lauantai 29. lokakuuta 2011

Kaista tukossa

Joo, siis laajakaista. Minun laajakaistani. Reilu vuosi töissä hoitovapaiden jälkeen, ja nyt alkaa olla polla ja muisti tapissa.

Työni on melko hektistä, monta rautaa tulessa, paljon muistettavaa, paljon ihmisiä vastakappaleina, hyvin intensiivistä. Mutta tykkään siis kuitenkin, olenhan niinsanottu moniosaaja. ;)

Kotona alkaa toinen työpäivä. Tässä vaiheessa ei niin väliä sillä, kuka tekee varsinaiset hommat, vaan sillä, kuka ne muistaa, miettii, suunnittelee, aikatauluttaa. MINÄ.

Moniosaaja kun olen, jäi hoitovapaa-ajalta tavaksi hoitaa kaikki omat, lasten ja yhteiset asiat. Muistaa, miettiä, suunnitella, aikatauluttaa ne kaikki. Se toimi hyvin vielä reilu vuosi sitten, mutta nyt alkaa tulla aivojen tilanpuute vastaan.

En ole juurikaan tarvinnut kalenteria muistaakseni varata lapsille neuvola- tai hammashoitola-aikoja, tai muistutuksia lasten talvivaatteiden hankinnasta. Olen varsin hyvin saanut hoidettua lastenjuhlien, kaikenlaisten joulu- ja muiden lahjojen suunnittelut, sisustuksen mietinnät, keittiötarvikkeet, kirpputorikamppeiden lajittelut, hinnoittelut, raijaamiset myyntipaikalle ja takaisin, laskujen maksut, ja ylipäänsä kaiken, mikä on ihan tuttua huttua perheissä. Kun lähden hoitamaan kauppakeskukseen kaksi asiaa, tulen takaisin ja viisi on hoidettu. Olen järjestänyt lapsille harrastukset, suunnitellut kukat puutarhaan, pitänyt yllä suhteita sukulaisiin molemmin puolin. Tyypillistä naisille, luulen.

Tänä syksynä työni on erityisen vaativaa, paljon uutta opittavaa, hiukan stressaavaa kaikkien päiden yläpuolella häilyvien tulevien organisaatiomuutosten odottamista, mutta edelleen mielestäni kivaa. Kotona ei sitten olekaan enää niin kivaa kaikkien hoidettavien ajatusten kanssa, varsinaisesta asioiden hoitamisesta puhumattakaan.

Olen alkanut unohdella juttuja. Tänään unohdin mennä kampaajalleni, jolle pitää varata aika pari kuukautta etukäteen. Eräänä päivänä töistä lähtiessäni otin pikkuisen kannettavani sijaan samankokoisen mustan muistikirjan, jota sitten yritin epätoivoisena käynnistää seuraavana päivänä kotona kymmenen minuuttia ennen palaverin alkua. Ei onnistunut, kumma juttu.

Jollekin tämä on tavallista, mutta ei minulle. En yleensä unohda mitään tällaisia. Nimet saatan unohtaa, jopa entisten poikaystävien, kasvoja en. Aika hyvin olen pystynyt muistamaan myös lasten kaverisynttäreille lahjatkin... Viime aikoina olen joutunut kamppailemaan senkin kanssa.

Iltaisin lasten mentyä nukkumaan istun tähän tietokoneen ääreen hetkeksi ja luen blogeja. Mutten jaksa kirjoittaa omaani, sillä sehän vaatisi jotain aivokapasiteettia, kai. Käyn Facebookissa tai nettikaupoissa. Olen tehokas ja tilaan lapsen joulukuisille synttäreille rekvisiittaa, pahviastioita ja pikkulahjoja. Käyn askartelunettikaupan sivuilla ja ostan vielä sen yhden Distressin leimamusteen ja tarvikkeita joululahjoihin, joita nykerrän itse. Tai ainakin ajattelen nykertäväni.

Huomaan, että minulla olisi kaksikin ihanaa harrastusta kotona, korttien ja korujen teko, mutten koskaan pääse niihin käsiksi, sillä illalla kello kahdenkymmenen jälkeen olen jo liian väsynyt. Sitten vain blogimaailman ja FB:n jälkeen telkkarin ääreen, sieltä sänkyyn, pari sivua kirjaa ja nukkumaan. Tällä viikolla yritin mennä tavallista aiemmin nukkumaan, mutta aamuisin olin entistä väsyneempi. Hoh hoijaa.

Mieheni on kyllä ihana. Hän on valmis ottamaan asioita mietinnän alle, hoidettavaksi, jos vain osaan kertoa mitä. No, ensimmäisenä siirtyy hänelle laskujen hoitaminen. Muita täytyy vielä miettiä.

Pitääkin tästä lähteä kirjoittamaan muistiin, että muistan ostaa tiistaiksi lahjan lasten päiväkotikaverille. Korttikin pitää valita. Tällä kertaa ostosellainen varastoistani.

Perhosten leikkiä viime kesältä.
Tämä perhospariskunta (pariskunta oletan) viihtyi takapihallamme todella pitkään eräänä kesäpäivänä. Lapsille piti erityisen voimakkaasti painottaa, että perhosia EI sitten saa häiritä mitenkään. Ei koskea, ei puhaltaa, ei mitään. Nenät olivat kyllä harvinaisen lähellä, mutta aivastuksilta säästyttiin.

Riiausmeininkiä.

sunnuntai 9. lokakuuta 2011

Repsahdus ja uusi saavutus

Tukholman reissun jälkeen viime viikonloppuna jäi maisti päälle, siis karkkien. Olin päättänyt, että saan reissussa syödä karkkia ja vielä illalla kotiin tultuanikin (appiukko oli tuonut ison laatikollisen Brunbergin Suukkoja). Sinänsä ihan hyvä suunnitelma.

No, sunnuntai meni vielä aika hyvin, vaikka Suukot (mielestäni tosin ne ovat vanhoja kunnon Pusuja) hiukan kummittelivatkin mielessäni. Maanantaina tulin töistä kesken päivän pois ilmeisesti lievän ruokamyrkytyksen takia, ja ilta meni kärvistellessä, eikä ruoka oikein maistunut.

Tiistai olikin sitten tuomiopäivä. Jäin etäpäivälle kotiin, koska olo oli vähän heikko edellispäivän jälkeen, mutta se taisi olla SUURI virhe. Kiskoin naamaani ainakin kaksi tai kolme Pusua, nougat-patukan, joita oli reissussa eväänä ja säästynyt, ja miehelle tuomiani Bilar-karkkeja kourallisen!

Loppuviikon sadattelin sysimetsää päin mennyttä "en tapaa syödä karkkeja" -periaatettani, ja harmittelin heikkouttani. Mutta pääsin siitä yli! Enää ei harmita yhtään, sillä olen päättänyt jatkaa edelleen "valitsemallani tiellä", eli rajoitan karkkien syömistä, mutta joustan enemmän kuin viime vuonna.

Päivän, viikon ja viime vuosien saavutus sen sijaan on tältä illalta: hölkkäsin ensimmäistä kertaa noin viiteentoista vuoteen puoli tuntia putkeen. Hitaasti, mutta varmasti, ja olisin jaksanut pidempäänkin!

Lahjoja läheisille ja tutuille

Rakas sisareni taannoin esitti minulle syntymäpäivälahjatoiveen: samanlainen memory frame pitsinauhassa ja vintage-kuvalla kuin mitä olin ostanut kaksikin kappaletta Johannalta blogista Made By Johanna. Ne ovat minustakin hirmuisen upeat, vallan hieno idea siis.

Äitini usein tykkää samanlaisista jutuista kuin sisareni, joten tässä syys-lokakuun synttärisumassa oli siis samaan syssyyn molemmille lahjat mietittynä!

Olin jo aiemmin ostanut kuparinvärisiä kehyksiä ja laseja, mutta siellä ne pölyyntyivät askartelulaatikossa odottaen inspiraatiota. Eivät pölyynny enää, sillä keksin jo tämänvuotiset joululahjat hoitajille päiväkotiinkin! Ensimmäiset kolme ovat tässä, muista ei ole kuvia. Annoin siskolle ja äidille molemmille kaksi rouvan kuvaa; tietenkin kaksi eri kuvaa.

Ensimmäiset kappaleet valmiina.

Tytön kuva Pariisista kirpputorilta, vanhanajan rouva ilmainen vintage-kuva.
Seuraavissa kehyksissä oli myös toinen ilmainen vintage-rouva, mutta mummoilleni on mielessä tutumpia kuvia...

Koska idea on Johannan, teen näitä vain lahjaksi. Jos joku haluaa oikein ostaa tällaisia, suosittelen kääntymään suoraan Johannan puoleen!

Lahjojen paketoinnissa tuli hiukan kiire, ja kaivelin omia laatikoitani, josta löytyikin kaksi pientä lahjapussia. Toinen sattui olemaan mainossellainen, joten sitä piti sitten vähän tuunata. Ja sitten tuunasin hiukan sitä toistakin, kun siitä ensimmäisestä tuli niin kiva. Sitten vain kehykset silkkipaperiin, paperipäällysteisillä karkeilla pussit täyteen, pussit teipillä kiinni, kahvaan rusetti luonnonvärisestä niinestä (unohdin narun oikean nimen) ja  - valmis!

Mainospussiin eteen ja taakse vaaleanviolettia pilkullista paperia, reunoihin Distressiä ja "tapettileimoja", ostettuun pussiin pari kuviopaperista leikattua perhosta, jotka käsiteltiin Glossy Accentsilla ja kiilleliimalla.

Lahjat ja kortit annoimme eilen, ja niistä tykättiin kyllä. En tehnyt näitä yhdeltä istumalta, vaan vaihe kerrallaan, joten tekemisen iloa sain useampanakin päivänä...

lauantai 8. lokakuuta 2011

Perheenäitien pikaloma

Otimme perjantaina Mirkan ja Rva Kepposen kanssa yhteisen perheenäitien lomapäivän askartelun merkeissä. Mirkalla oli tosin Pikkuveli kotosalla, flunssainen kun oli, mutta se ei kyllä haitannut tätä kokoontumista kuitenkaan. Pikkuveli on nimittäin tosi suloinen tapaus ja nukkuikin jopa välillä! ; )

Kuvia en muistanut ottaa yhtään, väkersinpähän synttärikorttia äidilleni melkein koko askarteluajan. Herkuttelimme Rva Kepposen Sans Rival -kakulla (Ellen Svinhufvudin kakun kilpailija) ja Mirkan italialaisen simppelillä pastalounaalla. Nam!

Askartelun lomassa pääsee aina vaihtamaan ajatuksia ja tuulettamaan omiaan. Antoisaa kaikin puolin. Kiitos ystävät!

Päätin kokeilla äitini korttiin runsaampaa tyyliä kuin yleensä. Vintagena tietenkin. Salmiakinmuotoinen läppä on liikuteltava ja alla on Dymolla tehty teksti "Onnea". Tämä tuli mieleeni siksi, että äidilläni on ollut tapana laittaa onnittelukortteihin jonkinlainen läppä tekstillä "Avaa tämä", ja alla on lukenut tietoa vaikkapa lahjasta tai vastaavasta. Nyt sai äitikin oman "läppäkortin".

Onnea äitiliini!

Toisenkin kortin väsäsin koko lailla nopeammin, Isosiskon kuusivuotiaalle kaverille, jonka syntymäpäiviä juhlitaan ensi maanantaina. Kaverilla on tummanruskeat hiukset, joten kuva, jonka sain joskus Koukussa Kortteihin -yhteisön Salainen ystävä -lähetyksestä, sopi tähän korttiin mukavasti.

Onnea kuusivuotias N.!

Lisäksi aloitin joulukorttien teon fiilistelyn leimaamalla pari joululeimaa jo viimevuotisille papereille. Saa nähdä, saanko tänä vuonna aikaiseksi pakettikorttejakin joulukorttien lisäksi. En kyllä aio luvata itselleni mitään sen sorttista, ettei tarvitse ottaa stressiäkään, jos aika tai jaksu ei riitäkään!

perjantai 7. lokakuuta 2011

Tunnustus

Olen ollut aika hiljainen tyttö blogirintamalla viime aikoina. On vain ollut muuta elämää välillä, eikä aika riitä kaikkeen kivaan koko ajan. Mutta en todellakaan ollut unohtanut ihanaa tunnustusta, jonka sain ihanalta Annalta annan aarteet -blogista. Kiitos vielä tästä, murunen!


Ohjeen mukaan tunnustuksen saajan kuuluu:
  1. Kiittää tunnustuksen antajaa.
  2. Antaa tunnustus kahdeksalle bloggaajalle.
  3. Ilmoittaa näille kahdeksalle tunnustuksesta
  4. Kertoa kahdeksan satunnaista asiaa itsestä.
Jaa-a, kahdeksan satunnaista asiaa minusta. Hmm. Hurjan vaikeaa keksiä kerrottavaa, kun voi kertoa ihan mistä tahansa aiheesta. No, tällaisia juttuja tuli mieleen:
  1. Juuri tällä viikolla olen hieman pettynyt itseeni, sillä rikoin karkkilakkoni, tai oikeammin en noudattanut periaatteitani karkkien syömisen suhteen.
  2. Haluaisin pitää korkokenkiä säännöllisesti töissä, mutten kykene, sillä vasemman jalan isonvarpaan nivel on nuorena vähän vahingoittunut ja siinä on alkava nivelrikko. Se rajoittaa koron mittaa ja kenkää ylipäänsä.
  3. Pidin tänään vapaapäivän askartelemalla Mirkan ja Rva Kepposen seurassa koko päivän. Se oli ihanaa!
  4. Tykkään älyttömästi kengistä ja laukuista, vaikka aina kuljen arjen kiireessä suurin piirtein samoissa kengissä vaihdellen samoja paria laukkua.
  5. Ostan mielelläni laadukkaita kenkiä ja laukkuja, mutten ole erityisesti merkkien perään.
  6. Olen allerginen koiralle ja muutamille heinille. Allergiani kehittyivät vasta aikuisiällä.
  7. Unelmakotini on isossa omakotitalossa, jonka isolla pihalla olisi vanhoja omenapuita, ja joka sijaitsisi silti selkeästi taajamassa ihmisten ja palvelujen lähellä. Sitä sitten sisustaisin pikkuhiljaa maailman tappiin asti. Talossa olisi muun muassa askarteluhuone sekä hiljentymishuone!
  8. Olen näppärä tyttö ostamaan netistä ja muualtakin kaikenlaista tuiki tarpeellista. Rahaa kuluu, mutta kyllä sitä aina säästössäkin on.
Tunnustus pitäisi jakaa kahdeksalle blogille, mutta koska osaan lempiblogeistani samainen tunnustus jo meni, ja hyviä blogeja on niin paljon, en osaa valita. Mielestäni kaikissa seuraamissani blogeissa on jotain sellaista "substanssia", että ansaitsisi tämän tunnustuksen. Annan siis tunnustuksen kaikille seuraamilleni blogeille!