lauantai 28. huhtikuuta 2012

Semikarppausta

Maanantaina päätin kokeilla tietoisempaa syömistä seitsemän viikon ajan. Miksi tietoisempaa? Miksi juuri seitsemän viikkoa?

Hmm. Olen pikkuhiljaa luiskahtanut takaisin polulle, jossa syön, mitä mieli tekee, ja sitä, mikä on helpoimmin saatavilla sen kummemmin suunnittelematta, eikä se ole hyvä tie. Täytän kesäkuussa neljäkymmentä ja totesin, että voisin polkaista käyntiin haikailemani terveellisemmän ruokavalion juuri nyt. En ole saanut talvella vastaavaa aikaiseksi; oli kai liian pimeää ja raskasta keskittyä itseensä, kun arki tuntui selkeästi lähinnä selviytymiseltä. Koska tämä on uudenlainen koe minulle, tuntuu, että jonkinlainen aikaraja on tarpeen - ja samalla tavoite.

Haluan lisätä proteiinin ja hyvien hiilihydraattien määrää ravinnossani sekä vähentää huonoja hiilihydraatteja. Joku kai kutsuisi sitä hyväkarppaukseksi, mutta minusta on paikallaan kutsua sitä semikarppaukseksi, koska tänäänkin söin nakkikasviskastiketta perunoilla hyvällä mielellä.

En siis eliminoi perunaa sun muuta syömisistäni kokonaan, vaan pelaan tilanteen ja saatavuuden säännöillä. Yritän toki suunnitella ja etenkin toteuttaa kotona ruoat siten, että pystyisin syömään haluamallani tavalla, mutten nosta siitä numeroa, mikäli se ei onnistukaan. Tänään tulin lenkiltä hirmuisen nälkäisenä, muu perhe jo kylläisenä. En alkanut väsäämään itselleni mitään erityistä, otinpahan perunat nakkikasviskastikkeen kylkeen ja täytin puoli lautasta salaatilla. Ja hyvää oli.

Töissä olen jo jonkin aikaa syönyt pääsääntöisesti kasviskeiton, lisukesalaatin ja valinnut ruokaisamman salaatin pöydästä jotain proteiinia mukaan. Ja ottanut leipää evääksi iltapäivälle. Ihan hyvä linja tuo onkin ollut, sillä keitto- ja salaattivaihtoehtoon ei kuulu automaattisesti jälkiruokaa. Ja sehän on nähty, että jos jälkiruokaa on saatavilla, minähän sitä otan. Enkä missään nimessä sitä hedelmävaihtoehtoa!

Tällä viikolla olen syönyt tavallisuudesta poiketen muun muassa pari itse tekemääni munakasta, hurjan paljon enemmän raejuustoa, rahkaa, turkkilaista jogurttia ja kasviksia, enemmän pähkinöitä, pitkästä aikaa pellavansiemenrouhetta ja töissä enemmän salaattia. Ravintolassa otin pihvin kasvislisukkeen kanssa jättäen väliin ranskalaiset. En ole syönyt lainkaan karkkia, jäätelöä, leivonnaisia, enkä vaaleata leipää. Pari kertaa ruisleipää, yhden kerran perunaa (tänään), enkä kertaakaan riisiä tai pastaa. Kaksi kertaa olen ottanut pari palaa oikein hyvää raakasuklaata, sillä olen laskenut sen ja tumman suklaan jopa suotaviksi syömisiksi. Suotaviksi siksi, että tunnen hemmottelevani itseäni, kun makustelen tummaa suklaata aikana, jolloin karsin muut makeat turhina pois. Kummallisinta tässä on ollut, etten ole tuntenut jääväni paitsi oikein mistään.

Olin kotona töissä parina päivänä, joten sain rauhassa syödä haluamani aamupalan ja lounaan. Tein herkullisen smoothien, joka tosiaankin täytti mahan hyvin, ja lounaaksi kumpanakin päivänä tein munakkaan. Kananmunien lisäksi laitoin munakkaaseen miniluumutomaatteja, kesäsipulia, Juustoportin brandy-pähkinäjuustoa sekä hiukan savunmakuista sormisuolaa murskattuna. Kyytipoikana kunnolla valkosipulista tsatsikia, retiisejä, sokeriherneitä ja avokadoa. Hevosen annos, mutta nälkä pysyi poissa illansuuhun asti!

Olen niitä ihmisiä, joilla tuntuu verensokeri heittelevän. En tiedä heitteleekö se todella, mutta jos olen ollut liian monta tuntia syömättä, alkaa heikottaa ja tuntuu, että kädet vapisevat. Vapina ei tosin näy ulospäin, se vain tuntuu siltä. Ja tämä tietenkin riippumatta siitä kuinka paljon energiaa olen suuhuni siihen mennessä saattanut. Tällä viikolla tuota efektiä ei ole näkynyt, vaikka välillä on päässyt nälkä yllättämään.

Iltasyömisiin tämä on vaikuttanut positiivisesti siten, että koska terveellinen, proteiinipitoinen suolainen iltapala on hankala kehitettävä, olen välillä jättänyt koko iltapalan väliin, koska en ole jaksanut tehdä sitä! Se on varsin iloinen asia, sillä yksi väsyneen perheenäidin helpoista huveista on lössähtää sohvalle lasten mentyä nukkumaan ja mussuttaa telkkarin ääressä mitä vain helposti pussista saa avattua, vaikkapa chilipähkinöitä. Tai vaihtoehtoisesti tyhjentää pakastin jäätelöstä.

Olen kirjannut koeluontoisesti syömisiäni Kiloklubin ruokalaskuriin, sillä sieltä näkee loistavasti proteiinien, hiilihydraattien ja rasvan suhteen toisiinsa, sekä paljon muuta mielenkiintoista kalorien lisäksi. Olenkin mahdollisuuksien rajoissa punninnut ruokiani, jotta opin silmämääräisesti arvioimaan tarkemmin ruokamäärät.

Tosin luulen raportoinnissani olevan jotain vikaa, sillä 1600-1900 kalorin päivät tuntuvat hyvin alhaisilta syömiini ruokamääriin nähden. Ehkä unohdin jotain välistä?

Mutta, jotta juhla pilkahtaa arkeen, vappuna juon samppanjaa ja simaa, sekä maistelen itse tekemiämme munkkeja aivan surutta!

4 kommenttia:

  1. Minä jään odottelemaan, miten kokeesi sujuu.

    Itse olen paremman syömisen kohdalla siinä, että yritän lisätä kasvisten ja salaatin määrää PALJON. ja vastaavasti vähentää herkkujen määrää.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Pistän tietoa, kun taas jotain kerrottavaa...

      Loistojuttu, että säkin koitat muuttaa syömätapoja. Sparrataan toisiamme! :)

      Poista
  2. Semikarppaus on ihan hyvä tie, sellainen joka tilanteeseen sopiva ! Ja ehdottomasti kannattaa kirjata omia syömisiä ylös jonnekin. Itse olen käyttänyt Kalorilaskuria, se antaa tosi paljon hyvää infoa ravinnosta. Itse vaan en jaksa kirjaamista montaa päivää putkeen, mutta aina silloin tällöin tarkistan, että missä mennään.

    Nyt alkoi tehdä mieli avokadoa, harmi, ettei mulla ole yhtään sellaista täällä kotona !

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sellainen statustsekki tuo kalorien kirjaaminen on kyllä. Mutta se vie niin paljon aikaa, ettei sitä jatkuvasti viitsi olla tekemässä. Kunhan pääsen alkuun näiden proteiini- ym. juttujen kanssa, niin osaan jatkossa arvioida, mikä on riittävästi.

      Tämä vappu tässä esimerkiksi on todellakin semikarppausta samppanjan, siman, itsetehtyjen munkkien ja perunasalaatin kanssa... ;)

      Hauskaa vappua!

      Poista

Odotan innolla kommenttejasi!