lauantai 17. syyskuuta 2016

Syksyn tullen kesä taputellaan valmiiksi

Syksy on selkeästi tullut. Aamuisin sellainen 7-8 astetta on melkoisen vilpoista, kun edellisenä iltana ollaan nautittu 15 asteen lämmöstä. Ikkunasta näkyy vielä vihreää, mutta joukossa on paikoitellen jo hieman keltaistakin. On aika taputella kesä valmiiksi ja avata syli syksylle.
Välillä sai nauttia myös auringosta, vaikka ruskettumaan en ehtinyt.
On ollut mahtava kesä. Se vilahti ohi tosin hetkessä, mutta saimme toteutettua pitkäaikaisen haaveen perheen ulkomaanreissusta hyvän ystävän ja hänen perheensä majoittamana, eikä se reissu heti unohdu. Rakennusprojektin suunnittelu eteni pikkuhiljaa.

Oma loma-aikani oli pariin kesään ensimmäinen, jolloin varsinaista lomaa oli vain normaalit neljä viikkoa, sillä työni on täysipäiväinen. Mutta onnistuin pitämään etäpäiviä ja jonkun yksittäisen lomapäivän, jolloin loma tuntui pidemmältä. Työmatkoihin kuluu paljon aikaa päivässä, joten etäpäivä tuntuu huomattavasti pidemmältä, kun jää työmatkakulkeminen pois. Tätä lomaa avitti sekin, että taloudellinen paine oli huomattavasti vähäisempi kuin pariin vuoteen, joiden aikana opiskelin ja tein vain osa-aikaisesti töitä. Pystyimme siten säästämään matkakassaakin pitkin vuotta.
Voisi työtila olla huonompikin...
Kesän alku meni töissä käydessä ja väliaikaista kotia raivatessa ja tavaroille paikkoja etsiessä. Pihattomuuteen oli hiukan tottumista, mutta kyllä tilava parveke hyvällä näköalalla on oikein mukava asia sekin. Mies iloitsi puuttuvasta nurmikosta, tai lähinnä sen "leikkaamisesta". Ehdimme käydä myös Linnanmäellä - jälleen kerran yksi kahdeksantuntinen siellä. Kävin puuvuoristoradassa ainakin viisi kertaa, tytöt vielä useammin. Meillä kyllä koko perhe nauttii rannekkeista koko (ison) rahan edestä! Keksin, muuten, miten ylös-alas veivaavien laitteiden vatsanpohjaefektin voi lieventää, kun istuin jo ehkä kolmannetta kertaa sellaisessa: hengitä sisään ylös mentäessä ja puhalla suun kautta ilmaa ulos alas pudotessa. Auttaa!

Juhannusta vietimme tuttuun tapaan mökillä ja sen jälkeen tyttöjen kanssa jatkoin sukuloimaan yksittäisellä lomaviikollani. Väliin palasin töihin ja mieheni aloitti lomansa, joten sain omaa aikaa myös kotona. Varsin mukavaa sekin! Samaan aikaan muu perhe nautti lomastaan mökillä serkkujen kanssa kuten myös Tykkimäessä hurvittelemassa.
Hotelli Glon aamiainen vuoteeseen
Saimme järjestettyä mieheni kanssa meille myös parin yön loman hääpäivän vieton merkeissä, jolloin toisen yön vietimme tutussa hotellissa Helsingin keskustasta nauttien aamupalan huoneessa. Oli muuten todella herkullinen aamiainen. Huoneessa saimme ylipäänsä yllätyshemmottelua samppanjan ja käsintehtyjen suklaakonvehtien muodossa. Mies oli ollut huomaavainen ja tilannut minulle yllätykseksi kuohuviinipullon huoneeseen, mutta ihanana yllätyksenä molemmille se oli vaihtunut ilmaiseen samppanjaan!

Matkalle lähdimme heinäkuun viimeiseksi viikoksi Ranskaan; ensin Pariisiin pariksi yöksi, sitten Normandiaan Deauvilleen meren äärelle ja vielä takaisin yhdeksi yöksi Pariisiin ennen kotiinpaluuta.
Näkymä ystäviemme Pariisin kodin keittiöstä.
Kattopuutarhat ovat hurjan hauskoja, kun niitä ei kovin usein pääse tiirailemaan.
Näimme Eiffelin, emme tosin ylös jonottaneet, mutta kiipesimme sen sijaan Riemukaaren päälle muistaakseni 244 rappusta kapeata kierreportaikkoa pitkin ilman vettä. Oltuamme päivän verran Pariisissa Pikkusisko totesi, että tämä Ranska taitaa olla kyllä kiva maa. Niin on, ainakin näin vieraillessa. Silmä lepäsi Pariisin kauniissa arkkitehtuurissa, vaikka tällä kertaa ei aikaa sen ihasteluun ollut liikoja. Ehdimme kyllä tehdä myös hiukan ostoksia muun muassa lempikenkäkaupassani.
Erityisen pariisilainen näkymä makuuhuoneestamme sisäpihalle.
Vain Eiffel taustalla puuttuu.
Olimme varanneet yhden kokonaisen päivän Eurodisneylle ja se meni kyllä aamusta iltaan asti. Lapsille mahtava elämys, me aikuiset iloitsimme täysillä lasten kanssa ja ihastelimme pieteettiä, jolla kaikki oli rakennettu. Laitteet olivat hurjia tai hurjan hienoja tyyliin "juuri, kun luulit, että riemu päättyy, se jatkuikin vielä hetken". Eli odotukset ylitettiin monessa kohtaa. Ruoasta siellä en kyllä tässä yhteydessä mainitse mitään muuta kuin, että sekä meidän aikuisten että lasten mielestä maailman huonoin pikaruoka syötiin siellä. :D
Normandia oli jo jonkin verran tuttua seutua, Deauville tarkemmin ei, joten oli kiva sielläkin päästä pyörimään. Ystäviemme huvila oli muutaman minuutin pujahduksen päässä neljä kilometriä pitkästä hiekkarannasta, joten lapsille se tarjosi ihanan mahdollisuuden meressä uimiseen. Vuoroveden vaihtelu on melko suuri, joten rannalta löytyi aina myös simpukankuoria ihasteltavaksi. Merivesikin oli ehtinyt lämmetä ja oli lämpimämpää kuin mökkirannassa.
Vuokrasimme paikan päältä auton ja kävimme myös Mont Saint Michelin luostarivuorella - kiipesimme aivan ylös asti. Kyseisessä paikassa on maailman suurin vuorovesivaihtelu ja olikin mielenkiintoista päästä paikalle laskuveden aikaan, kun näki, miten kaukana vesi oli verrattuna postikorttikuviin, joissa saari on täysin meren ympäröimä. Kiehtovaa!

Honfleurissa vierailimme eksoottisessa perhospuistossa, jossa oli myös lintuja ja altaassa kaloja. Oikein hieno kokemus. Saimme pitää perhosia käsissä asti hyvinkin pitkiä aikoja.
Ruoka oli reissussa herkullista ja kaikenlaista pikkuyllätystä tuli vastaan. Eräässäkin Honfleurin kahvilassa tilasin cappuccinon kaveriksi pari tuulihattua, niin luulin. Sain tällaisen annoksen:
Kaksi nyrkinkokoista tuulihattua täytettynä vaniljajäätelöllä,
kuorrutettuna suklaakastikkeella ja ympäröitynä kermavaahdolla.
Ikävä kyllä pahoin pelkään, että ruokamyrkytykseni syy oli kyseisen kahvilan cappuccinon maito, sillä se oli ainoa, mitä kukaan muu minä nautti ja juoma maistui sen verran kitkerältä, että jäi puolet juomatta. Minä olen kyllä erityisen ruokamyrkytysherkkä ihminen ja tämä oli jo toinen kerta Ranskassa...

Lapsillakin oli mukavaa, sillä yhteispeli ystäväperheen tyttöjen kanssa sujui, oli seuraa ja tekemistä. Isommat tytöt pitävätkin nyt yhteyttä ja suunnittelevat seuraavaa vierailua, tällä kertaa tänne meille.

Matkan jälkeen mies palasi jo kotiin ja minä vielä lomailin hetken tyttöjen kanssa. Hoidimme koulunalun ostoksia, kävimme elokuvissa ja vietimme myös kotielämää, jota tytöt kesän mittaan olivat aika vähän viettäneet. Yhteistä aikaa on ollut paljon vähemmän johtuen juurikin pitkästä matkasta työpaikalle, joten teki hyvää nähdä enemmän lapsia.

Tontillamme kasvaa mustikoita ja puolukoita,
mutta niitä ei todennäköisesti ensi kesänä enää saa.
Nyt on jo totuttu koulunkäyntiin täältä parin kilometrin päästä ja harrastuksetkin selvillä syksylle. Kuljettamista suuntaan jos toiseen on jokaiselle arki-illalle, parhaassa illassa kaksi kertaa eri aikaan samaan suuntaan. Huh huh. Siispä on ollut ilo muistella mennyttä, rentoa kesää tämän hurjan pitkän jutun myötä.

Pimenevien iltojen iloksi aloitin jo kynttilöiden polttamisen. Kyllä syksyssäkin on puolensa, varsinkin näin kauniissa.

4 kommenttia:

  1. Kiva kesäraportti :) Teillä on selvästi ollut hyvä ja rentouttava kesä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos rakas Rva Kepponen! Oli kyllä jotenkin tosi kiva kesä, vaikka lopulta tajusin, etten missään päässyt nauttimaan helteistä, en Suomessa, enkä reissussa. :)

      Teilläkin taisi olla kiva loma?

      Poista
  2. Kuulostaa kaikki niiiiiiiin hyvältä ♡

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä vaan, kesä oli tosi hyvä. Ja tarpeen, että nyt jaksaa syksyä sekä näitä paljon puhuttuja ruuhkavuosia... On meinaan sellaista haipakkaa, ettei oma kaistanleveys meinaa riittää kaiken muistamiseen ja huolehtimiseen!

      Kiva, kun kävit taas! <3

      Poista

Odotan innolla kommenttejasi!