Luetuista kirjoista

Aloin jo pari vuotta sitten pitää kirjaa lukemistani kirjoista. Entisenä himolukijana ja kirjan rakastajana minua oli häirinnyt hurjasti se tosiasia, että lasten saamisen jälkeen minusta tuli lehtien lukija. Keskittymiskykyni ja -mahdollisuuteni kotiäitinä ollessa eivät mahdollistaneet kirjojen lukua siihen tyyliin, johon olin tottunut: otan kirjan käteen, istun sohvannurkkaan lukemaan ja luen niin kauan, kunnes kirja loppuu.

Eipä se elämäntilanne vieläkään siihen sovi, mutta lapset kasvavat, henkiset voimavarat lisääntyvät, oma aika lisääntyy - ja kappas, yhtäkkiä luettujen kirjojen määrä per vuosi on kaksinkertaistunut. Vuonna 2010 sain luettua kahdeksan kirjaa. Tuona vuonna syyskuussa palasin töihin viiden vuoden kotiäitiyden jälkeen. Vuonna 2011 luin vain seitsemän kirjaa; ehkäpä töissä alkanut todella ikävä aika vei voimia, enkä jaksanut keskittyä vieläkään kirjoihin. Viime vuonna kirjasaldoni kasvoi jo 17 kappaleeseen, johon täytyy olla jo tyytyväisempi!

Tällä hetkellä luen kirjoja vain iltaisin sängyssä ennen nukahtamista. Jos jostain syystä on vapaata pidempi pätkä, silloin saatan lukea hiukan jopa päivällä. Olen jollain tasolla sopeutunut, että tämä on nyt se tyyli, jolla tulee luettua tällä hetkellä. Joskus myöhemmin saan ehkä kiinni siitä entisestä tyylistä, kunhan on enemmän ohjelmoimatonta aikaa.

Aion pitää edelleen kirjaa lukemistani kirjoista. En ehkä vieläkään pääse niiden ahmimismoodiin, mutta tunne siitä, että teen taas jotain, jota viisivuotiaasta asti olen rakastanut, tuo iloa ja voimaa tähän päivään. Jos sinua kiinnostaa välillä kurkistaa, mitä olen tänä tai aiempina vuosina lukenut, käy katsomassa Lukutoukan helmiä ja sikoja -sivuani, johon pääsee myös blogini etusivulta.

Ai niin, tänä vuonna olen lukenut vasta yhden, juuri lopettamani The Hobbit -kirjan (J. R. R. Tolkien). Erityisiä arvosteluja en yleensä kirjoista tee, ehkä muutaman sanan saatan sanoa. Tästä kirjasta ne muutamat sanat löytyvät ylläolevan linkin päästä.

Vuonna 2012 luetut kirjat:

• Pieni lankakauppa - Kate Jacobs. Viihdyttävä lukukokemus lankakaupan omistajan elämästä. Aiemman lukemani saman kirjailijan kirjan perusteella en ollut kuitenkaan varautunut loppuun, joka yllätti minut. En pitänyt lopusta, koska se ei ollut, mitä odotin.
• Kesä ilman miehiä - Siri Hustvedt. Erittäin viihdyttävä ja kiinnostavakin kirja, jonka luki nopeasti. Ei mikään veretseisauttava teos, eikä jättänyt erityistä vaikutusta, mutta pidin siitä silti.
• Puhdistus - Sofi Oksanen. Iso, vaikutuksen tekevä kirja, juuri kuin odotinkin. Rankka tarina, hienosti kerrottu. Elin tarinassa mukana, näin ympäristön elävänä, nautin sujuvasta tekstistä.
• Little Been tarina - Chris Cleave. Joululahjatoivekirjani, joka odotti hiukan ennen kuin pääsi käsiini. Tiesin tarinan olevan jokseenkin rankka, joten piti taas odottaa sopivaa hetkeä, että oli voimia se aloitta. Hyvä, että aloitin. Todella koskettava ja todentuntuinen tarina nigerialaistytön ja englantilaisen naisen yhteen liittävästä kohtalosta.
• Avoimien ovien päivä - Anna-Leena Härkönen. Kirja löytyi kirjahyllystäni lukemattomana. Onneksi löytyi, sillä kirja oli taas taattua Härköstä. Hän painelee kipeitä kohtia ja kertoo tarinaansa sujuvasti. Välillä ahdistaa kirjan päähenkilön, naisen, jolla on hankala suhde äitiinsä, ongelmat, mutta kirja pisti itseni miettimään hyvinkin paljon, mitä omat lapseni muistavat minusta äitinä aikuisena. Jouduin menemään itseeni, ja tosissani toteamaan, että minun pitää tarkemmin miettiä, millä tavalla tytöilleni puhun, nimenomaan silloin, kun olen väsynyt.
• Tuulten poika - Henning Mankell. Wallanderien ystävänä olen tietenkin kiinnostunut myös muusta Henning Mankellin tuotannosta. Tämä kirja oli todenmakuinen tarina bushmannipojasta, jonka hyönteistutkija vie mukanaan Kalaharin aavikolta Ruotsiin. Kirja oli kesken pitkän aikaa, mutta kun sain otettua sille aikaa, luin sen pian loppuun. Surullinen tarina juuriltaan riistetyn lapsen ajatuksista ja tunnoista, joita vain harva aikuinen pysähtyy kyselemään saati kuuntelemaan.
• Talvimies - Outi Pakkanen. Kirja oli mukaansatempaava. Tällä kertaa murhan uhrista ei tarvinnut pitää. Sujuvasti kirjoitettu ja sujuvasti luettu viihdyttävä teos.
• Punainen pallotuoli - Outi Pakkanen. Päätin lukea kaikki Pakkaset peräkkäin; se sopi jotenkin rytmiin. Tyyli oli sama, ja lopussa jonkinlainen yllätys. Hieman raskaalta tuntuu välillä hahmojen elämän "tahkoaminen", mutta yleisesti ottaen tarinat päättyvät onnellisesti.
• Pelistä pois - Outi Pakkanen. Joskus viime keväänä sain mummoni kirjahyllystä mukaani kolme Outi Pakkasen dekkaria. En ollut tarttunut niihin tätä ennen, mutta kesähän on perinteisesti parasta aikaa dekkarien luvulle. Tyyli on erilainen kuin useimmissa muissa lukemissani dekkareissa. Henkilöitä pohjustettiin pitkään ennen kuin alkoi tapahtua, mikä sopi oikein hyvin. Lapsi, jonka äiti ei oikein osannut olla äiti, säälitti, mutta onneksi tarinassa hahmot kasvoivat hiukan - parempaan suuntaan.
• Tyttö ja hänen varjonsa - Sheri Holman. Kirja odotteli melkein puoliväliin luettuna pari vuotta yöpöydän kaapissani. Vihdoin tartuin urakkaan ja sain kuin sainkin luettua loppuun. Kurjuutta ja köyhyyttä  piisasi, mutta lukukokemuksen pelasti onnellinen loppu. Minä pidän onnellisista lopuista.
• Tuhat loistavaa aurinkoa - Khaled Hosseini. Tämä kirja odotti valoisaa vuodenaikaa, sillä tarina oli raskas ja surullinen, kunnes pääsin kirjan loppuun, jossa odotti palkinto.
• Comfort food - Kate Jacobs. Alussa edistyin hitaasti, sillä en tempautunut kirjaan mukaan. Kun juoni hiukan tiivistyi, viihtyi kirja kädessäni pidempiä jaksoja, melko nopeasti loppuun asti. Parasta antia kirjassa sylkirauhasia syleilevät ruokakuvaukset sekä tietty viihdyttävyys. Lopputuloksen saattoi arvata, mutta tällaisesta kirjasta haluankin lukea onnellisen lopun.
• Veronika päättää kuolla - Paolo Coelho. Todella hyvin kirjoitettu periaatteessa surullisesta aiheesta. Lopun yllätystä hiukan jo aavistelinkin, mutta se ei lainkaan laimentanut iloa, jota tunsin Coelhon päätöksestä kuinka lopettaa tämä kirja. Coelho-innostus jatkuu.
• Alkemisti - Paolo Coelho. Coelhon kuuluisin romaani vei mukanaan. Tekstiä oli helppo lukea, ja se ehti herättää ajatuksiakin, vaikka luin sitä melkoisella tahdilla. Jos pääsee yli kirjan tietyn hengellisen tyylin, siitä nauttii varmasti. Coelho on myös loistava kuvaamaan olosuhteita. Näin aivan selvästi sieluni silmillä aavikon ja keitaan kristallikauppaa myöten.
• Voittaja on yksin - Paolo Coelho. Halusin lukea lisää Coelhoa, onneksi. Tämä kirja oli hyvin erilainen kuin Portobellon noita. Päästä sisään "hullun" päähän ja lukea kuinka hän oikeuttaa tekonsa itselleen. Eräs mittapuuni hyvälle kirjalle on se, että "sen haluaa ehdottomasti lukea loppuun". Tämäkin oli sellainen kirja.
• Kukkulan kuningas - Jo Nesbø. Hyvin erilainen jännäri kuin Panssarisydän. Päähenkilö ei ole rakastettavin henkilö, vaikkakin mielenkiintoinen. Kirja, jonka halusin lukea loppuun. Hyvä niin, sillä loppu yllätti iloisesti.
  
• Portobellon noita - Paolo Coelho. Ensimmäinen lukemani Coelho. Mukaansatempaava, mystinen tarina, jonka halusi lukea nopeasti loppuun. Silti tunsin oloni välillä hiukan epämukavaksi lukiessani saarnamaisia tekstejä "suuresta Äidistä" ja hänen rakkaudestaan ym. Sen tyyppinen hengellinen ote ei ole aivan ominta itseäni, mutta luen varmasti Coelhoa toistekin.

Maukkaat muffinit tyttöjen iltaan

Meillä oli tyttöjen ilta perjantaina. Tyttöjen serkku, siskoni 6-vuotias tytär, tuli yökylään. Mieheni oli "yöjuoksussa". Koska minusta on kuoriutumassa stressin vähentyessä pullantuoksuisempi äiti kuin ikinä, päätin pyöräyttää meille herkkumuffineja. Juhlimme nimittäin myös Pikkusiskon viikon vanhaa taitoa: lukemaan oppimista. Hän osaa nyt lukea sanoja!

Kuviin pääsi sitruunanmakuisella voi-sokerikreemillä kuorrutetut muffinit, sillä mansikanmakuiset menivät jo parempiin suihin.

Olin ostanut valmiiksi Dumleja, sillä halusin käyttää niitä muffineihin, joten tarvitsi vain googlata ohje niille. Löysin Dagens Muffin -nettisivut, jotka löytyvät myös suomeksi. Ikävä kyllä sivut ovat tänään jonkinlaisen päivityksen vallassa, joten en voi laittaa suoraa linkkiä reseptiin. Jätin alkuperäisestä reseptistä pois vaniljaströsselikuorrutuksen, sillä halusin korvata sen voi-sokerikreemillä.

Halusin muffineista kuohkeita, joten lisäsin tähän reseptiin vajaan teelusikallisen ruokasoodaa. Se kuulemma on amerikkalaistyylisten hurjasti kohonneiden muffinien salaisuus. Kyllä nämä kohosivat enemmän kuin muffinini yleensä, joten jos teen muffineja ilman kuorrutusta, taidan lisätä ruokasoodan määrää hiukan, jotta muffineista tulee muhkeampia.

Maukkaat Dumlemuffinit

2 dl sokeria
125 g margariinia
2 munaa
2 tl vaniljasokeria
2 tl leivinjauhetta
4 1/2 dl vehnäjauhoja
1 1/2 dl maitoa
14 Dumle-karamellia

1. Aseta uuni 225-asteeseen. Vatkaa sokeri ja margariini kuohkeaksi, lisää munat yksitellen vatkaten.
2. Sekoita vehnäjauhot, leivinjauhe ja vaniljasokeri.
3. Lisää jauhoseos sekä maito, sekoita tasaiseksi.
4. Täytä muffinivuoat puoliväliin, laita jokaiseen yksi Dumle. Paista uunin keskitasolla noin 15 minuuttia.

Copyright © Johan Wistrand

Voi-sokerikreemiä olin tehnyt ennenkin. Tästä annoksesta tuli reilusti. Otin vajaa puolet erilleen ja lisäsin mansikka-aromia, joka samalla värjäsi kuorrutteen vaaleanpunaiseksi. Loppukreemiin lisäsin sitruuna-aromia. Olin kohtuullinen aromien käytössä, jottei lopputuloksesta tulisi millään muotoa esanssinen. Mielestäni onnistuin hyvin, sillä aromeista oli mukava häivähdys, muttei liikaa makua.

Sokericrème

250 g suolatonta voita
1 pkt (500 g) tomusokeria
2 rkl maitoa
1 rkl vaniljasokeria
haluttua väriainetta

1. Vaahdota voi vaaleaksi.
2. Lisää puolet siivilöidystä tomusokerista ja vatkaa voimakkaasti.
3. Lisää maito, vaniljasokeri ja loput siivilöidystä tomusokerista. Sekoita tasaiseksi.
4. Värjää halutulla väriaineella.

Jos et käytä kaikkea crèmeä heti, säilytä se jääkaapissa ilmatiiviissä rasiassa tai kulhossa kostean pyyhkeen alla.

Resepti www.bakeandparty.com

Sivuhuomautuksena voin mainita, että on tosi kiva kokeilla uusia juttuja kuvien editoinnissa, kun otin käyttöön entisen editointisoftan rinnalle monessa blogissa suositellun ilmaisen PhotoScape-ohjelmiston. Se on helppokäyttöinen, vaikkei täytäkään aivan kaikkia tarpeitani. Käytän siksi kahta ohjelmistoa rinnakkain, tarpeen mukaisesti.

11 kysymystä (ja vastausta)

Sain tuossa jokin aika sitten kivan haasteen uudelta blogituttavuudelta Kaisalta Salmiakkia sateella -blogista vastattavakseni. Ohjeen mukaisesti ensin pitää kertoa yksitoista asiaa itsestään. Olen kertonut aika monessa kohtaa blogiani jo kaikenlaista itsestäni, joten tähän saattaa tulla toistoa, mutta haittaakse?

1. Olen aika haka arvaamaan murhaajan. Siis tv-sarjoissa.
2. Olen vielä parempi aloittamaan kotona kaikenlaisia pikkuprojekteja.
3. Mutta olen suhteellisen surkea saattamaan niitä kaikkia loppuun. Aikapula ja jaksaminen ovat pahimmat syypäät.
4. Sillä minähän rakastan asioiden loppuunsaattamista. :)
5. Haluaisin matkustaa uudelleen New Yorkiin 10-vuotishääpäiväreissulle, mutta mieheni haluaa jonnekin muualle. Rahavarat ohjaavat meitä Eurooppaan.
6. Olen stressaavaa tyyppiä, mutta yritän opetella ottamaan rennommin.
7. En yhtään tykkää kroonisista myöhästelijöistä. Jatkuva myöhästely on rasittavaa vastapuolelle ja viestittää, ettei myöhästelijä kunnioita toisten aikaa.Itse olen mieluummin kymmenen minuuttia etuajassa kuin myöhässä.
8. Tykkään suunnitelmista. Joskus suunnittelu on parempaa kuin asian toteuttaminen.
9. Olen ikuinen vyötärömakkaroiden omistaja, luulen.
10. Odotan lapsellisen innostuneena opiskeluja ja uuden oppimista.
11. En tiedä kuitenkaan vielä, mikä minusta tulee isona.

Seuraavaksi pitää vastata haastajan yhteentoista kysymykseen:

1. Mitä päädyt syömään päivänä, kun et keksi mitään syötävää?
   Minähän siis inhoan ruoanlaittoa ja siksipä mies laittaakin ruoan meillä useimmiten. Jos olen yksin kotona, eikä ole mitään itsetehtyä, otan pakasteesta thai-aterian ja lämmitän sen. En arkena koskaan tee ruokaa vain itselleni, koska sitä on kuitenkin niin usein tehtävä perheelle (ja mainitsinko jo, että inhoan ruoanlaittoa?).
   Jos pitää keksiä koko perheelle jotakin, eikä jääkaapissa ole paljon mitään, saatan tehdä spagettia soijarouhe-tomaattikastikkeella. Siihen löytyy kaapista aina tarvikkeet ja se on nopea tehdä.
2. Mikä on lempilautapelisi?
   Tykkään lautapeleistä. Ehdoton lempparini taitaa olla Alias, jota pelaamme sekä miehen että minun sukulaisteni kanssa esimerkiksi joulunpyhinä, mutta yhtä innokkaasti pelaan Scrabblea. Lasten kanssa on kiva pelata Junior Carcassonnea.
3. Mikä on arjessa parasta?
   Ihan tavalliset asiat. Kun saa olla kotona, perheen kanssa tai yksin. Se, ettei tarvitse puunata ja meikata itseään jatkuvasti (nykyarjessa). Perheen kesken pelatut seurapelit. Kirjan lukeminen illalla ennen nukkumaanmenoa, lehtien luku muulloin. Nykyään parasta on vähempi kiire ja stressi. Voi käyttää aikaa lumen kolaamiseen myös naapurien pihoilta, ja lasten kanssa ex tempore -ulkoiluun.
4. Kannatko kameraa aina mukanasi? (Kännykän kameraa ei lasketa.)
   En. Olen sen verran mukavuudenhaluinen, että yritän (ei aina niin onnistuneesti) minimoida laukun sisällön. Valokuvaaminen on kyllä kivaa, vaikken sitä osaakaan.
5. Hymyiletkö tuntemattomille?
   Kyllä vain hymyilen, ja se on kivaa.
6. Kahvi vai tee?
   Oikeastaan tykkään eniten kylmistä juomista, mutta lämpimistä vihreä tai yrttiteet ovat olleet suosikkini. Nykyään juon kyllä cappuccinoa, lattea ja muita maitopohjaisia kahvijuomia makusiirapilla höystettynä - aika useinkin. Mustana kahvi ei mene, joten kahvitilaisuuksissa kuppi puolilleen kahvia, paljon kermaa (jos on) ja sokeria päälle, ja melko hyvin maistuu kakun kera!
   
7. Noudatatko tiettyjä aamurutiineja?
   Itse asiassa en hirveästi pidä rutiineista, joten ei oikeastaan haittaa, vaikka aamujen kuviot vaihtelevat. Mutta käytännön sanelema rutiini on: silmät auki, ylös sängystä, aamupisulle ja -pesulle, voidetta naamaan ja toista silmien alle. Sen jälkeen kuvio vaihtelee arjen ja viikonlopun välillä, että pitääkö laittaa vaatteet päälle, vai herätellä lapsia, vai mitä.
   Jos meillä olisi amme, lojuisin taatusti siellä kiireettöminä aamuina, kuten mummoni tuppaa tehdä. Olisipa meillä amme.
8. Onko sinulla outoja tapoja? (Terveisin, villasukkien ympärivuotinen käyttäjä.)
   Villasukkia itsekin pidän lähes aina. Onko se enää outo tapa, jos meitä on jo kaksi?!?
9. Uutuustuote kaupasta vai kirppislöytö?
   Vaikka aina unelmoin tekeväni mahtavia löytöjä kirppiksiltä, päädyn aina kauppaan tai nettikauppaan uusien pariin. Lapsille olen joskus vaatteita ostanut kirppikseltä sekä jotain koriste-esinejuttuja. Ehkä ongelma on myös se, etten tule lähteneeksi kirpputoreille - ehken tiedä niitä parhaita lähelläni.
10. Mikä sai hymyn huulille tällä viikolla?
    Lapsellinen ilo siitä, että saan opiskella yliopistossa ensimmäistä kertaa elämässäni. "Haistella" akateemista ilmapiiriä - ja epäilemättä uurastaa hullun lailla päästäkseni tenteistä läpi.
11. Mitä olet tehnyt tänään?
    Olen auttanut kolmea pikkutyttöä aamutoimissa, pedannut, pessyt toisen vessan, pessyt kaikki alakerran peilit ja osan ikkunoista (sisäpuolelta), ottanut hiukan valokuvia ja editoinut niitä, korjannut printterin tukoksen, ollut rehtorina koululeikissä (puhutellut tottelematonta oppilasta), lukenut poikkeuksellisesti Tietokone-lehteä (sekä Oliviaa), pyykännyt, kirjoittanut tätä juttua, tyhjentänyt ja täyttänyt tiskikoneen, ja päivää on vielä jäljellä.
    

Päätin haastaa muutaman blogin tällä kertaa, vaikka yhtätoista tuossa vaadittiin. Haluaisin kuulla vastaukset allaoleviin kysymyksiin:

1. Talvi, kevät, kesä vai syksy?
2. Arvokkain tavarasi? Saat itse valita onko arvo tunnepuolella vai rahallinen.
3. Sykähdyttävä elokuva?
4. Mitä tykkäät tietokoneista?
5. Bravuurisi keittiössä? Resepti ohessa olisi kiva yllätys.
6. Puhutko vai kuunteletko mieluummin?
7. Viihdyitkö koulussa?
8. Mikä on rohkeinta, mitä olet tehnyt?
9. Entäpä tyhmänrohkeinta?
10. Mikä väri kuvaa sinua parhaiten?
11. Mikä on elämän tarkoitus?

Ja nämä kysymykset saavat toivottavasti vastaukset seuraavilta kanssabloggaajilta, joiden tarinoita tykkään lukea:

M.Metrossa Maailman metrossa -blogista

Eloise Eloisen eteisessä -blogista

Pohdiskelija Sen nimi on elämä -blogista

P This too shall pass -blogista

Haltiakummi Haltiakummi-blogista

Haasteen säännöt

1. Jokaisen haastetun pitää kertoa 11 asiaa itsestään 
2. Jokaisen haastetun pitää vastata haastajan esittämiin 11 kysymykseen 
3. Jokaisen haastetun pitää keksiä 11 kysymystä uusille haastetuille 
4. Uusien haastettujen pitää noudattaa samoja sääntöjä ja valita jälleen 11 uutta blogia, joilla on alle 200 lukijaa 
5. Kerro kenet olet haastanut seuraavaksi, linkitä! 
6. Ei takaisin haastamista! ;)

Onnellisia päiviä

Reilu kuukausi virallisena oloneuvoksena kotona takana. Olen ollut aika kiireinen ollakseni työtön, enkä ole juuri laakereillani levännyt. Muutama kuukausi sitten kiireisyys olisi tarkoittanut sitä, että juuri nyt jouluhässäkän ja syksyn töiden jälkeen olisin aivan raato ja stressin runtelema - vaikka joululomakin oli juuri.

Nyt on toisin. Hienoisesta paineesta saada tiettyjä asioita hoidettua huolimatta mieli on hyvä ja vapaa. Äitini mukaan kerrottuani hänelle taannoisesta eropaketin saamisesta, äänestäni kuului kuinka hartioilta oli pudonnut jotain painavaa. Mummoni sanoi aivan samaa. On se hienoa, mitä muutos ihmiselle tekee.

Lapsilta kyselin, että onko heidän mielestään äiti kärsivällisempi nyt kuin ennen. Kyllä kuulemma olen ja hymyilen enemmän. Tunnen sen itsekin, että nyt alkaa taas olla jotain pientä annettavaa perheellekin, aidosti ja hymyillen. Alkavatkohan voimat pikkuhiljaa palautua?

Kadonnut luovuus ja inspiraatio nostavat päätään esimerkiksi leipomisen muodossa. Yhden viikonlopun aikana leivoin sekä porkkanarieskoja sekä mustikkakääretorttua. Ja se tuntui oikein mukavalta. Viime vuosina olen leiponut suurin piirtein vain silloin, kun on ollut synttärijuhlat järjestettävänä.

Olen ulkoillut lasten kanssa aidosti iloisena. Mahtavaa, kun myös Pikkusisko on innostunut hiihtämisestä saatuaan pukilta lahjaksi kunnon sukset. Isosiskostahan paljastui jo viime talvena yllättäen varsinainen hiihtäjätyttö, kun halusi oma-aloitteisesti osallistua kaksiin hiihtokilpailuihin. Tällainen sohvaperuna on typerryttävän onnellinen siitä, että lapset tykkäävät ja osaavat liikkua. Minä tykkäsin lapsena eniten lukea.

Viime talven hämmästyttävin ostos itselleni oli suksipaketti yli kahdenkymmenen hiihtämättömän vuoden jälkeen. Tämän talven hämmästyttävin oivallus tähän mennessä on, että pidän edelleen hiihtämisestä. Viikonloppuna kävin pienellä hiihtolenkillä, ja puolivälissä matkaa huomasin hymyileväni koko naamalla. Ihanaa. Hiihtämisessä aikuisiällä mahtavaa on se, ettei tarvitse olla nopein tai kestävin. Voi mennä omaan tahtiin ja fiilistellä.

Minulla on enemmän aikaa lapsille. Pienemmällä on perjantaisin vapaapäivä päiväkodista, ja muina päivinä vien hänet myöhemmin ja haen usein aiemmin kotiin, aina kun vain pystyn. Isompi saa niinikään perjantaisin tulla suoraan koulusta kotiin ja silloin, kun olen kotona vapaalla, saa tulla aiemmin iltapäiväkerhosta. Päiväkodilta kotiin tullessa jäämme suoraan ulos kolaamaan lunta tai muuten peuhaamaan, kun ennen olisi ollut kauhea kiire sisälle tekemään ruokaa tai vähintään vaihtamaan työvaatteet pois (jonka jälkeen ei enää ulos jaksanut lähteä). Välillä aamuisin vietyäni lapset kouluun ja päiväkotiin olen jäänyt tunniksi kolaamaan omaa ja muidenkin pihoja ennen "tärkeiden" töiden aloittamista.

Nämä "tärkeät työni" tänä vuonna ovat olleet muun muassa itsetutkiskelua ja tehtävien tekoa uraohjauksen puitteissa tai keskustelua urakonsultin kanssa, viestimistä TE-toimiston tai työttömyyskassan kanssa, koulutusvaihtoehtojen etsimistä netissä, vapaamuotoisen koulutushakemuksen tekemistä, opiskelujen käytännön asioiden selvittämistä (kuten missä luennot pidetään ja miten sinne pääsee), CV:n päivitystä (vielä pahasti kesken), tenttikirjallisuuden etsimistä, orientoivat luennot, yliopiston kirjastokortin hankinta sekä eilen ensimmäiset persoonallisuuspsykologian luennot.

Samaan aikaan muita tärkeitä töitä on ollut miettiä tyttösten perhesyntymäpäivien tarjoilua, pienemmän kaverisynttäreitä, perheen naisten hammastarkastuksien ajanvarauksia, neuvolakäyntejä ja niin edelleen. Normaalihommiakin on ehtinyt ja jaksanut tehdä. Kaappien siivous vielä odottaa parempaa aikaa sekä lastenhuoneiden uudelleenjärjestäminen. Paljon pitäisi leluja karsia ja etsiä kaikille jäljelle jääville omat paikat, jotta kaaos taltutetaan... Mutta ne ehtii vielä.

Paljon uurastusta on edessä opintojenkin saralla, mikä vaatii kurinalaisuutta. Minulla on ollut tapana hakea lapset kotiin hoidosta heti, kun vain voin, uhraten vaikkapa oman lepohetken tai kahvittelun hyvinkin helposti. Jos en ole uhrannut, on ollut huono omatunto, jos lapsi on ollut päiväkodissa yli puoli neljään. Nyt pitää opetella uusi asenne, jos aion suorittaa opintoni ajallaan. Lapset saavat joka tapauksessa olla nyt enemmän kotona kuin ennen (ja tulevaisuudessa), joten minun pitäisi ottaa hyvällä omatunnolla itselleni se aika, jonka opiskeluihin tarvitsen. Se on kuitenkin investointi uuteen työuraani.

Välillä on ollut liikaakin puuhaa, mutta se ei ole haitannut, sillä minulla on enemmän voimia asioiden hoitamiseen. Unipuoli on vielä hiukan hakusessa, koska en malta mennä ajoissa nukkumaan, vaikka aamuisin edelleen herään laittamaan lapsia kouluun ja päiväkotiin. Saan varmasti unetkin riittäviksi, kunhan totun siihen, että aikaa on enemmän, eikä tarvitse valvoa myöhään saadakseen myös omaa aikaa.

Tuntuu, että koko perhe on jo hyötynyt siitä, että minä tein muutoksen.

Unelmatyömietteitä

Täällä istun kotona ja teen urakonsultin antamia kotitehtäviä. Pian meillä on tapaaminen Skypen välityksellä. Alkuviikon päivät ovat menneet miettiessä omia vahvuuksia, saavutuksia sekä unelmatyötä. Se on ollut kyllä aikaavievää puuhaa, mutta tietenkin kaikki kotiin päin.

Selvää on, että unelmoin työstä, joka on melkoisen erilaista entiseen verrattuna. Työolosuhteiden ja ympäristönkin suhteen olen paljon nirsompi. Haluan jopa ikioman työpisteen, jossa voin pitää lasten kuvia ja viherkasveja. :) Ja vaihtokenkiä! Jollekin tämä on itsestäänselvyys toimisto-olosuhteissa, vaan ei entisellä työnantajallani...

Kopioin tänne tämänhetkiset mietteeni unelmatyöni suhteen muistiin itselleni. Uskon minua kiinnostavan muutaman vuoden päästä, että mitä alunperin lähdin uran muutoksella hakemaan ja mihin lopulta päädyin. Mielenkiintoista on myös nähdä, miten nämä varovaisen alun mietteet ja haaveet muuttuvat matkan varrella.

Ohjeistus ihannetyön hahmottamiseen oli seuraavanlainen:

Kuvittelulla tarkoitetaan tunteittesi ja ajatustesi virittämistä. Se on helpointa suorittaa hiljaisessa paikassa kaukana jokapäiväisistä aktiviteeteista, ja jossa voit rentoutua.

• Kuvittele millaista elämäsi on kolmen vuoden kuluttua. Elämässäsi kaikki on hyvin, ja olet ihannetyössäsi.
• Päiväsi on juuri alkanut. Anna mielikuvituksesi ja luovuutesi toimia mahdollisimman vapaasti. Yritä kuvitella itsesi fyysisesti.
• Millaiselta alkava päivä näyttää? Mitä huomaat? Mitä olet tekemässä? Mitkä avainaiheet voit tunnistaa ihannepäivässäsi?

En ollut erityisen rentoutunut tai kaukana arkipäivän aktiviteeteista, mutta jotain mietteitä sentään sain kirjoitettua ylös. Tavoitin myös fiilistä, joka minulla oli työaamuina vuosia sitten, kun entinen työnantaja oli vielä erilainen yritys. Tässä raportti, jonka työkalu mietteistäni kokosi:

Kirjoita uratoiveesi ja tavoitteesi tähän:
Haluan ihmisten valmentajaksi (coach). Asiantuntijuuteni voi olla uran tai työelämän valmennusta, tai muutokseen kohdistuvaa. Kun olen urallani siinä pisteessä, mihin haluan, minulla on riittävä koulutuspohja työhön, paljon kokemusta, mahdollisuus jatkuvasti kouluttautua työn puitteissa lisää. Lopulta olen työssäni niin hyvä, että apuani osataan jo pyytää tätä palvelua tilatessa yritykseltäni.

1:  Luettele viisi tehtävää, toimintoa tai vastuualuetta, joiden haluaisit kuuluvan ihannetyöhösi tai –rooliisi:

• Kahdenkeskinen valmennus uran, työelämän tai elämänmuutosten suhteen
• Kirjoittaminen (raportit, suunnitelmat, ppt-esitykset mikä vain)
• Suunnitelmien teko
• Työhön kuuluva uuden opiskelu (sisältyen työpäiviin, ei työajan ulkopuolella)
• Prosessien ja työtapojen kehittäminen & dokumentointi

2: Luettele ne tehtävät toiminnot tai vastuualueet joiden ET halua olevan tärkeä osa uutta työtäsi: 
Myynti. Projektien veto. Käytännön työt (manuaalinen työ). Asiakaspalvelutyö. 8-16 työ. 

3:  Luetteloi vähintään viisi asiaa, joiden haluaisit kuuluvan ihanneyritykseesi tai -organisaatioosi:

• Taloudellinen vakaus
• Henkilöstöstä välittäminen, henkilöstön mieltäminen yrityksen tärkeimmäksi voimavaraksi
• Yhteen hiileen puhaltaminen
• Joustava suhtautuminen työntekijöiden elämäntilanteisiin (joustavat työajat, etätyömahdollisuus ym.)
• Terve työkulttuuri (ei oleteta ihmisten tekevän ilta- ja viikonlopputöitä; ymmärretään lasten sairaudet ym.)

4: Kuvaa minkälaisen haluaisit ihanneasemasi/ympäristösi olevan: 
Ihanneasemani on erittäin pätevä asiantuntija omalla alallani. Työni ei ole täysin ympäristöön sidottu, vaan voin tehdä sitä myös osin kotoa käsin, eikä työaikoja ole tiukasti säädelty. Minulla on vastuu ja vapaus hoitaa oma tonttini kuten parhaaksi näen ilman niskaan huohotusta, mutta saan esimieheltä aina tukea, kun sitä tarvitsen. Toimiva esimies-alaissuhde on ehdoton edellytys omalle työtyytyväisyydelleni.

Toimistossa minulla on oma työpiste, ehkä oma huone, koska työni on asiakkaiden valmentamista. Huoneessa minulla on viherkasveja ja lasten kuvat. Toimistossa on myös mukavia työkavereita, joiden kanssa voi keskustella myös muista kuin työasioista mukavasti sisustetussa taukotilassa. Työpaikkaruokala olisi mahtavaa olla myös.

Työnteko on joustavaa, ihmiset innovatiivisia ja valmiita kokeilemaan uusia asioita, kuten kävelypalavereja. Suurin osa palavereista kollegoiden kesken on kasvokkain tapahtuvia, mutta kyllä etäpalaveritkin sopivat (Skype tms.). Työilmapiiri on innostunut ja sparraava. Kollegoita arvostetaan ja meillä on hauskaa tehdä töitä yhdessä. Hyvän ilmapiirin ansiosta teemme töitä tehokkaasti ja saamme paljon hyvää aikaan. Kun palaan töistä kotiin, tunnen oloni hyväksi ja energiseksi, koska olen saanut auttaa ihmisiä löytämään omat polkunsa ja työilmapiiri on voimaannuttava.

Oih, onkohan tuollaista työtä ja työpaikkaa olemassakaan? Siis minulle. Sitä tavoitellessa minulla on paljon uurastusta edessä, vielä enemmän epävarmuutta, mutta varmasti myös innostusta, vapautta ja uudet siivet unelmille. Näin uskon.

...Ja sellainen mä olen

Löysin Rillan blogin kautta mielenkiintoisen sivuston nimeltä ...and that's who I am, jossa vieraillessani vierähti tunti, jos toinenkin, itsetutkiskelun parissa. Nappasin itselleni haasteen, sillä sain itse oivalluksia lukiessani hurjaa määrää näitä määreitä. Tässä jotain siitä, millainen minä olen.

 

Koska minua kiinnostavat ihmiset, ottakaa kuka vain tästä haaste ja kertokaa, millaisia te olette. Ja mielellään vinkki tänne, että huomaan käydä lukemassa ne. :)

*EDIT* Tuo yksi ruutu mikrofonin kanssa on "i wish i could sing".