Kiireen taltutuksesta

Minulla ei ole ollut kiire vähään aikaan. Tuntuu, että mieleni pikkuhiljaa toipuu työvuosien ja lapsiperhe-elämän tuomasta kiireestä ja ennen kaikkea kiireen tunnusta. Voin tehdä asioita hitaammin, ottaa enemmän aikaa ajatuksilleni ja tekemisilleni ylipäänsä. Nyt on hyvä aika miettiä keinoja kiireen taltutukseen, jotta arsenaalini on kunnossa, kun se väistämätön ruuhka-aika taas jossain vaiheessa alkaa (=kun jossain vaiheessa palaan työelämään). Läpi työvuosieni olen ollut jos jonkinmoisilla ajanhallintakursseilla, mutta vain vähän niistä on jäänyt käteen. On ollut liian kiire.

Mitä kiire sitten oikeastaan on? Joskus se on todellista aikataulullista kiirettä, kun on sattunut käymään niin, että pitäisi olla monessa paikassa samaan aikaan, tai työlistalla on yksinkertaisesti liian paljon tehtäviä, mikä tuppaa olemaan melko yleistä nykypäivän työmaailmassa. Siihen päälle tulevat vielä kotielämän tekemiset ja menemiset, joita etenkin lapsiperheissä saattaa olla kohtuullisen paljon lasten määrästä, harrastuksista sun muista riippuen. Ei oo helppoo.

Silti on ihmisiä, jotka onnistuvat olemaan pahimmassakin kiireessä kovin zen. Minä en ole. Minä stressaannun aikataulullisesta kiireestä, vaikka olen yleensä aina joka paikassa hiukan etuajassa. Stressaannun myös tekemättömistä töistä, joita on edelleen pitkä lista koti- ja opiskeluelämässäni. Välillä tekemättömiä asioita on niin paljon, etten tee mitään muuta kuin ne näkyvimmät ja pakollisimmat pyykeistä tiskeihin, koska en tiedä, mistä nurkasta aloittaisin nykertämisen. Mutta niin on tekemistä kaikilla; jotkut vain ottavat sen rennommin. Jossain vaiheessa vauhtia on niin paljon, että tuntuu olevan kiire, vaikkei mitään järisyttävän kiireellistä tekemistä olisi edessä. Vauhti jää päälle. Kiire on siis myös mielentila.

Minä en osaa olla zen kiireessä. Täältä ei tipu siis vinkkejä kiireisen mielentilan rauhoittamiseen. Siispä tartun mieluummin keinoihin, jotka auttavat reaalimaailman kiireeseen, kun tekemistä on liian paljon suhteessa aikaan. Koska aikaa vuorokauteen ei toistaiseksi osata lisätä, ainoa keino selvitä moninaisista tekemisistä on priorisoida raskaalla kädellä.

Eräs mielestäni potentiaalisimmista keinoista asioiden priorisoimiseen on alunperin esitelty Stephen R. Coveyn kirjassa "The 7 Habits of Highly Effective People", josta se on levinnyt moneen suuntaan. Itse olen samaa oppia lukenut myös "Voimavarat käyttöön" -kirjasta (Katajainen - Lipponen - Litovaara), sekä tutustunut aiheeseen eräälläkin vuosien takaisella kurssilla. Miksi sitten en ottanut keinoa käyttöön pahimpien kiireiden aikaan? Koin, ettei minulla ollut aikaa pohtia ja jaotella tehtäviäni, sillä olin jatkuvasti tulipalomoodissa huiskien menemään sinne ja tänne. Mielentilani oli liian kiireinen.

Mukaellen Coveyn nelikenttää ja jonkin jo unohtuneen kurssin versiota kentästä lisäten omia esimerkkejä jne.

Kellään ei voi olla niin kiire, ettei voisi ottaa säännöllisesti yhtä kymmenminuuttista listatakseen käsillä olevat tehtävät ja jaotella niitä nelikenttään. Enemmän se on muistamisesta, viitsimisestä ja jaksamisesta kiinni kuin todellisesta kiireestä. Ehdoton hyöty on se, että tulee tehtyä myös niitä hurjan tärkeitä asioita, jotka yleensä jäävät kiireen alle: tulevan suunnittelua, ennalta ehkäisyä, virkistäytymistä, perheen ja läheisten kanssa olemista, unelmien toteuttamista...

Taidan lähteä tästä listaamaan asioita, joita pitäisi/täytyisi vihdoin tehdä; joita teen paljon ja usein, vaikken haluaisi tai minun ei tarvitsisi; joita haluaisin tehdä, mutten ehdi tai jaksa; joita toivon tekeväni sitten joskus, kun on aikaa; joita unelmoin ja haaveilen tekeväni, jos ihme tapahtuisi.

Siitä listasta sitten löytyvät ne kiireelliset asiat, joita ei voi jättää tekemättä, sekä ne kaikkein tärkeimmät, mutta ei-kiireelliset asiat, joita helposti kiireessä laiminlyö. Ne ei-tärkeät asiat, olivatpa kiireellisiä tai ei-kiireellisiä, voi sitten jättää väliin kokonaan. :)

Kiireetöntä mielentilaa kaikille!

Isänpäivän aterialla

Eräs onnistuneen isänpäivämme kohokohdista oli yhdessä valmistettu päivällinen. Päätimme syödä ihan kolmen ruokalajin päivällisen, mikä on kohtuullisen harvinaista meillä yleensä. Ruokien yhteensopivuudesta en mene sanomaan mitään, sillä kriteerit ruokalajien valintaan olivat keskenään hyvin erilaiset.

Minä päätin alkuruoan - creme ninon -tyyppisen hernesosekeiton pakasteherneistä ja valkosipulista cavalla höystettynä. Minun oli tehnyt moista mieli jo jonkin aikaa. Ja alkuruoka oli naulattu. Mies tiesi heti, mitä halusi tehdä jälkiruoaksi: suklaafondanttia. Niinpä jälkiruoka oli päätetty. Minä ehdotin pääruoaksi jotakin pihviruokaa, mutta toisaalta halusimme ruoan, jonka vieressä ei tarvitse seistä koko aikaa. Eräs lempitalviruoistamme on burgundin härkä, joka kypsyy mukavasti uunissa 2-3 tuntia - täydellisen sopiva tilanteeseen valmistustavaltaan. Voilà, menu oli valmis.

Hernekeiton ohje on muokattu Hesarin ohjeesta. Muutin sitä hiukan meille sopivammaksi. Cavaa lorautimme vain aikuisten keittoihin. ;)

Kuohuviinillä kuohkeutettu hernesosekeitto

1 sipuli pilkottuna

3-4 valkosipulin kynttä pilkottuna

tilkka öljyä

8 dl vettä

kana- tai kasvisfondia vesimäärän mukaan

600 g pakasteherneitä

1 dl kuohukermaa

kuohuviiniä

tuoretta tai kuivattua timjamia

suolaa, pippuria

Tarjoiluun:

ranskankermaa

kuivattua sipulia

tuoretta timjamia

1. Kuullota sipuli ja valkosipuli öljyssä kattilassa rauhassa miedolla lämmöllä.
2. Lisää vesi ja fondi; kiehauta.
3. Lisää jäiset herneet ja keitä 15-20 minuuttia. Soseuta keitto ja nosta takaisin liedelle.
4. Kaada joukkoon kerma. Tarkista maku. Mausta suolalla ja pippurilla sekä timjamilla.
5. Kaada joukkoon kuohuviini juuri ennen tarjoilua.
6. Tarjoile ranskankerman, kuivatun sipulin ja tuoreen timjaminoksan kera.

Lisäsin tähän reseptiin herneiden määrää yhdellä pussilla, sillä itse laitoimme ohjeen mukaan 400 g, mutta keitosta tuli nesteen kanssa turhan litkua, joten jouduin hiukan Maizenalla sitä suurustamaan. Seuraavalla kerralla laitan herneitä sen 600 g.

Burgundin härän ohjeena oli vanha, hyvin toimiva Painonvartijoiden ohje hiukan mukaeltuna. Saatan laittaa ohjeen joku kerta tänne, sillä sen verran helppoa hyvää se on. Suklaafondantin ohjeen mies bongasi Master Chef Australian ruokaohjejaksoista. Hyvin maistuivat ruoat. Itse asiassa vatsani oli täynnä pitkälle iltaan asti. Onneksi ei tarvitse syödä näin raskaasti joka päivä. Seuraavan kerran ehkä jouluna. :)

Hernesosekeitto, burgundin härkä perunasoseen kera, suklaafondant ja cappuccino.

Mukavaa isänpäivää!

Täällä Etelä-Suomessa isänpäivä aukeni myrskyisänä. On satanut paljon, ja tuulee niin paljon, että lippu tangossa liehuu vaakatasossa. Se ei vähennä tämän päivän iloa. Meillä on ollut pari viikkoa jo sellaista supatusta ja suunnittelua, että mieheni on ollut ihmeissään ja erittäin odottavalla kannalla, että mitä tänään tapahtuu.

No, eipä mitään maailmoja mullistavaa, mutta silti sitä kaikkein tärkeintä: yhdessäoloa ja isän muistamista. Kaikenlaisesta itsetehdystä kortista ja kirjasta, askarteluista, itsetehdyistä ja ostetuista lahjoista, herkuista, lasten leipomuksista ja sen sellaisista on tämä päivä tehty. Isi sai nukkua pitkään, kun valmistelimme herkkuaamiaista. Lahjat ja onnittelut veimme tuttuun tapaamme suoraan sänkyyn. Lahjakalun toiveen mukaan päivä koostuu näiden lisäksi yhdessä tehtävästä ruoasta, perheen yhdessäolosta, miehen toive-elokuvasta, ja urheiluakin ujutamme hänelle päivään mukaan.

Tämä päivä on isien. Lämpimät onnittelut kaikille isille, papoille, ukeille ja vaareille!

Kesän kaihoa pyhäinpäivänä

Viime päivinä olen kaivannut kesää. En toki silloin, kun syksy on näyttäytynyt kauneimmillaan aurinkoisena keltaisten ja punaisten lehtien leikkinä, mutta silloin, kun päivä on ollut harmaa ja sateinen.

Olen katsellut ulos terassille, jossa kesällä vietin monta hyvää hetkeä kuluneena kesänä. Kesää ja koko vuottani on leimannut se ihanuus, että kiire, se hektisyys, josta ruuhkavuosina useimmat kärsivät, on väliaikaisesti kadonnut. Näinä sateisina, pimeinä päivinä, joita marraskuu väistämättä tuo tullessaan muistelen kesäistä hetkeäni auringossa lehteä lukien viileän mansikka-melonismoothien ja kuuman cappuccinon kera.

Mansikoita, vesimelonia ja sitruunamelissaa blenderiin - voilà, herkullinen JA terveellinen smoothie on kasassa.

Kesäisen päivän onnea.

Aina voi löytää sisäisen aurinkonsa, vaikka ulkona sataisi kissoja ja koiria.

Siispä aurinkoista pyhäinpäivän iltaa kaikille!