sunnuntai 17. huhtikuuta 2011

Itämaista mielenrauhaa

Viime vuosina ei ole tullut meditoitua tai tehtyä rentoutusharjoituksia. Suitsukkeet lepäävät kauniissa puurasioissa ja rasiat keräävät pölyä. Thaimaasta tuotu pieni buddhan patsaanikin istuu pienessä hyllylokerossaan tyynenä, mutta toimettomana - en edes muista vilkaista tuota rauhoittavaa olemusta ikinä. Joogaaminen on enemmän satunnaista kuin säännöllistä, kun en tunnu ehtivän viikottaiselle joogatunnilleni edes silloin, kun olen terve. Ja minä sentään olen pitkään haaveillut omasta pienestä jooganurkkauksesta, jossa olisi paikka suitsukkeille, kynttilöille ja buddhalle. Vaikken minä mikään buddhisti silti ole.

Ei tähän tilaan ole muutosta tulossa, mutta haluan esitellä teille yhden osan kotini sisustusta, jota katsoessani ajattelen aina, että ihana rauha.

Thaimaalainen puutaulu makuuhuoneessamme.

Tämä kuva on kylläkin käsittelemätön ja vino, mutta kyllä tuon taulun siitä näkee. Se on puuta, erittäin painava ja Thaimaassa tehty. Ostimme sen edellisen kotimme olohuoneen seinälle parin vuoden etsimisen jälkeen. Mietimme tosiaan kaksi vuotta, että millä ihmeellä täytämme tyhjän seinän, kun mikään ei kolahda. Onneksi emme hankkineet mitään melkein hyvää, sillä, kun tämä taulu tuli vastaan helsinkiläisessä Pineapple-nimisessä thaimaalaisen tavaran liikkeessä, se oli rakkautta ensisilmäyksellä. Tätä oli tarjolla isompikin versio, mutta sitä emme halunneet. Tämä oli passeli.

Kun katson tätä kaunista, levollista, puusta kaiverrettua taulua, mieleni rauhoittuu sen symmetrian ja muodon äärellä. Voisin kutsua niitä hetkiä mikromeditaatioksi, sillä taululla on minuun rauhoittava vaikutus.

Nykyisen kotimme olohuoneen seinälle se ei sopinut, mutta olin mielissäni keksiessäni sille tämän paikan. Ei makuuhuoneessamme mikään muu ole thaihenkistä, mutta eipä tarvitsekaan. Pääasia, että taululla on paikkansa edelleen. Suurin harmi on se, etten voi katsella taulua sängystä käsin, sillä vastakkaisella seinällä on lattiasta kattoon ylettyvä vaatekaappi - vaikkakin miellyttävä ja rauhoittava silmälle sekin.

Makuuhuonenäkymä.

11 kommenttia:

Eloise kirjoitti...

Ihana, että jaksoitte odottaa "sen oikean" löytymistä. Meilläkään ei vielä mitään makuuhuoneen seinällä, olemme asuneet tässä syksyllä neljä vuotta... ehkä se oikea tulee meillekin vielä vastaan :). Samoin ne oikeat yöpöydätkin ovat vielä löytämättä, puujakkarat toimittavat niiden virkaa. Mutta jonain päivänä...

Leonida kirjoitti...

Juu, tsemppiä vain odotteluun. Kyllä se sitten kannatti, kun löytyy joku ihana, jota katsoessaan aina muistaa sen olevan ihana...

Lamppujen kanssa meillä on erityisesti sitä oikean odottelemista. Pitäisi löytyä vielä 2-3 lamppua, jotka sykähdyttävät, että olisin tyytyväinen.

Mirka kirjoitti...

Oliko se astangaa, mitä harrastit / harrastat?

Meille kaikki taulut ovat tulleet samoin, on etsitty ja etsitty, kunnes toivon jo sammuttua oikea on osunut kohdalle. Tauluihin liittyy kaikkiin kuvan lisäksi myös tunnelma, missä se on hankittu.

Ritva_47 kirjoitti...

Minusta tuntuu, että meillä vieläkin etsitään niitä "oikeita" sisustusjuttuja, vaikka olemme asuneet tässä jo 23 vuotta.
Kotimme seinillä on vain itsetehtyjä käsitöitä kansalaisopiston käsityöpiiristä, jossa kävin 20 vuotta.Ei siis mitään arvotaidetta tai matkamuistoja...
Tuo puutaulu on kyllä rauhoittava, vaikka vain valokuvan kautta katsottuna ja nähtynä :)

Eloise kirjoitti...

Kiitos keväisestä muistamisesta <3 :) !

Leonida kirjoitti...

Mirka: Kyllä vaan, muun muassa astangaa on harjoitettu, kuten myös hathaa, dynaamisena ja vähemmän vaativana, sekä äitiysjoogaa että jooga-pilatesta jne.

Juuri tauluissa on tärkeää tuo, missä tunnelmissa ne on hankittu.

Ritva_47: Itsetehdyillä käsitöillähän on todella suuri arvo juuri siksi, kun ne on itse tehty! Jos ne vielä hivelevät silmää, aina parempi... Ei tarvinne mennä merta edemmäs kalaan sitten seinän täytön takia. : )

Eloise: Pikkusisko omista tekemistään valitsi... : )

Eloise kirjoitti...

Suloinen hän :)!

Ritva_47 kirjoitti...

Leonida; kun noita omia töitä katselee vuodesta toiseen, alkavat ne tuntua kulahtaneilta tms. Toki arvostan käsityötä; varsinkin toisten tekemiä suorastaan taideteoksia ihailen suunnattomasti.
Kai se niin on, ettei siihen omaan kädenjälkeen ole oikein koskaan tyytyväinen...tai ainakaan minä itse en ole.
Toisten työt tuntuvat aina niin paljon kauniimmilta ja siistimmiltä...kaikin puolin paremmilta.

Leonida kirjoitti...

No, ehkäpä se toinen puolisko arvostaa niitä enemmän! : )

Helmi Nainen kirjoitti...

Onpa ihanan seesteinen makkari, tykkään<3 Ja niin totta tuo, minkä tahansa "sisustustavaran" suurin pointti mulle on se, että mä itse tiedän se tarinan!

Leonida kirjoitti...

Onkos kaikki ihanat tarinarikkaat tavarasi löytäneet paikkansa uudessa kodissasi?