maanantai 17. joulukuuta 2012

Viikko vielä jouluun on...

Huh, vihdoin sain vapaan hetken kirjata pari ajatusta tänne. Viikko vapaaherrattarena on ollut kiireisempää kuin työmyyränä. Kumma juttu. Jos olisin ollut töissä, puolet hommista olisi jäänyt hoitamatta, tai vaihtoehtoisesti, en olisi nukkunut lainkaan.

Olen NIIN onnellinen, että saan hetken olla vain kotona ennen kuin uusi (opiskelija)elämä kutsuu. Kun olin tehnyt päätöksen irtisanoutumispaketin ottamisesta, vapautui jotain energiaa, luovaa sellaista. Sain vihdoin päällystettyä elokuussa 2011 ostamani joulukalenterilaatikoston. Rva Kepposen luona syyskuussa olin saanut jo kalenterin takaosan päällystettyä. En niin kauniisti ja näppärästi kuin joku muu olisi sen hoitanut, mutta riittävän hyvin kuitenkin.

Ostin Sinellistä ohutta, sudittavaa lakkaa ja sutaisin kaikki päällystetyt alueet sillä vielä saadakseni mukavan kiillon, ja kiinnittääkseni vielä paremmin kaikki jäljet "leikkaa-liimaa-paloista"-harjoituksestani.
Kalenterin ostin Intohimona Askartelu -tapahtumasta elokuussa 2011.

Kalenteriluukkujen päällystäminen oli kummitellut mielessäni hirmuisena savottana, mutta pala kerrallaan se elefanttikin syödään. Eräänä iltana kasasin jo vuosi sitten ostamani napit kera Glossy Accentsin ja aloin liimata. Suit sait sukkelaan minulla oli vetimet kalenteriin melkein valmiina; pieni nappi ja isompi nappi päällekkäin liimattuina. Idea tähän tuli juuri sieltä Intohimona Askartelu -tapahtumasta.
Vetimiä karkkiväreissä.
Tämän työn loppuunsaaminen oli minulle varsinainen ihmetyksen aihe, sillä tarvikkeet minulla oli olleet valmiina kauan, vain kasaaminen puuttui. Lopulta homma oli kohtuullinen ja mukava. Kun on uupunut ja stressaantunut, myös kivat tekemiset tuntuvat vaikeilta aloittaa. Kun stressi poistui, aloitekyky parani heti.

Viimeistelin vetimet toisena iltana samaan tyyliin pienen ja mukavan ahertamisen jälkeen.
Kalenterin vetimiä kuivumassa koristelun jäljiltä.
Isoimpaan kokonaisuuteen eli kalenterin luukkujen koristeluun tartuin eräänä kauniina iltana uhraten illan tv:n katselun suuremman hyvän puolesta. Ei se kyllä suuri uhraus ollut; telkkaa olen katsonut pitkään jo suurin piirtein joka ilta, kun en ole muutakaan jaksanut.

Olin jo aiemmin syksyllä ostanut uusia joulupapereita; tarranumerot olivat odottaneet niinikään jo vuoden käyttöään. Yksi ilta minulla meni luukkujen koristeluun ja lakkaamiseen, toisena iltana liimasin vetimetkin paikalleen. Mallikalenteri siellä askartelutapahtumassa oli huikean hieno, ja piti sisällään monen monta työvaihetta. Itselläni ei aika, eikä luovuus ihan sellaiseen riittänyt, joten riitti, kun leikkasin paperit, värjäsin laatikoiden reunat punaisella Distress-musteella, liimasin numerot ja lakkasin päälle. Myöhemmin liimasin Glossylla vetimet paikoilleen.
Luukut tekeillä.
Lempiluukkuni on tietenkin numero 24, johon sain kuvan ihanasta Lumiukko-tarinasta. Lakkaamisen jälkeen lisäsin siihen myös hiukan kimalleliimaa. Sisältö on vielä suunnittelematta, mutta jos saan tehtyä tytöille korut, niiden paikka on siinä luukussa...
Tadaa, valmis!

Kalenteri valmistui lopulta pari viikkoa ennen h-hetkeä, mikä on aivan tavatonta nykyään minulle, josta on tullut varsinainen viime tipan nainen. Urakka ei ollut lainkaan niin suuri, mitä odotin, kun kerran pääsin alkuun.

Tämä askarteluprojekti oli lopulta aivan ihana. Tietenkin. Kaikkein parasta oli se, kun joulukuun ensimmäisenä tytöt kömpivät alakertaan ja näkivät kalenterin ensimmäistä kertaa. Molemmat olivat hyvin vaikuttuneita ja ihmeissään, että olin osannut tehdä jotain tällaista. Molemmat tosissaan tykkäävät kalenterista, ja Isosisko esittelee sitä jokaiselle kaverille, joka tulee käymään, eikä ole sitä vielä nähnyt. Kysyy, "arvaa onko tämä kalenteri ostettu vai äiti tehnyt"...

Mitäkö luukuista sitten löytyy. No, sen suhteen en ole ollut lainkaan niin upean kekseliäs kuin vaikkapa idolini Rva Kepponen, vaan luukuissa on välillä suklaata, välillä hiuslenkkejä tai -pinnejä, muutaman kerran Moshi Monsters -pikkuhahmoja, tulossa vielä kummallekin Smurffiina-hahmot, joskus lappusia, joissa lukee vaikkapa "Tänään... leivotaan pipareita." tai "Tänään... aloitamme kodin pukemisen jouluun." Isompi tytöistä tykkää lapuista melkeinpä eniten.

Minä sain joulumieleni tämän näpertelyn myötä, vaikka järjestettävänä oli vielä isomman tytön synttäritkin ennen kuin pystyin pyhittämään kaiken liikenevän aivokaistan ja käsikapasiteetin joululle.

Leppoisaa joulun odotusta ja rentoa meininkiä jouluvalmisteluihin!
Viikko enää jouluun on...

12 kommenttia:

  1. Oooo, tulipa siitä kaunis!!! Hyvä Sinä! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos rakas Haltiakummi!! Toivottavasti myös pitkäikäinen; että menisi ensi vuonnakin...

      Poista
  2. Vastaukset
    1. Kiitos murunen!

      Jospas ensi vuonna sitten keksin ne sisällötkin vähän paremmin. Koitan taikoa vielä pari lappua jäljelläoleviin luukkuihin, kun Isosisko niistä niin kovasti tykkää...

      Poista
  3. Huikean kaunis!

    On muuten ihana lukea tunnelmistasi,joista huokuu tyytyväisyys omaan tilanteeseen.
    Epätietoisuus ihan missä asiassa tai tilanteessa tahansa kuluttaa ihan hirveästi energiaa.
    Mutta kun asiat järjestyvät joko jonkun muun päätöksen tai oman päätöksen johdosta, niin hartioilta vyörähtää iso kivi pois.Ja se keveyden tunteen kokeminen on jotakin ihan huikaisevaa; elämä tuntuu muuttuvan kerralla valoisammaksi,iloisemmaksi...ja sitä energiaa vapautuu käyttöön uskomattoman paljon.

    Mielenkiinnolla jään odottelemaan mitä kaikkea sinä saatkaan aikaan,nyt kun olet "vapaaherratar" !
    Oikein ihanaa joulun odotusta sinulle ja perheellesi !

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitän Ritvaseni! :)

      Osuit naulan kantaan tuon epätietoisuuden suhteen. Tänään juuri verovirastoon ajellessani mietin, että onpas onnellinen olo. Kaikenlaista puuhaa, liikaakin, on tässä loppuvuodelle vielä, mutta mikään ei aiheuta sellaista stressiä kuin se epätietoisuus työpaikalla aiheutti. Kaikki puuhat sujuvat ja niitä on kiva tehdä. Niitä on vain nyt sumpussa vähän turhan paljon, ettei tuo lomailu ole oikein onnistunut. :)

      Ehkäpä sitten välipäivinä ennen opiskeluihin tarttumista...

      Samoin teille kaikille juuri sellaista joulua kuin kukin toivoo! Ei tartte odottaa enää pitkään!

      Poista
  4. Kalenteristi tuli todella kaunis! Ei ihme, että tytöt esittelevät ylpeinä, mitä äiti teki heille.

    Meillä puuhatehtävät ovat olleet tänä vuonna hitti. Se on hienoa, että joku meillä jaksaa ja ehtii leipoa ja koristella :) Toivottavasti ensi vuonnakin joulusukka kelpaa, niin laitan sinne vaativampia leivontatehtäviä ja korttien valmistusta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos ystävä!

      Tuo kuulostaa oikein hyvältä, tuo "vaativammat leivontatehtävät ja korttien valmistus". Ei tarvitse sinun leipoa jouluksi enää mitään ja kortitkin tekee joku muu ajoissa valmiiksi. ;)

      Musta on niin hienoa, että poikasi ovat sinunlaisiasi askartelijoita ja tykkäävät leipoa. Erittäin hyviä taitoja kenelle vaan...

      Poista
  5. Onpas upea...kertakaikkiaan. Jos olisin lapsi, niin kyllä minäkin esittelisin sitä ylpeänä ystävilleni :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Eloise!

      Minäkin olisin tykännyt tämäntyyppisestä kalenterista pienenä. Kai tykkäisin vieläkin; tosin aikuisten pienet lahjat voivat olla kyllä hurjan tyyriitä. ;)

      Poista
  6. Voi miten suloinen kalenteri! Aivan ihana :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos paljon, littleB! Enää pari luukkua avattavana...

      Poista

Odotan innolla kommenttejasi!