sunnuntai 16. helmikuuta 2014

Täällä sitä ollaan - yksin kotona

Meidän perhe on siis lomalla. Minä tosin en ole lainkaan sillä lomalla, jolla vielä pari viikkoa sitten luulin olevani tähän aikaan, eli hiihtolomalla Rukalla - jossa muu perhe on. Minä lomailen täällä kotona.

Tosin tällä soololomalla en puuhaile, mitä haluan, vaan yritän tehdä, mitä pystyn. Aika paljon makailua, lukemista ja televisiota, jonkin verran tepsuttelua sisätiloissa, minimaalisesti ulkoilua postin hakemisen muodossa, ja mainitsinko jo makailun?

Makaaminenhan ei ole optimaalinen välilevytyrän hoito-ohje, mutta istua ei voi pitkään, seisominen paikallaankin on aika kökköä, joten joko steppaan jaloillani paikoillani, tai käppäilen koko ajan, tai makailen. En jaksa olla jaloillani montaa tuntia päivässä, siksi makailuun kuluu aikaa, etenkin aamuisin.

Toissa viikon kärvistelin, makailin enemmän ja harmittelin. Tällä viikolla ajattelin oppia elämään kivun ja avuttomuuden kanssa. Se ei onnistunut ilman apua. Pääsin valmentajakoulutuksen pienryhmätapaamiseen vajaan tunnin bussimatkan päähän isäni avulla - hän ystävällisesti vei ja haki minut, sillä muuten olisi sekin tapaaminen jäänyt väliin. Pääsin myös fysioterapeutilleni isäni vaimon ansiosta - hänkin ystävällisesti vei ja haki minut. Molempien kanssa kävin lounaalla tai kahvilla, mikä oli vähintään yhtä tärkeää pollalleni kuin se liikkuminen kropalleni. Alkaa olla nimittäin aika pienet piirit minulla.

Pääsin myös eroon harmituksesta, jota kärsin kohtuullisen pitkään siitä, etten pääse hiihtolomalle mukaan, etsimällä hyviä puolia kotiin jäämiselle. Varsin ratkaisukeskeinen asenteeni ihan yllätti minut!

Niinpä otan tämän kotiloman lasten ikävöimisineen kaikkineen mahdollisimman zeniläisellä asenteella, että teen sitä, mitä pystyn, jaksan ja huvittaa, tässä järjestyksessä. Lukemisen ja telkan katselun lisäksi ajattelin polkaista käyntiin lopputyömietiskelyt - aikaahan minulla on. Ajatustyötä ja muistiinpanoja onneksi pystyn vaakatasossakin tekemään, sillä tämä läppärin näpyttely maaten jumittaa selkäni, enkä pysty sitä tekemään pitkiä aikoja. Yritän myös päästä kävelemään hiukan pidemmälle kuin postilaatikolle, kun pihakin on mukavasti sulanut - ei pelkoa liukastumisesta siis. Saan myöhemmin viikolla myös seuraa ystävästä yökyläilyn merkeissä. Hyvä viikko siis tulossa!

Olen myös päättänyt olla tuntematta huonoa omatuntoa, vaikka laiskottelisin koko viikon. Sellaisesta ei nykypäivänä pääse yleensä koskaan nauttimaan. Sitä siis välillä kyllä tapahtuu, mutta ei hyvällä mielellä, sillä aina on kuitenkin tunne, että pitäisi olla tekemässä jotakin hyödyllistä. Mutta ei ensi viikolla!

Laiskotellaanpa ensi viikolla kaikki, jotka siihen kykenemme, kerrankin hyvällä omatunnolla!

9 kommenttia:

  1. Tsemppiä ja toipumista! Asenne sulla ainakin on kohdallaan.

    VastaaPoista
  2. Asennetta tosiaan löytyy. Ja ajattele, miten ekstaasissa olet kun tokenet! Sua ei saa pysymään poissa lenkkipoluilta.

    Mutta kamalan kurjaa olla tuossa kunnossa. Nauti "levosta" ja hiljaisuudesta!

    VastaaPoista
  3. Kiitos Mags ja P! Olette ihania!

    Päivän urotyö oli yhden vessanpöntön ja lavuaarin peseminen reisilihakset koetuksella. Sen enempiin urotöihin en tänään enää taivu. ;)

    VastaaPoista
  4. Tsemppiä ja paranemista sinne! Ymmärrän kyllä harmin, kun perheloma jää väliin, ne kun ovat niitä vuoden kohokohtia.

    Mulla on seuraavat viikot aivan sama agenda kuin sinulla, mutta olen aikeissa höystää oleilua erilaisilla mömmöillä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos samoin, rva Kepponen, hyviä vointeja sinullekin!

      Kunhan tokenet hiukan, sitten pitää treffata! :)

      Poista
  5. Nostanpa hattua sulle! On taatusti ollut ajatustyötä, että on saanut pään siihen moodiin, ettei soololoma hatuta!
    Nauti, sen minkä pystyt ja osaat!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Helmi!

      Kyllä tässä hetkittäin olen surkeanakin. Esimerkiksi tänään jutellessani äitini kanssa, joka oli mukana Pikkusiskon ja serkkutyttönsä kanssa hiihtämässä. Se oli sitä hommaa, mitä minä erityisesti odotin - hiihtolenkkejä tyttöjeni kanssa...

      Vastapainoksi olen lähinnä laiskotellut ja sopinut tapaamisia tänne Casa Arkitaivaaseen. ;)

      Poista
  6. Iloista päivää sinne Casa Arkitaivaaseen :)
    Tuo on kyllä NIIN harmittava tuo sun selkähommeli, harmittaa tosissaan sun puolesta! Mutta sulla on kyllä asenne kohdillaan, se on TODELLA HIENOA!!! Niinkuin olet itsekin sanonut ja myös muut sinulle sanoneet niin sanon minäkin vielä, että nauti olostasi niin paljon kun osaat ja pystyt. ja laiskottele täysin rinnoin!! Jätä ne pöntönpesutkin nyt pois :D !!! Teet vaan sitä mitä haluat ja pystyt ja lue esim kirjoja ja nautiskele siitä että saat vain olla. Vaikka se alkaakin tylsistyttämään jossakin vaiheessa - mä tiedän :) Ja mindfullnessistä tuttu ajatustapa: "Nyt on näin" - sen mä olen todennut niissä hetkissä hyväksi kun tuntuu että murehdituttaa jokin asia. Toteaminen että nyt on näin ja sen ajatuksen hyväksyminen ja asian läpiajatteleminen, se toimii.

    Terkkuja täältä laiskanlinnasta, mäkin otan tämän päivän ihan vain löhöilyn kannalta kun muutama yö on taas mennyt pikkumiehen vatsanpurujen kanssa valvoessa....Otetaas näin virtuaalisesti nyt samantien kunnon päiväkaffi, jookos!? Haleja ja pikaista paranemista!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos piristyksestä muru-Laura!

      Kyllä tässä aika nopeasti on viikosta suurin osa jo mennyt, perhe palaa lauantaina. Yllättävän lunkisti olen ottanut. :) Ja "Nyt on näin" on hyvinkin toimiva mantra.

      On ollut hyvää seuraa muutamaankin otteeseen, mutta yllärinä myös eilisillan ruokamyrkytys, joka pisti kirjaimellisesti polvilleen ja ihan vaakatasoon kylppärin lattialle. Onneksi paikalla oli ystäväni Haltiakummi, joka hoiti minut (ja kylppärin) kuntoon.

      Päästyäni paremmalle tolalle totesin, että viimeiseen tuntiin ei selkä vaivannut lainkaan. Oli jotain muuta puuhaa... Että onneksi pystyimme asiasta vitsailemaan.

      Huoh. Nyt rauhallinen iltapäivä sohvalla ja muuten lepuuttaen. Suurkiitokset lentävät Haltiakummin suuntaan!

      Poista

Odotan innolla kommenttejasi!