lauantai 11. toukokuuta 2013

Kiitollisuusharjoituksia

Olen tässä viime aikoina toistanut itseäni täällä blogissa nykyarkeni sotkuista ja tekemättömistä töistä, paineesta opiskelujen onnistumisen suhteen sekä ennen kaikkea ajankäytöstäni. Huomaan, että nämä asiat ovat mielessäni jatkuvasti. Haluaisin kuitenkin muuttaa suuntaa. Siispä päätin ottaa aiheekseni kiitollisuuden, jota olen miettinyt viime aikoina hiukan enemmän.

Olen laskenut kiitollisuuteni aiheita ennenkin. On monta isoa asiaa, joista olen ollut kiitollinen jo pitkään, mutta arjen jaloissa, juuri jollain tietyllä hetkellä, ei aina pysty näkemään vaikkapa omia lapsiaan ainoastaan kiitollisin silmin. Esimerkiksi hetkellä, jolloin karjuu samaisille lapsille pää punaisena, kun eivät peijakkaat ole totelleet sen seitsemää nättiä tai vähän tiukempaa pyyntöä ja jatkavat vaan toimiaan, vaikka se juuri on kielletty hyvinkin selväsanaisesti, on vaikea pysähtyä miettimään kuinka ihanaa on, että ylipäänsä on lapset. Myöhemmin tilanteen lauettua se jo onnistuu paremmin, mutta minä ainakaan en arkipäivässä pysty koko ajan muistamaan näitä kaikkein isoimpia onnen ja kiitollisuuden aiheita. Sen sijaan voi katseen kohdistaa ruohonjuuritasolle, yksittäisiin hyviin hetkiin ja pieniin asioihin, joista on voi olla kiitollinen. Niistä koostuu onni.
Otin maaliskuussa perheelle käyttöön purkin, joka on tarkoitus täyttää pienillä lappusilla. Lappuihin voimme kirjoittaa pieniä ja isoja ilonaiheita, onnenhetkiä arkipäivässämme. Vuoden lopussa tyhjennämme purkin ja luemme yhdessä kuinka paljon onnea ja iloa vuosi meille toi. Purkki on ollut sivupöydällä jonkin aikaa, ja huomaan, ettemme ole muistaneet sitä täyttää. Siirrän sen nyt näkösämmälle, jotta ilomme tulevat dokumentoitua paremmin!
Yritän myös pitää mielessä ajatuksen päivän hyvästä työstä. Jos onnistuisin joka päivä tekemään jotain pientä, joka auttaa jotakuta muuta, hyvä lähtisi kiertämään. Tänään autossa kuuntelin radio Aaltoa, jossa juontaja puhui juuri siitä. Hänen ystävänsä oli ollut ruokakaupan kassalla, ostokset suurin piirtein 50 euroa, kun hän huomasi, että pankkikortti oli jäänyt toisen takin taskuun. Taaempaa kassajonosta tuli esiin vanhempi mies, joka sanoi, että nämä ostokset laitetaan nyt hänen piikkiinsä. Juontajan ystävä oli aivan äimänkäkenä ja kiitollisena todella yllättävästä avuntarjouksesta luvaten vuolaasti maksaa kaiken takaisin ja antaen henkilöllisyystietonsa sun muut miehelle. Mies oli vastannut, että hänen elämänsä onnistuminen ei riipu tuosta viisikymppisestä tai sen takaisin saamisesta, vaikka mukavaahan se tietysti on, jos niin käy. Tärkeintä hänelle oli, että hän pystyi tuossa tilanteessa auttamaan, laittamaan hyvän kiertämään.

Siinä onkin vallan paljon miettimistä tämän herrasmiehen esimerkissä.
Aion kokeilla myös monissa lehdissäkin mainittua kiitollisuusharjoitusta miettimällä joka ilta (tai päivä) kolme asiaa, joista olen kiitollinen. Niinä kertoina, kun kirjoitan blogijutun, yritän muistaa laittaa loppuun sen päivän kiitollisuuden aiheet, jotta muistaisin ne myöhemminkin.

Tänään olen kiitollinen näistä:
  • Ajaessani takapihamme ohi kaupasta tullessani omat tyttöseni vilkuttivat iloisesti suloiset naamat leveässä hymyssä aurinkolasit kasvoillaan. Aloin hymyillä onnellisena siitä, että minulla on niin suloiset ja rakkaat lapset, jotka olivat hurjan iloisia siitä, että äiti tuli kotiin.
  • Onpa mahtavaa, että voin nähdä kevään vihreän. Sen toiveikkaampaa ja elämäniloisempaa väriä ei ole kuin vasta puhjenneiden pienen pienten lehtien väri auringon paistaessa niihin.
  • Kyllä maistui jonkinmoisen puuhapäivän jälkeen iltapäivällä hyvältä kupponen cappuccinoa sokerilla ja kaneliripauksella naistenlehden kera nautittuna terassin sohvalla auringonpaisteessa. Onnellinen päivä.
 

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Odotan innolla kommenttejasi!