keskiviikko 29. joulukuuta 2010

Joulun jälkeen - uutta elämää

Olen jo pahasti myöhässä vauvaonnitteluineni, mutta onneksi rakas serkkuni tietää, että jotain on kuitenkin tulossa. Tässä kohtaa toivon tosiaan, että parempi pari kuukautta myöhässä kuin ei milloinkaan.

Meillä on nykyään jokainen syksy kiireinen erinäisten synttärien takia ja joulun, tietenkin. Tänä vuonna askartelin joulukortteja enemmän kuin koskaan, tai ainakin monimutkaisempia kuin koskaan ennen, lasten kanssa ja yksin. Sen lisäksi tietenkin kävin töissä. Syksy hurahti nopeasti ohi, jonkinlaisessa väsyneessä sumussa kropan totutellessa aamukuuden heräämisiin. Ei ole tomumajani muuten vieläkään tottunut, vaan nauttii täysillä lomaviikosta, jolloin saa nukkua paljon pidempään.

Kuitenkin saimme pari syntymäpäivät vedettyä kunnialla läpi ja kotikin on joulukoristeltu. Lahjatkin saimme mieheni kanssa yhteistalkoilla paketoitua, kun vielä viime joulun alla paketoin viitisenkymmentä pakettia yksin. Ei olisi onnistunut enää tänä vuonna. Tuntui, että istuin joka ilta koko marraskuun ja joulukuun ajan iltaisin tekemässä jotain, ellen sitten istunut zombiena tv:n ääressä väsymykseni takia. Niin, ja pyykkäsin joka viikonloppu koko viikonlopun pyykit, kun arki-iltaisin en jaksanut. Äitiliinin lahjan väkersin aatonaattona loppuun... Se tosin oli tosi mukavaa.

No, kaikesta on selvitty; joulukin juhlittu. Välipäivävapaani on ihana. Eilen sain viettää illan mahtavassa seurassa, nimittäin Kätevät Emännät kokoontuivat taas. Rva Kepponen kutsui kotiinsa, ja sinne hurauttivat Mirka, Lehtokotilo, Haltiakummi ja allekirjoittanut. Askartelukamppeita oli mukana sen verran, että olisi voinut luulla meidän viikoksi Kepposille asettuvan. Askartelusaldoni: yksi vauvaonnittelukortti. Mutta se onkin tärkeä kortti, joka piti ehdottomasti saada heti ensimmäisenä tehtyä, kun joulukiireet olivat ohi.

Pikkuiselle A-vauvalle ja vanhemmilleen ONNEA!

Oli hurjan ihanaa tehdä korttia varsin kätevässä porukassa. Muut painoivat upeita kuvia paitoihin ja kankaisiin, minä ähersin tätä yhtä. Siinä sivussa jutusteltiin ja mutusteltiin - kiitos vain Rva Kepponen! Kerrassaan ihana ilta! Kiitos teille muru-Kätsyt!

9 kommenttia:

  1. Kiitos itsellesi murunen :) Mä olen ihan innoissani tuosta kankaanpainanta-aluevaltauksesta. Silittelin tänään kuvat ja täytyy sanoa, että olen tyytyväinen.

    Vauvakortti on kaunis. Pitsi sopii pohjalle loistavasti.

    Uuden vuoden kihelmöivää odotusta sinne!

    VastaaPoista
  2. Kiitos itsellesi! Oli ihana ilta.

    VastaaPoista
  3. Kiitos! Yllättävän tyytyväinen olen korttiin.

    Minusta kaikkien painokuvista tuli tosi hienoja. En tajunnutkaan, miten monimutkaisia kuvia voi ihan itse painaa, vaikka Rva Kepposen paitoja olen ihaillut kuvissa monta kertaa. Kyllä se auttaa, että näkee ihan livenä ja läheltä, miten se tapahtuu!

    Mukavaa uuden vuoden juhlintaa teille!

    VastaaPoista
  4. Ihana vauvakortti! Täällä vielä hieman taistellaan tuon väsymyksen, masennuksen -tai mitä se sitten liekään - kanssa. Välillä oli jo hieman kevyempi olla,ja joulu meni rauhallisissa tunnelmissa. Pojan (21v) kanssa todettiin tänään, että tänä iltana pestään pois menneen vuoden liat - fyysisesti ja henkisesti. Nuoriso varmaan lähtee -nuorimmaista 16v. lukuunottamatta- juhlimaan vuoden vaihtumista. Me vanhat + nuorimmainen jäädään kotiin :)
    Raketteja ei ole ostettu tänäkään vuonna; on jo kolmas uusi vuosi ettei ole hankittu raketteja. Kahden vuoden takainen joulun alusviikko oli sellainen, että ei tehnyt silloin mieli ampua raketteja ja eikä sen jälkeen ole ollut näköjään enää muutenkaan "tarvetta" moiseen räiskimiseen.
    En toki moiti heitä, jotka ampuvat raketteja, jokainen saa viettää vuoden vaihdetta niin kuin hyvältä tuntuu. Itse en ole jostain syystä koskaan raketeista hirveästi pitänyt. Mieluummin katselen ikkunasta kun naapureiden ja naapurikylien rakettien valot näkyvät tänne.

    Nyt kuitenkin haluan toivottaa sinulle ja perheellesi oikein hyvää ja onnekasta uutta vuotta!

    VastaaPoista
  5. Mukavaa, että joulu sujui kivasti. Toivottavasti eilisilta oli juuri sellainen kuin tarvitsit.

    Toivon sinulle paljon onnenhetkiä ja riemua vuodelle 2011! Uusi vuosi on varmasti aina vain parempi!

    VastaaPoista
  6. Tänään ainakin tunsin tuossa päivällä ihan suunnatonta innostusta; tuli ikävä kesää... ja pesäpalloa!!! Ihan totta. Aamulla ja päivällä näkyi kaksi viimekesän miesten superin peliä ja minä olin liekeissä! Vaikka katsoin aikanaan nuokin pelit monta kertaa telkkarista:) Nimittäin pesäpallo on sellainen meidän perheen juttu, vaikka vain tyttäret meillä pelaavatkin. Kuitenkin koko perhe seuraa - ja aktiivisesti- pesäpalloa oikeastaan kaikilla sarjatasoilla. Pelejä käydään katsomassa ihan pienimpien (G-juniorit) peleistä korkeimmalle sarjatasolle (miesten superia mm. Vimpelissä viime kesänä). Eli siinä paljastui nyt toinenkin intohimoni kortteilun lisäksi.
    Oli kyllä ihan uskomaton miten tuli hyvä olo kun katsoi noita pelejä... jospa tämä hyvä olo kantaa tuonne kortteiluun ja siihen inspiksen löytymiseen. Ainakin pikkuhiljaa...jotenkin on vieläkin hyvä olla, joten eiköhän sitä taas nousta suosta ja mennä porskuteta. Uusi vuosi ja uudet kujeet. Olen varovaisen toiveikas!

    VastaaPoista
  7. Ai miten kivaa, että löytyi todellista intoa! Ei tarvita kuin yksi asia, josta on aidosti kiinnostunut ja saa siitä iloa, kun se alkaa vetää syvyyksistä pikkuhiljaa ylös.

    Kun seuraavan kerran tulee surkea olo, muistele tuota suunnatonta innostustasi ja tilannetta, jossa sitä tunsit. Talleta tunne muistiisi, ikäänkuin helmen lasipurkkiin, josta voit sen tarvittaessa ottaa tarkasteluun, ja elää saman tunteen uudelleen. Se auttaa synkkiin hetkiin.

    VastaaPoista
  8. Tuo että kaivaa innostuksen tunteen ja tilanteen jossa sen koki...kuuntelen parhaillaan musiikkia, jota rakastan... irlantilainen Riverdance-ryhmä ja musiikki, joka soi kun he tanssivat, on jotakin sellaista, joka menee minulla suoraan luihin ja ytimiin... en ole koskaan livenä tuota ryhmää nähnyt, mutta minulle riittää musiikki.Yleensäkin kansanmusiikki - mutta myös musiikki muutenkin- on minulle tärkeää,vaikka en osaa soittaa, en laulaa... mutta musiikki koskettaa sielussani ja sydämessäni jotakin sellaista, mitä on vaikea sanoin kuvata.
    On joitakin sellaisia ihania musiikkiin liittyviä muistoja, jotka nyt taas kaivan mielen sopukoista yhdessä tuon kesän pesäpallopelien odotuksen kanssa.
    Taidanpa siirtää lempicd:t ja radion askartelupaikalleni ja lähteä sitä kautta hakemaan uutta nousua ja inspiraatiota korttien tekemiseeen...

    VastaaPoista
  9. Kuulostaa hyvältä! Tee niin!

    VastaaPoista

Odotan innolla kommenttejasi!