perjantai 12. elokuuta 2011

Hyviä hetkiä

Olen tänään ollut kotona opiskelemassa erääseen sertifiointikokeeseen. Kahlattavaa materiaalia on hurjasti, preppauskurssista on jo monta kuukautta ja opiskelurutiineja on viimeksi harjoitettu tässä mitassa yli kymmenen vuotta sitten. Mutta kyllä se siitä lähtee; pakko lähteä, sillä koe on puolentoista viikon päästä.

Mutta opiskelu ei suinkaan ole tämän kirjoituksen aiheena saati innoittajana, vaan ne elämän pienet hyvät hetket, jotka porhaltavat vahingossa ohi, ellei muista pysähtyä niistä erityisesti nauttimaan.

 Erinomaisen hyvä hetki kesällä Haikon kartanossa.
Mieheni ja minun miniloma kahden kesken: yksi yö Haikossa, toinen kotona. Kuvan näkymä aukesi, kun astuimme huoneeseemme. Reissu oli ainoa tämän kesän eksoottisempi "matka".

Kun lukee tuntikausia jotakin, mistä sinua testataan myöhemmin, on välillä pakko pitää taukoja. Pää ei muuten kestä. Joskus tauko sisältää tiskikoneen tyhjennyksen ja täytön (varsin hyvä hetki, mikäli tarkoitus on harjoittaa helppoa sijaistoimintaa hankalan pään vaivaamisen sijaan); joskus berliininmunkin.

Tämän päivän erityisen hyvän hetken huomasin melkein liian myöhään. Sisällä talossa alkoi tuntua tunkkaiselta tuntien pänttäämisen jälkeen. Siirryin terassin sohvalle kirjoineni ja muistiinpanoineni. Ehdin tutkia materiaalia ja opiskella jo tovin, kun tajusin sen: aivan älyttömän hieno hetki istua elokuisena arkipäivänä kotiterassin sohvalla paljain jaloin, t-paidassa paleltumatta puuhaten jotakin hyödyllistä ja itse asiassa aika mukavaakin (pitkän tauon jälkeen). Eikä tilanteeseen edes liittynyt mitään suuhunpantavaa!

 Mahtava hetki, kun ihastelimme Haikon ravintolan kattausta ja maistelimme herkullista amuse-bouchea.
Joskus hyvään hetkeen liittyy nimenomaan ruoka. : )

Silloin oli pakko soittaa miehellekin, kuinka kivaa minulla oli. Melkein samalla totesin, että kohta pitää lähteä hakemaan pikkuisiani päiväkodista. Käytin viimeisen puoli tuntia sohvalla nauttien paljaista varpaistani ja pänttäämisestä ennen kuin lähdin päiväkodille.

Ajatella, melkein meni upea hetki sivu suun siinä istuskellessa! Onneksi heräsin ajoissa ja ehdin pujottaa tämänkin kokemuksen elämäni ihanien hetkien helminauhaan.

Silti päivän paras hetki tähän mennessä oli päiväkodin pihalla, kun lapset syöksyivät kilpaa minua halimaan...

Ihana hetki Haikossa.
Mies juoksulenkillä, minä kirjan ja samppanjan kanssa huoneen parvekkeella lukemassa iltapäivän auringossa.

3 kommenttia:

  1. Mukavaa, että testiin lukeminen ei ollut pelkkää puurtamiseta, vaan suorastaan nautinnollista.

    VastaaPoista
  2. Oi, kuinka ihanan kauniita hetkiä...Carpe Diem, tuli tekstistäsi mieleen :).

    VastaaPoista
  3. Rva Kepponen, pakerrus tuntui hetken flow-tilalta, uskomatonta kyllä.

    Eloise, sitä ajattelin itsekin; tartu hetkeen. Minulla on muuten sellaiset leimatkin, suomeksi ja latinaksi.

    VastaaPoista

Odotan innolla kommenttejasi!