sunnuntai 8. toukokuuta 2011

Onni olla äiti

Tänään on se päivä, jota etenkin lapset ovat odottaneet. Koko viikon on ollut supatusta ja salaisuuksia. On puhuttu yllätyksistä, joista ei saa kertoa minulle. Olen kyllä yrittänyt udella parhaani mukaan ovelastikin, mutta molemmat lapset ovat olleet hiljaa. Kuitenkin se taidan olla minä, joka odotin eniten äitienpäivää.

Eilisten iltamenojen takia en nähnyt ipanoitani lainkaan hereillä, joten tänä aamuna olin jo melko malttamaton tyttösiäni näkemään, ikävä kun oli. Heräsin itsekseni työhuoneen sohvalla jo puoli kahdeksan. Nukuin työhuoneessa korvatulppien kanssa, jotta saisin koko yön nukuttua, sillä meillä on jo pidempään ollut öisin jonkin verran trafiikkia meidän sänkyymme. Lapset olivat jo hereillä, mutta kummallisen hiljaisia onnistuivat olemaan. Edes alakerrasta ei kuulunut juurikaan ääniä. Torkahtelin hieman, luin kirjaa, mies kävi tulostamassa jotain äitienpäivää itselleen muistilapuksi, luin vaihteeksi lehteä, viihdyin itsekseni.

Alakerrassa oli jonkin aikaa aivan hiljaista. Ihmettelin, minne perhe katosi, mutta jatkoin oleilua työhuoneessa, ihan mukavasti itsekseni, koska minähän vielä "nukuin". Jossain vaiheessa alkoi taas kuulua alakerrasta ääniä, mikä oli hyvä, sillä alkoi jo olla nälkä. Huhuilin huomenet alas, josta vastattiin kolmiäänisesti huomenta, ja että kaikki ei ole vielä valmista. Odottelin vielä hetken. Sitten supinaa, kilinää, kolinaa, äänet rappusissa ja rakas perheeni tuli oviaukosta sisään. Rakkaat.

Isosiskolla oli käsissään ihana, iso valkovuokkokimppu pikkumaljakossaan, Pikkusiskolla kasa kortteja, ja miehelläni aamiaistarjotin täynnä herkkuja! Olinpa onnellinen, kun sain halia pikku otuksiani, ja sitä isompaakin, ja katsella yhdessä, mitä ihanuuksia sain.

Kukkia äidille. 
Valkovuokot ovat kyllä niin kevättä. Perhe oli käynyt ne aikaisin aamulla poimimassa jostakin omasta vakiopaikastaan.

Tyttösten kortit äidille.
 Perhosteema ja sisällä mitä ihanimmat tekstit. Kumpikin oli itse myös allekirjoittanut kortin.

Perheen lahjakortti äidille.
Ihana perhosteema jatkui tässä kortissa, jossa toivotusten lisäksi oli kerrottu lahjani.

Osa herkkuaamiaisestani.
En tajunnut ottaa kuvaa kauniista kattauksesta ja herkuistani heti, joten kuvasta puuttuu croissant suolaisella täytteellä, suurin osa croisantista hillotäytteellä sekä toiveeni mukaiset banaaninmuotoiset pikkuleivokset.
Lasissa Mimosa, eli roséekuohuviiniä ja Brämhultsin appelsiini-mansikkamehua, kupissa cappuccino vaniljasiirapilla, jugurttikupissa vanilja-mustikkajugurttia leseillä sekä tuoreilla karhunvatukoilla, herkullinen hedelmäsalaatti sekä tuoreita mansikoita. NAM!

Alakerrassa on vielä toinen kimppu valkovuokkoja sekä kimppu vaaleanpunaisia tertturuusuja. Päivä on mitä mahtavin, auringossa lämmintä ja perhe lähellä.

Onnellista äitienpäivää tai muuten vain kevätpäivää kaikille!

4 kommenttia:

Eloise kirjoitti...

Päivä on kyllä todella hemmotellut meitä myös sään puolesta, perhe pitänyt muusta huolen :)...

Salviaseppele kirjoitti...

Täydellinen aamiainen, jonka olet totisesti ansainnut. Kirjoitat perheestäsi aina niin sydämmestäsi. Kuulee, että he ovat sinulle rakkainta maailmassa.

Haltiakummi kirjoitti...

Voi miten ihana aamu sinulla on ollutkaan aarteidesi kanssa! Sinä senkin onnellinen, tuommotteita herkkuja ja upeita kukkia ja voin vaan kuvitella ne loistavat silmät ja kaikki. Voi että! :)))

Leonida kirjoitti...

Olette ihania! Toivottavasti aurinkoinen päivä hemmotteli kaikkialla.

Päivä jatkui vielä ihanasti mm. omalla kortteiluajalla ja mieheni tekemällä kolmen ruokalajin gourmet-lounaalla.

Iltapäivällä vihdoin muistui mieheni mieleen piiloon jäänyt pieni nyssäkkä, jonka Pikkusisko oli tehnyt minulle. Onneksi muisti; Pikkusisko kiikutti nyssäkkänsä niin ylpeänä minulle, ja minä avatessani paketin olin vähintään yhtä ylpeä pienestäni, joka oli taiteillut ja koristellut minulle aivan valtavan hienon paperimassasydämen jääkaapin oveen! Laitan joku kerta siitäkin kuvan...

Että minulla oli kerta kaikkiaan mitä ihanin ja onnistuinein äitienpäivä ja kiitollisuus katossaan!