Vuosi 2018 on ollut toipumista raskaahkosta raksa-ajasta. Luulin, että lukisin paljon enemmän,erityisesti talven aikaan. Jonkin verran enemmän luinkin, mutta kevään ja kesän tullen pihanlaitto ja puutarhanhoito veivät kaistaa ja luin lähinnä lehtiä. Mökillä toki kirjaakin sai lukea kaikessa rauhassa.
Näyttää siltä, että myös työtilanteeni vaikuttaa lukumotivaatiooni ja jaksamiseeni. Kulunut syksy oli todella tiivis ja rankka töissä, työ paljolti suorittamista muun paitsi valmentamisen osalta. Valmentamista ei voi suorittaa, mutta se vaatii aikaa palautumiseen, jota syksy ei paljoa tarjonnut. Uuden oppimiseen ei ole ollut kaistanleveyttä, eikä keskittymiskykyä kuin lehtien lukemiseen. Iltaisin istuin zombiena tv:n äärellä ja sängyssä muutaman sivun jälkeen kirja saattoi kuukahtaa naamalleni.
Siksipä joululoma tuli tervetulleena taukona vastaan ja onnellisena luin parissa päivässä Kadonneen lapsen tarinan. Toinen ja kolmas kirja ovat jo luvussa, mutta ne kirjataan uudelle vuodelle 2019.
Vuonna 2018 luetut kirjat:
- Kadonneen lapsen tarina - Elena Ferrante. Neliosaisen Napoli-sarjan päätösosa, jota odotin pitkään, samoin äitini ja sisareni. Lilan ja Lenún tarina syventyy entisestään vuosien kuluessa ja lasten lisääntyessä. Kirjan loppu toi haikeuden - joko tämä päättyi.
- Tavalliset pienet pihajuhlat - Liane Moriarty. Koko kirjan ajan viitataan tragediaan, joka tapahtui naapurien välisissä pihajuhlissa. Illan tapahtumia ja mitä niistä seurasi vuorotellaan ja kuoritaan tarinaa kuin sipulia, kerros kerrokselta. Moriarty kirjoittaa tavalla, joka pakottaa lukemaan kirjan loppuun ja haluamaan viimeisen pisteen tarinalle.
- Nainen joka unohti - Liane Moriarty. Mitä tapahtuu, kun menettää muististaan viimeiset 10 vuotta ja esimerkiksi omat lapsensa. Kun on täydellisen rakastunut aviomieheensä, mutta todellisuus on, että ero on ollut raastava. Mielenkiintoa loppuun asti.
- Kuinka rakastutaan - Cecelia Ahern. Viehättävä tarina elämäntaito-oppaihin tukeutuvasta rekrytointikonsultista, joka päättää pelastaa itsetuhoisen miehen kahdessa viikossa. Kyllähän sen arvasi, miten siinä käy, mutta oli kirja silti mukava lukea. Täydellistä kesälukemista.
- Lumous - Siri Hustvedt. Hustvedtin aiempaa tuotantoa, jota en ollut aiemmin nähnyt, tarttui käteeni huoltoaseman kirjakaupasta pokkariversiona. Tarina vei mukanaan ja ahmaisin kirjan miltei yhdeltä istumalta. Hienosti kuvattu tarina, jännittävä ja viihdyttäväkin.
- Hammaskeiju - Eve Hietamies. Olen seurannut Pasasen poikien elämää Yösyötöstä alkaen ja edelleen kirjasta löytyy paljon samastuttavaa, vaikka se kertookin yksinhuoltajaisän ja ekaluookkalaisen pojan elämästä. Positiivista olivat myös ne muutamat naurunpyrskähdykset, jotka kirja kirvotti.
- Ne jotka jäävät ja ne jotka lähtevät - Elena Ferrante. Kolmas Napoli-sarjan osa oli se, jota odotin kovasti. Luulin, että sarja päättyy tähän, mutta se onkin neliosainen, joten viimeistä vielä pitää odottaa. Lilan ja Elenan tarina kiehtoo edelleen ja tempaa mukaansa.
- Scarlet Feather - Maeve Binchy. Pidän Binchyn kirjoista, tässäkin paljon hyvää ja luin kirjaa mielelläin. Arvasin kyllä lopputuloksen jo aika alkuvaiheessa, ja siinä mielessä kirja jatkui melko pitkään. Luin sen englanniksi ja täytyy sanoa, että teksti oli todella pienellä kirjasimella. :) Viihdyttävä kuitenkin!
- Kaaos - Patricia Cornwell. Kay Scarpetta -kirjat ovat nykyään jo vähemmän synkeitä. Tai siis verrattuna moneen muuhun, ne ovat yltiösynkeitä, mutta jossain vaiheessa sarjaa ne olivat siis todella raskaita lukea. Taattua tavaraa, olen ollut mukana jo kauan, joten jokaisen uuden Scarpetan aion lukea.
- Ihan tavallisena päivänä - Kate Atkinson. Tämä oli myös uusi kokemus Atkinsonin dekkarisarjasta, jossa päähenkilönä seikkailee Jackson Brody -niminen entinen poliisi. Lainasin kirjan äidiltäni muutaman muun joukossa, enkä ensin edes tiennyt sen olevan dekkari. Miellyttävä yllätys! Monipolvinen tarina, jossa selvittämättä jääneiden murhien tai katoamisten uhrien läheiset yllättävällä tavalla liittyvät toisiinsa nykyhetkessä.
- Hyvä aviomies - Liane Moriarty. Ensimmäinen kokemukseni Moriartyn teksteistä. Erittäin viihdyttävä, mutkikas, haikea ja syvällinen tarina muutaman perheen elämistä, jotka kietoutuvat yllättävällä tavalla toisiinsa. Ehdottomasti hyvä valinta kesälukemiseksi.
- Uuden nimen tarina - Elena Ferrante. Toinen osa Napoli-sarjaa ahmittuna loman lomassa. Kerrassaan kiehtova kahden nuoren naisen ystävyydestä ja hyvinkin erilaisista elämänpoluista, jotka kuitenkin aina vaikuttavat toisen elämään ja risteävät toisinaan. Kirjailijan henkilöllisyyttähän ei tiedetä, mikä lisää kiinnostusta hänen kirjojensa ympärillä. Sarjaan kuuluu vielä kaksi kirjaa, joita ei ole vielä suomennettu. Odotan kärsimättömänä saavani edes englanninkieliset versiot käsiini nopeammin.
- Loistava ystäväni - Elena Ferrante. Ihana kollegani antoi syntymäpäivälahjaksi tämän kirjan ja sen jatko-osan evästeenä, että minun pitää lukea lomalla. Hän näki keväisen stressitasoni ja totesi, että pitää tehdä sitä, mistä tykkää, edes lomalla. Olenpa iloinen, että sain tämän tarinan käsiini. Katherine Pancolin trilogian jälkeen jäi tyhjä olo, kuten usein hyvin kirjojen/kirjasarjojen jälkeen jää. Tämä kirja täytti tuon tyhjiön, tempaisi mukanaan ja sai ahmimaan myös kakkososan.
- Norma - Sofi Oksanen. Hurjan mielenkiintoinen tarina erilaisesta naisesta ja mihin soppaan hän joutuu selvittäessään, mitä äidilleen tapahtui ennen hänen kuolemaansa. Oksasella on erittäin kiehtova tapa kirjoittaa ja tämän kirjan halusin ehdottomasti lukea loppuun.
- Central Parkin oravat ovat surullisia maanantaisin - Katherine Pancol. Kolmeosaisen kirjasarjan päätös. Yli 900 sivua. Johon oli ihana uppoutua pitkiksi ajoiksi (tai kunnes kirja horjahti käsistäni kasvoilleni ollessani nukahtamaisillani). Pidin tästä(kin) kirjasta kovasti. Paljon tuttuja henkilöitä, kasvutarinoita, kauniita ja mielenkiintoisia yksityiskohtia, draamaa ja loistokasta kielenkäyttöä. Suuri nautinto lukea Pancolin kirjoja, ja siitä kiitos myös taitavalle suomentajalle.
- Katse menneisyydestä - Mary Higgins Clarke. Pienelle lomalle lähtiessäni halusin ahmaistavan pokkarin, sillä kotona oli paksu kirja kesken. Tämä kirja oli taattua Clarkea, koukkuja, joihin tarttua ja joiden lopputuleman haluaa tietää. Harmi, että kirja loppui kesken loman ja loppuajan olin tabletin varassa nettilehtiä lukien.
- Riistetty - Patricia Cornwell. Toinen joululahjakirjani pelasti puolestaan influenssaviikkoni (kun olin taas voimissani lukeakseni). Luin ja luin ja luin, kunnes sain kirjan loppuun. Juuri niin kuin mieluiten kirjoja luen. Päähenkilöiden ahdinko jatkuu, älykäs ja kiero hahmo menneisyydestä piinaa ja murhaa edelleen. Koukuttava juoni, eikä lopullista pistettä kyseisen psykopaatin tarinaan vieläkään saatu.
Linkki koko kirjalistaani on tässä: https://arkitaivas.blogspot.com/p/lukutoukan-helmia-ja-sikoja.html