tag:blogger.com,1999:blog-3335913904848116272.post2449357224024222559..comments2023-11-22T12:07:22.899+02:00Comments on Arkitaivas: Aikomisen mestariLeonidahttp://www.blogger.com/profile/01125441527506927815noreply@blogger.comBlogger9125tag:blogger.com,1999:blog-3335913904848116272.post-33694040495778942332011-08-20T00:49:28.068+03:002011-08-20T00:49:28.068+03:00Fitfarmista en ole kuullutkaan, pitää tutkia. Sill...Fitfarmista en ole kuullutkaan, pitää tutkia. Silläkö itse pääsit alkuun? Kuulostaa bootcamp-tyyppiseltä asenteelta syömistä ja liikuntaa kohtaan, onko se?<br /><br />Mä olen vain huomannut vuosien varrelta sen, että mikä tahansa määräaikainen voimakas syömisen rajoittaminen tai liikuntapyrähdys loppuu aikanaan, koska ei ole varsinaisesti luonteenmukainen juttu, jota voisi tai kai lähinnä haluaisi jatkaa pidempään.<br /><br />Parhaiten muistissa on ruokavalio ja liikunnan lisäys häitämme varten, mieskin kunnostautui. Kahdeksan kiloa lähti, tosin mahassa oli vielä silloinkin makkaroita, vaikka kiloja oli 61,5. Mutta kun häämatkalle päästiin, en minä, eikä mies palannut niihin elintapoihin enää koskaan. Ehkä siksi, että vaikka tuloksia tuli, sitä elämää ei meistä kumpikaan voinut kuvitellakaan noudattavansa yhtään pidempään.<br /><br />Siksi olen ajatellut, että pitää olla helppoa - siis niin pieniä muutoksia kerrallaan ja hitaasti, että niistä tulee lopulta toinen luonto. Pitää tosin olla himskatin kärsivällinen. Makeanhimon suhteen voisin kyllä koittaa jotain radikaalimpaa alkua, kuten vaikka reilu vuosi sitten kokeilemani parin viikon makea lakko.<br /><br />Että tässä yritän välillä käydä lenkillä, vaikkei niin huvittaisi, ja zumbaamaan aion taas lähteä yli vuoden tauon jälkeen, ihan siksikin, kun se on niin hauskaa. Syömäpuolella ikävä kyllä kiire töissä vähän tuppaa viemään keskittymisen muualle, ja kotona huomaan edelleen mussuttavani jotain hyvää, jos on vaikka tylsää. Jonain päivänä kyllä aion lähteä lenkille, jos on tylsää. Ehkä jo sunnuntaina (huomenna ei ehdi). : DLeonidahttps://www.blogger.com/profile/01125441527506927815noreply@blogger.comtag:blogger.com,1999:blog-3335913904848116272.post-18180365535248570682011-08-19T23:07:42.302+03:002011-08-19T23:07:42.302+03:00Kiva kirjoitus! Oletko miettinyt all or nothing ty...Kiva kirjoitus! Oletko miettinyt all or nothing tyyppistä herätystä? Maanantaina alkaisi taas Fitfarmin Go fat Go ;) Tiedän että aina tykätään puhua pysyvästä elämäntapamuutoksesta, mutta kaikille hitaat tulokset ja hidas muutos ei toimi. Myös totaalinen stoppi ja nopeat tulokset saattavat kääntää kurssin uudelle suunnalle. Kun on saanut varrestaan rutkasti pois ja syönyt hyvin askeettisesti ei ehkä enää huvitakaan palata vanhoihin tottumuksiin ja uudet pienemmät housut jos alkavat kiristää hälytyskellot soivat nopeammin?<br /><br />Sinulta varmasti onnistuisi tiukempikin dieetti!Anonymousnoreply@blogger.comtag:blogger.com,1999:blog-3335913904848116272.post-87199429972869157152011-08-14T11:56:40.459+03:002011-08-14T11:56:40.459+03:00Kiitos viisaista mietteistäsi, Eloise! Minäkin ole...Kiitos viisaista mietteistäsi, Eloise! Minäkin olen Unohteleva Syöppö välillä tyyliin: "olin aikonut ottaa iltapalaksi hedelmäsalaattia, mutta muistin sen vasta, kun jätskikulho oli jo tyhjä." : )<br /><br />Tuo miettimisprosessi varmaan alkaa sitten todellisemmin vasta näiden ruuhkavuosien jälkeen. Tällä hetkellä tuntuu, että omien asioiden ajattelu ei useimmiten ole prioriteeteissa kovin korkealla... Nämä tämän kirjoituksen ajatukset ovat alkaneet vuosia sitten, mutta nyt vasta sain kirjattua ne ylös!<br /><br />Tässähän meillä taitaa olla jo hyvän tukiryhmän ainekset! Ja nimikin jo valmiina, tuo Mirkan Rupsahtaneiden Puolue. : DLeonidahttps://www.blogger.com/profile/01125441527506927815noreply@blogger.comtag:blogger.com,1999:blog-3335913904848116272.post-28659712149627327402011-08-14T11:18:32.815+03:002011-08-14T11:18:32.815+03:00Hienoja ajatuksia... ja niin tuttuja! Tuohon syöpp...Hienoja ajatuksia... ja niin tuttuja! Tuohon syöppöjen listaan lisäisin omalla kohdallani vielä Unohtelevan Syöpön, joka ihan vilpittömästi unohtaa, että juuri tänään aikoi aloittaa uuden elämän. Ei tarvitse kuin kävellä kahvihuoneeseen, ja jos siellä on herkkuja, unohdus saapuu. Muisti palautuu vasta, kun viimeinen suu pala on nielty... Miten ihmeessä näin pääsi käymään? Mikä mekanismi minussa tämän aiheuttaa...<br />Neljänkympin tällä puolen on oikeasti ihan kivaa. Arvot alkavat pikku hiljaa muuttua - huomaa, kuinka itsekeskeiset arvot ovat elämää oikeasti ohjailleet. Pikku hiljaa hyväksyy kehossa etenevät muutokset, tajuaa, ettei ikuisesti ole olemassa, minun vuoroni väistyä tulee sitten joskus. Toisinaan se ajatus ei enää ehkä tunnukaan kovin kammottavalta, niin vaan kuuluu käydä. Sitten joskus. Hetkistä tulee arvokkaita. Hyväksyy, ettei tiedä/osaa kaikkea, eikä tarvitsekaan, silti haluaa kehittyä, löytää itsestä uusia piirteitä. Haluaa ehkä pitää itsestään parempaa huolta, tajuaa, että tämä on minun ainut kehoni, se vanhenee ja muita ei tule. Uskallus kasvaa, sillä tietää jo, että elämä kantaa... Sitä paitsi, että voisi elää pitkän elämän, on ikäännyttävä :). <br />Pitäisiköhän perustaa tuskastuttavien liikakilojen alla tallaavien tukiryhmä.<br />Kohti keveämpiä askelia, EloiseEloisehttps://www.blogger.com/profile/18018989004180590494noreply@blogger.comtag:blogger.com,1999:blog-3335913904848116272.post-4144421270853151852011-08-13T23:13:39.649+03:002011-08-13T23:13:39.649+03:00Mirka: Mullakin lentää moraali ja hyvät ajatukset ...<b>Mirka:</b> Mullakin lentää moraali ja hyvät ajatukset narikkaan, jos on jotain hyvää tarjolla, tai jos saan jotenkin itselleni oikeutettua herkuttelun. Mutta herkuttelusta en koskaan kanna huonoa omatuntoa, eikä minulle kovin helposti tule edes huono olo, mikä vaikeuttaa tietenkin muutosten tekemistä.<br /><br />Siispä tuo selkääntaputtelu onnistuu kyllä, mutta kun nyt vähän saisi ryhdistäydyttyä.<br /><br />Olin muuten minäkin tänään lenkillä! Kaksi biisiä kävelyä, yksi hidasta hölkkää, melkein 50 minuuttia. Meni tosi mukavasti, tuntui kivalta, sopivasti raskaalta. Mutta tiedän, että kaikki ulkoliikunta tössähtää sitten, kun on liian pimeää ja märkää...<br /><br />Ilman muuta voitaisiin koittaa välillä vaikka yhteislenkkiä; sielun- ja kehonhoitoa samassa paketissa! : )<br /><br /><b>Mags:</b> Kiitos, kiva, jos sait jotain irti näistä mietinnöistä. Joogasta on kyllä vielä takaraivossa aurinkotervehdykset A ja B, mutta se rauhallinen hetki niiden tekemiseen hakusessa... Siksi joogaan mieluiten poissa kotoa. Ja siis juuri nyt sopivan joogapaikan puutteessa en joogaa.<br /><br /><b>Rva Kepponen</b> Sama vene. Minä harkitsen zumbaa lauantaisin. Ja tytöillä alkaa viikon päästä tanssitunnit eri päivinä, joten niinä kertoina on 30-45 min aikaa käydä kävelyllä.<br /><br /><b>Tiitu:</b> Juu, voit olla varma, että jaan tietoni täällä, jos löydän viisasten kiven tähän omaan tilanteeseeni. Hyvä onkin löytää se oikea suunta, vaikka matkanteko olisikin hidasta.<br /><br />Luulen, etten niinkään stressaa sitä 40-vuotispäivää, mutta yhdistän nämä "tarttis löytää loppuelämän elintavat" -ajatukset tietynlaiseen elämän keskivaiheen pohdintaan. Ei vielä ahdista, enkä koe eläväni kriisiä, mutta uskon, että on ihan terveellistä miettiä näitä asioita tässä vaiheessa elämää.Leonidahttps://www.blogger.com/profile/01125441527506927815noreply@blogger.comtag:blogger.com,1999:blog-3335913904848116272.post-42761089011978245852011-08-13T20:58:09.488+03:002011-08-13T20:58:09.488+03:00Tosiaan hieno analyysi. Kun keksit keinon muuhunki...Tosiaan hieno analyysi. Kun keksit keinon muuhunkin kuin aikomiseen, niin kerro meillekin. Olen hitaalla polulla itsekin, mutta oikea suunta jok.tap. Äskettäin tajusin miten vähän mä herkuttelen nykyään verrattuna entiseen 20 vuoteen...<br />Äläkä sitä 40v juttua stressaa. Nyt jo tajuan et se nyt on vaan yksi päivä, ei se elämää muuta :) PAitsi tietty parempaan suuntaan.. :)Phttps://www.blogger.com/profile/11959407455017512647noreply@blogger.comtag:blogger.com,1999:blog-3335913904848116272.post-48605076269199627262011-08-13T18:11:35.083+03:002011-08-13T18:11:35.083+03:00Hyvä analyysi. Minäkin tietäisin, että mitä pitäis...Hyvä analyysi. Minäkin tietäisin, että mitä pitäisi tehdä. Toteutus ei vaan meinaa millään onnistua.<br /><br />Mun on kanssa pakko aloittaa tuosta pieniä muutoksia kerrallaan. Olen jopa harkinnut sitä tiistain klo 16:10 jumppaa töissä.Rva Kepponenhttps://www.blogger.com/profile/03961239166015474389noreply@blogger.comtag:blogger.com,1999:blog-3335913904848116272.post-17605413191285675602011-08-13T16:50:42.289+03:002011-08-13T16:50:42.289+03:00Tämä oli niin antoisa kirjoitus, kiitos Leonida!!
...Tämä oli niin antoisa kirjoitus, kiitos Leonida!!<br /><br />-Sellainen sivuhuomautus, että opettele joku lyhyt jooga-harjoitus (15-20min) Esimerkiksi Avalla hupsuun aikaan arkiaamuisin tuleva Namaste on todella hyvä kokonaisuus. <br />Menee veriin ja on pian jo pakollinen rutiini! Ja tekee niin hyvää :-)Magshttp://magsinhelmet.blogspot.com/noreply@blogger.comtag:blogger.com,1999:blog-3335913904848116272.post-64394418339826618272011-08-13T16:36:33.913+03:002011-08-13T16:36:33.913+03:00Hyvää analysointia. Luulen (tiedän) että toteutus ...Hyvää analysointia. Luulen (tiedän) että toteutus vaatii heräämisen. Siis sellaisen syvän tietoisuuden, että elämän suunnan on muututtava, jotta alamäki ei jatku. Pelkkä asioiden teoreettinen hallinta ei riitä, itse olen siitä paras esimerkki. Minulle sellainen herääminen tapahtui viime keväänä, tosin vain hiukan olen pystynyt tapojani muuttamaan toistaiseksi. Tahto on kyllä edelleen olemassa ja pienin askelin mennään. Missään nimessä en aio luopua itseni hemmottelusta aika ajoin milloin milläkin, mutta yritän valita hetket tarkemmin. Pelkästään rankka työpäivä tai hetken ketutus ei ole sellainen syy, jonka vuoksi saisin ahtaa itseni täyteen herkkuja. <br /><br />Luulen olevani juurikin tuo aivoton syöppö. Kun alan syödä jotain hiukan kyseenalaista herkkua, pistän moraalin narikkaan ja annan mennä. Jälkikäteen on sekä henkisesti että etenkin fyysisesti huono olo. <br /><br />Tänään olin lenkillä (noin 45 min, josta puolet hölkötellen) ja tuntui hyvältä. Ihan oikeasti hyvältä eikä vaan sellaiselta "mun on pakko tykätä tästä, kun muutkin sanoo tykkäävänsä". Se on todellista edistystä, se.<br /><br />Onnea ja ennen kaikkea sitkeää puurtamista uudella polullasi! Muista nauttia jokaisesta kerrasta kun teet jotain entisen itsesi vastaista (lähdet lenkille, valitset terveellisemmän herkun). Paukuttele henkseleitäsi ja taputa päälaellesi. Hyvä, Sinä!!! Luulen, että itsensä hyväksyminen rankaisemisen tai torumisen sijaan on parasta kannustusta. <br /><br />Ja hei, Rupsahtaneiden Puolueen päämajassa on 24/7 päivystys. Olisko kävelylekki silloin tällöin mitään tai sitten joku muu yhteinen urheiluaktiviteetti (askartelun ja herkuttelun sijasta)?Mirkahttps://www.blogger.com/profile/17249668227017329136noreply@blogger.com