tiistai 23. lokakuuta 2012

Uncertainty is what kills

Kyllä vain. Epävarmuus luo stressiä ja ahdistusta. Päättämättömyys samoin. Jatkuvasta stressistä seuraa monenmoista ikävää univaikeuksista keskivartalolihavuuteen ja uupumukseen. Vähintään kaikkia mainittuja löytyy tästä osoitteesta.

En usko pikaparannuskonsteihin, mutta huomaan itsestäni, että heti, kun viime viikolla olin tehnyt päätöksen ottaa aikalisä, mieleni valtasi jonkinmoinen selkeys. Tunne siitä, että näin on oikein. Että tämä on hyvä päätös. Vaikka jatko on vielä pimeän peitossa.
Kesäkuinen kimppu oman pihan tarjonnasta.
Saatan kyllä huijata itseäni antaessani kaiken kunnian tehdylle päätökselleni siitä, että tartuin viikonloppuiltana lasten joulukalenterin tekemiseen ja suoritin erään pienen työvaiheen alusta loppuun asti, mutta haittaakse? Askartelin hetken täysin ilman eräänlaista pinnistelyä, joka on viimeisen vuoden ajan kuulunut myös niihin kivoihin tekemisiini kotona. Nautin näpertelystä ja lopputuloksesta, joka on vasta pieni välivaihe isommassa kalenteriprojektissa. Aloite askarteluun sinä iltana tuli vaivattomasti. Siten, miten harrastusten kohdalla aina pitäisi. Ei ole ollut ihan itsestäänselvyys minulle pitkään aikaan.

Eilen otin ensimäisen askeleen aikalisän toteutusta kohti. Sen jälkeen olen välillä huomannut hymyileväni itsekseni. En muista hymyilleeni itsekseni minkään asian johdosta aikoihin. Mieli on keventynyt. Ensimmäinen vaihe matkalla aikalisään on peruuttamattomasti otettu, päätös siis tehty ja toteutus alkanut. Se on varmaa.

Matkalla saattaa olla vielä pari mutkaa matkassa, mutta muutaman viikon päästä selviää kompuroinko jalkoihini, vai annetaanko minun jatkaa. Silti teen työtäni täysin eri mielellä kuin ennen päätöstäni. Ihmeellinen on mielen voima.

Voisiko tästä vetää elämänohjeen, että jos olet pitkään epätietoinen, tee päätös?

8 kommenttia:

  1. Aika hyvä ohje, jos vain pystyy siihen :) Kerrotko aikanaan tarkemmin, mitä tämä kaikki konkreettisesti on? Tsempit ja halit!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Nii-in, päätöksenteko on joskus älyttömän vaikeaa.

      Totta kai kerron, kunhan se varmistuu muutaman viikon päästä! <3

      Poista
  2. Työelämässä olen pitkään käyttänyt mottoa "Huonokin päätös on parempi kuin ei päätöstä lainkaan".

    Mikään ei toimi jos jää lillimään johonkin epämääräiseen välitilaan. Henk. koht elämässä on tosin paljon helpompi vitkuttaa päätösten tekoa, mutta ei se sielläkään loputtomiin kanssa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tuo motto on todella hyvä; olen ihan samaa mieltä. Päätöksen puutteesta on työpaikallani kärsitty aika monta kertaa ja pitkään.

      Kotipuolella ja oman itsen suhteen päätökset tosiaan tuntuvat lillivän pitkiäkin aikoja, mutta luotan siihen, että aina jossain vaiheessa tulee se kyllästymispiste, jonka jälkeen alkaa tapahtua. Kuten nyt minulla. :)

      Poista
  3. Täällä yksi päättämätön toteaa, että kyllä päätös sinällään aina selkeyttää ajattelua ja helpottaa oloa; niin monta kertaa huomattu ;-)
    'hengessä mukana'...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos ihana Mags!

      Pari viikkoa melkein on ollut jo kevyempi olo. :)

      Poista
  4. Niin totta! Tunnistan myös kaikki nuo hyvät fiilikset pääöksen teon jälkeen, kävin itse ne läpi kesäkuussa vuorotteluvapaapäätöksenteon jälkeen!!

    Ps Täällä kurkkimassa blogiasi -ihana! Niin paljon tuttuja fiiliksiä...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ai, kun kiva, että löysit tämänkin tekstin. Luin sen itse uudelleen ja muistan fiiliksen yhä...

      Kiitos! Ja onpa mukavaa, että meillä on yhteistä. ;)

      Poista

Odotan innolla kommenttejasi!