lauantai 24. syyskuuta 2011

Lasten tuotoksia

Edellisessä jutussa mainitsin Isosiskon ihanasta muistilapusta koskien paperikukan tekoa. Tässä on lopputulos, joka on hurjan hieno. Tyhjää vessapaperirullaa maljakoksi ei löytynyt, joten lapsi sitten itse liimaili pelkästä paperista sen. Kivaa, että tyttönen tykkää askarrella ja on kekseliäskin. Saa nähdä, onko meillä yhteinen harrastus jossain vaiheessa.

Isosiskon kukkanen.

Huomasin hetken aikaa sitten, etten koskaan muistanut laittaa tänne kuvaa ihanasta äitienpäivälahjastani, joka tuli Pikkusiskolta. Se on niin hieno, että pääsi keskeiselle paikalle jääkaapin oveen. Ihana pieni marakattimme oli tykännyt kovasti tehdä äidille jääkaappimagneettia... Ja äiti tykkäsi suunnattomasti lahjasta, jonka isi melkein unohti antaa.

Pikkusiskon magneettisydän.

Ihania ovat tylleröiset. Tänään pitkästä aikaa oli sellainen aamu, että vasta hetki sitten saimme päivävaatteet päälle. Sängyllä on ihana pelleillä ja painia porukalla. Tytöt tekivät pari onnittelukorttiakin, ja saimme mekin mieheni kanssa ikiomat kortit Isosiskolta. Minun kortissani lukee "Äiti olet rakas ja hieno ja minä rakas tan sinua. Kirjoitanut xx äidille."

On ne niin mainioita.

8 kommenttia:

  1. Vahva veikkaukseni on, että teillä on kohta yhteinen harrastus. Se on varmaan ihanaa. Haittapuoleni tosin voi olla se, että joku verottaa tarvikkeitasi :)

    VastaaPoista
  2. Olisikin ihanaa, jos kaikki perheen tytöt askartelisivat yhdessä! Viime syksynä joulukorttien askartelu porukalla oli tosi kivaa, vaikka omat korttini etenivät hiukan hitaasti silloin. Ehkä odotan myös joidenkin tarvikkeiden kanssa, että osaavat käyttää niitä.

    Nyt ollaan vielä pienemmän kanssa siinä vaiheessa, että liimapuikkojen korkit jäävät auki ja tussien korkkeja on vielä vaikea napsauttaa tiukasti kiinni...

    VastaaPoista
  3. Noi on kyllä liikuttavia tuotoksia! Kyllä varmaan tulet saamaan askarteluseuraa jopa ehkä enemmän kuin haluat :) Ainakin oppivat kotoa jo sen tekemisen meiningin.

    Meidän kaksi-vee on oppinut leimailemaan... Mä laitan mustetta ja hän töpöttää leimaa paperiin. Hirmu ylpeä oli teoksestaan. Yksi leimamustetyyny löytyi kyllä session jälkeen väriä vaihtaneena ja keltaiseksi, tunnistamattomaksi mössöksi pehmentyneenä. En todellakaan tiedä, mitä siihen oli kaadettu/kaatunut, koska olomuoto oli niin radikaalisti muuttunut. Pikkutappioita! :)

    VastaaPoista
  4. Tämä alkaa olla kivaa aikaa tyttöjen kanssa, kun alkaa tulla askartelujen lisäksi erilaisia rakkaudenosoituksia kuin pienempinä.

    Ostin tytöille jo viime syksynä omat leimasimet ja musteet, mutta niillä tulee turhan harvoin tehtyä, kun toiminta pitää tehdä äidin valvovien silmien alla... : ) Nyt pitänee panostaa siihen(kin) sateisina, pimeinä iltoina...

    Mirka, kaksi-vee on varmaan liikuttavan ylpeä leimatöistään! Ehkäpä näytätte niitä meille ensi viikolla??

    Eloise, niinhän ne on... Miten sulla menee?

    VastaaPoista
  5. Leonida, olen ihan mielettömän innostunut opiskelemisesta, koen olevani tällä hetkellä oikeassa paikassa. Yritän saada aiheesta vihdoin postauksenkin, pian :). Illat vaan tahtoo hujahtaa, opiskelujen merkeissä enimmäkseen. Kun naputtelee koneella kasvilistoja, kasvibiologian portfolioita, etsii tietoa, ei koneella enää jaksakaan tehdä muuta. Mutta, hyvää kuuluu, niinkuin ilmeisesti teillekin :). Neitosille <3-terkkuja!!!

    VastaaPoista
  6. siis sydäntä oli tarkoitus tuon merkin tarkoittaa, näyttää hiukan epämääräiseltä :).

    VastaaPoista
  7. Oi miten kiva kuulla, että valinta on ollut osuva! Odottelen postausta aiheesta, mutta ei painetta ajankohdasta... : ) Vien terveiset perille pikkuotuksille!

    VastaaPoista

Odotan innolla kommenttejasi!