perjantai 17. helmikuuta 2012

Mennyttä synttäritohinaa

Ihana, suloinen Pikkusisko täytti viime viikolla neljä vuotta. Järjestimme hänelle ensimmäiset kaverisynttärit sekä perinteiseen tapaan perhesynttärit. Kaverisynttäreiden juhlalook oli tällainen:

Vaatimattomalla tyttösellä oli vain yksi synttärilahjatoive; kuvan pitkähäntäinen pehmo, jollaisen Isosisko oli saanut omilla syntymäpäivillään joulukuussa. Ihan lemppari nykyään molemmilla.

 Tarjoiluissa menin mahdollisimman helpolla, eli kakku oli kaksi Viennetta-jäätelökakkua yhteen lyötynä ja koristeita päälle. Muffinsseja leivoin itse. Meillä oli jopa Rva Kepposen lihapullasiili, josta ei löydy nyt tähän hätään kuvaa. Kumma kyllä, se ei ollut iso hitti. Eikö neljävuotiailla ole vielä mitään tajua siitä, mikä on tosi nastaa ja herkkua?
 Synttärityttö löysi nallekynttilän jostain ja ehdottomasti halusi sen kakkunsa päälle. Ja tietysti sai sen. <3

Kananmunattomia vaaleita muffinsseja mansikkatomusokerikuorrutteella sekä tummia mokkapalamuffinsseja.

Oikeana synttäriaamunaan Pikkusisko sai meiltä lahjaksi Disneyn Tuhkimo-nuken, jonka raajat taipuvat ballerinamaisesti. Äitikin tykkää siitä... Kuvaa ei tosin siitä nyt ole, mutta onpahan äidin häthätää kyhäämästä kortista vinosti skannattu kuva. No, näette idean.

Oli pakko laittaa Magnolia-tytölle nenä ja suu. Olin värittänyt kuvan Copiceilla jo aiemmin, muuten hiustenväri olisi ollut vaalea Pikkusiskon mukaan.

Perhesynttärien aamuna alkoi tytöllä vesirokko, mutta synttärit pidettiin sittenkin, sillä kaikki vesirokon sairastaneet halusivat tulla. Hyvä niin, sillä olisimme joutuneet siirtämään tyttösen juhlia aika reilusti eteenpäin. Reipas Pikkusisko oli, vaikka jossain vaiheessa vähän väsyttikin jo. Herkut maistuivat silti.

Koska itse olin flunssassa, vältin leivonnaisten tekoa. Siispä perjantai-iltana minä makasin sohvalla huudellen miehelle kakkupohjan paisto-ohjeita keittiöön. Mies myös täytti kakun ja se koristeltiin yhdessä Pikkusiskon kanssa. Kyllä minä autoin koristelussa hiukan, mutta mies ja synttärisankari tekivät suurimman työn.

Kakkukuvaa on editoitu - lapsen nimestä jätetty vain rippeet.
Kakun sisällä oli täytteenä juhlan sankarittaren toiveiden mukaiseseti suklaamoussea, vaniljakastiketta, banaania ja mansikkaa. Päällä oleva vihreä on vaahtokarkkimassaa.

Toinen lahjamme tyttöselle oli Tuhkimon mekko, jonka hän halusikin laittaa juhlapäivänä päälle. Onneksi kaikki vesirokkonäppylät eivät vielä olleet puhjenneet.

Pikku-Tuhkimo. Reipas, rakas, vesirokkoinen Tuhkimomme.

Tältä pikkuisemme näytti vaatteiden alla.

Selkäpuoli oli vielä tiheämmin kansoitettu näppylöillä.

Jossain vaiheessa juhlia tytöt kävivät vaihtamassa toiset juhlamekot päälle, eikä sekään vielä riittänyt. Pikkusisko halusi pukea myös pitkäaikaisen lempinaamiaispukunsa päälleen. Pikkusöpöliininä sitten vaelsi pitkän aikaa... Juhlittiin siis koko rahan edestä.

Kiitos kaikille ihanille vieraillemme!

Tiimarin pupupuku alkaa olla jo lyhyt. Pupun käpälät eivät enää peitä jalkateriä.

Uskomatonta, että pieni kuopuksemmekin on jo neljävuotias! Hän tuntuu osaavan jo niin paljon, mutta silti tuntuu vielä pieneltä. Kai myös siksi, että perheessä on myös häntä isompi esikoinen. En ole vielä valmis luopumaan pikkuisistani "suurelle maailmalle", joten nautin täysillä siitä, että vielä tänäänkin saan pitää kahta tyttöäni takuuvarmasti ainakin kerran sylissä leikkien lomassa, ja halia sekä suukotella monen monta kertaa pitkin päivää.

6 kommenttia:

  1. Kivat juhlat teillä on ollut kaikesta huolimatta. Tuon ikäisenä se aikakäsitys on sellainen, että jos joutuisi odottamaan juhliaan viikkoja, niin sehän tuntuisi ihan vuodelta :)

    Onpas ollut näppyjä tytössä :(

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Juuri sitä ajattelin, ettei raasu joutuisi jännäämään ja odottamaan taas "vuotta". :)

      Olisitpas nähnyt selkäpuolen, siinä oli vielä tiheämmässä näppyjä. Ja nyt rokko alkaa väistyä, mutta eilen nousi kuume. Eli odotellaan, onko jälkitautia tai influenssaa tai jotain ihan muuta. :(

      Poista
  2. Onnea pikkusankarille! Meillä on muuten vastaavat juhlat luvassa kesäkuussa, kun kuopus täyttää neljä. Onneksi tosiaan on tuo pienin, kun keskimmäinen menee syksyllä kouluun ja isoin on jo melkeen menetetty maailmalle (kohta 10v).

    Hassua, kun lapsilla on ihan eri käsitys herkuista kuin meillä aikuisilla. Lihapullasiili tuskin olisi hitti aikuisten bileissä, mutta lapsille se on ihan mahtava juttu. Tai kun kuluneella viikolla taudin kourissa ollessani jaksoin kokata lapsille kalapuikkoja. Oli kuule niin ihanaa ja aivan mahtavan hyvää! Ja meillä on liian harvoin näitä (viimeksi vuosi sitten, kun olin edellisen kerran kunnolla sairaana ja niin ettei mieskään ollut laittamassa ruokaa).

    Paranemisia vesirokkopotilaalle (vai onko niitä jo useampi?).

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Katri! Hauskaa, että teilläkin nelivuotiasta tänä vuonna juhlitaan... Meilläkin isompi menee kouluun syksyllä. Hänellä muuten siis oli vesirokko kaksi viikkoa ennen Pikkusiskoa. Että meillä on nyt tämä vesirokko hoidettu tällä rupeamalla. Toivon vain, ettei se pitene jälkitaudin merkeissä...

      Jostain syystä lihapullasiili ei ollut hitti, eikä myöskään isomman kaverisynttäreillä jauhelihapannari. Mä en kyllä ymmärrä mitään lasten suolaisista juhlaherkuista.

      Niin juuri, pinaattiletut ja kalapuikot on ihan pop, jos niitä vain saisi. Pinaattilettuja saa joskus, kalapuikkoja ei tule kyllä koskaan ostettua. Pitäisi varmaan ottaa listalle vähän useammin, niin olisi tyytyväisempiä syöjiä. :)

      Poista
  3. Voih...jotenkin tuli ihan haikea olo....Noita pieniä ihmisiä ja heidän synttäri-intoaan <3 Kivat kemut ovat olleet kaikinpuolin!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä joulun ja synttärijuhlista tekee juhlan lapsien ilo ja into. Sen kun saisi pitää elämässään aina...

      Poista

Odotan innolla kommenttejasi!