maanantai 22. joulukuuta 2014

Mitä kaikkea enemmän olenkaan jaksanut tehdä!

Tänä vuonna olen saanut käyttää ylellisen paljon aikaa jouluvalmisteluihin. Syynä tähän on osa-aikaisen valmentajan työni erityisen leppoisa joulukuu: viimeinen työpäivä oli jo 11.12. ja loppuvuosi vapaata. Silti kaikenlaista, mitä olin aikonut, on jäänyt tekemättä.
Päätin kuitenkin listata asioita, joita olen saanut aikaan, ja joita en täyspäiväisessä työssä ollessa olisi mitenkään jaksanut. Niitä tekemättä jääneitä on kuitenkin aina, eikä niiden pohtiminen vie todellisuudessa mitään eteenpäin, turhaan vain kuluttaa energiaa. Energiaa, jonka voisi käyttää vaikka johonkin iloa tuottavaan ja täydellisen hyödyttömään.

  1. Olen vihdoin vaihtanut olohuoneen verhot uusiin. Kesästä alkaen meillä roikkui pari uutta verhopituutta kavereinaan vanhoja paneeliverhoja. Kumman äkkiä silmä siihen tottuikin. Kyläilijät ovat kyllä varmaan ihmetelleet talon rouvan verhomakua. ;)
  2. Aloitin joulujuttujen laittamisen kotona jo marraskuun lopussa. Ihana on ollut rakentaa joulua pikkuhiljaa. Esikoisen synttäritkin joulukuun alussa sujahtivat onnistuneesti ohi.
  3. Tein itse ennätysmäärän joulukortteja ja värväsin jälkikasvunkin niitä tekemään. Oli kivaa askarrella sekä kaksin, kolmin että yksin. Sain enemmistön korteista postiinkin ajoissa.
  4. Askartelimme tyttöjen kanssa itse joulukoristeita pahvimassasydämistä Inka Gold-vahoilla ja decoupage-kuvilla. Joka pikkujouluna annan äidilleni lahjaksi joulukoristeen, ja tänä vuonna kaksi, ihan omatekemää, sellaista.
  5. Olen kerännyt tehokkaasti lahjatoiveita sekä omasta perheestä että läheisiltä, hankkinut lahjat ajoissa netistä ja (pienen) osan kaupoista.
  6. Paketointia olen tehnyt monena päivänä, joten olen säästynyt aatonaatonaaton paniikkipaketoinnilta (ja mies säästyi lähes kaikelta paketoinnilta). On ollut mukavaa lasten koulussa ja eskarissa ollessa levittää paketointitarpeet ruokapöydälle ja lahjakassit sohvalle, ja ihan rauhassa Jouluradion soidessa, kynttilöiden palaessa, paketoida, paketoida, paketoida. Se tosin käy työstä, ainakin hartioideni mielestä!
  7. Olen leiponut lasten kanssa kaksi kertaa pipareita ja kaksi kertaa torttuja. Tähän en ole koskaan aiemmin yltänyt.
  8. Olen viettänyt perheen kanssa mukavan viikonlopun appeni luona ilman, että on ollut tunne, että jouluvalmisteluun käytettävää aikaa on liian vähän. Ei ole ollut viikonloput kortilla toisin sanoen.
  9. Olen tehnyt maailman helpointa mustaherukkahilloa tuliaiseksi joulun vierailupaikkoihimme. Siis nätteihin purkkeihin.
  10. Olen askarrellut lahjaksi jotakin nättiä, eikä se ole tapahtunut pikkutunneilla.
  11. Olen ottanut viime yöksi kaksi lasten kaveria yökylään, vaikka illan myöhäisinä tunteina olisi ollut paljon tekemistä työhuoneessa, jossa puolet lapsista nukkui. Ei stressiä!
  12. Vaikka satunnaisesti on ketuttanut, olen tykännyt näpertelyhommista. Olen yrittänyt hyvällä omatunnolla jättää jotain tylsistä, pakollisista velvollisuuksistani joko vain tekemättä tai saada miehen osallistumaan niin enemmän, jotta olen saanut kivoja (ja pakollisia) joulujuttuja tehtyä. Siitäkin huolimatta, että tuntuu, ettei niihin pääse tiski- ja pyykkivuorten takaa koskaan kunnolla käsiksi.
  13. En stressannut, vaikka viime viikon kolme viimeistä lapsivapaata arkipäivää kuluivat sairastaessa ja lapsen sairastaessa, kun oli tarkoitus käydä fysioterapiassa, gynekologilla, lounaalla ystävän kanssa ja jouluostoksilla.
  14. Päätin ilman tunnontuskia jättää työhuoneen raivaamisen tuonnemmas, kun selvisi, ettemme vietä joulua kotona, eikä niin ollen tule yövieraitakaan työhuoneeseen nukkumaan. Samoin joulusiivous on lähinnä perussiivousta, ei mitään ylimääräisiä. Ja kaikki tämä hyvällä omatunnolla!
 

Teille kaikille kanssasisarilleni, jotka olette viimeiseen asti ennen joulua töissä, ja joilla on todennäköisesti huomattavan paljon enemmän jouluhässäkkää ja ehkä stressiäkin, toivotan aivan erityisen mukavaa ja rauhallista joulua, kun siihen asti päästään. Ehkä löydätte myös niitä juttuja, jotka voi hyvin jättää tekemättä ja käyttää hetken omaan latautumiseen, johonkin omaan kivaan, että jaksaa taas paahtaa jouluvalmisteluja. Ja sitten aattoiltana lasten mentyä nukkumaan kirja käteen ja suklaata toiseen, ja nautiskelemaan kaikessa rauhassa...

4 kommenttia:

Taru kirjoitti...

Ihanan kuulloista – stressitöntä – joulun odotusta teillä. Mäkin olen ottanut rennoin rantein, paljolti sen vuoksi, että pojat ovat isällään jouluaaton ja kakkosjoulua vietämme nyyttäriperiaattein....

Ollaan ihania itsellemme ja läheisillä <3 Mitä parhainta joulua teille kaikille!! Halaus!

Ps. Kirjan lukua ja suklaan popsimista minäkin odotan ;)

Rva Kepponen kirjoitti...

Rauhassa puuhailu on parasta :) Mukavaa joulua!

Leonida kirjoitti...

Erilainen jouluaatto sulla, kun lapset ovat muualla, mutta ehkäpä jää enemmän aikaa sille kirjalle ja suklaalle! ;)

Rentoutta ja armollisuutta meille siis! Kivaa joulua; nähdään tammikuussa! <3

Leonida kirjoitti...

Onhan se kivaa, että ensimmäisen kerran yhdeksään jouluun on ollut aikaa enemmän käytettävissä kaikenlaiseen kivaan, ja vähän tylsempäänkin. :)

Ihanaa joulua teillekin! <3