiakin kokemuksia samalla muistella...

Mirka kirjoitti...

Olisit nyt paljastunut vähän myös niitä tulevaisuuden kunnianhimoisempia juttuja/ haaveita, toteutuivat sitten tai eivät. Sehän on tässä ihan toissijaista.

Piti oikein googlettaa, että millainen se Chanel-jakku olikaan. Jep, jep. 2-kymppiselle ehkä vähän varhaiskypsä ;) Itselleni en voisi kuvitella edelleenkään, mutta tietyntyyppiselle ihmiselle se sopii upeasti.

Minusta käsillä tekemiseen kuuluu sellainen keskeneräisyys ja toteutusta odottavat työt. Eihän tämä ole kuitenkaan sellaista tehdastyötä, että kaikki valmistuu ajallaan ja ihan heti. Tekeminen vaatii inspiraatiota, vaikka olisi kuinka pienestä asiasta kyse.

Rva Kepponen kirjoitti...

Näitä on hauska lueskella. Pitäisi ehtiä kirjoittamaan omani.

Musta Chanel-jakut ovat ihania :) Itse olisin voinut kuvitella pitäväni mustavalkoruutuista vaaleiksi kulutettujen farkkujen kanssa.

Leonida kirjoitti...

Mags: Laitahan omat muistelot ihan tekstiksi asti; olisi tosi kiinnostavaa ne lukea!!

Mirka: Heh, yksi todella kunnianhimoinen haave on tehdä Barbeille vaatteita! Kaupoista ei saa lainkaan sellaisia normaaleja farkkuja ja verkkareita, tai muita vaatteita, vaan kaikki on jotain niukkaa glitteriä ja jotenkin kauheita. Kenille löysin järkeviä vaatteita, mutta Barbeille en sitten millään.

Sen lisäksi haluaisin osata päällystää tyynyjä ja ommella verhoja (siis muutenkin kuin lyhentää niitä), ja sellaiset ihanat pussukat, joita annan aarteiden anna tekee on makeita...

Koruiluun liittyvä haave on sellainen, että minulla olisi mahdollisuus saada korujani myyntiin kokeilumielessä erääseen paikkaan, mutta eihän tässä aikaa ole tehdä koruja sitä varten. On minulla noita jotain koruja, joita en ole antanut kellekään tai pitänyt itse, mutta ne eivät riitä, ja osan haluaisin tehdä teknisesti paremmin uudelleen.

Tämä on sen verran suuritöinen juttu, että jää haaveen tasolle. Ja jää varmaan siksikin, ettei minulla varsinaisesti ole hinkua edes myydä korujani. Kivaa, jos joskus joku käy kaupaksi, ja voin välillä tehdä korun tilauksestakin, niin saan tarvikkeisiin tuhlaamiani rahoja vähän takaisin, mutta kyllä korujen myyminen vaatii jotain, mitä minulla ei ole antaa.

Minä en ole yhtään Chanel-jakun tyylinen ihminen. Sellainen lyhyt jakku ei malliltaan oikein mulle edes sovi. Että mikä lie nuoruuden hairahdus se jakku oli.

Keskeneräisyyden sietäminen onkin yksi asia, jota tässä opettelen jatkuvasti...

Rva Kepponen: Odottelen kovasti sinunkin muisteloitasi! Sinähän voisitkin helposti pyöräyttää ommellen oman jakkusi, kun sulla on niin hyvä rutiini ompelukoneen käytöstä.