sunnuntai 12. toukokuuta 2013

Äitienpäivän ihanuutta

Minulla oli aivan fantastisen ihana äitienpäivä. Sain herätä Pikkusiskon omatekoiseen lauluun, josta Isosisko jatkoi lausumalla Lintu-nimisen laulun sanat. Silmäniloksi sain juuri kerätyn valkovuokkokimpun ja mieheni kiikutti sänkyyn myös lasillisen vaaleanpunaista samppanjaa mansikan kera, nam. Näitä seurasivat kauniit ja hellyyttävät kortit, useampikin kappale, itsetehty rannekoru, kauniisti maalattu munakenno, joka oli täynnä kauniisti maalattuja kiviä sekä toivomani nudenväriset Wonders-ballerinat. Aamiainen Benedictin munineen, tuorepuristettuine appelsiinimehuineen, jogurtti tuoreine marjoineen sekä suklaakonvehteineen tarjottiin tuttuun tapaan sänkyyn.

Aikamoista muistamista äidille, josta isompi eräänä päivänä sanoi, että välillä tuntuu ihan kuin olisin paha lastenhoitaja, enkä äiti, kun komennan kaikesta. Meillä on ollut viime aikoina aika paljon komentamista ja välillä tuntuu, että on koko ajan jotain naputtamista, etenkin isomman suuntaan.

Lapset livistivät ulos aamupalan jälkeen, joten meillä oli jopa kahdenkeskistä aikaa mieheni kanssa - harvinaisuus tässä huushollissa. Ennen lounasta ehdin käydä pienemmän kanssa vielä pyörälenkillä leikkipuistossa.
Äitienpäivälounas tarjottiin yllättävän kodikkaassa ja mukavassa paikassa silti tyylistä tinkimättä. Kattaus oli kauniin yksinkertainen, mutta toki kankaiset lautasliinat kertoivat paikan tasosta. Mieheni oli valinnut yllätysmenuni ja täytyy sanoa, että loistovalinta. Alkuruoaksi pöytään tuotiin kevyt melonikinkkusalaatti yrttivinaigretellä. Todella herkullista oli.
Melonikinkkusalaatti: rapeaksi paahdettua kinkkua, cantaloupemelonia, kurkkua, viinirypäleitä, paahdettuja pinjansiemeniä, salaattia ja yrttivinaigretteä.
Pääruokana oli pestokuharulla perunan ja kasvisten kera. Nappiosuma sekin; pidän paljon valkoisesta kalasta, pestosta, lämpimistä kasviksista ja perunastakin. ;)
Pestokuharulla, perunaa ja lämpimiä kasviksia.
Tässä vaiheessa oli massu jo sopivasti pullollaan, vaikka annokset olivat näyttäneet melko pieniltä. Sitten oli jälkiruoan vuoro.
Suklaafondant, tuoreita vadelmia sekä vanhanajan vaniljajäätelöä.
Suklaafondant vanhan ajan vaniljajäätelön kera suli suuhun. Aah.

Tässä vaiheessa lienee aiheellista mainita, että olimme syömässä Château Arkitaivaassa. Mieheni toimi chefinä ja tarjoilijana, ja teki elämänsä ensimmäisen kerran suklaafondanttia! Aika kokki minulla täällä. Eikä minun tarvinnut puunata itseäni yhtään, vaan sain istua pöytään sellaisena kuin olin. :) Juuri sellainen äitienpäivälounas, jota toivoin!

Loppupäivänä sain lukea kirjaa rauhassa aivan niin pitkään kuin halusin lasten kirmatessa pihalla. Samppanjaa siemailin lasin silloin, lasin tällöin koko pitkän päivän. Vielä sitä on reilun lasillisen verran jäljellä - sen aion nauttia sitten, kun pikkuipanat ovat nukkumassa.
Päivän juomana äidillä vaaleanpunainen samppanja.
Toivottavasti kaikilla äideillä oli ikimuistettava päivä, jonka muiston voimalla jaksaa ne loput 364 päivää vuodesta riippumatta mitä tulee vastaan...

Ihanaa äitienpäivän iltaa!

Edit: Unohdin jo heti lupaamani kiitollisuudenaiheet. Tänään olen kiitollinen näistä:
  • Huomaavaisesta ja kekseliäästä miehestäni, joka tietää, miten minua hemmotellaan.
  • Suloisista lapsistani, joita rakastan yli kaiken, ja jotka antavat minulle päivittäin rakkauden lisäksi paljon mietittävää itseni kehittämisen saralla.
  • Samppanjasta. Onpa kiva, että munkki Dom Perignonille kävi viininteossa pieni vahinko ja hän keksi tämän jalon juoman.
  

6 kommenttia:

  1. Oi mikä äitienpäivä ja mitkä herkkuruuat sinulla! Ihanaa. Voiko Chateau Arkitaivaaseen tehdä pöytävarauksia?

    Meillä äitienpäivää vietettiin hiukan enemmän keppostyyliin. Siihen kuului mm. yksi lapsi, joka kasteli itsensä läpimäräksi kukkakaupan sadettajassa, yksi mies joka valmisti herkullisen ateria ja katosi sitten junalle. Tämän tiskivastaavan jäljiltä talossa ei ole yhtään puhdasta haarukkaa tai veistä. Kerään juuri voimia kaaoksen selättämiseen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä tätä päivää voi muistella yhtenä ihanimmista, tosiaan.

      Voi olis kyllä tosi mukavaa, jos itsekin voisi tehdä varauksia tähän ravintolaan. Mutta taitaa olla vaan erityistilanteita varten, luulen. ;)

      No mutta hienoa, että herkullista ateriaa sai Keppos-casassakin! Älä turhaan kuluta viimeisiä illan voimia kaaoksen siivoamiseen vaan nosta jalat ylös pöydälle ja lepuuta. Nauti hiljaisuudesta, jos lapset on jo nukahtaneet... Huomennakin ehtii siivota.

      Poista
  2. Tollasset äitienpäivät kannattaa kirjata muistii ja säilyttää kortit. Sit sellassena päivänä ku koko perhe vituttaa, ne kannattaa kaivaa esii ja muistaa, et oma perhe, se on ehottomasti paras!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No niinpä, olen ihan samaa mieltä, oma perhe paras perhe. Kortit on esillä makuuhuoneen hyllyllä, luultavasti seuraavaan äitienpäivään asti, kuten ne edellisetkin. :)

      Blogi on kyllä vallan hyvä keino pistää muistiin niitä ihania asioita. Harmituksen aiheita taas ei kannata laittaa muistiin. Parempi vaan, jos unohtuvat pian...

      Poista
  3. Oih! Mitkä muistamiset ja mitä herkkuja!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin oli! Vieläkin muistelen ja olen iloinen, että tähän se on kirjattu, ettei unohdukaan.

      Poista

Odotan innolla kommenttejasi!