lauantai 28. marraskuuta 2009

"Vanhaa" ja uutta

Päätin juuri, että aion pikkuhiljaa laittaa tänne blogiin kuvat kaikista tekeleistäni (kyllä, ne viime kevään korut ovat teknisesti varmasti lähinnä sitä). Ja jotta jonain kauniimpana päivänä pääsisin käsiksi uusimpiin koruihini, laitan näihin tarinoihin kuvia sekä vanhoista (todella ikivanhoja, jopa keväältä ja kesältä, heh) koruista että uudemmista.

Tähän juttuun pääsevät mukaan korut, jotka tein turkooseista lasihelmistä, jotka tarttuivat valmiina pussina mukaani sieltä Sinellin ensimmäiseltä keikalta. En muuten ole itse koskaan käyttänyt turkoosia enkä sinistä, paitsi farkunsinistä, mutta itselleni tein yhdet kivat korut turkooseista, kun pääsin värin makuun juuri näiden ensimmäisten korujen jälkeen. Värit eivät ole kovin onnistuneet toisessa valokuvassa, vaan koru näyttää jotenkin tummemmalta ja toisaalta värittömämmältä.




Rannekoru Turkoosin meren rannalla lähinnä lasihelmistä.
Ensimmäinen antamani korulahja heti huhtikuussa.



Kaula- ja rannekorut Turkoosi unelma.
Korut lähinnä lasihelmistä. Nämäkin menivät lahjaksi perhepiiriin.

Ensimmäiset koruni on tehty korumetalleista, joita kutsun jonkun toisen bloggaajan sanoin mitäliemetalliksi, sillä hopeoituja tai vastaavia Sinellistä ei löytynyt. Niitä samoja ensimmäisen ostoskerran korunosia olen yrittänyt käyttää loppuun useammankin kerran sen jälkeen, kun löysin Beads Directista edullisemmalla hinnalla korunosia hopeoidusta kuparista. Hopeointi toki kuluu pois käytössä, mistä ensin säikähdin, mutta sitten huomasin, että aivan samalla tavalla kuluu merkkikorujenkin, kuten Snö of Sweden, OXXO tai Våga, pinta, jos ovat vain hopeoituja. Olen päättänyt siirtyä hopeaan tai vaikkapa rodiumpinnoitteisiin sitten, kun taidot ovat tarpeeksi karttuneet, hoitovapaa ohi ja jos saan tehdä koruja muillekin kuin itselleni tai lähipiirin lahjoiksi!

Päivän uudemmaksi koruksi valitsin myös mikäliemetallista tehdyn korun, joka ei ole aivan uusimpia, mutta josta pidän erityisesti. Sateisen päivän kunniaksi...


Kaulakoru 100 cm: Tummana soljuu joki.
Korukivenä mustaa "fossiilijaspista" (eng: fossil jasper, en tiedä, onko kivellä virallista suomenkielistä nimeä) sekä metallirenkaita ja tuubihelmiä. Sattuu olemaan myös melko tyyris koru, koska kiviä ja siemenhelmiä lukuunottamatta kaikki materiaalit ovat Sinellistä.


Siinä kaikki tällä kertaa. Tänään ei mennyt liian myöhäiseksi bloggailu, vaan vielä pääsen hetken nauttimaan omasta ajasta vaikkapa samppanjalasillisen kanssa (piccolopullosta) tv:n tarjonnasta, kun lapset nukkuvat ja mies lankoni kanssa "ulkoilemassa". Sellaista arjen luksusta.

perjantai 27. marraskuuta 2009

Kuinka helmihulluus iski

Tämä on ensimmäinen koruharrastustani koskeva postaus, vaikka sijoitan sen tuohon aloituskategoriaan "Mistä on kyse". Jatkossa laitan korutarinoinnille oman tunnisteensa, jotta vain siitä aiheesta kiinnostuneet löytävät helposti kyseiset jutut.


Olen koruilussa vielä täysin noviisi. Olin pari vuotta jo ajatellut, että olisipas mukavaa kokeilla korujen tekoa, mutta esikoinen oli vielä pieni, olin raskaana ja sitten taas uuden vauvan kanssa, eikä aika ollut niin sanotusti vielä kypsä. Viime talvena sisareni ilmestyi kuopuksen 1-vuotissyntymäpäiville itsetehty koru kaulassa. Koru oli ihana! Siitä inspiroituneena aloin hiukan ottaa selvää siitä, mitä kaikkea aiheeseen liittyy. Löysin myös erinomaisen Helmetti-foorumin, josta olen käynyt hakemassa ohjeita, vinkkejä ja ihailemassa muiden kätten töitä.


Jotta saisin jonkun käsityksen siitä, minkä kokoisia korutarvikkeet ja helmet ovat livenä, kävin maaliskuussa Sinellissä täsmäostoksilla. Katsoin valikoiman läpi ja suunnittelin siinä samalla ensimmäisen koruni, josta aihio oli kypsynyt toki mielessä vähän pidempään. Reissu oli hyödyllinen, sillä sain jotain vinkkejä myös myyjiltä ja ymmärsin, että hintamielessä kannattanee etsiä tuotteet netistä. Tämä ensimmäinen koruni (alla) taitaa olla nimittäin edelleen kustannuksiltaan kaikkein kallein koruni!



Punaisena sykkii sydän. Lasihelmiä, sydämiä, mitäliemetallia...
Rakas minulle, koska se on ensimmäiseni.

Ensimmäisen koruni jälkeen askartelin tytöilleni pienet rannekorut Sinellistä ostamistani vaaleanpunaisista lasihelmistä ja "kumivaijerista". Kuopukselle koru on vielä liian suuri, mutta isompi tyttäreni pitää kyseistä korua mielellään. Laitanpa nyt tuon pienen, yksinkertaisen korun kuvan tähän myös.



Vaaleanpunaisia unelmia. Lasihelmiä ihanille muruille.

Valokuva, kuten monien muidenkin alkuvaiheen lahjoiksi annettujen korujen kuvat, ei ole kummoinen, sillä silloin halusin tallettaa vain itselleni kuvan kaikista töistäni. Siispä tähän blogiin tullee vielä joitakin erittäin huonoja kuvia, ennen kuin alkaa tulla parempia. No, joku kehityskaari kai niissä kuvissakin sitten näkyy, kuten toivon, että koruissakin.

Lisää koruharrastukseni alkutaipaleesta taas joku toinen päivä. Nyt kiitos, kumarrus ja nukkumaan!

maanantai 23. marraskuuta 2009

Lähtölaukaus

Minä pidän arjesta. Siis todella tykkään. Aivan tavallisesta elämästä, jossa ei jatkuvasti kolistella äärilaitoja koko ajan upeampia, mahtavampia elämyksiä etsien, eikä sipsutella juhlista juhliin. Taidan olla perusonnellinen ihminen, koska taitaa se olla niin, että suurin osa elämästä on arkea kuitenkin.

Blogin nimikin tulee juuri tuosta ajatuksesta, että arki on kaunista ja tavattoman tyydyttävää, eikä sen tarvitse olla tylsää. Älkää toki ymmärtäkö minua väärin; rakastan myös juhlaa (kuka nyt ei elämän juhlahetkistä piittaisi!), ilotulitusta ja samppanjaa! Ja kyllä, kyllä arjesta on välillä päästävä ja päästettävä irti. Mutta kuitenkin minusta on ihanaa, kun elämää rytmittää oma arkeni, johon kuuluu tällä hetkellä melko seesteistä perhe-elämää hoitovapaalla.

Mikä voisikaan olla ihanampaa kuin aivan tavallisena arkipäivänä kotona pieni rauhallinen hetki lehden ja teekupillisen kanssa kuopuksen nukkuessa päiväuniaan ja esikoisen puuhatessa hetken itsekseen... Näitä hetkiä minulla muuten on nykyään todella harvoin, sillä joku karman laki on tuominnut teehetkeni jäähtymään pahasti. Viime aikoina joka kerta juuri, kun olen laskenut takamukseni sohvalle teekuppi kädessä, on itkuhälyttimestä alkanut kuulua meteliä, joka vaatii asiaan tarttumista heti, tai kylppäristä on kuulunut huuto "Pyyhkimään!", tai joku muu vastaava keskeytys, jonka häivyttyä kupposeni kuumaa on muuttunut lähinnä haaleaksi.

Mutta ymmärtänette pohjimmaisen ajatukseni, että elämäni parhaat hetket tosiasiassa koostuvat pienistä onnellisista silmänräpäyksistä, jotka on osattava huomata ja joihin on osattava pysähtyä juuri oikealla hetkellä - ennen kuin ne jo vilistävät ohi. Tähän oivallukseen päästäkseni minun piti oppia pois suorituskeskeisestä tehoajattelustani, täydellisyydentavoittelusta, käydä läpi melko lyhytaikainen (onneksi) työuupumus ja saada pari ihanaa lasta. En ole tosin vieläkään täysin poisoppinut esimerkiksi tehokkuudesta, vaan esimerkiksi yritän saada aina kuljetettua ylenmäärin sekalaista kampetta sylissäni yläkerrasta alakertaan ja takaisin, koska muuten kaaos saa liian suuren jalansijan kodissamme tai itse joudun ramppaamaan kerrosten väliä kuopus kainalossa jatkuvasti. Kyllä "vie mennessäsi, tuo tullessasi" on aivan mainio oppi kodinhoidossa!

Tässä blogissa aion silloin tällöin tuoda julki ajatuksiani tai epämääräistä filosofointia milloin mistäkin elämääni koskettavasta aiheesta, mutta myös julkaista kuvia ja juttuja uusimmasta harrastuksestani, korujen teosta. Ajatus siitä, että joku (siis joku muukin kuin perheenjäsen, sukulainen tai ystävä) jossain joskus käy katsomassa, mitä olen saanut väkerrettyä koruinnostuksessani, saati sitten lukemassa siitä, mitä päässäni liikkuu, on päätähuimaava. Lukijat itse saavat tunnisteiden avulla valita, mistä aiheesta tarinointia seuraavat.

Tervetuloa mukaan; toivon myös kommentteja ja palautetta, ajatustenvaihtoa, jos sellaista on annettavana!