tiistai 16. lokakuuta 2012

Sataa ja paistaa

Uskomaton päivä tänään. Istun toimistossa ikkunan vieressä ja ihmettelen säänvaihteluja. Tovi sitten tuuli niin, että mäntyjen latvat olivat miltei vaakatasossa. Samaan aikaan satoi kaatamalla vaakasuoraan, eikä mikään sateenvarjo olisi siltä ryöpyltä voinut suojata. Siinä hetkessä ajattelin, että voi ei, syksy on todellakin tullut.

Nyt katson ulos ja taivas on sininen. Siellä täällä leijailee valkoisia pilvenhattaroita. Aurinko paistaa. Maa sentään on vielä tumma ja märkä. Ajattelen, että onpa kaunis syyssää, eikä minua haittaa, että on syksy. Ilma on varmasti raikas, ja tänään lämpötilakin on korkeammalla kuin viime aikoina. Kaunista.
Mökkireissulla Kangasniemellä kävin kävelylenkillä syysmaisemissa. Rauhoittavaa. Sitä sorttia tarvitsen lisää.
Tästä voisin vetää suoran viivan omiin tunteisiini nykyään. Aikalisän pohdiskelu tuottaa laajan skaalan tunteita: toisaalta innostusta siitä,
että saisi tauon;
että saisi miettiä, mitä todella haluaa tehdä työkseen;
että saisi aikaa nauttia enemmän omasta perheestä ja kodista, mutta myös yksinolosta;
että saisi mahdollisuuden opiskella hieman ja tuulettaa luutuneita käsityksiään;
että löytäisi tarkoituksensa työelämässä.
Toisaalta, asteikon toisessa päässä ajattelen,
että aikalisän suhteen on liikaa isoja riskejä;
että entä, jos ei olekaan mitään, minne palata, tai missä aloittaa, kun aika on kulunut;
että entä, jos jotain ikävää tapahtuu vaikkapa miehelleni, kun itse olen "tauolla" työelämästä;
että olenkohan valmis luopumaan nykyisestä elintasosta jotakin epävarmaa työelämän muutosta haikaillessa;
että onkohan aikalisä kaiken riskinoton arvoista.
Taustalla pilkottaa Puulavesi.
 
Muutaman viikon päästä kuulen, onnistuuko taukoni. Siihen asti olen kuin tulisilla hiilillä; kuin istuisin muurahaispesässä tai piikkimatolla paljaalla pyllyllä; rauhaton.
 
Onneksi asioilla on tapana järjestyä niin tai näin, eikä vain väärin päin!

Kiitos teille rakkaat ystävät ihanista ja rohkaisevista kommenteistanne!

Tuntuu hyvältä pallotella ajatuksia tällä foorumilla, etenkin, kun tietää, että tsemppausta ja viisaita ajatuksia löytyy niin monelta suunnalta! <3

7 kommenttia:

  1. Tuollaisen päätöksen tekeminen on vaikeaa. Minusta tuntuu, että se pitää tehdä intuitiolla. Toivolla ja uskolla siihen, että muutos tuo jotain parempaa. Jos jää tuijottamaan pelkästään taloudellisia seikkoja, niin voi olla että uskallus ei ikinä riitä mihinkään.

    Pelkään, että itselleni on käynyt noin. Musta on tullut turvallisuushakuinen, tylsä keski-ikäinen, jonka riskinottokyky lähenee nollaa. Eihän tämän näin pitänyt mennä :(

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Intuitio on pelissä kovasti tällä kertaa. Olet ihan oikeassa, että jos näkee vain ne riskit, ei uskalla mitään. Yritän nähdä myös ne mahdollisuudet. :)

      Eikä sulle ole käynyt noin. Olet vain pikkulapsivaiheessa elävä työssäkäyvä äiti, jolla ei vielä riitä voimia muutokseen... V-käyräkään ei ole noussut tarpeeksi korkealle, joten ehkäpä olet tällä hetkellä vielä riittävän tyytyväinen tai vain hieman tyytymätön asioiden nykytilaan!

      Minulla ei ole epäilystäkään, ettetkö uskaltaisi ottaa vastaavaa riskiä, jos vaakakupissa on tarpeeksi painava lasti ja intuitio sekä aviomies tukee päätöstä...

      Poista
  2. Minä en tykkää syksystä. Ja ei auta päättää, että pitäisin. Voisin hautatua lokakuun puolesta välistä marraskuun loppuun sohvaan viltin alle. Joulukuussa jaksaa taas "elää".

    Minä olen niin turvallisuutta hakeva keski-ikäinen, että välillä hirvittää. Tänä syksynä turvallisuutta ja kaavoihin kangistumista on kolistettu ja ravistettu. Pakolla. *paniikki* mutta siitäkin on selvitty.

    Raportoin kaappiprojektista, jos jotain ehdin saada aikaan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Syksy on ihanaa aurinkoisena päivänä päiväsaikaan keltaiset ja punaiset lehdet vielä puissa. Kun on iltapimeä, puut jo varistaneet lehdet ja näyttävät pelkiltä rangoilta, eikä lumesta vielä tietoakaan, silloin ei syksy ole yhtään mukava.

      Joulukuu on ihana. Vaikkei olisi edes lunta!

      Voi hurja, vai on teillä kolinaa käynyt ilman valinnanmahdollisuutta. Hienoa, että asiat ovat kuitenkin järjestyneet...

      Ei paineita kaapin suhteen ainakaan täältä. Minä jos kuka ymmärrän, että hienoimmatkin suunnitelmat saattavat jäädä ajatuksen asteelle vuosiksi. :)

      Poista
  3. Ensimmäistä kertaa moneen vuoteen ei mieli ole mennyt pakkaselle vaikka on syksy. Vaikka on ollut yhtä sun toista. Olen ollut yhtä herkkä kuin aikaisemminkin - itkukin on päässyt - mutta itkuvaihe ei ole jäänyt päälle.

    Olen nauttinut oikeastaan ensimmäistä kertaa tosi pitkään aikaan syksyn sään vaihteluista; milloin olen riemastunut auringonpaisteesta, joka on saanut syksyn värit ulkona suorastaan hehkumaan; toisaalta olen ollut riemuissani kun on ollut hyvä syy laittaa tuikkuihin tulet harmaina päivinä.

    Yleensä minulle on tämä aika vuodesta on sitä kaikkein vaikeinta aikaa vuodesta; ehkäpä alan oppia suhtautumaan uudella tavalla elämään ja sen eteen heittämiin haasteisiin.

    Ennen kaikkea olen kuitenkin oppinut että meillä on todellakin vain tämä päivä...että koskaan ei voi tietää mitä tapahtuu. Kiitollisuus ystävistä ja läheisistä...sitä ei voi sanoin kuvata.

    En tiedä, mihin minua vielä tässä elämässä heitetään...mutta sen tiedän että kaikki tapahtuu syystä. On vain osattava ottaa kaikki vastaan avoimin mielin ja luottaa intuitioon.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Onpa kiva kuulla, että tänä syksynä jokin on toisin. Miten säänvaihtelut vaikuttavat mielialaan riippuu kovin paljon omasta asennoitumisesta. Olet ilmeisen hyvin asennoitunut!

      Toivotaan, ettei elämässäsi tänä syksynä tuule liikaa, mutta se, minkä tuulee, tekee varmasti sitkeämmän puusta, jotka siinä tuulessa taipuu.

      Avoin mieli ja intuitio = omannäköinen elämä.

      Poista
  4. Olen tietoisesti "kouluttanut" itseäni ja oivaltanut että muutos lähtee vain ja ainoastaan minusta itsestäni. Minun on muutettava omaa asennoitumistani erilaisiin tilanteisiin.

    Toivotaan ettei meidän kummankaan -eikä läheistemme -elämässä tuule liikaa. Ja jos tuulee, kahta vahvempia meistä kasvaa!

    VastaaPoista

Odotan innolla kommenttejasi!