perjantai 20. tammikuuta 2012

Yllätyksenä vapaapäivä

Olen ajatellut ottaa tavaksi juttuja kirjoittaessani listata päivän pienen ilon. Joku bloggaaja, ikävä kyllä en muista kuka, teki taannoin niin, ja ajattelin silloin, että hieno tapa huomata huonompinakin päivinä, että pieniä iloja löytyy aina.

Mutta tänään listalla on iso ilo: vapaapäivä lasten kanssa kotona yllättäen! Tosiasiassa meillä on Pikkusiskon sairauslomapäivä, mutta koska lapsonen ei ole sairas, niin pidin myös Isosiskon kotona tyttöjen vapaapäivää viettäen. Pikkusisko siis aloitti eilen illalla antibioottikuurin streptokokki A:n kantajana. Päiväkotiryhmässä oli ollut oikein epidemia angiinasta ennen joulua (minä en tiennyt siitä mitään), ja koska sama jatkui tammikuussa, koko ryhmä testattiin päiväkodissa. Ryhmästä löytyi seitsemän oireetonta kantajaa! Eräs lapsi oli sairastanut taudin jo joulukuussa saaden lääkityksen, mutta oli kantaja tässäkin testissä. Ilmeisesti angiina pääsee leviämään juuri näin, oireettomien kantajien kautta, eikä streptokokista ole helppo päästä eroon.

No, tämähän on siis sinänsä huono uutinen, koska jokainen antibioottikuuri lapsella sotkee vatsan toimintaa sekä suolistoflooran, mutta parempi, että hoidetaan oireeton tauti kuin että lapsi olisi kuumeesta heikko kurkkukipuinen raasu. Lääke itsessään on kamalan pahaa, ja Pikkusisko taistelee kovasti vastaan jokaista millilitraa, jota tavaraa pitää niellä. Kymmenen millilitraa on todella paljon.

Mutta eilen hakiessani lapsia päiväkodista kesken päivän, tajusin, että loistavaa, meillä alkaa viikonloppu jo nyt! Tyttösetkin olivat hurjan iloisia, etenkin, kun kukaan ei ole sairas.

Tänään siis:
* Nukuin puoli kahdeksaan asti heräten vain hieman välillä. Tytöt olivat syöneet aamupalan jo: kinuskiset Jacky-makupalat, maitoa ja marjakeittoa. Tuosta kinuskivanukkaasta en ollut niin innostunut, sillä ne oli tarkoitettu jälkiruoaksi jonakin päivänä. Mutta ihailtavaa oma-aloitteisuutta ei pidä tuomita...
* Lapset katsoivat lastenohjelmia tv:stä livenä, mitä yleensä emme tee, vaan katsomme tallennettuja ohjelmia meille sopivaan aikaan. Samaan minä luin työsähköposteja ja nautin omaa aamupalaani.
* Palloilimme yöpuvuissa yhteentoista asti - ihanaa!
* Tehtyämme aamutoimet hyvin myöhään, lapset leikkivät keskenään ja minä tein rauhassa lounasta. Arki-iltaisin ruoanlaitto ei ole "rauhassa" tekemistä.
* Lounaan jälkeen päätimme vielä hetken sulatella ruokaa pelaamalla Junior-Carcassonnea Isosiskon kanssa. Pikkusisko halusi leikkiä omia leikkejään. Hirmukiva peli tuo Carcassonne.
* Ulos lähdimme ennen kahta, mahtavaan lumisateeseen. Isosisko hiihteli, veimme roskia, teimme lumitöitä, lapset kaivoivat lumen alle majaa, laskimme pihan aurauskasaa pitkin alas, lapset kaivoivat lumilinnaa, juttelin naapurin rouvan kanssa... Siinä vierähti mukavasti yli kaksi tuntia.
* Kun alkoi väsyttää ja tyttöset hiukan riitautua, lähdimme sisään välipalalle. Tarjolla lämmintä kaakaota ja kurkkuleipää sekä kiisseliä. Massut sopivan täynnä tytöt makailivat hetken sohvalla, mutta pian jatkoivat täysin sovussa yhteisiä leikkejään. Minä luin taas vähän sähköposteja.
* Tunti sitten kiitin tyttöjäni. He kysyivät, että mistä kiitos. Sanoin, että kiitos ihanasta vapaapäivästä teidän kanssanne! Minulla oli loistopäivä, vaikkei ihan huutamatta selvittykään (onko sellaisia päiviä edes?).

Tästä on hyvä jatkaa viikonloppuun, jolloin tytöt lähtevät mummolaan yökylään ja me mieheni kanssa Chisun konserttiin. Saimme tankattua kivasti yhdessäoloa tyttösten kanssa, mikä ei olekaan ihan mitätön juttu. Minulle se on yksi tärkeimmistä, mitä on!

13 kommenttia:

  1. Voi vitsi! Aivan ihanaa lukea tällaista! Vaikka päivä oli "periaatteessa ihan tavallista arkea", sait sen kuulostamaan niin kivalta. Ja olihan se sitä siis myös:) Ja loistavaa, että jaksoit siitä nauttia. Tykkään!

    Ja Chisun konsertista tykkään kanssa, paljon! Ja kateellisena!

    VastaaPoista
  2. Ihania hyviä hetkiä :-) Ja Chisun konserttiin menisin minäkin, viivana !

    VastaaPoista
  3. Rentouttavaa konsertti-iltaa teille!

    Mulla oli aikoinaan todella paha angiinakierre. Lopulta söin sellaisia antibiootteja, että tukka lähti. Oireettomaksi kantajaksi paljastui kuopus, joka oli silloin vielä vauva. Hyvä, että testasivat kaikki ja saitte vähän vapaatakin.

    VastaaPoista
  4. Kiitos kaikille teille! Näitähän ne on ne arjen parhaat.

    Yksi tavallinen ihana hetki jäi mainitsemattakin, kun aamupalan ja lastenohjelmien jälkeen kömmimme yläkertaan ja linnoittauduimme meidän sänkyymme yöpuvuissa peittojen alle lukemaan satuja. Sitten vähän köllöttelimme muutenkin, vuorotellen piirtäen sormella toistemme selkiin. On ne niin pieniä selkiä vielä kuitenkin...

    Juu, Chisua olen odottanutkin. Kerran olen nähnyt aiemmin yksityiskeikalla Bläk-yökerhossa parin metrin päästä. On todella herttainen ja jalat maassa oleva lahjakkuus. Ja konserttiin on kanssani lähdössä kuitenkin parasta mahdollista seuraa...

    Ai hurja, Rva Kepponen, että vauva streptokokin kantajana! Minä aion myös mennä ensi viikolla testiin, kun sitä on kuitenkin niin lähikontaktissa ipanoiden kanssa.

    Kuulin juuri tarinan siitä, miten erään perheen lapsilla oli kauhea angiinakierre. Perhe testattiin ja isän nielusta löytyi bakteeri. Seitsemän (siis 7!) tuloksettoman antibioottikuurin jälkeen poistettiin isältä nielurisat, ja siihen loppui kierre. Siis aika tykit keinot bakteeria vastaan, mutta taitaa olla aika tykki bakteerikin!

    VastaaPoista
  5. Angiina on salakavala tauti. Itse sairastin sitä pikku lapsena kuukauden välein monta vuotta...korkealla kuumeella. Mitä isommaksi tulin, sitä harvemmin sitä enää sairastin, eka luokalla enää 6 kertaa vuodessa...viime kerrasta on jo varmasti reilu kymmenen vuotta. Mutta eipä silloin vielä hoksattu testata oireettomia kantajia! Tiedä, vaikka meillä joku toinen olisi sitä kantanut ja vain minä sairastin sitä. Nielurisaleikkaukseenkaan ei kovin herkästi ryhdytty, vaikka siitä olisi apu saattanut löytyäkin. Lääkärit vain sanoivat, että kyllä se siitä iän myötä vähenee. Muistan, että kurkku oli hirveän kipeä 3-4 päivää ja kuume nousi yli 40 ( niistä lukemista en muista kuin painajaisen, jota aina silloin näin)

    Hienoa, että testasivat koko ryhmän! Minun pojan riesana oli streptokokki E, joka normaalistikin elää ihmisen kurkussa eikä normaalisti aiheuta oireita, mutta hänelle aiheutti. A-streptokokin hän on myös sairastanut muutaman kerran, kerran epäiltiin sen menneen nilkkaniveleen, vaan onneksi tarkat tutkimukset ja seurannat osoittivat epäilyn vääräksi. Sen hoito olisi ollut hankalampaa, jopa nivelen puhdistusta leikkauksen avulla väläyttelivät. En edes tiennyt tuota aiemmin sitä, että se saattaa muuallekin elimistöön pesiytyä ja aiheuttaa siellä harmia. A-streptokokin kanssa kannattaa olla tarkkana, vaikkei hysteriaan olekaan aihetta. Käy sinäkin ihmeessä nielunäyte antamassa.
    Ja vaihtakaa hammasharjat niillä, joilta sitä löytyy, aina ei lääkärit muista siitä infota... Nimim. streptokokkiasiantuntija ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos paljon Eloise tärkeästä infosta! Vaihdamme harjat heti, kun Isosiskon viljelyn tuloskin on tullut maanantaina. Aiomme myös mieheni kanssa käydä antamassa näytteet ensi viikolla, vaikkei sitä nähtykään tarpeelliseksi.

      Sinulla on ollut aika rankkaa lapsena tuon angiinan kanssa. Antibioottikuuri kuukauden välein kuulostaa kamalalta! Aivan varmasti joku perheessä on ollut kantaja, ei se varmaan muuten olisi niin usein toistunut.

      Itselläni joskus oli streptokokki C:n tai G:n aiheuttamia kurkkutulehduksia, mutta niitä ei välttämättä hoideta antibiooteilla lainkaan, jos oireet (erittäin kipeä ja "tikkuinen" kurkku) ovat siedettävät. Nimittäin tuo A on ainoa, joka aiheuttaa hyvin ikäviä jälkitauteja, ja on siksi hoidettava aina pois. Muut ilmeisesti eivät.

      Poista
    2. Juuri näin, Tomaksella hoidettiin E:tä pari kertaa antibiooteilla, kun ei mennyt ohi. Ja A:sta tuli tuo jälkitautiepäily :). Pari kuuria poika söi kerran angiinaan, ennenkuin yksi lääkäri huomasi kysyä, että ollaanhan vaihdettu hammasharja...no ei oltu, kun ei oltu osattu ajatellakaan sellaista. No sitten vaihdettiin ja angiina lähti.

      Poista
  6. ja... ihanan kuuloisen päivän vietitte, viis äänen volyymin ajoittaisesta nousemisesta. Noita hetkiä tytöt muistelevat myöhemmin mieluisina :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ja juu, se oli sellainen arkitaivaspäivä. :)

      Poista
  7. Arkiset, pienet ilot ovat joskus niitä parhaita iloja :)
    Toki sitten niitä luksushetkiäkin tarvitaan; sinä sait myös sitä luksustakin pääsemällä ihanaan, mieluiseen konserttiin.
    Itsekin haaveilen myös konserttiin pääsemisestä, mutta se ei liene lähiaikoina mahdollista.Kaikki aikanaan :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Aivan osuit naulan kantaan; perjantaina arki-iloja ja lauantaina luksusta! Konsertti oli aivan mahtava.

      Nyt alkaa jo olla ipanoita ikävä; käymme hakemassa parin tunnin päästä kotiin...

      Lykkyä tykö, että pääsisit sinäkin konserttiin!

      Poista
  8. Onpas hyvä idea listata omia ilon ja onnen hetkiä, vaikka pieniäkin! Pitäisiköhän ottaa esimerkkiä omaan blogiin ja listata päivän pieni ilo. Helposti tulee kirjoitettua vaan niistä ikävistä asioista ja valitettua, siis minun ainakin. Toisaalta nekin on tärkeä päästellä ulos ja blogi on siihen hyvä kanava. Sinulla on kiva blogi.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, Roz! Kiva, kun kävit! Yritin kovasti muistella, kenen blogissa tuo tapa oli, mutten muista. Blogi on kai hiljentynyt kokonaan.

      Mutta muutenkin tuntuu, että sitä jumittuu muistamaan niitä harmin hetkiä liian helposti, joten yritän pysähtyä joka päivä johonkin pieneen kivaan hetkeen.

      Täytyy tulla vierailemaan sinunkin blogissasi!

      Poista

Odotan innolla kommenttejasi!