sunnuntai 30. joulukuuta 2012

Uuden kynnyksellä

Paljon on tapahtunut sitten irtisanoutumiseni. Olen ollut paljon enemmän vapaalla kuin töissä joulukuussa, mutta todella kiireinen. Ei ole ollut aikaa, eikä voimia edes raportoida tänne, missä mennään. Mutta kylläpä vain on ollut kevyt mieli!

Tämä vapaa taivaan lintunen aloittaa psykologian perusopinnot Helsingin avoimessa yliopistossa tammikuun puolivälissä. Tavoitteena on saada kesään mennessä kolme kurssia viidestä suoritettua. Kaksi jäljelläolevaa tulevat tarjolle kesäkaudella, mutta niihin minulla on mahdollisesti aikaa vasta syksyllä.

Luennot avoimessa yliopistossa sijoittuvat arki-iltoihin, sillä tarkoitus on pystyä opiskelemaan myös työn ohella, jos on tarvis. No, minunhan ei ole tarvis; ei ainakaan seuraavan vajaan vuoden aikana. Siispä yritän löytää sopivaa koulutusta lisäksi työnohjauksen saralta. Se ei ole helppoa, sillä koulutukset ovat yleensä yksityisten järjestämiä ja turkasen kalliita. Kaiken lisäksi minulla ei ole tietoa eri yksityisten tahojen koulutusten laadusta tai arvostuksesta, vielä. Etsintä jatkuu...

Työnantajan kustantaman uraohjauksen olen jo aloittanut. Mahtava etu antaa vapaaehtoisille lähtijöillekin uraohjausta firman kustannuksella. Mielenkiintoista saada valmennusta ihmiseltä, joka tekee työtä, jota itse haluaisi myös tehdä. Ensimmäisen session perusteella olen tyytyväinen, vaikka monet pohdinnat olenkin jo tehnyt aivan itsekseni ilman ohjausta. Tulen kuitenkin saamaan apua moneen juttuun, ja ellen muuta, niin ainakin vahvistusta omille ajatuksilleni, sparrausta.

En kanna enää taakkaa olkapäilläni, kuten töissä ollessani, kun en tiennyt, miten ja milloin pääsen vapaaksi. Olen paljon paremmalla tuulella; pian jaksanen jo tehdä jotain ikuisuusprojektejani loppuun, kun joulukin on jo ohi... Äitini sanoi juuri tänään, että äänenikin on iloisempi, ei enää niin kireä kuin aiemmin. Vaikken tästä pääsisi uudelle uralle toivomassani tahdissa, päätös irtautua entisestä työstä ja urasta on jo nyt tehnyt minulle hyvää.

Jännittävää olla uuden vuoden kynnyksellä. Uutena vuotena en todellakaan osaa aavistaa, mitä kaikkea tielläni vielä kohtaan. Uusi vuosi, uudet kujeet!

Parasta mahdollista ja aivan mahdottoman onnellista uutta vuotta 2013 kaikille!

lauantai 22. joulukuuta 2012

Me käymme joulun viettohon

Lähdimme sukuloimaan jouluksi; päädymme kahteen eri paikkaan. Mukavaa, kun on läheisiä ihmisiä ympärillä koko joulunpyhät, sekä miehen että minun suvustani. Rakastan joulua.

Olemme jouluihmisiä miehemme kanssa, mikä on vallan ihanaa, sillä en usko, että pystyisin jakamaan elämääni joulunvihaajan kanssa. Tämän joulun valmistelut olivat osaltani helpot, sillä jouluruokia tai -siivousta ei juurikaan tarvinnut tehdä - tyyliin: jos aiot viettää joulusi komerossa, siivoa komerot. Emme ole kotona, joten näihin ei tarvinnut etukäteen juurikaan panostaa. Joulukuusen kuitenkin hankimme, kuten joka vuosi, sillä haluamme kotona olevan jouluista, ja kuusen koristelu on eräs joulun kohokohdista myös tytöille. Ja onhan joulukuuta monta päivää vietettävänä.

Koska sattuneesta syystä minun ei tarvinnut välittää työssä käymisestä joulukuussa, luovuuteni pääsi kukkimaan jo marraskuun puolella. Askartelin lapsilleni lokerokalenterin, josta kirjoitin oman juttunsa. Askartelin myös magneettitaulun, jota Isosisko oli toivonut jo pitkään, jotta pääsemme palkitsemaan toivotusta käytöksestä ja jättämään palkitsematta ei-toivotusta. Tytöt askartelivat kasan joulukortteja, ja minä muutaman siinä sivussa. Lisäksi kirjoitin ostokortteja vinon pinon. Koristelimme kodin jouluun, poltimme kynttilöitä joka päivä. Kävimme päiväkodin joulupolulla, koulun joulujuhlassa, Seurasaaren joulupolulla sekä suvun pikkujouluissa. Vietimme torstaina oman perheen pikkujoulua naposteltavan sekä Viirun ja Pesosen jouluelokuvan parissa.
Tämän lisäksi hoidin perheemme joululahjarumban. Toiveiden keräämisen, lahjojen ideoimisen ja hankinnan sekä paketoinnin ja pakettikortit (sekoitus askarreltuja sekä ostettuja), ja opettajan, iltapäiväkerhon ohjaajien ja päiväkodin hoitajien pienet joulumuistamiset. Paketoin parin päivän aikana vajaa neljäkymmentä pakettia, joita kokonaisuudessaan tuli viitisenkymmentä, poislukien kouluun ja päiväkotiin menevät. Eilen innostuin tekemään tuliaisiksi sytykeruusuja sekä banaanifudgea, josta tuli niin tahmeaa, että jätin sen kotiin jääkaappiin. Pidin Pikkusiskoa lomalla päiväkodista ja Isosiskoa vapaalla iltapäiväkerhosta; hoidin myös sairasta esikoista päivän kotona juuri silloin, kun piti tehdä äidilleni joululahja ja paketoida. No, iltamyöhällä äidinkin lahja syntyi.

Jossain välissä kulutin pari tuntia TE-toimistossa, tunnin verovirastossa ja sain uraohjausta työnantajan kustantamana. Ei sillä, että ura olisi tässä kohden ollut ihan päällimmäisenä mielessä.

Aika paljon ehdin puuhata sekä lasten kanssa että itsekseni. Melkein hikeä pyyhin otsaltani välillä, ja välillä silmät ovat lupsahdelleet kovastikin vajaamittaisten unien tuloksena. Olen lomaillut jo ainakin kaksi viikkoa, mutta tänään oli ensimmäinen päivä, jolloin ehdin ottaa päiväunet.

Mutta pääsin joulutunnelmaan ja nautin puuhailuista pienestä aikataulupaineesta huolimatta. Kaikki tarpeellinen tuli tehtyä. Nyt kädessä lasillinen punaviiniä ja ympärillä hyvää seuraa. Lapset nukkuvat jo. Meillä on alkanut joulunvietto.

Lämmintä ja Onnellista Joulua!

maanantai 17. joulukuuta 2012

Viikko vielä jouluun on...

Huh, vihdoin sain vapaan hetken kirjata pari ajatusta tänne. Viikko vapaaherrattarena on ollut kiireisempää kuin työmyyränä. Kumma juttu. Jos olisin ollut töissä, puolet hommista olisi jäänyt hoitamatta, tai vaihtoehtoisesti, en olisi nukkunut lainkaan.

Olen NIIN onnellinen, että saan hetken olla vain kotona ennen kuin uusi (opiskelija)elämä kutsuu. Kun olin tehnyt päätöksen irtisanoutumispaketin ottamisesta, vapautui jotain energiaa, luovaa sellaista. Sain vihdoin päällystettyä elokuussa 2011 ostamani joulukalenterilaatikoston. Rva Kepposen luona syyskuussa olin saanut jo kalenterin takaosan päällystettyä. En niin kauniisti ja näppärästi kuin joku muu olisi sen hoitanut, mutta riittävän hyvin kuitenkin.

Ostin Sinellistä ohutta, sudittavaa lakkaa ja sutaisin kaikki päällystetyt alueet sillä vielä saadakseni mukavan kiillon, ja kiinnittääkseni vielä paremmin kaikki jäljet "leikkaa-liimaa-paloista"-harjoituksestani.
Kalenterin ostin Intohimona Askartelu -tapahtumasta elokuussa 2011.

Kalenteriluukkujen päällystäminen oli kummitellut mielessäni hirmuisena savottana, mutta pala kerrallaan se elefanttikin syödään. Eräänä iltana kasasin jo vuosi sitten ostamani napit kera Glossy Accentsin ja aloin liimata. Suit sait sukkelaan minulla oli vetimet kalenteriin melkein valmiina; pieni nappi ja isompi nappi päällekkäin liimattuina. Idea tähän tuli juuri sieltä Intohimona Askartelu -tapahtumasta.
Vetimiä karkkiväreissä.
Tämän työn loppuunsaaminen oli minulle varsinainen ihmetyksen aihe, sillä tarvikkeet minulla oli olleet valmiina kauan, vain kasaaminen puuttui. Lopulta homma oli kohtuullinen ja mukava. Kun on uupunut ja stressaantunut, myös kivat tekemiset tuntuvat vaikeilta aloittaa. Kun stressi poistui, aloitekyky parani heti.

Viimeistelin vetimet toisena iltana samaan tyyliin pienen ja mukavan ahertamisen jälkeen.
Kalenterin vetimiä kuivumassa koristelun jäljiltä.
Isoimpaan kokonaisuuteen eli kalenterin luukkujen koristeluun tartuin eräänä kauniina iltana uhraten illan tv:n katselun suuremman hyvän puolesta. Ei se kyllä suuri uhraus ollut; telkkaa olen katsonut pitkään jo suurin piirtein joka ilta, kun en ole muutakaan jaksanut.

Olin jo aiemmin syksyllä ostanut uusia joulupapereita; tarranumerot olivat odottaneet niinikään jo vuoden käyttöään. Yksi ilta minulla meni luukkujen koristeluun ja lakkaamiseen, toisena iltana liimasin vetimetkin paikalleen. Mallikalenteri siellä askartelutapahtumassa oli huikean hieno, ja piti sisällään monen monta työvaihetta. Itselläni ei aika, eikä luovuus ihan sellaiseen riittänyt, joten riitti, kun leikkasin paperit, värjäsin laatikoiden reunat punaisella Distress-musteella, liimasin numerot ja lakkasin päälle. Myöhemmin liimasin Glossylla vetimet paikoilleen.
Luukut tekeillä.
Lempiluukkuni on tietenkin numero 24, johon sain kuvan ihanasta Lumiukko-tarinasta. Lakkaamisen jälkeen lisäsin siihen myös hiukan kimalleliimaa. Sisältö on vielä suunnittelematta, mutta jos saan tehtyä tytöille korut, niiden paikka on siinä luukussa...
Tadaa, valmis!

Kalenteri valmistui lopulta pari viikkoa ennen h-hetkeä, mikä on aivan tavatonta nykyään minulle, josta on tullut varsinainen viime tipan nainen. Urakka ei ollut lainkaan niin suuri, mitä odotin, kun kerran pääsin alkuun.

Tämä askarteluprojekti oli lopulta aivan ihana. Tietenkin. Kaikkein parasta oli se, kun joulukuun ensimmäisenä tytöt kömpivät alakertaan ja näkivät kalenterin ensimmäistä kertaa. Molemmat olivat hyvin vaikuttuneita ja ihmeissään, että olin osannut tehdä jotain tällaista. Molemmat tosissaan tykkäävät kalenterista, ja Isosisko esittelee sitä jokaiselle kaverille, joka tulee käymään, eikä ole sitä vielä nähnyt. Kysyy, "arvaa onko tämä kalenteri ostettu vai äiti tehnyt"...

Mitäkö luukuista sitten löytyy. No, sen suhteen en ole ollut lainkaan niin upean kekseliäs kuin vaikkapa idolini Rva Kepponen, vaan luukuissa on välillä suklaata, välillä hiuslenkkejä tai -pinnejä, muutaman kerran Moshi Monsters -pikkuhahmoja, tulossa vielä kummallekin Smurffiina-hahmot, joskus lappusia, joissa lukee vaikkapa "Tänään... leivotaan pipareita." tai "Tänään... aloitamme kodin pukemisen jouluun." Isompi tytöistä tykkää lapuista melkeinpä eniten.

Minä sain joulumieleni tämän näpertelyn myötä, vaikka järjestettävänä oli vielä isomman tytön synttäritkin ennen kuin pystyin pyhittämään kaiken liikenevän aivokaistan ja käsikapasiteetin joululle.

Leppoisaa joulun odotusta ja rentoa meininkiä jouluvalmisteluihin!
Viikko enää jouluun on...

keskiviikko 14. marraskuuta 2012

Aikalisä - lisää aikaa

Vihdoin tuli varmistus työnantajalta aikalisäni suhteen viime perjantaina. Vihdoin voin kertoa täälläkin, mitä seuraavaksi:

Olen ottanut vapaaehtoisen lähtijän paketin ja irtisanoutunut työstäni!

Koska lähden omasta tahdostani ilman irtisanomisen uhkaa, saan työvuosiani vastaavan lähtöpalkkion eli yhdentoista kuukauden palkan. Se mahdollistaa oman aikalisäni; ajan, jolloin mietin, mitä haluaisin tehdä isona. Tai edes muutaman vuoden sisällä.

Kovasti olen tätä pähkäillyt viime viikot. Vapauduttuani työvelvoitteesta joulukuussa, lomailen yli vuodenvaihteen aivan varmasti. Talvella aion opiskella jotakin uutta. Tuntuu, että nyt on ainutlaatuisen hyvä hetki vaihtaa uran suuntaa, sillä asuntolaina tulee maksettua tällä järjestelyllä vajaan vuoden ainakin.

Minua kiinnostaisi uraohjaus, career coaching, kuten myös elämäntaidonvalmennus, mutta sillä saralla melkein pitäisi olla jo oma yritys, mihin en nyt aivan ensimmäisenä aio ryhtyä. Ylipäänsä monivuotinen haaveeni on tehdä merkityksellistä työtä ihmisten parissa. Ideaalitilanne olisi pystyä auttamaan aivan tavallisia ihmisiä elämän erilaisissa muutoksissa tai kriiseissä. Mutta siihen tarvitaan muutakin kuin luontaisia kykyjä. ;)

Katsotaan, miten nämä opiskelukuviot selkiytyvät, kun tutkin vaihtoehtojani lisää. Toistaiseksi pitää vielä tehdä töitäkin, muttei kauaa...

Lomaakin pidän ennen vihonviimeistä työpäivää. Tämän päivän jälkeen minulla on enää yhdeksän työpäivää jäljellä. Aika hurjaa.

tiistai 30. lokakuuta 2012

Kakkua äidille

Toukokuinen kakkukurssini sattui sopivasti äitienpäiväviikolle. En ole mikään varsinainen kakkuharrastaja, mutta tykkään kyllä kokeilla erilaisia massoja, täytteitä ja koristeluja juhlapäivinä. Koristeluni ovat varsin vaatimatonta luokkaa ollessaan nopeita tehdä, enkä varsinaisesti koe intohimoa sokerimassa- tai muiden koristeiden väsäämiseen. Mielelläni kyllä ihailen muiden tuotoksia, jotka ovat toisinaan aivan ällistyttävän upeita. Silti kursseilla on aina mukava käydä oppimassa niksejä ja tekniikoita. Kyseinen kurssi olikin ensimmäiseni kakkuaiheesta.

Erilaisista sokeri- ja muista massoita pidän eniten vaahtokarkkimassasta. Sitä on mukava käsitellä ja maku on aivan toista luokkaa kuin sokerimassan. Hyviä kokemuksia minulla on appelsiinin- ja banaaninmakuisista massoista; ja olenpa päässyt maistamaan myös huikean hyvää vadelmanmakuista massaakin. Suklaamassaa sekoitettuna sokerimassan kanssa kokeilin kerran, ja pidin kyllä siitäkin. Mutta siitä ei yli pääse, että kaikki sokeri- ja karkkimassat maistuvat enemmän tai vähemmän "ätläköiltä" tai jonkun mielestä esanssisilta. Silti ne maistuvat useimmille paremmin kuin marsipaanimassa, jonka karvasmantelin maku karkoittaa monet, mukaan lukien mieheni.

Minulla jäi kurssilta keltaista karkkimassaa yli, joten äitini sai lahjaksi ex tempore -kakun, jossa käytin ainoastaan sillä hetkellä kaapeista löytyviä tarvikkeita. Onneksi sieltä löytyi myös käyttämätön paketti appelsiininmakuista vaahtokarkkimassaa, jonka sekoitin keltaisen massan kanssa. Nam!

Tässä hiukan ohjeistusta kakun koristeluun massalla:
  • Sekoita karkkimassat keskenään valintasi mukaan joko tasaiseksi väriltään tai marmoroiduksi värien vielä erottuessa toisistaan. Tässä kakussa pyrin saamaan tasaisen vaaleanoranssin lopputuloksen.
  • Sirota tomusokeria kaulinta-alustalle ja kaulimelle ennen kuin kaulit massan haluamasi paksuiseksi levyksi. Minä jätän massan yleensä 2-3 mm paksuksi estääkseni massalevyn repeytymisen siirtovaiheessa. Kaulimena kannattaa käyttää isoa sileätä "puikulaa", jolla ei jää painaumia kaulimen reunoista. Itselläni tosin on teräskaulin, jonka reuna jättää jälkiä, mutta olen pärjännyt sillä kyllä.
  • Nosta kaulittu massa kaulimen päälle ja sitä kautta kakun päälle. Massa kannattaa kaulita niin isoksi, että reunat peittävät koko kakun ja reilusti yli alareunan, jotta koko kakku varmasti peittyy. Kun sen kerran laskee kakulle, sitä ei voi enää nostaa pois.
Kuvissa näkyvät marsipaaniveitsi ja kaulinta-alusta ovat ostoksiani Confetista kakkukurssin päätteeksi. Erittäin käteviä karkkimassan käsittelyssä. Myös tomusokerisirotin niinikään samalta reissulta tuli tarpeeseen kaulintavaiheessa.
  • Kun massa on onnistuneesti siirretty kakun päälle, silittele se käsin tiiviisti kakun päälle. Kun massalevy ylettyy reilusti kakun alareunan yli, on helppo ottaa reunasta kiinni ja vetää varovasti rypyt suoriksi.
  • Kurssilla käytimme styroksikakkua, jossa oli melko terävät reunat, joten piti varoa venyttämästä massaa liikaa reunan kohdalla. Oikean kakun kanssa tämä on helpompaa, koska reunat ovat pehmeät. Niitä voi myös hiukan pyöristää leikkaamalla kulmaa veitsellä pois, mikäli haluaa. Tälle kakulle en sitä tehnyt, sillä aikaa oli rajoitetusti, kuten usein ex tempore -tekemisilleni on.
Vaahtokarkkimassa asettuu aika mukavasti kakun päälle, kun kaulittu levy on riittävän paksu.
  • Käy kakun pinta läpi tarkoitukseen tehdyllä siloittajalla, jotta saat ylimääräiset tomusokerit ja mahdolliset muut jäljet pois sileästä pinnasta. Siloittajalla saa painaa itse asiassa aika voimakkaastikin kakun pintaa, jotta toimii.
  • Leikkaa terävällä veitsellä ylimääräinen massa kakun alareunasta pois. Tämä on mielestäni hurjan vaikeaa, kun massan alla on kermavaahtokerros. Kermavaahto haluaa pursuta leikkuukohdasta ulos.
  • Siksi usein laitan kakun alareunaan "koristenauhan" karkkimassasta siistimään tuo epämääräinen leikkuujälki. Jos et halua paikkailla nauhalla alareunaa, älä leikkaa aivan kakun juuresta levyä, vaan jätä vaikkapa sentti, puolitoista massaa yli alareunan, jotta voit koristella sen jollakin koristeluvälineellä.
Käsin taputellaan ja silitellään karkkimassalevy kakun ympärille. Terävällä veitsellä, tässä marsipaaniveitsellä, leikataan ylimääräinen massa kakun alareunan muotoa noudattaen.
  • Mikäli jätit leikkuuvaiheessa alareunaan leveämmän massakaistaleen kuin allaolevissa kuvissa, joissa kaistaletta ei ole lainkaan, käy reuna läpi koristeluvälineellä painellen sen nätiksi. Kuvassa työntelen pallopäisellä työvälineellä levyn alareunaa varovaisesti kiinni kakkuun. Sillä saa tehtyä myös kauniin koristereunan.
  • Jos leikkasit reunan tiiviisti alareunaa myötäillen, leikkaa massasta haluamasi levyinen, vähintään kakun ympärysmitan pituinen koristenauha.
  • Kiinnitä nauha kakkuun elintarvikeliimalla tai piparkakkukuorrutteella.
  • Koristenauhan yhtymäkohdan voi joko jättää sileäksi saumaksi, tai sen päälle voi liimata massasta tehdyn koristeen. Tai, nauhan toisen pään voi leikata kolmiomaiseksi ja jättää toisen pään päälle näkyviin kuin vyön.
  • Tässä kakussa karkkimassa loppui hitusen kesken, enkä saanut nauhaa ylettymään kokonaan kakun ympäri. Siispä leikkasin molemmat nauhan päät kolmiomaisiksi kärkien koskettaessa toisiaan. Siitä ei ole kuvaa, sillä halusin kakun reunan olevan kauttaaltaan sileä. Vain kakun syöjät näkivät lopputuloksen. :)
Kakun muoto tosiaan tulee esille karkkimassakerroksen kanssa, joten jos haluaa täydellistä symmetriaa, kakkua kannattaa muotoilla jo ennen kermavaahto- tai kreemikerroksen laittamista.
  • Koristele kakun pinta haluamallasi tavalla. Voit käyttää vaikkapa aiemmin tekemiäsi tai ostamiasi koristeita, tai käyttää piparkakku- tai muita muotteja leikataksesi erivärisistä massoista sopivat koristeet heti kakun päällystämisen yhteydessä, kuten tämän kakun kohdalla tein.. Karkkimassoja kannattaa olla joko ainakin paria väriä käytettävissä, tai elintarvikevärejä, joilla voi nopeasti värjätä pieniä määriä valkoista massaa koristelutarkoitukseen.
  • Varsinainen koristelu oli tässä kakussa hyvinkin nopeasti tehty. Ruusuketta en olisi ehtinyt tehdä, eikä karkkimassakaan olisi siihen riittänyt, joten tein koristeet pyöreillä ja kukkamuoteillani. Minulla oli jäljellä vielä hieman valkoista sokerimassaa, joka pääsi koristeisiin raikastamaan koristelua. Vaaleanpunaisella piparikuorrutteella kiinnitin pyörylät toisiinsa ja kakkuun paremman puutteessa. Kuorrute pilkahteli jostain välistä, mutta ei haitannut makunautintoa. :)


Vinkkejä itse kakun käsittelyyn ennen ja jälkeen kuorruttamisen.
  • Kun kakkua alkaa täyttää, leikkaa leivinpaperista tai muovikalvosta siivut kakun alle siten, että allaoleva kakkupaperi on suojassa roiskeilta ja valumilta.
  • Poista leivinpaperi- tai muovikalvokaistaleet, kun kakku on täytetty ja koristeltu.
  • Jos kakku syödään heti tai samana päivänä, massakerroksen alle pitää laittaa esimerkiksi sileä kerros kermavaahtoa. Jos kakun päällystää tarjoilua edeltävänä päivänä, kannattaa tehdä tomusokeri-voikreemi alle. Siihen massa toisaalta kiinnittyy, eikä kakun kosteus tee massaa vettyneeksi.
  • Kermavaahto- tai kreemikerroksen tulee olla mahdollisimman sileä, sillä kaikki pienetkin kohoumat ja kolot näkyvät kyllä massan läpi. Käytän tasoitteluun kapeaa, suoraa ja melko pitkää metallilastaa.
  • Päällystetty kakku pitää säilyttää jääkaapissa ilman kakkukupua, jottei kosteus tiivisty kakun pinnalle.
Tämän kakun täytettä en muista enää tarkkaan, mutta muistelen, että laitoin alimmaiseksi lemon curdia, sitten suklaamoussea (pussista), banaanisiivuja ja lopuksi paksua vaniljakastiketta (pussista) - niitä taisi silloin löytyä kaapista. :)

Mielestäni kakusta tuli varsin mukavannäköinen ja se maistui todella hyvältä. Loppujen lopuksi aika pienellä harjoittelulla pystyy tällainen maallikkokin tekemään kelpoisia kakkuja, eikä se ole kovin vaikeaakaan. Itse teen kaksi, kolme karkkimassakakkua vuodessa, joten melko vähäiseksi tämänsorttinen askartelu jää. Mutta ei se mitään, sillä silloin, kun kakkua teen, se on erityisen mukavaa näpertelyä, ja yleensä lopputulos varsin tyydyttävä.

maanantai 29. lokakuuta 2012

Kakkukurssilla

Kokkaava naapurini ehdotti toukokuussa melkoisen ex tempore, että lähtisin hänen kanssaan Confetin kakunkoristelukurssille. Harvinaista kyllä lapsiperheessä, mutta pääsin mukaan erittäin lyhyellä varoitusajalla. Kurssilla oli tarkoitus oppia kikkoja sokeri- tai vaahtokarkkimassojen käyttöön sekä kakun koristeluun.

Kurssipaikkana oli Confetin Espoon Niittykummun myymälän tarkoitukseen erotettu nurkkaus. Muuten ihan mukava ympäristö, mutta aurinko paahtoi isoista, verhottomista ikkunoista todella kuumasti, mikä teki tukalan olon monille. Tilaa pöydän ääressä oli aika naftisti, etenkin, jos halusi kaulita isonisolla kaulimella. Onneksi sopu antoi sijaa...

Ikävä kyllä kakkupohja oli melko kuivakka - se oli styroksia, mutta ihan hyvin sen kanssa pystyi harjoittelemaan sokerimassan käsittelyä. :)

Ensin teimme koristeet, jotta ne ehtisivät kovettua kunnolla. Tavoitteena oli muhkea ruusuke kakun päälle gum pasten ja sokerimassan sekoituksesta tehtynä. Gum paste on massaa, joka kovettuu paljon nopeammin kuin muut massat, joten etenkin kakkukurssin rajallisen ajan puitteissa se sopi loistavasti koristeen tekoon. Sitä ei tosin ole mukava syödä, koska se kovettuu ainoana komponenttina käytettynä kivikovaksi. Jos tekisin vastaavan koristeen omaan kakkuuni, tekisin siitä ehdottomasti syötävän. En ole koskaan pitänyt erityisemmin koristeista, jotka joko maistuvat puulta tai ovat muuten syömäkelvottomia.
Silmukoita tarvittiin 14-15 kappaletta. Ne liimattiin elintarvikeliimalla ruusukkeeksi.
Kurssin vetäjä oli erittäin ammattitaitoinen kakkubloginkin pitäjä, jonka nimi ei ikävä kyllä pysynyt mielessäni. Ohjeet olivat varsin selkeät ja valittu koriste passeli muutaman tunnin kurssille. Kurssin lopuksi saimme ostaa jo kiinni menneestä myymälästä mitä halusimme pienellä alennuksella. Kaikenlaista pientä ja kätevää mukaan tarttuikin.

Lapset olivat erityisen tyytyväisiä tähän leikkikakkuun, sillä he saivat sen koko kesäksi leikkimökin tarjoiluiksi.

tiistai 23. lokakuuta 2012

Uncertainty is what kills

Kyllä vain. Epävarmuus luo stressiä ja ahdistusta. Päättämättömyys samoin. Jatkuvasta stressistä seuraa monenmoista ikävää univaikeuksista keskivartalolihavuuteen ja uupumukseen. Vähintään kaikkia mainittuja löytyy tästä osoitteesta.

En usko pikaparannuskonsteihin, mutta huomaan itsestäni, että heti, kun viime viikolla olin tehnyt päätöksen ottaa aikalisä, mieleni valtasi jonkinmoinen selkeys. Tunne siitä, että näin on oikein. Että tämä on hyvä päätös. Vaikka jatko on vielä pimeän peitossa.
Kesäkuinen kimppu oman pihan tarjonnasta.
Saatan kyllä huijata itseäni antaessani kaiken kunnian tehdylle päätökselleni siitä, että tartuin viikonloppuiltana lasten joulukalenterin tekemiseen ja suoritin erään pienen työvaiheen alusta loppuun asti, mutta haittaakse? Askartelin hetken täysin ilman eräänlaista pinnistelyä, joka on viimeisen vuoden ajan kuulunut myös niihin kivoihin tekemisiini kotona. Nautin näpertelystä ja lopputuloksesta, joka on vasta pieni välivaihe isommassa kalenteriprojektissa. Aloite askarteluun sinä iltana tuli vaivattomasti. Siten, miten harrastusten kohdalla aina pitäisi. Ei ole ollut ihan itsestäänselvyys minulle pitkään aikaan.

Eilen otin ensimäisen askeleen aikalisän toteutusta kohti. Sen jälkeen olen välillä huomannut hymyileväni itsekseni. En muista hymyilleeni itsekseni minkään asian johdosta aikoihin. Mieli on keventynyt. Ensimmäinen vaihe matkalla aikalisään on peruuttamattomasti otettu, päätös siis tehty ja toteutus alkanut. Se on varmaa.

Matkalla saattaa olla vielä pari mutkaa matkassa, mutta muutaman viikon päästä selviää kompuroinko jalkoihini, vai annetaanko minun jatkaa. Silti teen työtäni täysin eri mielellä kuin ennen päätöstäni. Ihmeellinen on mielen voima.

Voisiko tästä vetää elämänohjeen, että jos olet pitkään epätietoinen, tee päätös?

maanantai 22. lokakuuta 2012

Ensimmäinen askel...

... aikalisän suuntaan on otettu. Kolmen viikon päästä selvinnee, onnistuuko tämä juttu.

Vatsanpohjaa kutkuttaa ja hiukan hymyilyttääkin. Aamulla laitoin punaista päälle, sillä punainen on voittajan väri. Siinä on voimaa, toivoa ja hyvää mieltä. :)
Ihanainen tulppaani toukokuulta.

tiistai 16. lokakuuta 2012

Sataa ja paistaa

Uskomaton päivä tänään. Istun toimistossa ikkunan vieressä ja ihmettelen säänvaihteluja. Tovi sitten tuuli niin, että mäntyjen latvat olivat miltei vaakatasossa. Samaan aikaan satoi kaatamalla vaakasuoraan, eikä mikään sateenvarjo olisi siltä ryöpyltä voinut suojata. Siinä hetkessä ajattelin, että voi ei, syksy on todellakin tullut.

Nyt katson ulos ja taivas on sininen. Siellä täällä leijailee valkoisia pilvenhattaroita. Aurinko paistaa. Maa sentään on vielä tumma ja märkä. Ajattelen, että onpa kaunis syyssää, eikä minua haittaa, että on syksy. Ilma on varmasti raikas, ja tänään lämpötilakin on korkeammalla kuin viime aikoina. Kaunista.
Mökkireissulla Kangasniemellä kävin kävelylenkillä syysmaisemissa. Rauhoittavaa. Sitä sorttia tarvitsen lisää.
Tästä voisin vetää suoran viivan omiin tunteisiini nykyään. Aikalisän pohdiskelu tuottaa laajan skaalan tunteita: toisaalta innostusta siitä,
että saisi tauon;
että saisi miettiä, mitä todella haluaa tehdä työkseen;
että saisi aikaa nauttia enemmän omasta perheestä ja kodista, mutta myös yksinolosta;
että saisi mahdollisuuden opiskella hieman ja tuulettaa luutuneita käsityksiään;
että löytäisi tarkoituksensa työelämässä.
Toisaalta, asteikon toisessa päässä ajattelen,
että aikalisän suhteen on liikaa isoja riskejä;
että entä, jos ei olekaan mitään, minne palata, tai missä aloittaa, kun aika on kulunut;
että entä, jos jotain ikävää tapahtuu vaikkapa miehelleni, kun itse olen "tauolla" työelämästä;
että olenkohan valmis luopumaan nykyisestä elintasosta jotakin epävarmaa työelämän muutosta haikaillessa;
että onkohan aikalisä kaiken riskinoton arvoista.
Taustalla pilkottaa Puulavesi.
 
Muutaman viikon päästä kuulen, onnistuuko taukoni. Siihen asti olen kuin tulisilla hiilillä; kuin istuisin muurahaispesässä tai piikkimatolla paljaalla pyllyllä; rauhaton.
 
Onneksi asioilla on tapana järjestyä niin tai näin, eikä vain väärin päin!

Kiitos teille rakkaat ystävät ihanista ja rohkaisevista kommenteistanne!

Tuntuu hyvältä pallotella ajatuksia tällä foorumilla, etenkin, kun tietää, että tsemppausta ja viisaita ajatuksia löytyy niin monelta suunnalta! <3

lauantai 13. lokakuuta 2012

Syksyn uusia tuuliako?

Olen viettänyt hiljaiseloa täällä blogimaailmassa hetken paristakin syystä. Olen ollut reilut pari viikkoa sairauslomalla univaikeuksien ja hiukan uupumuksenkin takia. Viimeisen viikon ajan nettiyhteydet kotiini olivat poikki kauempana katkenneen kaapelin takia, joten olin konkreettisestikin "pihalla kuvioista".
Viime viikonloppuna kävimme isommalla perheporukalla laittamassa mökkiä talvikuntoon. Viikonloppu kului ihanasti pihalla.
Koska elän ruuhkavuosia, parhaimmillaan olen ollut sairauslomalla arkisin klo 9 - 15 välisen ajan, pahimmillaan en lainkaan (jompikumpi lapsista sairaana kanssani kotona). Välillä arki ja sen velvollisuudet sattuivat painamaan päälle niin, että piti vain suorittaa, vaikka mieluiten olisin vain ollut kotona yksin omien ajatusteni kanssa sen hetken, kun se on perheelliselle mahdollista. Välillä oli tiedossa kivoja juttuja, kuten ystävän 40-vuotissynttärit, joita varten tein kortin vuosien varrella otetuista kuvista. Siihenkin meni jokunen tovi, mikä normaalioloissa olisi ollut nautinto, mutta nykytilassa lähinnä pakko. Synttärit olivat kyllä oikein onnistuneet ja ystäväni kaunis ja kimalteleva.

Kävin viime viikkoon asti neljän viikon ajan kerran viikossa juoksukoulussa sekä työnantajan ja Varman kustantamalla työhyvinvointikurssilla. Sieltä tuli hyviä ajatuksia, analyyseja omasta tilanteesta sekä vertaistukea pienen ryhmämme jäseniltä. Kuvaavaa oli, että kun tehtävänantona oli listata omaan uupumukseen johtaneita tekijöitä, olivat ne persoonallisuuden piirteitä, abstrakteja tai konkreettisia asioita, noin 80% kaikkien ryhmäläisten uupumuksen syistä oli selkeästi työlähtöisiä.

Lopputuloksena noin 100% kurssilaisista aikoo vaihtaa joko töitä tai firmaa. Harmittavasti työnantaja on tehnyt firman sisällä siirtymisen muihin töihin erittäin vaikeaksi, joten useille vaihtoehdoksi jää ikävä kyllä hakeutuminen pois koko yrityksestä. Toki iso osa uupumuksen työlähtöisistä syistä pysyy samana, vaikka yrityksen sisällä yksikköä vaihtaisikin.
Lepo ei ole oikein lepoa, kun samaan aikaan pitäisi miettiä isoja kysymyksiä omalta kohdaltaan. Palaan kuitenkin ensi viikolla töihin. Kaiken keskellä on tarjoutunut mahdollisuus aikalisään, jota harkitsen vakavissani. Hiukan selvitystyötä pitäisi tehdä vielä päätöksen vahvistamiseksi, mutta siihen ei kulu kauaakaan.

Odotan toiveikkaana haluamaani muutosta, vaikka se on toistaiseksi hyppy tuntemattomaan ilman A-, B- tai C-suunnitelmia. Mutta elämä kantaa ja unelmilla on siivet. Kunhan keksii, mistä unelmoi...

maanantai 1. lokakuuta 2012

Tuunattua lastenhuoneeseen

Vaikka välillä sormia syyhyttää tarttua erinäisiin tuunausprojekteihin, en ole juuri mitään kalusteita lähtenyt tosissani käsittelemään. Minulla ei ole käytettävissä järkevän matkan päässä autotallia tai verstasta, jossa hionta- tai maalaushommat sujuisivat säältä suojassa ilman huolta roiskeista tai metelistä.

Kesän lopulla kuitenkin luin Rillan inspiroivan jutun ison lipastonsa käsittelemisestä, ja innostuin kokeilemaan pienesti minäkin. Jotta vahinko olisi mahdollisimman pieni tuunauksen epäonnistuessa, päätin käsitellä tyttöjen huoneen pienen ruskean Ikean hyllyn vaaleaksi.

Kauniina päivänä levitin muovia takapihan nurmikolle jemmaten hyllyn leikkimökin taakse hiukan varjoon. Maalinirrotusaine pintaan ja tunneiksi odottelemaan.
Ruskea Ikean Leksvik-hylly.
Ostin maalinpoistogeeliä tavallisesta rautakaupasta pari purkkia, jotta varmasti riittäisi. Sitä jäi yli purkki yli tarpeen, sillä se ei toiminut tähän pintaan niin hyvin kuin näytti Rillalla toimineen.
Tuoksun pitäisi olla hedelmäinen, mutta eipä sitä tehnyt mieli juuri haistella.
Allaolevassa kuvassa geeli parhaillaan toiminnassa. Ikävä kyllä geeli puri vain lähinnä hyllyn alapuolisiin osiin, joita ei oltu lakattu. Kävin nimittäin kurkkimassa Ikean sivuilla pintakäsittelytietoja, joiden mukaan hylly on petsattu ja sen päälle akrylaattilakattu. Ei siis lähtenyt pelkällä geelillä millään ilveellä.
Juuri näistä päädyistä eivät meinanneet petsi ja lakka millään irrota.
Aikani odoteltuani ja kaavittuani, päätin ottaa käyttöön järeät aseet. Lainasin isältäni tasohiomakoneen, joka piti aivan kammottavaa meteliä, mutta oli aika tehokas. Iso kiitos miehelleni, joka käytteli konetta viimeistelyyn uskaltaen painaa tarpeeksi kovaa... Silti hyllyyn jäi tummahko väri, paitsi joissakin reunakohdissa, jotka paistoivat vaaleina.
Kuvassa hiottu kansi inäyttää vaaleammalta kuin livenä.
Ei se mitään. Halusin muuttaa värin vaaleaksi, mutta kuultovahattu sopi tarkoituksiini vallan hyvin. Ikävä kyllä Ikean hyllyn kansi oli koottu useammasta puupalasta, joten kannen päätyjä hioessa näkyviin tuli muutama kolo puun murentuessa niistä. Löysin kaapista jotain vanhaa "puupakkelia", jolla sain kolot täytettyä. Hetki kuivumiselle, sitten kevyt hionta päältä ja vahaamaan.
Pakkelilla korjattuja koloja.

Ostin Rillan käyttämää Bloom-puuvahaa, joka sopii myös lastenhuoneiden kalustukseen. Vesiohenteista ja aika mukavaa käsitellä. Väriksi valitsin Vaniljan. Käytin suteina sekä sienimäistä että harjasmallia, jotka minulle vinkattiin K-Raudassa kalusteille sopiviksi. Kumpaakin käytin, sillä hyllyjen liitoskohdissa sienimäisellä sudilla jäi helposti jäljet, jotka harjasmallisella sudilla sai aika hyvin tasoiteltua.
Ensimmäisen vahakerroksen jälkeen.
Ohjeen mukaan hyllyä piti hioa ensimmäisen vahakerroksen jälkeen 240-hiomapaperilla, sen jälkeen maalata toinen kerros. Lopputulos siinä vaiheessa oli vielä aika epätasainen - ei sillä lailla makealla, rustiikkisella tavalla, vaan tökerön tuunaajan tavalla. Päätin sitten käsitellä hyllyn vielä kolmannenkin kerran. Vahauskertojen välillä oli varmaan pari viikkoa, ja koko hyllyhommaan minulta kului muutama viikko. Väliajat hylly seisoi ruokailutilamme ikkunan edessä suojassa säältä.

Lopputulos on tyydyttävä. En saanut liitoskohtia niin tasaisesti maalattua kuin olisin halunnut, mutta toisaalta, hylly on täynnä kirjoja, joten hyllyt eivät varsinaisesti näy. Naarmut sun muut pinnan jäljet näkyvät selvästi, mutta se ei tämän huonekalun kohdalla haitannut. K-Raudan asiantunteva myyjä, joka itsekin huonekaluja käsittelee, varoittikin, että vaha ei peitä virheitä, vaan ennemmin korostaa.

Tärkeintä minulle on se, että sain sen tunkkaisen ruskean häivytettyä ja vaaleaa tilalle omalla vaivannäölläni. Pinta ei ole enää sileä, kuten alkuperäinen lakkapinta, vaan hiukan karhean tuntuinen. Jos olisin jaksanut, olisin voinut vielä vaikka lakata päälle saadakseni kiiltävämmän pinnan. En kuitenkaan sitä halunnut niin paljon, että olisin ryhtynyt vielä siihen vaivaan. :)
Valmis hylly käytössä.
Kaikki epätasaisuudet näkyvät kyllä, kun lähempää katsoo.
Ihan kivasti sopii paikalleen ja näyttää raikkaammalta kuin aiemmin.
Kaiken kaikkiaan hyvä kokemus. Tuntui tosi kivalta tehdä omilla käsillä töitä, vaikka erityisesti se hiontaosuus oli ikävä hirmuisen melun takia. Minulla olisi jonossa useampikin huonekalu, joista haluaisin vaaleammat, mutta ikävä kyllä työtilan puute tyrmää moiset käsittelyt jatkossa. En halua käsitellä huonekaluja säiden armoilla, enkä rasittaa naapurien korvia tämän enempää hiomalla takapihallamme mitään isompaa.

Sitä tilavaa omakotitaloa, jonka pihalla on verstas, odotellessa...

perjantai 28. syyskuuta 2012

Joko se joulu on tulossa?

Siltä se alkoi hiukan tuntua, kun Rva Kepposen luona askartelimme taannoisena lauantaina kolmen Pikkukepposen sekä hetken aikaa myös Mirkan ja Kuusiveen seurassa. Mirkalla oli tavoistaan poiketen mukana lankaa ja virkkuukoukku liittyen uusimpaan projektiinsa.

Kiitoksia Rva Kepposelle kestityksestä ja Pikkukepposten hauskoista jutuista! Ovat aika velikultia ja mahdottoman suloisia.

Tiedossa on muutamat lasten synttärit, joille piti tehdä kortteja suht nopeasti ja helposti. Onnistui. :)
Tämä korttipohja oli hyvin pieni. Siispä kortista tuli yksinkertainen. Sopinee pakettikortiksi.
Olin ostanut telan vuosi sitten ja se oli edelleen avaamattomana paketissa. Siispä kokeilin Distress-musteilla telata valkoisen kortin taustaksi, ja lisätä päälle eräästä keijuaiheisesta freebie-paketistia paperia ja muuta rekvisiittaa. Liian sekalainen makuuni, mutta ehkä siinä on tarpeeksi katseltavaa pikkutytön vinkkelistä.
Samaa yritystä tässäkin.
Sama telausidea, mutta pojalle. Ihanat tarrat ostin Sinellin alelaarista ja ovat mielestäni kauniita.

Pakolliset onnittelukorit ja pari ylimääräistä tehtyäni aloin päällystää joulukalenteriaihiota. Ostin sen vuosi sitten Intohimona askartelu -tapahtumasta, mutten mitenkään saanut koristeltua joulukuun alkuun mennessä. Nyt olen ajoissa. Homma jäi tosin kesken, mutta pienissä osissa yritän sitä(kin) hommaa työstää tässä syksyn mittaan. Saa nähdä pääsenkö tänä vuonna ihan täyttöpuuhiinkin!

Mutta Rva Kepposen kanssa olimme joulutunnelmissa myös korttien suhteen. Kepposkalla aukesi korttitehdas ja hyvää jälkeä syntyi. Kepposen ideasta intoutuneena leimasin omilla leimoillani aihiot, jotka myöhemmin teen korteiksi. Kyhäsin myös viimevuotisesta leimauksesta kortin ja peräti yhden upouuden.

Viimevuotinen leimaus ja pohja kortiksi tehtynä. Jouluntoivotus sisäpuolella.
Englantilaisen askartelulehden mukana saadusta jouluaiheisesta setistä löytyi joulupallo, jonka "ripustin" korttiin.
Käytin myös neljä jostakin lehdestä saamaani täysin käyttökelvotonta postikorttityylistä joulukorttia ja tein niistä kestävämmät. Vai onko teillä tapana lähettää postitse yksinkertaisia kortteja, jotka on tehty aikakauslehtipaperista? Osoite, viesti ja postimerkki vain toiselle puolelle ja hops postilaatikkoon - saapi arvailla, monessako palassa tai rypyllä varustettuna posti veisi sen perille. Nyt näissä on kartonkitausta, joten kuoreen vain ja menoksi. Eri asia on sitten, että ovatko lainkaan kauniita. Vierastan hiukan tällaisia valokuvakortteja.
 
 
 
Ja vielä on jäänyt pistämättä näytille ihanaisen serkkuni ja miehensä hääkortti.Häitä kävimme mieheni kanssa juhlimassa Levillä asti. Vuorokausi Lapissa - ensimmäinen kertani siellä... Vähän jäi harmittamaan, ettei ollut lomaa sen enempää.
Onnea rakkaat L & M!
 

Seuraavaksi odottelen inspiraatiota työpöydän siivoamiseen papereista, jotta voisin levittää askartelutarvikkeeni pöydälle pidemmäksi aikaa. Pitäisi nimittäin päällystää ja koristella se kalenteri loppuun asti salassa lapsilta...