torstai 29. joulukuuta 2011

Joulunjälkeistä elämää

Joulunalusaika kului kiireessä ja hieman sumussa kulkien. Jäi bloggaamatta jouluntoivotukset ja lahjojen hankintakin jäi osittain todella viime tippaan - ei lainkaan tyypillistä minulle. Tällä meiningillä tällä kertaa.

Oikeastaan tämä joulunjälkeinen viikko on tuntunut paremmalta kuin itse joulu. Palasimme joulunvietosta kotiin tiistaina iltapäivällä, jonka jälkeen pääasiassa lepäsimme. Olemme koko perhe lomalla ja puuhanneet hieman kotijuttuja, kuten viilanneet tyttöjen leikkihuonetta hiukan koululaismaisempaan suuntaan, yrittäneet saada hiukan järjestystä rempallaan oleviin asioihin, sekä viettäneet aikaa perheen kesken. Kaikki mainitut tosin ovat vielä kesken. Huomenna käymme sukulaisperheen kanssa kylpylässä, alennusmyynneissä ja syömässä, mikä kruunaa lomaviikon mukavasti. Sitten on vielä viikonloppu jäljellä.

En ole vielä tehnyt tilinpäätöstä tästä vuodesta, enkä ole miettinyt parannettavaa ensi vuodelle, mutta hui hai, sen ehtii. Karkkilakosta voin mainita, että viimeisen parin kuukauden aikana olen ollut niin väsynyt, etten ole jaksanut vastustaa yhtäkään kiusausta, vaan esim. lapsen synttärijuhlien aikoihin, niin kauan kuin vain karkkeja on talossa ollut, niitä olen myös syönyt. Mutta siitäkään en jaksa nyt ottaa mitään stressiä.

Lenkillä kävin suht säännöllisesti kesälomasta alkaen, mutta flunssajaksoni jälkeen en ole kertaakaan käynyt kunnon lenkillä. Enpä sen kummemmin siitäkään ruoski itseäni. Kerran tässä joululoman aikana sentään kävin "ajattelulenkillä".

Sillä minulla on ensi vuonna tärkeämpääkin ajateltavaa. Pitäisi keksiä, että mitä tahdon tehdä isona. Voisi kysyä, että kuinka isona, sillä olen varmasti isoimmillani nyt, enkä haluaisi enää yhtään siitä "isontua". No joo, vitsi vitsinä. Työnantaja saattaa päättää puolestani, että jäädäkö vai lähteäkö, mutta itse pitäisi myös päättää, jäädäkö, lähteäkö, ja jos lähteminen tuntuu oikealta, minne lähteä. Jatkaako samaa uraa, vaiko lähteä tekemään jotain ihan muuta. Ja vaikka saisin työpaikkaani jäädä, senkin pitää olla aktiivinen päätös, etten ajelehdi lastuna laineilla, vaan otan vastuun omasta tulevaisuudestani.

Näitä asioita mietin ensi vuonna. Jos ehdin, saatan niistä purkaa tännekin jotain. Bloggaaminen on ollut minulle niin suuri henkireikä, että tunnen osan syksyn stressistäni pysyvän päällä vain siksi, etten ole saanut ajatuksiani tänne tuuletella. Olen kyllä niitä tuuletellut ystävien kanssa (kiitos vain viimeisistä, Mirka), mutta kirjoittaminen on minulle kuitenkin jotain erityistä. Erityisen palkitsevaa.

Loppuun laitan jouluisen kuvan kotoamme - mieheni tekemän MAHTAVAN HDR-otoksen (älkääkä vain kysykö, mistä sanoista HDR tulee). Kuva tehdään ottamalla monta kuvaa samasta kohdasta eri valotusajoilla, ja yhdistämällä kuvat samaan otokseen erityisen softan avulla. Näyttää muuten aika erilaiselta livenä meillä kotona. :) Tästä kuvasta tulisi hieno joulukortti. Ehkäpä ensi jouluna lähetelläänkin sitten tällaisia.

Ja joulu, joulu oli meillä...

Mikäli en ehdi tänne kirjoitella enää tänä vuonna, toivotan teille kaikille muruille erityisen

Onnellista Uutta Vuotta 2012!

lauantai 10. joulukuuta 2011

Synttäreitä juhlittu

Tänä vuonna juhlimme ihanan, fiksun ja suloisen Isosiskon synttäreitä usein ja hartaasti. Sattumalta tyttösellä on sen verran monta tasavertaisen hyvää piha- ja muuta kaveria kuin myös eskarikavereita, että jaoimme kaverisynttärit kahtia. Perhesynttärit olivat sitten vielä erikseen, sillä lähiperhettämme mummi- ja kummityyppisesti kutsutaan mukaan aina noin 24 hengen verran...

Ensimmäiset synttärit marraskuun puolella olivat askartelusynttärit piha- ja muille kavereille. Teemana korttiaskartelu, josta kaikki tytöt tykkäävät. Kutsujen ohjeistus toivoi mukaan essua, parhaan juhlamekon jättämistä kotiin sekä lyhyitä hihoja. :)

Olimme valmistelleet materiaaleja, jakaneet korttipohjat yhdeksään pinoon, ja olleet erityisen innostuneita valmisteluista molempien tyttöjen kanssa. Tarjoilujen suhteen menin matalalla profiililla, eikä kakkua ollut, vaan lapset saivat itse kasata omat jäätelöannoksensa muiden, pääasiassa ostoherkkujen kera. Omatekemää mukana oli mokkapalat. Askarteluissa oli tarpeeksi ohjelmaa kuitenkin...

Alla muutama kuva meiningistä. Yhdeksän tyttöä ruokapöydän äärellä väsäämässä kortteja. Oli siinä jonkin verran koordinoimista, mutta kivaa oli!

Askartelusynttärien tarjoilut ennen jäätelöannoksia, kastikkeita ja kermavaahtoa...
Tässä vielä alussa, paljon tyhjiä korttipohjia jäljellä...
 Synttärisankarilla sujui kortinteko jo rutiinilla...
Leimaamisesta jostain syystä kaikki tykkäsivät. :)
Valmiita kortteja oli jo syntynyt, ja ääriviivatarratoivotuksia liimailtiin.

Askartelusynttäreillä yksi vieras kyhäsi 19 korttia, aika tuotteliasta! Tosin tyttönen sai jäädä meille hoitoon hiukan pidemmäksi aikaa, joten hänellä oli aikaa väsätä muita pidempään. Silti aika hieno saldo. Ja ne kortit olivat tosi hienoja myös.

Perhesynttäreillä Isosiskolla oli päällään upouusi lahjamekko, josta ei silloin tullut kokonaiskuvaa otettua.
Väri sopii Isosiskolle loistavasti ja mekko on todella kaunis.
Siitä riittää iloa moniin juhliin!
Tokihan Pikkusiskonkin juhlavaatetuksesta pitää laittaa tänne myös kuva.
Hopeanharmaa juhlamekko on Isosiskolta peritty, Kiabista Ranskasta tilattu, bolero on aivan uusi samasta paikasta.

Tänä vuonna synttäreillä oli Helinä-keiju -teema. Kokeilin ensimmäistä kertaa öylättimäisestä vohvelista tehtyä valmiskuvaa. Hienonnäköinen, mutta kuva pysyi sen verran sitkeänä, että kakkua oli jotenkin vaikea leikata. Karkkimassaa ei saanut käyttää, koska Isosisko ei siitä tykkää. Kakun täytteenä oli synttäritytön toiveen mukaisesti banaania, lemon curdia, mansikkamoussea ja vaniljakastiketta.

Koko kakku meni saman illan aikana. Onneksi.

.Synttärit eskarikavereille jouduttiin siirtämään Isosiskon flunssan takia. Siispä osa porukasta ei enää päässyt mukaan. Harmi sinänsä, mutta näin sitä vain aina välillä käy. Suurin osa kutsutuista onneksi pääsi mukaan ja meno oli vauhdikasta. Näillä synttäreillä oli sama jäätelöannosmeininki, mutta jos kakkua halusi, sai syödä appelsiinileivoksia, jotka ovat käytännössä kuin pieniä minikakkuja. Niitä tarjosin ensimmäistä kertaa Kätevien Emäntien tapaamisessa heinäkuussa.

Tänään on Isosiskon oikea syntymäpäivä.

Paljon onnea, haleja ja suukkoja ihanalle, fiksulle, rakkaalle 6-vuotiaallemme!