keskiviikko 27. heinäkuuta 2011

Kesän parhaita päiviä

Sain vieraakseni ystäviä eilen aamupäivällä. Kätevien Emäntien askartelumaraton alkoi. Tällä kertaa mukaan pääsivät Haltiakummi, Anna, Rva Kepponen ja Lehtokotilo. Vakiokalustoon kuuluva Mirka vietti tällä kertaa aikaansa isänsä syntymäpäivillä, mutta oli hengessä mukana.

Päivä oli ihana, mutta kuuma. Ensin siis piti hiukan levätä, kerätä voimia ja energiaa, jotta jaksettiin askarrella. Vaaleanpunaisen kuohuvan ja patonki-marjavälipalan jälkeen jaksoimmekin aloitella urakkamme. Perheeni on mökillä muutaman päivän, samoin kamerani. Siispä kaikki kuvat tässä jutussa ovat Haltiakummin ja Rva Kepposen ottamia - suurkiitos vain teille, tytsyt! Tämän blogin kuvanlaatu kohosi hetkeksi poikkeuksellisen korkealle.



Olipa ihanaa levittäytyä keittiön pöydän päälle korttitarvikkeiden kanssa ja alkaa hommiin! Hienoa jälkeä syntyikin. Itse tein loppuun aiemmilla Kätsytapaamisilla kesken jääneitä kortteja, ja käytin muun muassa Mirkan pois heittämää korttipohjaa. Toisen roska on toisen aarre.


 Haltiakummin upeat taulut!

Annan keskeneräinen työ.

Lehtokotilon ihanat maatuskat chalkseilla väritettyinä.



Halusin päästä helpolla tarjoilujen suhteen, että jäisi aikaa seurusteluun ja askarteluunkin, joten päivällinen oli kylmä: grillattua broileria, tabboulehia ja tsatsikia (varsinainen fusion kitchen) patongin kera. Jälkiruokana kahviteltiin Haltiakummin herkkumustikkapiirakan ja tekemieni pikkuleivosten kanssa. Karkkilakkoni on tauolla oman perheenäidin lomani ajan, joten sitäkin oli tarjolla...



 Eikö olekin söpö kupu?
Löysin sen ihanan Country Whiten loppuunmyynnistä Jumbosta. Kuvasta tuli ihan sellainen olo kuin Mirkan serkku Sofiann olisi käynyt leipomassa.

Iltapala syötiinkin jo hämärässä, mutta kyllä se silti maistui.
Kesäillan hämärä, mikä ihana syy ottaa elävä tuli käyttöön!
Etualalla Haltiakummin herkullisia juustokiekkoja.

Mahtavaa eilispäivässä oli se, että jossain vaiheessa tuntui, että olimme olleet yhdessä jo todella pitkään, askarrelleet, jutelleet, herkutelleet ja silti oli vielä vaikka kuinka paljon aikaa jäljellä! Lehtokotilo lähti kotiin yöksi, mutta muut yöpyivät Villa Arkitaivaassa. Siispä askartelimme pikkutunneille asti, nukuimme välillä ja aamulla jatkoimme taas! IHANAA!

Ihanaa oli myös syödä kaikki ateriat terassilla - ruokapöytään ei olisi mahtunut...

 Aamupalalla.


Olen edelleen syvästi hämmästynyt, että neljää kymppiä lähestyvänä kodin ja työpaikan väliä ramppaavana perheenäitinä voin löytää niin vaivattomasti samanhenkisiä ystäviä blogimaailmasta! Siis se, että olemme kaikki kiinnostuneita kädentaidoista ei ole yllättävää, vaan se, miten hyvin tulemme toimeen muutenkin. Puhumme kevyistä ja syvällisemmistä asioista, nauraa rätkätämme, ihmettelemme maailmanmenoa ja välillä ilkeitä ja ahdasmielisiä blogimaailman kanssaeläjiä. Tukea siis saa ja sitä annetaan. Ihan mihin asiaan vain. Uskomatonta!

Seuraavaksi sitten Intohimona askartelu -tapahtumaan elokuun lopulla... Kiitos ihanat Kätevät Emännät!

13 kommenttia:

anna kirjoitti...

ihana postaus <3 ja voi miten sai taas elää uudelleen kaikki mukavat hetket (ja varsinkin ne herkutteluhetket). mietin asemalta kotiin kävellessäni ihan samaa, että miten sitä voikaan löytyä niin saman henkisiä ihmisiä joiden kanssa tulee toimeen hyvin, joilla on samat kiinnostuksenaiheet ja samanlainen huumorintaju ja vaikka mitä muuta samaa, vaikka taustat ja elämäntilanteet ovat muuten niin erilaisia. hyvä että ollaan uskallettu kaikki lähteä tähän mukaan, itse ainakin olen saanut enemmän kuin mitä ikinä osasin ajatella. enkä nyt tarkoita ainoastaan niitä eilen pummimiani papereita ;) että iso kiitos tätä(kin) kautta ihanalle ja rennolle emännälle :)

Leonida kirjoitti...

Kiitos murunen! Haltiakummin ja Rva Kepposen valokuvat olivat kyllä nappijuttu, koska olisihan tämä postaus ollut aika tylsä ilman tilannekuvia...

Kyllä minäkin ihan selkeästi saamapuolella tässä Kätsyilyssä olen!

Mutta arvaa, mitä harmittelin myöhemmin: unohdin pakata teille Haltiakummin kanssa niitä leivoksia mukaan!!! : ( Ja mustikkapiirakkaakin olisi saanut ihan reilusti mukaan.

anna kirjoitti...

voi ne leivokset :P nyt kyllä maistuis yksi tai kaksi...

P kirjoitti...

Onpa teille ollut ihana päivä. Siis kadehdittavan mahtava! Ihania kuvia. Ihana tunnelma!

Rva Kepponen kirjoitti...

Kiitos aivan ihanasta vuorokaudesta! Minulla oli vaan niin ihanaa! Ja milloin olinkaan viimeksi nauranut niin paljon! Voin vaan todeta, että olen mielestäni todella onnekas, kun olen tutustunut teihin.

Mies oli hiukan hämmentynyt siitä, että leivokset eivät olleetkaan jostain ammattikonditoriasta vaan huippukotikonditoriasta.

Sari kirjoitti...

Onpa teillä ollut ihanat askartelupäivät! Todella mukavia kuvia, niistä ihan välittyy se mahtava tunnelma joka teillä on ollut, vaikkei niissä edes ole ihmisiä...
Kyllä blogimaailma on mukava.

Leonida kirjoitti...

Tiitu ja Sari, hienoa, että tunnelma välittyi näinkin, ja ilman ihmisiä kuvissa... Kiitos!

Rva Kepponen, tää on ihan mykistynyt miehen kommentista. ; ) Niin, ja usein tuntuu aikuiselämässä sellainen "paljon nauraminen" olevan kortilla, en tiedä miksi. Nyt sitä oli yllin kyllin!

Anonyymi kirjoitti...

Leonidaa parempaa emäntää ei olekaan. Muistelen edelleen vesi kielellä täydellisiä leivoksiasi.

Kiitos että olette! Olette tuoneet elämään paljon auringonpaistetta ja kuplivaa naurua. Mirkaa kaivattiin mukaan, mutta seuraavalla kerralla sitten...

Leonida kirjoitti...

Kiitos samoin, murunen! Ja meillä oli niiiin kivaa!

Ritva_47 kirjoitti...

Voi kuinka ihana päivä teillä on ollutkaan :)
Tiedätkö, että on suurelta osin sinun ansiotasi, että olen itsekin löytänyt vihdoin ja viimein samanhenkisiä ihmisiä joiden kanssa on mukava kokoontua tekemään yhdessä kortteja ja muuta mukavaa... Ja muutenkin olen saanut myös teistä blogi-ihmisistä ystäviä - niin koen - vaikka emme ole koskaan tavanneetkaan.
Sinä rohkaisit minua KK:hon ... ja muutenkin tsemppasit, kun viime talvena olin ihan hukassa inspiraation puutteen kanssa...ISO KIITOS sinulle siellä jossakin. Olen niin paljon sinulle velkaa...
Ja mikä parasta, syyskuussa meidän ikioma "kätevien emäntien kerho" kokoontuu meillä kotona... en olisi ikinä voinut tällaista tapahtuvan vielä vuosi sitten; mutta ihmeitä tapahtuu.
Ihanaa kesän jatkoa sinulle!

Leonida kirjoitti...

Voi että, miten kiva kuulla, että minusta oli apua! Tuntui tosi kivalta kuulla tuo.

Aivan loistavaa, että olet löytänyt askartelukavereita läheltä. Ja kerhoemännäksi ryhtyminen on tosi kiva juttu sinulle ja siten kuittaa "velkasi"... Tarkoitushan oli, että saat kortti-inspiraation takaisin ja mahdollisesti samanhenkisiä kavereita!

Kivaa kesän loppua ja syksyn alkua!

Haltiakummi kirjoitti...

Voi Leonida rakas, tää täällä ihan liikuttui, silmät kostuu mutta suu hymyää korviin asti! Olipas ihan ihana maratoni, kauniina päivinä, herkullisia hetkiä, paljon paljon tarinoita, onnellisia nauruja, ihanaa tekemistä ja mitä parhainta seuraa! Niin kuin muutkin ovat jo todenneet, niin itsekin kotiin ajellessani pohdin että on se vaan hauskaa, kuinka me kaikki olemme niin kovin erilaisia ja silti tulemme niin mainiosti juttuun; kätsyjen porukalla on aina niin mukava olla! <3

Vielä en ole itse kerinnyt käymään alkuviikon kuvia läpi, joten ihan ihana oli kurkata kuviin ja muistoihin jo nyt :D Nyt tää lähtee tästä töihin, ja suu hymyilee edelleenkin kivoista muistoista. Iso KIITOS Leonida rakas ja kaikki muut ihaNaiset ihan kaikesta :)

Leonida kirjoitti...

Olipas ihanan onnellinen ja positiivinen kommentti! Ja kyllä vaan oli niin kivaa! Kiitos vielä kaikista ihanista tuomisista, perhe kiittää mustikkapiirakasta...

Perhe tuli siis vasta nyt illalla kotiin, joten siivoilin korttitarpeita pois nyt vasta pitkin päivää. Ja tein vielä yhden kortin. : ) Ihanan tapaamisen fiilikset ja inspiraatio kantoivat niin pitkälle!