keskiviikko 1. tammikuuta 2014

Arkitaivaan vuosi 2013

Jostain syystä nyt on tuntunut siltä, että tekee mieli kirjoitella tänne enemmän. Pitkään on ollut tunne, että olisi kiva kirjoittaa, mutten ole saanut aikaiseksi, tai välillä en vain ole jaksanut. Tuntuu edelleen, että irtautuminen tietokoneesta tekee hyvää, enkä siksi vietä niin paljoa aikaa läppäri sylissäni kuin vuoden 2013 alussa kuvittelin viettäväni "vapaavuotenani".

Vaikka tänne jokseenkin harvakseltaan olen välillä kirjoitellut, ja kommenttejakin tulee vähemmän ja vähemmän, jonkinlainen tarve vetää yhteen blogini vuosi 2013 minulla on.

Tammikuu 2013
Aloitin vuoden 2013 pohtimalla millainen olen sekä millainen unelmatyöni voisi olla. Tulostin unelmatyömietteeni juuri ulos, sillä haluan katsoa, olenko edelleen samaa mieltä toiveistani. Työnhakuni nimittäin pitää käynnistää piakkoin...  Olin myös onnellinen. :)

Jatkoin kirjaamalla ajatuksiani lukemisesta ja kirjoista. Lukemieni kirjojen määrä oli kaksinkertaistunut edellisvuodesta, mikä ilahdutti minua suuresti. Kuluneen vuoden aikana määrä jälleen putosi, vaikka olen lukenut vuoden aikana merkittävästi enemmän kuin vuosikausiin. Opiskelujeni yhteydessä olen kahlannut erinäisiä tenttikirjoja enemmän tai vähemmän kattavasti, perehtynyt lukuisiin tieteellisiin artikkeleihin sekä dokumentteihin. Olen saanut ajateltavaakin enemmän kuin vuosiin.
Maaliskuu 2013
Oli tullut hiukan kakkuiltua ja raportti erinäisistä synttärikakuista aloitti maaliskuun (nam). Tapasimme myös Kätevien Emäntien kanssa askartelu- ja korutarvikemessuilla, jonka jälkeen pidimme hauskaa Mirkan luona. Se oli varsin kiva päivä se!
Huhtikuu 2013
Opiskeluja oli takana jo nelisen kuukautta. Osasin arvostaa rauhallisempaa tahtia sekä uuden oppimista. Korttejakin syntyi.
Toukokuu 2013
Kevään tullen, puutarhan herätessä päivitin tänne opiskelutilanteeni ja mietteitäni siitä, miten olin saanut yhdistettyä opiskeluni perhe-elämään. Pohdin sitä, miten olikaan käynyt, että tehokasta opiskeluaikaa olikin paljon vähemmän kuin luulin. Tunsin kuitenkin olevani oikealla tiellä, kuten edelleenkin tunnen.

Kirjoitin myös kiitollisuusharjoituksista ja hyvän kiertoon laittamisesta. Olen tähän mennessä jo unohtanut koko kiitollisuusharjoituksen, joten tämä viime vuoden katsaus on jo nyt ollut erittäin hyödyllinen minulle! Hyvää olen muistanut laittaa kiertoon aina välillä. Siitä tulee hyvä mieli.
Kesäkuu 2013
Ainoa kesäkuun tekstini oli ratkaisukeskeisyydestä, josta olen aika innostunut. Edelleen toivon pääseväni aidosti kiinni omassakin elämässäni ratkaisukeskeisyydestä. Valmentajan roolissa se tulee paljon luontevammin, mikä on tietenkin loistojuttu valmennettavieni kannalta. Kun vain vielä arkipäivän tilanteissa muistaisi asennoitua toisin.
Heinäkuu 2013
Lomalla oli ihanaa. Vietimme mieheni kanssa 10-vuotishääpäiväämme muutaman päivän kahden ihan pääkaupunkiseudulla. Teki kyllä hyvää parisuhteelle. Kysyntää kahdenkeskiselle ajalla on roimasti edelleen... Tein pihkavoidetta mummoni ohjeella. Palasin myös blogini juurille postaamalla tekemistäni koruista. Tämä oli hyvä kuukausi.
Elokuu 2013
En kyennyt kirjoittamaan kuin yhden jutun. Kuun alussa rakas isoäitini poistui keskuudestamme yllättäen. Samaan aikaan piti kirjoittaa kehityspsykologian kurssin kahta esseetä, arvioida toisten vastaavia sekä lomien jälkeen polkaista taas käyntiin valmentajaopinnot intensiivisten lähipäivien merkeissä. Oli myös iloisia tapahtumia, kuten serkkuni häät ja kummitytön synttärit. Syyskuisessa postauksessa kirjasinkin enemmän elo-syyskuun tapahtumia. Raskas, sellainen henkinen vuoristorata -tyyppinen kuukausi.

Syyskuu 2013
Päällimmäisenä syksyn ensimmäisestä kuukaudesta jäi mieleen olkapääleikkaukseni, joka tehtiin mummoni uurnanlaskua seuraavana päivänä. Toipumisaika oli melko pitkä, eivätkä liikeradat ole vieläkään palautuneet. Olin aika avuton, vaikka onneksi se oli vasen käsi, joka oli kelvoton.

Löysin kuitenkin elämän pieniä iloja listaavan nettisaitin, ja ihanaiset Rva Kepponen ja Haltiakummi kävivät meillä askartelemassa eräänä päivänä. Minäkin askartelin sellaisia 1,5-kätisen hommia, ja olin erittäin virkistynyt mitä parhaasta seurasta, vaikka käsi huusikin illalla hoosiannaa kaikesta rasituksesta. Muistelin myös ystävää hyvää, jonka seurassa ollessani elokuiset suru-uutiset saapuivat.

Lokakuu 2013
Leivoimmekohan tavallista enemmän lokakuussa, sekä onnistuneita että vähemmän onnistuneita tuotoksia. Tiedä häntä; jäi jotenkin syömispainotteinen fiilis lokakuun jutuista. ;) Juhlimme myös maailman parasta äitiä, eli omaani, hänen 60-vuotispäivinään. Ai niin, meillä myös aloitettiin sisustaminen pitkästä aikaa.

Blogin ulkopuolella olin jo aloittanut valmentamisharjoittelun, ja saanut siitä inspiraatiota, innostusta ja kiitollisuutta roppakaupalla puhumattakaan upeista valmennettavistani. Olen niiiiin onnellinen, että saan tutustua valmentamisen merkeissä sekä vanhoihin tuttuihin uudesta vinkkelistä sekä täysin uusiin ihmisiin, jotka ovat osoittautuneet todella upeiksi ja viisaiksi tuttavuuksiksi, ja joilta ammennan sekä oivalluksia että jonkinlaista hengenheimolaisuutta. En oikein osaa ihan kuvaillakaan, miten paljon siitä saan.
Marraskuu 2013
Harmaa marraskuu, jolloin kaipailin kesää ja juhlimme isejä. Halusin myös taltuttaa kiirettä, vaikka itselläni ei juuri nyt ole sitä ongelmana.
Joulukuu 2013
Kuun alussa yritin vaihtaa näkökulmaa lukemani, vieläkin keskeneräisen, kirjan innoittamana, erityisesti äitihommissa. Yritys jatkuu edelleen. Tuli myös taas leivottua, jouluhalkoa kahteenkin kertaan. Isosiskon synttärileipomisista kirjoitan paremmalla ajalla jutun - joulukuussa ei ehtinyt. Raportoin myös suurin piirtein finaalissa olevasta lastenhuoneiden päivittämisestä, jota suunnittelimme viime keväästä asti, mutta saimme aikaiseksi vasta syksyn mittaan...
Vapaavuoteni hurahti ohi nopeammin kuin arvasinkaan. Tuntuu, että olisi pitänyt saada jotenkin enemmän aikaan, vaikka samaan aikaan voin todeta, että tahdin hidastaminen on tehnyt hyvää mielelle. Jostain syystä vain sellainen luterilainen ahkeroimisen ja reippaan tahdin ajatus on aika syvässä. Miksen olisi voinut ladata akkujani ja edistää uuden työuran alkamista rauhallisemmassa tahdissa, kun kerran siihen annettiin hieno mahdollisuus? Mitä ihmettä vielä enemmän olisi sitten pitänyt saavuttaa? En edes tiedä...

Mutta nyt palaan vielä kiitollisuuslistaani, ja olen tänään kiitollinen näistä:
  1. Että kävin tänään kävely/hölkkälenkillä toimivin jaloin ja käsin.
  2. Että olen vielä tämän viikon "lomalla" opinnoista ja työnhausta.
  3. Että olen kirjoittanut tänne blogiin viime aikoina useammin kuin moneen aikaan.
Tuumailevaa ja oivaltavaa uutta vuotta kaikille!

14 kommenttia:

  1. Sä olet todiste siitä, että jos unelmiaan kirjoittaa, niin niitä voi saavuttaa. Mielelläni kerron susta kaikille, jotka haaveilee uudesta "elämästä". Mun pitäisi edelleen osata haaveilla enemmän, mutta pitäis myös astua pois mukavuusalueelta ja yrittää enemmän. Ihan mitä tahansa. Laitan miettimishatun päähäni! Iloa iloa uuteen vuoteesi!!!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos ihana P!

      Miettimishattu päähän vaan ja jätä vaan se "pitäisi" pois. Uuden tai muutostoiveiden tulee kummuta jostakin sisäisestä halusta kevyellä energialla, eikä pakotetusti. Silloin on helppo yrittää enemmän ja poistua mukavuusalueeltakin, kun on se sisäinen toive tai halu muutokseen.

      Jospas sinulla on kaikki sen verran mukavasti, ettei ole tarvetta isosti mitään muuttaa? Koska jos todella haluaa ja tarvitsee muutosta, kyllä se tuntuu sisällä jotenkin - aluksi ehkä epämääräisenä tunteena ennen kuin siitä saa kiinni.

      Minusta on hienoa, kun pystyt elämään tässä hetkessä jotenkin niin vaivattomasti. Se on arvokas taito!

      Ehkä siis on vielä kypsyttelyn aika?

      Iloa ja haaveilua sinun uuteen vuoteesi!

      Poista
  2. Jotenkin kaunis kirjoitus. En osaa sanoa mitään fiksua enkä järkevää, pää on aivan jumissa. Mutta nautin kirjoituksestasi ja sen tuomasta hyvästä olosta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Pohdiskelija!

      Itsellänikin on ollut pää jumissa joulunpyhät, mutta tänään aukesi jotain noita vnahoja juttuja kurkkiessa.

      Hyvää oloa ja mieltä uudelle vuodelle!

      Poista
  3. Kiva lukea kuinka innostunut olet opinnoistasi ja valmentamisesta. Toivottavasti se kantaa uuteen työhön, jossa pääse hyödyntämään oppejasi ja oppimaan lisää.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi, voisin opiskella ja "harjoitusvalmentaa" ikuisesti, jos sillä elättäisi itsensä. :)

      Niin se vaan on, ettei riitä, että on innostunut ja tykkää opiskella, jos se ei vie sitten työpuolella eteenpäin. Siinä tälle vuodelle miettimistä...

      Mukavaa ja rentoa uutta vuotta, Kepposka!

      Poista
  4. Kiitos Leonida kuluneesta vuodesta, tekstejäsi on ollut ilo lukea, sut oli huippua tavata ja mikä parasta ihailen sua ihan mielettömästi. Olen alkanut miettiä, että tärkeintä onkin just se, että lähtee liikkeelle, lähtee johonkin suuntaan! Ettei jää marisemaan kurjia juttuja, että tekee jotain elämälleen.

    Rakkaudellista, rohkeaa uutta vuotta!!
    Ensi viikkoon!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos tuhannesti, Elisa! Olen ihan samaa mieltä sinusta! Hienoa on, että saimme tavata, ja että sekin jatkuu vielä.

      Tuo on hieno oivallus. Kaiken ei tarvitse olla niin vakavaa ja loppuun asti punnittua, jos vain ottaa askeleen johonkin suuntaan ja katsoo, mitä siitä seuraa. Jos tuntuu, että meni vikasuuntaan, voi kokeilla toista suuntaa. :)

      Pohtivaa, oivaltavaa ja onnellista uutta vuotta sinulle! Pian nähdään!

      Poista
  5. Tietkös mitä? Mua jotenkin sillain lämmittävästi hymyillyttää tämä sun kirjotuksesi :) Tuntuu jotenkin hyvältä lukea, että olet saanut olla, tehdä, etsiä ja kuulostella jotenkin rauhallisemmin, paremmin ja onnellisemmin. Olen ihan valtavan iloinen ja onnellinen puolestasi, että olet uskaltanut hypätä johonkin tuntemattomaan, pysähtyä, ja kuulostella. Tästäkin tekstistä näkee, että tämä vuosi on tehnyt sinulle hyvää, vaikkei se ollutkaan mikään mannerlaattoja liikuttava tai tuulia kääntävä vuosi. Jotenkin tässä samalla mieleeni tulee koko ajan se yksi marraskuun lopun tiistai-ilta, kun sain siemailla teetä kauniissa olohuoneessaanne seurassasi. Sekin oli kovin hyvä hetki <3

    Toivottavasti näemme pian, ja kun vaan jokin sopiva väli löytyy, niin taidan tulla poikkeamaan - reitin jo tiedänkin hyvin :)

    Oikein hyvää tätä vuotta, olkoot senkin suunta hyvä ja päämäärä erinomainen <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos ihana Haltiakummitus! Mukavaa, että vuoden fiilikset välittyivät sinnekin puolelle. Ja se oli kyllä hyvä ilta se!

      Tervetuloa vaan kyläilemään, anytime!

      Erinomaisen hyvää kuluvaa vuotta sinullekin!

      Poista
  6. Ihanaa, että pääsin vuoteesi tällaisen pikakatsauksen avulla :), minunblogipaussini kun on kestänyt vuoden. Minua alkoi kovasti kiinnostaa mitä mahdat valmentaa :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ai, kun kiva "kuulla" sinusta pitkästä aikaa! Olenkin välillä katsellut, että blogitaukoa on vielä meneillään, mutta arvaan kyllä, että kiirettä on piisannut. :)

      Ja siis, valmennan ratkaisukeskeisesti ihmisiä, jotka kaipaavat sparrausapua erilaisiin pulmiinsa, uramietteisiin tai unelmien toteuttamiseen - ihan mihin vain periaatteessa. Yleensä asiakas kaipaa jossain asiassa muutosta. Välillä muutos on selkeänä mielessä, mutta toteutus ei, ja toisinaan muutoshalu on epämääräinen, jota sitten alamme purkaa auki. Unelmajobi minulle!

      Hurjan hyvää ja menestyksekästä vuotta sinulle!

      Poista
  7. Ihan liian pitkästä aikaa olen käymässä ihanassa blogissasi.
    Mukava lukea ajatuksiasi viime vuodesta - itse en ole kuin omissa ajatuksissani vetänyt vuotta yhteen ja todennut että kaikesta mukavasta huolimatta, on oma vuoteni ollut yksi raskaimpia myöskin.
    Nämä sinun kirjoituksesi saavat aina todella ajattelemaan asioita hieman eri vinkkelistä kuin aiemmin...nytkin mietin omia unelmiani ja omaa tilannettani...
    Tuo sinun opiskelusi ja unelmiesi toteuttaminen, on semmoinen mistä itsekin haaveilee, mutta tarvitsisi juurikin sitä sparrausta.Olen iloinen puolestasi että sait mahdollisuuden toteuttaa omaa unelmaasi ja ilmeisen onnistuneesti vieläpä.
    Toivonkin sinulle sydämeni pohjasta tälle vuodelle kaikkea hyvää ja lisää unelmien - vaikka pienienkin - toteutumista...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiva kuulla sinusta, Ritva! Minäkään en ole käynyt täällä pitkään aikaan. Olen ollut kumma kyllä kiireinen. :)

      Hienoa, että raskaasta vuodesta huolimatta pystyt näkemään myös mukavia asioita siinä. Elämän vaikeita asioita tulee kaikille välillä vastaan enemmän tai vähemmän, ja niiden keskellä rämpiessä ne mukavat asiat tuovat toivottavasti voimia arkeen.

      Toivotankin sinulle onnellista, mukavaa, keveyttä täynnä olevaa tätä vuotta! <3

      PS. Ritva, jos laitat minulle mailia, kerron ajatuksestani, joka tuli mieleen tuosta sparraustarpeestasi...

      Poista

Odotan innolla kommenttejasi!