maanantai 18. heinäkuuta 2016

Kukkien kirjoa ja vähän kuulumisia

Blogissani on ollut pidempään hiljaiseloa. En ole sitä halunnut kuitenkaan lopettaa, sillä haluan mahdollisuuden välillä tänne jotain kirjoitella, jos siltä tuntuu. Alun perinkään tätä blogia pystyttäessäni en havitellut suuria massoja lukijoiksi, sillä tärkeintä oli saada tästä varaventtiili omien ajatusten tuuletukselle ja parhaimmillaan ajatusten antoisalle vaihdolle muiden bloggaajien kanssa. Juuri sitä se on ollutkin.
Olen ollut pidempään myös tekemättä koruja ja askarrellut korttejakin aivan minimaalisesti, mikä on kummallista ottaen huomioon, miten paljon kummastakin touhusta olen pitänyt. Rakastan myös kirjoittamista, joten hiljaiselo täällä on poikkeuksellista. Syiksi olen haarukoinut oikeaastaan pari asiaa: perusjuttu eli ruuhkavuosien aiheuttama suht krooninen aikapula ja se, että nykytyössäni pääsen käyttämään niin paljon luovuuttani, ettei ole enää varsinaista tarvetta päästä luomaan uutta tänne blogin puolelle, sillä saan tyydytettyä luomisen tarpeen ja toisaalta tarpeen vuorovaikutukseen ihmisten kanssa moninkertaisesti työssäni.
Vuoden alusta alkaen pääsin tekemään vuoden sijaisuutta erääseen henkilöstöalan yritykseen nimenomaan uranhallinnan konsulttina ja täytyy sanoa, että tässä tehtävässä koen voivani käyttää koko osaamisen palettiani, sillä työni on todella monipuolinen; valmentaminen on vain osa tehtäviäni. Myös yritys ja tiimini valtavan ammattitaitoisine ja etenkin mukavine kollegoineni on koko lailla unelmakuvio. Syksyllä selviää, jatkuuko työsuhde yli vuodenvaihteen. Jos kollegani saa pysyä asiakasprojektissa, jatkoa on tiedossa. Peukut siis pystyyn, että näin tapahtuisi.
Henkilökohtaisessa elämässäni onkin ollut talvesta asti haipakkaa enemmän tai vähemmän, sillä kiireisen perusperhearjen lisäksi olemme arkkitehdin kanssa piirtäneet talon pohjaa pitkään ja hartaasti ja nyt vasta saaneet sopivan pohjan lähetettäväksi talotoimittajille tarjouksia varten. Oma hommansa siinäkin. Olemme myös saaneet myytyä entisen kotimme ja asumme nyt (kalliilla) vuokralla rakentamissen ajan. Kivasti olemme jo tänne kotiutuneet, vaikka isommasta pienempään muuttaessa on todellakin aikaa vievää löytää tavaroille paikkansa ym. Tytötkin ovat jo tottuneet asumaan samassa huoneessa, mikä taitaa olla loppujen lopuksi ihan kivaakin, ainakin nukkumaan mennessä.

Se tästä status-päivityksestä. Muu perhe on jo lomalla, itselläni vielä viikon verran etähommia; sitten alkaa toinen loman pätkäni!

Aurinkoisia päiviä ja leppoisia lomahetkiä kaikille!

4 kommenttia:

  1. Kiva kuulla sinusta pitkästä aikaa!
    Voi, sun työ kuulostaa niin ihanalta, tai siis sopivalta sulle. Hieno kuulla, että nautit ja viihdyt. Pidän peukkuja jatkolle!
    Kukat on ihania aina, aina, aina !

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No, ihana kuulla sinusta, ja että luet edelleen erittäin harvakseltaan päivittyviä juttujani!

      Kiitos kannustuksesta, helmi naiseksi!

      Kukat tuovat jotain piristystä ja hivelevät esteettistä silmääni, ja niitä pitää saada mahdollisimman usein!

      Poista
  2. Pidän peukkuja, että jatkoa seuraisi työpaikalla. Olen niin iloinen siitä, että olet onnistunut uranvaihdossa hyvin!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, rakas Kepposka! Minä pidän myös peukkuja, ja varpaitakin, kun on sen verran kiva kuvio nyt. :)

      Välillä itsekin ihmettelen, miten tämä niin hienosti on järjestynyt, ja olen kyllä kiitollinen.

      Poista

Odotan innolla kommenttejasi!