perjantai 17. joulukuuta 2010

Juhlahumua sumussa

Viime viikko oli epätavallisen raskas. Se koostui tosi kivoista ja ei-niin-hauskoista asioista, joita kumpiakin oli lopulta ehkä hiukan liikaa. Ainakin tämän viikon silmien sumuisuudesta päätellen.

Tähtäimessä oli siis tämä:
Isosiskon viisivuotissynttärikoristelua.

Juu, suunnitelmat olivat loistavat valmistelujen suhteen, mutta kuinkas sitten kävikään. Sunnuntai-iltana nukkumaanmenon jälkeen Isosisko oksensi sänkynsä täyteen. Ja siitä yön aikana vielä kolme kertaa (ilman sotkua, onneksi), ja aamulla vielä kerran. Totesimme, että tiistaina oli tyttösen parasta jäädä velä kotiin, vaikka oksennusta ei ollut vuorokauteen tullut. Syömättömyyden takia Isosisko oli vielä aika heikkona, ja oli nukkunut jopa kolmen tunnin päiväunet tiistaina.

Niinpä minä lähdin töihin ja mieheni jäi kotiin Isosiskon kanssa. Melkein työpäivän lopussa ihmettelin voimatonta oloani epäillen sen johtuvan siitä, etten ollut ehtinyt syödä iltapäivällä. Kotiin päästyäni totesin, että nyt kiertää mahassa ja heikottaa. Plääh! Vatsatauti on mielestäni ehkä maailman kamalin tauti - on ollut lapsesta asti. Luojan kiitos, tällä kertaa mitään ei tullut ylös, tuntui vain siltä.

Siispä jäin keskiviikkona kotiin sairastamaan. Mutta sen lisäksi Pikkusiskolle nousi 38 asteen kuume! Koska itse olin niin heikko, että meinasin pyörtyä joka kerta, kun vessassa kävin, mieheni jäi kotiin hoitamaan tällä kertaa Pikkusiskoa! Isosisko oli onneksi kunnossa ja meni päiväkotiin.

Torstaina Pikkusiskolla oli vielä lämpöä, ja muutenkin pitää olla kotona yksi kuumeeton päivä, joten jäin hänen kanssaan kotiin. Onneksi, koska vatsani ei ollut vielä aamulla aivan asettunut ja syömättömyyden takia olin itse vielä heikko. Tässä vaiheessa olin jo vuorokauden myöhässä synttärileipomusten suhteen. Eikä Isosiskolle ollut vielä lahjaakaan hankittu!

Vasta torstai-iltana uskalsin alkaa leipoa, joten sitä varten piti käydä iltapäivällä Pikkusiskon kanssa kaupassa. Lepuutettuamme iltapäivän puolelle asti, lähdimme täyttä häkää kauppakeskukseen täsmäostoksille synttärilahjaa etsimään (se ei ollut vielä tullut, joten äkkiä uusi idea lahjaksi; ei löytynyt ekasta kaupasta, piti kiertää kauppakeskuksen toiselle puolelle lelukauppaan). Sen jälkeen hirmuisella kiireellä ruokakauppaan ostamaan tarvikkeita perjantain ja lauantain juhlia varten. Ja sieltä täyttä vauhtia hakemaan Isosisko päiväkodista...

Lopputulos oli se, että tein jäätelökakun perjantaisiin naamiaisiin, jonne tuli omien lasten lisäksi yhdeksän pikkuvierasta upeissa puvuissaan. Muut lastenjuhlatarjoilut menivät ostopohjalla.


Mansikkasuklaajäätelökakku.
Kuvaa ei ikävä kyllä muistettu ottaa kynttilöiden kanssa - tässä vaiheessa ne on jo otettu pois.

Kovasti piti torstai-iltana paiskia töitä, että sai tehtyä kaikki tarvittavat valmistelut näiden leipomisjuttujen lisäksi. Vatsataudin takia vessat piti pestä erityisen hyvin (mies hoiti) ja annoin tehtäväksi pyyhkiä myös jokaikisen ovenkahvan kodissamme... Itse paketoin lahjoja, täytin ongintapusseja ja lopulta väsäsin syntymäpäiväkortin omalle rakkaalle typykälle vielä 1.30 yöllä. Huh.

 Isosisko sanoi, että onpa todella ihana kortti!
Kuva on otettu vasta tällä viikolla, siksi paperikukka näyttää jo jokseenkin kärsineeltä...

Seuraavana päivänä olimme tyttöjen kanssa taas kolmin kotona, joten saimme koristeltua kodin asianmukaisesti serpentiinellä, ilmapalloilla ja paperikoristeilla. Lauantain perhesynttäreitä varten piti tietenkin leipoa muun muassa kakkupohja ja key lime pie (limepiirakkaa taas, koska se on niin hyvää). Illalla synttärisankari näytti sitten tältä.
Belle Kaunottaresta ja hirviöstä elämänsä ensimmäisen, erittäin toivotun Zhu Zhu -hamsterin kanssa.

Juhlat menivät onneksi loistavasti, ja loppuivat aika lailla ajallaan, mikä oli hyvä, koska sen jälkeen oli tiedossa vielä kakuntäyttöä, miehen pizzantekoa ja muuta siivoamista. Isosisko toivoi mansikkaa täytteeseen, ja teinkin mansikkarahkatäytteen lime curd-kerroksella ja yhteen väliin vaniljakiisseliä. Nukkumaan taas joskus puolenyön aikaan. Tässä vaiheessa viikkoa alkoi jo vähän väsyttää.

Lauantaiaamuna oli lempisynttärihommani vuoro: kakun koristelu. Kun se on tehtävänä, miehenikin pitää lapset hiukan kauempana ja minä saan keskittyä vain tuohon ihanaan koristelupuuhaan. Kakun kuorrutukseen kokeilin ensimmäistä kertaa valmista, kaulittavaa vaahtokarkkimassaa, joka käyttäytyikin mukavasti. Sitä oli paljon helpompi kaulita ja käsitellä kuin sokerimassaa, jota parissa aiemmassa kakussa olen kokeillut.

Kaulittu sokerimassalevy ennen reunojen siistimistä.

Koristeiksi tein jo edellisenä viikonloppuna sinisiä sokerimassakukkia, jotka kyllä aika köpösiltä näyttivät. Mutta ainakin ne oli itsetehtyjä ja niiden tekeminen oli kivaa. : )
Sokerimassakukat kuivumassa.

Kuivumisen jälkeen sudin niitä hiukan vedellä, että tomusokerijäljet katosivat ja pinnasta tuli hiukan kiiltävämpi. Sen jälkeen lisäsin piparikuorrutetta keskelle, johon painoin kasan syötäviä koristehelmiä emiksi. Lopuksi suihkaisin syötävää helmiäissuihketta. Harmi vain, ettei muita kuvia kukista tullut otettua. Oli meinaan vähän kiirus...

Ja tässä sitten seuraavana lopputulos koristeltuna. Kakussa luki myös Isosiskon nimi, mutta editoin sen kuvasta pois. Siksi kakku näyttää vähän oudolta päältä. Vaaleansiniset pikkukukat on pursotettu kermavaahdosta.

Kakun koristelu on IHANAA; täysin verrattavissa korujen tai korttien tekoon - terapeuttista aivan!

Fiilis aamupäivällä kakkua koristellessa ja muita valmisteluja tehdessä oli kyllä todella iloinen, eikä yhtään stressaantunut. Pystyin ottamaan ilon irti valmisteluista ja itse juhlista tietenkin myös. Isosisko oli onnellisena uusi isin Lontoosta tuoma juhlamekko päällä ja kaikkia rakkaita oli niin mukava nähdä näissä merkeissä.

Näin hienoa paljettimekkoa minullakaan ei ole koskaan ollut. Myös valkoisessa bolerossa oli hiukan paljetteja ja se sopi olkaimelliseen mekkoon loistavasti näin talviaikaan.

Juhlat jatkuivat iltaan asti, mikä oli tosi mukavaa. Mutta arvaatte varmaan, että illalla väsytti entistä enemmän! Sunnuntainakaan emme päässeet lepuuttamaan, koska olin ostanut meidän ja siskon perheille liput Ti-Ti Nallen konserttiin. Sinne sitten vain jonottamaan narikkaan, vessaan, konsertin jälkeen taas vessaan, Nallejen halimiseen, Riitan nimmaria varten ja taas narikkaan. Mutta konsertti oli tosi hieno; Ti-Ti Nalle-konsepti on huolellisesti ja ammattimaisesti hiottu.

Rankka viikko, ihanat kahdet juhlat ja konsertti viikonloppuna; paljon kivaa. paljon puuhaa ja liian vähän unta. Maanantaina sitten palasin taas töihin - lepäämään.

20 kommenttia:

Rva Kepponen kirjoitti...

Onpas ollut aika meininkiä teillä! Onneksi saitte juhlat juhlittua. Ja todella hienot kakut olet tehnyt. Uskon kakkujen koristelujen olevan tosi mukavaa ja jopa terapeuttista puuhaa. Olen itsekin joskus haaveillut siitä, mutta vyötärölinja ei oikein salli aloittaa kakkuharrastusta :(

Toivottavasti tänä viikonloppuna voit lepäillä. Sieltä nimittäin pukkaa seuraavaksi joulua...

Petriina kirjoitti...

Yyh mahatutia :-/

Meillä on synttärit sunnuntaina. Zhu-zhu petsejä on luvassa, tai ainakin jotain niille kuuluvaa krääsää. Niitä asuu tässä taloudessa jo viisi ( huoh ), viimeisimpänä tyyppinä pojan "Kersantti", joka mönkii öisin minun ! sängyssäni.

Oletpas taitava kakuntekijä ! Minä selviän hommasta viinipullolla+rahalla ;-)

Mirka kirjoitti...

Non huh, mikä viikko!!! Mutta näytti kyllä huipentuvan tosiaan loppua kohden :)

Kakkusi on ihan mielettömän upea! Voitaisiin hei ottaa yhdeksi Kätsyjen teemaksi myös kakun teko jollakin kerralla. Rva Kepponen voi sitten sillä kertaa jäädä kotiin ja katsoa tulosta netistä ;)

Zhu-zhu petsit ovat mulle lähes täysin tuntematon ilmiö. Sen sijaan pyssyjä, miekkoja, agenttivarusteita ja merirosvokrääsää löytyy yllin kyllin. Sekä yksi ryömivä, patterikäyttöinen torakka. Mieluummin ottaisin sänkyyni hamsterin kuin sen torakan!

Leonida kirjoitti...

Rva Kepponen: Kiitos! Minunkaan vyötäröni ei ylenpalttista kakuttelua kestä! Oma kakkuharrastukseni rajoittuu kakutteluun ehkä kolme kertaa vuodessa, lasten synttäreillä ja minun & mieheni yhteissynttäreillä, eli ne kakut eivät vyötäröä paljon rasita... Enemmän olisi tekemistä arkisyömisissä! : )

Petriina: Onnea onnea synttärien johdosta! Ne hamsterit ovat kyllä kumman hauskoja, ja eleiltään tosi aitoja.

Mites se toimii se viinipullo ja raha? Sinä korkkaat viinipullon ja annat rahaa kakkukauppaan?? Kuulostaa hyvältä!

Mirka: Kiitoksia kiitoksia! Arvaapa, mikä tämän(kin) terapeuttisen harvakseltaan toteutettavan harrastukseni salaisuus on. Kunnon välineet! *Naurunpyrskähdys* Pursotin aivan innoissani noita sinisiä pikkukukkia upouudella Städterin 8 mm tähtityllallani, kun niistä tuli niiiiiin nättejä ja pursottaminen on hurjan hauskaa. : ) Ottaen huomioon tuon kolme kertaa vuodessa tapahtuvan kakuttelun, minulla on kyllä jo aika paljon välineistöä väripastoista koristeiden tekoon tarvittaviin työkaluihin...

Kuule, ei ne Zhu Zhu Petsit mitään, mutta kun niitä on myös Kung Zhu Petsejä - ja ne ovat tähdätty pojille!!! : ) Että torakat vaihtoon ja hamsteri tilalle...

Ritva_47 kirjoitti...

Onpas teillä ollut varmasti raskas viikko! Muistan ajan kun lapset olivat pieniä, ja mahatauti iski porukkaan; ei ollut hääviä se, ei.
Minäkään en pidä vatsataudista; se on kurjimpia tietämiäni tauteja.
Kokemusta löytyy myös siitä kun kolme pientä ja itse on yhtä aikaa influenssassa.Minulle nousee kuume todella harvoin, mutta tuolloin kärvistelin itse samanaikaisesti lasten kanssa 40 asteen kuumeessa. En pysynyt pystyssä, päätä särki, oksensinkin. Mies joutui tulemaan töistä meitä hoitamaan. Onneksi noin kävi vain yhden ainoan kerran.
Vai että Zhu Zhu Petsiä ja Kung Zhu Petsejä nyt pitää olla! Onneksi omilla ja lasten kummilapsilla on ollut perinteisempiä
lahjatoiveita tyyliin Barbit ja Legot (tietyt sarjat)...
Voi aikoja voi tapoja, ei vanha tahdo pysyä mukana lelujen kehityksessä!!

Eloise kirjoitti...

Sympatiat saa täältä teidän viikkonne, nuo synttärirutistukset kun on voimaavieviä ilman sairastelujakin, niin mukavia juhlia kuin ne aina ovatkin... Ja yleensä vieläpä onnistuneet!
Saisikos tuon limepiirakan ohjeen :)...Nimim. limelover

Leonida kirjoitti...

Kiitos sympatioista molemmille!! Onneksi sairastelu on ohi, koska tämä viikko on ollut menoa ja meininkiä edelleen. Huh.

Nuo uudet lelujutut tulevat ja menevät, ja vasta myöhemmin näkee, mitkä jäävät elämään pidempään. Barbeilla (minun vanhojani) meilläkin leikitään ja legojakin pyydetään Pikkusiskolle synttärilahjaksi helmikuussa...

Limepiirakan ohjeen löysin Olivian nettisivuilta Hanna Jensenin ruokablogista: http://www.olivialehti.fi/Ruoka/Ruokablogi/tabid/229/Default.aspx?PostId=1596.

Eloise kirjoitti...

Kiitos, kiitos :). Nam! Käyn kohta kurkkaisemassa...

Eloise kirjoitti...

Hei kysymys vielä... oletko keittänyt kondensoidusta maidosta sen toffeemaisen seoksen vai käyttänyt sellaisenaan...?

Leonida kirjoitti...

Onni oli, että kondensoitu maito käy ihan sellaisenaan reseptiin - ei tarvitse keitellä mitään! : D

Taivaanrannan Maalari kirjoitti...

Yäääkkk massutaudille, onneksi se on ohi!!!!
Oiii kakulle, suloinen, ihanat värit!
Jee sankarille, onnea!!
Hali Leonidalle, hienosti hoidit kaiken!

Leonida kirjoitti...

Juu, nautin taas herkuttelusta. : ) Joululomani alkaa tiistaina ja siihen päättyy myös tammikuun puolivälissä alkanut karkkilakkoni. Joulukarkkien jälkeen mietin sitten, miten jatkan ensi vuonna karkkien kanssa. Tämä vuosi meni kyllä yllättävän hyvin!

Kiitos murumaalari! Ihan sellainen onnistujaolo oli perjantaina ja lauantaina, kun kaikki meni niin hyvin valmisteluongelmista huolimatta. : ) Isot halit myös sinne!

Eloise kirjoitti...

Oi... sinä oot jaksanut sinnitellä sen karkkilakon kanssa! Upeaa! Minä karppasin muutaman viikon aikana neljä kiloa itseltäni pois, saanut lukemat pidettyä muutamien viikkojen "puolikarppaus" aikana, nyt heittäydyn karpittomaksi ja taas jatkuu karpimpi elämä joulun jälkeen... Pieni paussi paikallaan.

Leonida kirjoitti...

Ohhoh, neljä kiloa! Onnea hienosta saavutuksesta!

Minä olen myös miettinyt hiilarien rajoittamista hiukan, mutta niinpä myös makean syömisen vähentämistäkin... Toistaiseksi kaikki on vielä ajatuksen tasolla!

Ainoa vakaampi ajatus on jatkaa karkkilakkoa joulukarkkien loppumisen jälkeen hiukan eri tavalla kuin tänä vuonna. Siitä voisinkin kirjoittaa pienen postauksen etukäteen, kun ehdin.

Eloise kirjoitti...

Yllättävän helppoa oli lopulta tuo hiilareiden välttely, vaaleata leipää en syö nytkään, vaikka muita hiilareita meneekin. Eikä vielä ole päässyt ryöstäytymään hillittömäksi ahmimiseksi... Karppaaminen oli siitä kivaa, kun ei muuten tarvinnut kaloreita laskea ja paino vaan putos, ilman nälkää ja tunnetta, että voi vitsi kun ei saa syödä...

Leonida kirjoitti...

Kuulostaa ihanalta laihduttamiselta!! Mutta minulla hiilareihin liittyy tietenkin kaikki makea, joten erityisen vaikeaa olisi olla ilman.

Varmaan nuo hyvät kokemukset ja tulokset kannustavat sinua jatkamaan samaa taas ensi vuonnakin!

Eloise kirjoitti...

Tuota... en minä ihan täysin ilman sitä makeaa ollut, saatoin syödä suklaata perjantai-illan kunniaksi. Mutta kaikenkaikkiaan, eniten minua hämmästytti se, ettei minun tehnyt olleenkaan mieli makeaa. Minua, sokerihiirtä! Tuota suklaatakin vain ostin, koska olin mielestäni ansainnut sen. Sitten kun söin, oli vähän olo, että miksiköhän minä nyt tätä syön. Nyt olen jo useamman viikon kevytkarpannut ja sitä makeaakin siis syönyt jonkin verran, eikä paino ole ainakaan vielä toistaiseksi lähtenyt nousemaan. Vaan jouluna nousee :)!

Leonida kirjoitti...

Tuo on varmaan tosi hyvä tapa, että sallii itselleen kuitenkin jotain makeaa. Minulle ei kerta viikossa varmaan riittäisikään, ellei sitten siinä vaiheessa, kun on jo tottuneemnpi.

Ehkä tässä yritän intoutua miettimään uudeksi vuodeksi jotain suuntaviivoja, millä saisin syömispuoltani jotenkin aisoihin ja oikeille raiteille. Siihen asti syödä mässytän ihan kaikkea, mitä jouluna saa. Karkkilakkokin loppui eilen työpäivän päätyttyä... : )

Eloise kirjoitti...

Samoin... Sallivaa Joulua :) !

Leonida kirjoitti...

Hih, Herkullista Joulua sinulle!