Lukutoukan helmiä ja sikoja 2010 - 2021

Vuonna 2021 luetut kirjat:
  • Kuvanveistäjä - Minette Walters. Kierrätyskeskuksesta tarttui mukaani tämä kirja kesälukemiseksi. Erittäin mukaansa tempaava juoni ja vaikka loppu oli "onnellinen", se jätti kuitenkin pienen epäilyksen, että mitä jos... Varsin viihdyttävä dekkari.
  • Mefiston kosketus - Max Seeck. Ensimmäinen kirja tältä kirjailijalta. Hengästyttävän monipolvinen trilleri, jota ei voinut laskea kädestään. Erinomaista kesälukemista!
  • Tulenarkoja asioita - Celeste Ng. Mielenkiintoinen ja viihdyttävä tarina siitä, mitä seuraa, kun sääntöjä noudattava hyvin toimeentuleva äiti sekaantuu liiallisesti boheemin ja lämpimän yksinhuoltajaäidin asioihin. Siitä kärsii kaikki.
  • Valomerkki - Anna-Leena Härkönen. Tämäkin kirja on ollut tuon edellisen päällä odottamassa Härkösinspiraatiota. Edellisen kirjan luettuani - se ei jäänyt millään tavalla mieltä vaivaamaan, mutta oli hyvää viihdettä - päätin lukaista tämänkin alta pois. Aiheena viisikymppinen masentunut kirjailija, joka haluaisi jonkun ystävänsä murhaavan itsensä, sillä elämä ei tunnu enää mielekkäältä. Tätä kirjaa luin paljon pidempään kuin tuota edellistä, vaikka kumpikin oli yhtä ohut (pidän paksuista kirjoista, muuten). Alusta kesti melko pitkään jotenkin masentava tunnelma, päähenkilön (jälleen) kyyninen ja pisteliäskin tyyli, ja koin ehkä tuon kirjailijateeman takia, että liekö kirjan Anita on joku Härkösen alter ego, angstinen ja kirjoittamiseen tympääntynyt. Sellaiset ihmiset koen raskaiksi, eikä kirja siksi edistynyt hetkeen. Luin kuitenkin loppuun, en tykkää jättää kirjoja kesken, ja tämä oli niin ohutkin... Onneksi loppu oli hyvä ja onnellinen. Pidän edelleen onnellisista lopuista.
  • Kenraaliharjoitus - Anna-Leena Härkönen. Kirja lojui pitkään hyllylläni, enkä oikeastaan halunnut tarttua siihen. Vaikka olen Häräntappoaseesta asti ollut Härkösen fani, jossain välissä tympäännyin hänen päähenkilöihinsä, joihin joissakin kirjoissa on ollut vaikeampi samaistua tietyn kyynisyyden tms. takia, sillä itse en tunne kyynisyyttä lainkaan, onneksi. Mutta tämä oli nopeasti luettava tarina pitkän parisuhteen piristämisyrityksistä ja mitä siitä seurasi. Viihdyttävä tarina ja selkeä loppu. Puoli päivää meni.
  • Uskollinen lukija - Max Seeck. Sain äidiltä lainaan tämän dekkarin ja oli kyllä koukuttava tarina. Silti siinä oli jotain epämääräistä loppuratkaisussa, jotain ehkä, joka jätetään lukijan tulkinnan varaan. Itselleni jäi tunne, että tarinan kliimaksin ja lopputekstien väliltä puuttui sivuja. Ahmin kirjan kyllä nopeasti, että ehkä vinkkejä ja vihjeitä jäi huomaamatta. Tästä voisin todeta, että dekkareissa pidän eniten siitä, että tarina ratkeaa, tavalla tai toisella. Erityyppisissä kirjoissa voi sitten olla avoimia tai vaikeasti tulkittavia loppuja, mutta dekkarissa pitää olla selkeä loppu ja langanpäät solmittuna.
  • Synninkantajat - Pauliina Rauhala. Tämän kirjan aloitin jo ennen 2020 joulua, mutta tartuin siihen harvakseltaan iltaisin. Tarina oli kiinnostava, mutta uskonnollisuudesta kontekstista johtuen välillä raskas lukea. Kuitenkin se avarsi maailmaa, millaista on ollut 70-luvulla lestadiolaisyhteisöissä jossain Pohjanmaalla - en olisi viihtynyt... Omassakin historiassani löytyy vanhoillislestadiolaisuutta isoisäni vanhempien kohdalla - he kääntyivät lestadiolaisiksi vanhemmilla päivillään, mutta isoisäni ja hänen perheensä eivät. Silti yhteiselo sujui, eikä ketään hylätty uskonyhteisön ulkopuolelle. Veri oli uskoa sakeampaa. Itselleni jäi valoisat muistot isoisovanhemmista, eikä heidän uskonsa näkynyt elämässäni muuten kuin heidän tilaamanaan Siionin kevät -lastenlehtenä (nyk. Lasten polku) ja kirjeissä ja korteissa aloituksessa "Jumalan terve".
  • Kvantti - Patricia Cornwell. Uusi sankaritar Kay Scarpetta -kirjojen jälkeen, kvanttifysiikassa ja myös poliisina kunnostautuva Calli Chase. Sain kirjan joululahjaksi siskoltani ja kyllä vain aloitin sen kesken edellisen kirjan, Synninkantajat, josta tarvitsin tauon. Tempasi mukaan ja tarina on niin kesken jatkuen seuraavassa kirjssa, että heti, kun sen saan, jatkan lukemista.
Yöpöydällä, kirjahyllyssä ja ajatuksissani odottamassa olevia kirjoja:
  • Suloinen suru - David Nicholls. Ostin alennusmyynnistä vähän toiveena, että esikoinen kiinnostuisi, sillä tässä päähenkilö on muistaakseni 16-vuotias poika. Ei innostunut tytär vielä, mutta itse ajattelin sen silti lukea.
  • Juurihoito - Miika Jousiainen. Poimin jostain tarjouksesta mukaani ja oletan, että on hyvä. Muistaakseni luin muutaman sivun alusta, mutta ei tuntunut sillä hetkellä ajankohtaiselta, joten lukeminen jäi. Säästin silti hyllyyn.
  • Kaikki rahasta - Julia Thurén. Toivomani joululahjakirja muistaakseni vuodelta 2019, jonka luin heti joululomalla melkein kokonaan, mutta lopusta jäi osa odottamaan parempia aikoja. Edelleen siis kesken.
  • Tunteet ei kuulu työpaikalle - Camilla Tuominen. Uusin ammatillisesti kiinnostava kirja ja ajankohtainen työssäni - tunteiden johtamisesta.
  • Kukoistava kasvatus - Pauliina Avola ja Viivi Pentikäinen. Niinikään vuoden 2019 joulun toivelahjakirjani, jota olen lukenut paikoitellen. Positiivisen psykologian soveltamista kasvatukseen ym. Eniten käytössä tähän mennessä ollut 60 myönteisen ja 40 kielteisen tunnesanan listat, jotka auttavat sanoin ilmaisemaan omia tunteita. Tunteet ovat tärkeitä, sillä ne ovat ikkuna tarpeisiin.
  • Mindset - Carol S. Dweck. Ollut kesken useamman vuoden, vaikka on erittäin kiinnostava tieteellisempi kirja.
  • Willpower - Roy F. Baumeister & John Tierney. Juontaa juurensa psykologian opintoihini, ja on jäänyt lukematta tähän asti, vaikkakin aihen on tuttu tieteellisistä julkaisuista, joita psykologian kursseilla luin.
  • Tietoinen syöminen - Jan Chozen Bays. Joskus epätoivossani ostin tämän, kun halusin saada herkutteluani kuriin, mutta sitten tuli taas jotain, minkä takia en jaksanut keskittyä omiin tarpeisiini.
  • Työkirja - Saku Tuominen & Pekka Pohjakallio. Työelämän kiinnostava kirja, joka on jo aika vanha, mutten ole aiemmin saanut tartuttua. Nyt sentään on oma kopio hyllyssä, eli ei mitään estettä tarttua tähän.
  • Tulenarkoja asioita - Celeste Ng. Ollut hyllyssä jonkin hetken, tarttunut matkaan jostain alennusmyynneistä.
  • I let you go - Clare Macintosh. Ostin tämän pokkarin alesta, mutta näköjään tarina on niin surullinen lapsensa menettämisestä, etten ole oikeastaan halunnut tätä toistaiseksi lukea. Katsotaan pystynkö koskaan.
  • Tanssi yli hautojen - Mika Waltari. Klassikko kirpputorilta. Odottaa päivää sopivaa.
  • Punainen mylly - Pierre La Mure. Tämän olen lukenut jo todella nuorena ja on aina pitänyt aikuisena lukea uudelleen, sillä olen kokemuksia rikkaampi ja todella itse seissyt Moulin Rougen näyttämöllä eräässä show:ssa sekä nähnyt Henri de Toulouse-Lautrecin maalauksia livenä. Eikä sovi unohtaa Moulin Rouge -musikaalielokuvaa!
Kesken jääneet kirjat:
    • Herrasmiehiä ja huijareita - Joanne Harris. Oli kesken pitkään yöpöydälläni, kunnes pistin eteenpäin lukematta sitä.
    • Vihan hedelmät - John Steinbeck. Noin kymmenvuotiaalle kirja oli äärettömän tylsä. Pitäisi lukea aikuisen silmin.
    • Matkalla - Jack Kerouac. Olisi pitänyt lukea englanniksi, alkukielellä. En pystynyt lukemaan kirjan suomennosta, sillä kieli oli kerta kaikkiaan niin kökköä, että se häiritsi lukemistani koko ajan. Tosin, eikös kirja ole kuuluisa ennemmin erään aikakauden ja elämäntyylin kuvauksena kuin kirjallisena tuotoksena?
    • Pieni ystävä - Donna Tartt. Olin hyvin vaikuttunut Donna Tarttin esikoisteoksesta Jumalat juhlivat öisin. Olin siis innoissani, kun vuosien tauon jälkeen Tartt julkaisi uuden kirjan. Ikävä kyllä en koskaan päässyt oikein kiinni tarinaan, ja paksu kirja jäi kesken.
    • Ranskalaiset korot - Helena Petäistö. Siis minähän olen Ranska-fani ja aihe itsessään kiinnostaa, samoin juuri tämä kirja, mutta kirja on ollut minulla varmaan 15 vuotta, enkä ole sitä lukenut. Ehkä aika ajoi omalta kohdaltani tämän ohi?
    ----------------------------------------------------------------------------------------------------------------
    Vuonna 2020 luetut kirjat:
    • Suon villi laulu - Delia Owens. Joululahjakirja appiukolta, jonka ahmaisin yhdessä päivässä. Tarina Kya-tytöstä ja hänen selviytymisestään oli kerrassaan vangitseva. Hienoa luonnon kuvausta myös. Suosittelen!
    • Brida - Paulo Coelho. Ihan mielenkiintoinen kirja Brida-nimisen nuoren naisen matkasta noidaksi Kuun ja Auringon perinteitä tutkien. Kiehtova tarina ja saa melkein uskomaan nykypäivän noituuteen.
    • Hopeasiivet - Camilla Läckberg. Tässä kakkososassa arvasin jo juonittelujen tyylin, mutta silti päähenkilö menee niin pitkälle, etten ole aina hänen puolellaan. Viihdyttävää toki ja rohkeaa tehdä päähenkilöstä osin paha. Minä pidän onnellisista lopuista, ja tässä oli vaikea olla iloinen päähenkilön puolesta juuri tuosta pahuuden oikeutuksesta johtuen.
    • Kultahäkki - Camilla Läckberg. Koska sain luettavaksi äidiltäni Hopeasiivet, joka on tämän kirjan jatko-osa, piti metsästää tämä ensin lukuun. Kyllähän oli vauhtia, mielenkiintoisia käänteitä ja jännä asetelma, kun en ole varma pidinkö päähenkilöstä. Tai hyväksyinkö hänen tekojaan, vaikka kuinka ymmärsin, että oli kurja menneisyys.
    • Vain yksi salaisuus - Simona Ahrnstedt. Luulin jotenkin tämän kirjan olevan enemmän dekkarimainen kuin romanttinen juttu. Siitä asetelmasta tuntui hiukan hölmöltä lukea päähenkilöistä, jotka olivat niin kuvankauniita ja upeita ja seksikkäitä, ja vähän hukassa ja vähän kinkyjä jne. Ihan viihdyttävä tarina, muttei jää mieleen pyörimään.
    • Viimeinen näytös - Mari Jungstedt. Aika uusi tuttavuus on Mari Jungstedt, ja tämä dekkari noudattelee samaa kaavaa kuin aiempi ja oli oikein sopiva kesädekkari. Loppuratkaisukin oli yllätys, joten kirja teki tehtävänsä. Plussaa sijoittuminen Gotlantiin, joka kiinnostaa matkakohteena!
    • Vain yksi salaisuus - Simona Ahrnstedt. Jotenkin ajattelin, että tässä kirjassa olisi jokin mysteeri, mutta se olikin ihmissuhderomaani, jossa oli jännittäviä juonenkäänteitä, mutta hyvin arvattava loppuratkaisu. Paljon intohimoa ja sänkypelikuvausta, hiukan liikaa omaan makuuni. Sopii ehkä enemmän romantiikannälkäisille lukijoille. Viihdyttävä se silti oli, ok kesälukemista, mutta ei jää askarruttamaan mitenkään.
    • Yhdeksän hyvää, kymmenen kaunista - Liane Moriarty. Olen pitänyt Moriartyn kirjoista niiden elämänmakuisten hahmojen vuoksi, eikä tämäkään pettänyt. Juuri sellaista viihdykettä, jota kesälomapäivänä kaipasin! Ensin mietin, että todellakin haluan vastaavaan hyvinvointikeskukseen lomalle, mutta kirjan edetessä tulin toisiin ajatuksiin... Miksi - sen ymmärtää, kun lukee kirjan loppuun asti. :)
    • Noita - Camilla Läckberg. Noin 700 taitavasti kudottua monitasoista tarinaa. Otin juhannuksen viihdykkeeksi ja luin, luin, luin, kunnes sain loppuun. Koukuttava ja kiinnostava.
    • Parillisia ja parittomia - Jojo Moyes. Tykkään Moyesin elämänmakuisista kirjoista, joissa ei olla täydellisiä, ja joissa tapahtuu säädetään ja mokataan ihmissuhteissa monella tapaa, ja joissa on onnellinen loppu. 
    • Toiset kasvot - Mari Jungstedt. En ollut lukenut Jungstedtia aiemmin, mutta tapahtumamiljöö Gotlannin saarella viehättää ja ihan mukavasti tarinaa vievät myös dekkarin poliisihahmot ja juoni. Viihdyin tämän parissa, vaikkei se mikään Sinuhe egyptiläinen ole, eikä tarvitsekaan olla.
    • Helmifarmi - Liza Marklund. Aivan uudenlaista Marklundia. Olen lukenut Annika Bengtzonini ja odotin ehkä jotain sen tyyppistä, mutta tämä kirja oli hyvin omanlaisensa. Tarina oli kiehtova ja jännittävä.
    • Joka tulella leikkii - Tess Gerritsen. Kiehtova tarina poikkeuksellisesta käsin sävelletystä kappaleesta, jonka tarina selviää nykyajassa elävän viulistin selvitysten myötä. Hyytävä tarina oli hyvin kirjoitettu ja lopussa oli helpotus. Pidän onnellisista lopuista.
    • Tarinan toinen puoli - Marian Keyes. Ostin tämän pokkarin matkalla hiihtolomalle, koska en löytänyt kotoa sopivaa luettavaa. Ihanan paksu kirja, yli 500 sivua, ja viihdyttävä, eli täydellinen lomakirja. Tarinassa kuljetaan kolmen eri naisen, toisiinsa liittyvien tosin, tarinoissa ja nähdään samoista asioista eri puolet. Auttaa ymmärtämään kaikkia. Viihdyin hyvin kaksi päivää tämän parissa. :)
    • Elä rohkeasti - Jojo Moyes. Ihanan Louisan tarina päättyy. Trilogian kolmas osa ja varsin koukuttava sellainen. Ensimmäinen osa "Kerro minulle jotain hyvää" oli aivan ihana ja kakkososan luin englanniksi (After you). Suomennokset ovat onnistuneet tavoittamaan kirjailijan tyylin hienosti. Tykkäsin paljon.
    • Koirapuisto - Sofi Oksanen. Joululahjakirja appiukolta oli toiveeni mukainen. Softi Oksasen kirjat ovat kiinnostavia toki myös tapahtumapaikkojensa osalta (tässä mm. Ukraina), mutta päähenkilöidensä takia, sillä he ovat aina jollakin tavalla huonoja valintoja tehneitä, eivätkä missään tapauksessa vain rakastettavia hahmoja. Toisaalta, heidän taustansa yleensä kertovat perusteluja, miksi näitä valintoja on tehty. Mielenkiintoinen tarina ja loppu jotenkin avoin, vaikka todennäköisin loppu jää mieleen pyörimään.
    Vuonna 2019 luetut kirjat:
    • Ne jotka ymmärtävät kauneutta - Jojo Moyes. Tarina ensimmäisen maailmansodan Ranskasta ja nykypäivän Iso-Britanniasta seuraten tietyn maalauksen kulkua omistajalta seuraavalle. Vangitseva tarina, jonka halusi ehdottomasti lukea loppuun ja mieluiten heti.
    • Mimmit 2 - Katherine Pancol. Kakkososa oli kakkososa, jossa seurattiin enemmänkin Hortensen ja Garyn tarinaa - kävi ilmi, että tämäkin on trilogia, joten pitää hankkia vielä Mimmit 3, ennen kuin paha saa palkkansa, jos saa. Tykkäsin silti tarina kulkee, sopivasti höystettynä huumorilla ja hahmot jo niin tuttuja, että todellakin kiinnostaa, miten heille käy.
    • Hiljaisuuden lapset - Torey Hayden. Kirppisurakan keskellä lajittelin paljon kirjoja ja löysin tämän uudestaan. En ole lukenut Haydenia vuosikausiin, koska lapsia saatuani alkoi niin kovasti ahdistaa nämä tarinat. Nyt löysin kirjan, jota en muistanut lukeneeni - vaikka LibraryThing-palvelusta huomasin, että olen lukenut sen jo 2005 - ja luinkin sen nopeasti. Haydenilla on niin inhimillinen ja lämmin ote, että pystyin lukemaan kirjan sen yhden päähenkilön käsittämättömän kamalista kokemuksista huolimatta. Luin kirjaa myös siltä kannalta, että miten ammattilainen lähtee purkamaan lasten erinäisiä ongelmia.
    • Mimmit - Katherine Pancol. Ihanaa, sain jatkoa Josephinen, Hortensen ja muiden tarinaan, vaikka tässä kerrotaankin siskopuoli Stellan melko karmeaa tarinaa. Toivon kyllä, että kakkososassa paha saa palkkansa.
    • Tyttö joka etsi varjoaan - David Lagercrantz. Paksumpi ja vauhdikkaampi jatko-osa. Vaikka Lagercrantz tekee kunniaa Stieg Larssonin perinnölle, jokin kirjoissa on toisin. Viihdyttävää luettavaa silti.
    • Se mikä ei tapa - David Lagercrantz. Jatko-osa Millenium-sarjalle. Olipa hienoa saada tarinalle jatkoa, sillä tykkäsin alkuperäisistä tarinoista Lisbeth Salanderin ja Mikael Blomqvistin parissa.
    • Sieluttomat - Markus Ahonen. Vanhan ystäväni uusin kirja - romaani, joka on myös dekkari. Hienoa on huomata, että jännityskirjakin voi olla romaanillinen. Tarina on monisäikeinen ja pahakaan ei ole muuten vain paha - kaikilla on oma painolastinsa. Erityisen hauskaa on lukea kuvausta pääkaupunkiseudun tapahtumapaikoista, osa hyvinkin tuttuja, osa kuuleman perusteella.
    • Tuomitut - Vera Vala. Kirja oli todella miellyttävä yllätys, en odottanut paljoa - suomalainen kirjoittaa dekkaria, joka tapahtuu Italiassa, vaikkakin hän on siellä asunut 18 vuotta. Juoni oli kiinnostava ja koukuttava ja lomalukemiseksi todella hyvä. Ahmin kirjan nopeasti, vaikka oli pari muuta kirjaa jo aloitettuna. Erittäin viihdyttävä!
    • Afrodite - Elise Title. Kirja oli lojunut pitempään varastossa muuton jälkeen, ja olin ostanut sen joskus alennusmyynnistä, ja unohtanut saman tien. Kannessa luvattiin eroottista trilleriä ja sitä se kai oli, kun aiheena oli psykiatri ja seksuaaliongelmaiset potilaat sekä murhia, joiden kohteena olivat psykiatrin lähipiiri ja asiakkaat. Paksu opus, täydellinen lomaluettava ja viihdyttävä tarina. Kirjan kuitenkin laitan eteenpäin, ei tarvetta lukea sitä uudelleen.
    • After you - Jojo Moyes. Englanninkielinen jatko-osa edelliselle. Jatkaa tarinaa siitä, mitä tapahtui Louisalle Willin jälkeen. Pidin tästäkin paljon ja koska toivon aina onnellisia loppuja, olin tyytyväinen tähän kirjaan.
    • Kerro minulle jotain hyvää - Jojo Moyes. Varsin koskettava tarina nuoresta naisesta, joka päätyy avustajaksi huonotuuliselle neliraajahalvaantuneelle miehelle. Tarina oli kaunis ja hyvin kirjoitettu, enkä yhtään ihmettele, että siitä tehtiin myös elokuva. Tykkäsin!
    • Lasten planeetta - Riikka Pulkkinen. Pulkkisella on oma tyylinsä kirjoittaa ja olen siitä pitänyt. Tässä kuvataan kiinnostavasti kahta tarinaa lomittain ja vasta lopussa selviää, kuka oli kuka ja miten toinen tarina liittyy varsinaiseen päätarinaan, eli avioeroon ja sen jälkeiseen elämään. Mutta taisin hotkaista kirjan liian nopeasti, sillä nyt, kun kirjan lukemisesta on jokunen kuukausi, en enää muista loppuratkaisua niin tarkkaan. Sen muistan, että tunnelma oli positiivinen.
    • Sisar talossani - Linda Olsson. Olen aiemminkin lukenut jonkin Olssonin kirjan ja pitänyt siitä kovasti. Tämä kirja oli kaunis ja erittäin tunteisiinkäyvä. Itselläni on rakas sisar ja lukiessani kirjan sisarpuolten tarinaa, miettiessäni hukattuja vuosia ja heidän elämäänsä, kyynelet virtasivat. Kirja herätti kiitollisuutta omasta sisaresta ja ihmissuhteistani ylipäänsä.
    Vuonna 2018 luetut kirjat:
    • Kadonneen lapsen tarina - Elena Ferrante. Neliosaisen Napoli-sarjan päätösosa, jota odotin pitkään, samoin äitini ja sisareni. Lilan ja Lenún tarina syventyy entisestään vuosien kuluessa ja lasten lisääntyessä. Kirjan loppu toi haikeuden - joko tämä päättyi.
    • Tavalliset pienet pihajuhlat - Liane Moriarty. Koko kirjan ajan viitataan tragediaan, joka tapahtui naapurien välisissä pihajuhlissa. Illan tapahtumia ja mitä niistä seurasi vuorotellaan ja kuoritaan tarinaa kuin sipulia, kerros kerrokselta. Moriarty kirjoittaa tavalla, joka pakottaa lukemaan kirjan loppuun ja haluamaan viimeisen pisteen tarinalle.
    • Nainen joka unohti - Liane Moriarty. Mitä tapahtuu, kun menettää muististaan viimeiset 10 vuotta ja esimerkiksi omat lapsensa. Kun on täydellisen rakastunut aviomieheensä, mutta todellisuus on, että ero on ollut raastava. Mielenkiintoa loppuun asti.
    • Kuinka rakastutaan - Cecelia Ahern. Viehättävä tarina elämäntaito-oppaihin tukeutuvasta rekrytointikonsultista, joka päättää pelastaa itsetuhoisen miehen kahdessa viikossa. Kyllähän sen arvasi, miten siinä käy, mutta oli kirja silti mukava lukea. Täydellistä kesälukemista.
    • Lumous - Siri Hustvedt. Hustvedtin aiempaa tuotantoa, jota en ollut aiemmin nähnyt, tarttui käteeni huoltoaseman kirjakaupasta pokkariversiona. Tarina vei mukanaan ja ahmaisin kirjan miltei yhdeltä istumalta. Hienosti kuvattu tarina, jännittävä ja viihdyttäväkin.
    • Hammaskeiju - Eve Hietamies. Olen seurannut Pasasen poikien elämää Yösyötöstä alkaen ja edelleen kirjasta löytyy paljon samastuttavaa, vaikka se kertookin yksinhuoltajaisän ja ekaluookkalaisen pojan elämästä. Positiivista olivat myös ne muutamat naurunpyrskähdykset, jotka kirja kirvotti.
    • Ne jotka jäävät ja ne jotka lähtevät - Elena Ferrante. Kolmas Napoli-sarjan osa oli se, jota odotin kovasti. Luulin, että sarja päättyy tähän, mutta se onkin neliosainen, joten viimeistä vielä pitää odottaa. Lilan ja Elenan tarina kiehtoo edelleen ja tempaa mukaansa.
    • Scarlet Feather - Maeve Binchy. Pidän Binchyn kirjoista, tässäkin paljon hyvää ja luin kirjaa mielelläin. Arvasin kyllä lopputuloksen jo aika alkuvaiheessa, ja siinä mielessä kirja jatkui melko pitkään. Luin sen englanniksi ja täytyy sanoa, että teksti oli todella pienellä kirjasimella. :) Viihdyttävä kuitenkin!
    • Kaaos - Patricia Cornwell. Kay Scarpetta -kirjat ovat nykyään jo vähemmän synkeitä. Tai siis verrattuna moneen muuhun, ne ovat yltiösynkeitä, mutta jossain vaiheessa sarjaa ne olivat siis todella raskaita lukea. Taattua tavaraa, olen ollut mukana jo kauan, joten jokaisen uuden Scarpetan aion lukea.
    Vuonna 2017 luetut kirjat:
    • Ihan tavallisena päivänä - Kate Atkinson. Tämä oli myös uusi kokemus Atkinsonin dekkarisarjasta, jossa päähenkilönä seikkailee Jackson Brody -niminen entinen poliisi. Lainasin kirjan äidiltäni muutaman muun joukossa, enkä ensin edes tiennyt sen olevan dekkari. Miellyttävä yllätys! Monipolvinen tarina, jossa selvittämättä jääneiden murhien tai katoamisten uhrien läheiset yllättävällä tavalla liittyvät toisiinsa nykyhetkessä.
    • Hyvä aviomies - Liane Moriarty. Ensimmäinen kokemukseni Moriartyn teksteistä. Erittäin viihdyttävä, mutkikas, haikea ja syvällinen tarina muutaman perheen elämistä, jotka kietoutuvat yllättävällä tavalla toisiinsa. Ehdottomasti hyvä valinta kesälukemiseksi.
    • Uuden nimen tarina - Elena Ferrante. Toinen osa Napoli-sarjaa ahmittuna loman lomassa. Kerrassaan kiehtova kahden nuoren naisen ystävyydestä ja hyvinkin erilaisista elämänpoluista, jotka kuitenkin aina vaikuttavat toisen elämään ja risteävät toisinaan. Kirjailijan henkilöllisyyttähän ei tiedetä, mikä lisää kiinnostusta hänen kirjojensa ympärillä. Sarjaan kuuluu vielä kaksi kirjaa, joita ei ole vielä suomennettu. Odotan kärsimättömänä saavani edes englanninkieliset versiot käsiini nopeammin.
    • Loistava ystäväni - Elena Ferrante. Ihana kollegani antoi syntymäpäivälahjaksi tämän kirjan ja sen jatko-osan evästeenä, että minun pitää lukea lomalla. Hän näki keväisen stressitasoni ja totesi, että pitää tehdä sitä, mistä tykkää, edes lomalla. Olenpa iloinen, että sain tämän tarinan käsiini. Katherine Pancolin trilogian jälkeen jäi tyhjä olo, kuten usein hyvin kirjojen/kirjasarjojen jälkeen jää. Tämä kirja täytti tuon tyhjiön, tempaisi mukanaan ja sai ahmimaan myös kakkososan.
    • Norma - Sofi Oksanen. Hurjan mielenkiintoinen tarina erilaisesta naisesta ja mihin soppaan hän joutuu selvittäessään, mitä äidilleen tapahtui ennen hänen kuolemaansa. Oksasella on erittäin kiehtova tapa kirjoittaa ja tämän kirjan halusin ehdottomasti lukea loppuun. 
    • Central Parkin oravat ovat surullisia maanantaisin - Katherine Pancol. Kolmeosaisen kirjasarjan päätös. Yli 900 sivua. Johon oli ihana uppoutua pitkiksi ajoiksi (tai kunnes kirja horjahti käsistäni kasvoilleni ollessani nukahtamaisillani). Pidin tästä(kin) kirjasta kovasti. Paljon tuttuja henkilöitä, kasvutarinoita, kauniita ja mielenkiintoisia yksityiskohtia, draamaa ja loistokasta kielenkäyttöä. Suuri nautinto lukea Pancolin kirjoja, ja siitä kiitos myös taitavalle suomentajalle.
    • Katse menneisyydestä - Mary Higgins Clarke. Pienelle lomalle lähtiessäni halusin ahmaistavan pokkarin, sillä kotona oli paksu kirja kesken. Tämä kirja oli taattua Clarkea, koukkuja, joihin tarttua ja joiden lopputuleman haluaa tietää. Harmi, että kirja loppui kesken loman ja loppuajan olin tabletin varassa nettilehtiä lukien.
    • Riistetty - Patricia Cornwell. Toinen joululahjakirjani pelasti puolestaan influenssaviikkoni (kun olin taas voimissani lukeakseni). Luin ja luin ja luin, kunnes sain kirjan loppuun. Juuri niin kuin mieluiten kirjoja luen. Päähenkilöiden ahdinko jatkuu, älykäs ja kiero hahmo menneisyydestä piinaa ja murhaa edelleen. Koukuttava juoni, eikä lopullista pistettä kyseisen psykopaatin tarinaan vieläkään saatu.
    Vuonna 2016 luetut kirjat:
    • Samaa verta - Patricia Cornwell. Joululahjaksi toivoin kahta uusinta Cornwellia ja sain kuin sainkin. Joulunpyhät pelastettu. Tässä kirjassa jännitys säilyy pitkään, koska kieroa murhaajaa, jolla on henkilökohtainen agenda päähenkilöitä vastaan, ei voi tietää tai ainakaan arvata kovin helposti. Eikä tarina päättynyt tähän kirjaan...
    • Sydämenmurskajaiset - Markus Ahonen. Tämä on mielestäni Markuksen paras kirja. Juoni on kiehtova ja arvoituksellinen; lukijan pitää olla tarkkana, mistä itse pidän (yleensä arvaan murhaajat aivan liian helposti). Kirja on paksu, eli luettavaa on ihanan paljon.
    • Jäljet - Markus Ahonen. Kolmas Isaksson-dekkari, joka ilmestyi jo 2014. Pidän Isakssonista ja kirjailija on hyvä ystäväni. Odotan innolla, että pääsen käsiksi hänen uusimpaansa...
    • Kilpikonnien hidas tanssi - Katherine Pancol. Jatkokirja Pancolilta. Koukuttava ja hyvin kirjoitettu tarina. Odotan innolla kolmannen lukemista.
    • The Shadow Of Your Smile - Mary Higgins Clark. Taattua Higgins Clarkin jännitysviihdettä. Kiva lukea pitkästä aikaa kirja alkukielellään. Viihdyttävää, muttei jää mietityttämään.
    • Krokotiilin keltaiset silmät - Katherine Pancol. Todella mukaansa tempaava ja hieno kuvaus ihmisistä, jotka ovat samaa perhettä tai sukua, hyvin erilaisia, erilaisissa elämäntilanteissa ja miten ovat sellaisiksi tulleet. Kirjasarjan ensimmäinen. Toinen on jo luvussa...
    Vuonna 2015 luetut kirjat:
    • Ja vuoret kaikuivat - Khaled Hosseini. Jo kolmas Hossainin kirja, jonka luen. Syvällinen ja monipolvinen tarina, jonka pariin halusi palata aina, kun voi. Hossainin tapaan loppu on osin onnellinen, osin haikea. Ne, joiden toivoo pääsevän takaisin yhteen, eivät pääsekään toivomallani tavalla, vaan hiukan liian myöhään. Silti ne, jotka jäävät jäljelle, katsovat luottavaisena tulevaisuuteen, joka näyttää onnelliselta.
    • Uskottomuus - Paulo Coelho. Miten Coelho osaakin kertoa sveitsiläisen naisen näkökulmasta täysin uskottavan tarinan?
    • Stalinin lehmät - Sofi Oksanen. Uskottava ja mielenkiintoinen kuvaus syömishäiriöisen maailmasta sekä eri aikatasoilla virolaisen elämästä sotien ja Neuvostoliiton aikaan sekä Viron vapauduttua. Loppu oli jollakin tapaa onnellinen.
    • Kaikki oikein - Anna-Leena Härkönen. Pitkästä aikaa Härköstä. Olen aina ollut hänen kirjojensa ystävä aina Häräntappoaseesta lähtien. Teksti on aina sujuvaa ja etenkin uskottavaa. Tämä kirja pisti miettimään, mitä itselle tapahtuisi, jos voittaisi seitsemän miljoonaa euroa.
    • I'll walk alone - Mary Higgins Clark. Jännärit kuuluvat erityisesti kesään ja olin iloinen, että tartuin tähän sukulointireissulla, jossa sain ahmittua neljäsosan. Kotiin palattuani istuin tuntikaupalla nenä kirjassa, kunnes kirja loppui. Jännittävä tarina, monia juonenkäänteitä ja vaikka arvasinkin syyllisen melko aikaisessa vaiheessa, se ei haitannut lukunautintoa. Päinvastoin, oli mielenkiintoista nähdä, miten kyseistä henkilöä ja hänen ajatuksiaan kuvattiin. Viihdyttävä.
    • Vadelmavenepakolainen - Miika Nousiainen. Kaikki ovat varmaan tämän jo lukeneet, mutta minä tartuin siihen vasta nyt. Hurjan hieno kuvaus pähkähullun ihmisen aivoituksista ja tavasta nähdä omat tekemiset oikeina ja loogisina. Valtavirrasta poikkeava tarina, joka vietiin hienosti loppuun asti.
    • Yksitoista minuuttia - Paulo Coelho. Taattua Coelhoa. Kuinka hienosti mies osasikin kuvata naisen, vaikkakin hiukan epätavallisen, päänsisältöä. Aiheena rakkaus ja seksi, onko toista ilman toista jne. prostituoiduksi päätyvän parikymppisen vinkkelistä. Tykkäsin.
    • Pikkuseikkoja - Carol Shields. Lomamatkalle otin mukaan suht kepeää luettavaa, enkä pettynyt. Kertojana perheenäiti, elämäkertojen kirjoittaja, ja tarina kulkee arkipäivässä ja pienissä yksityiskohdissa. Mukava kokonaisuus, etenkin altaan äärellä luettavaksi.
    Vuonna 2014 luetut kirjat:
    • Tomuksi ja tuhkaksi - Patricia Cornwell. Joululahjakirjani oli taattua tavaraa. Monimutkainen, tarkasti kehitelty juoni ja tutut päähenkilöt. Viihdyin kirjan parissa, kuten aina joululomalla...
    • Leijapoika - Khaled Hosseini. Epäröin tarttua tähän paljon kiitettyyn romaaniin itsesuojeluvaistosta: epäilin, että minua alkaa ahdistaa, jos tarinassa on paljon kurjuutta lasten elämässä. Onneksi lopulta pääsin yli pelostani, sillä Leijapoika on hieno kirja. Näkökulma on sen "vähemmän" hyvän ja sankarillisen pojan, ja siksi mielenkiintoinen. Viivyin kirjan tunnelmissa vielä tovin sen luettuani.
    • Ellei - Carol Shields. Ihan mukava luettava, tarinassa äidillä hätä aikuisen lapsensa valinnoista, mutta kesti todella kauan saada tämä luettua. Kirja oli yöpöydälläni varmaan puoli vuotta, mutta yhtenäkään iltana en tempautunut ahmimaan koko kirjaa loppuun. Joskus niin käy. Silti aivan kelpo kirja, ei mikään turha luettava.
    • Raja - Riikka Pulkkinen. Paljon kehuttu esikoisromaani. Tarina vei kyllä mukanaan, sillä kirjan hahmot olivat uskottavia ja tarinan halusi lukea loppuun. Mukavaa vaihtelua opiskelukirjoihin.
    • Fine van Brooklyn - Mika Waltari. Pienoisromaani, jonka Waltari kirjoitti 1938 perustuen paljolti hänen omiin nuoruuden kokemuksiinsa Ranskan Carnacissa. Kirjan naishahmo on samaa turmeltunutta viettelijätärtyyppiä kuin Sinuhen Nefernefernefer. Kirjan miespäähenkilöä, jossa on paljon Waltaria itseään, kävi kovasti sääliksi, joskus hiukan jo nolottikin hänen lammasmainen ihastuksensa tuota tytönhuitukkaa kohtaan. Silti viihdyin tämänkin lyhyen kirjan parissa, sillä pidän Waltarin kielestä.
    • Amerikkalainen elegia - Siri Hustvedt. Alennusmyynneissä tartuin muutamaan kirjaan, joita olin kaavaillut lukevani jo aiemmin. Olen iloinen, että tämä kirja vihdoin tuli mukaani. Hustvedt kertoo monipolvisen tarinan, kuvaa mielestäni aidosti päähenkilömiehen ajatuksia ja tuntoja. Ja kirjan haluaa lukea loppuun.
    • Tarhapäivä - Eve Hietamies. Jatkoa Yösyöttö-kirjan tarinalle. Hietamies kuvaa mielestäni aidon oloisesti miehen ajatusmaailmaa. Tilanne kahden viisivuotiaan yksinhuoltajana, joskin toisen heistä väliaikaisena sellaisena, on aika raastava. Vastaavat ajat ovat tässä vielä itselläkin osin menossa, joten komppaan kirjan tapahtumia kyllä. Välillä jatkuva einesten lämmittäminen ja kasvisten poissaolo syömisistä alkoi öklöttää jostain syystä, ja ylipäänsä miehen elämäntilanne, josta ei tuntunut olevan ulospääsyä, ahdisti. Onneksi lopussa oli valoa tunnelin päässä - minä pidän onnellisista lopuista. Luin kirjan niin vauhdikkaasti kuin pystyin; sen verran se tempasi mukaansa.
    • Ei koskaan liian myöhäistä saada onnellinen lapsuus - Ben Furman. Jo melko vanha opus tarttui hyvästä nettikirjakaupan tarjouksesta mukaan pokkarina. Helppoa luettavaa, ajatuksenaihettakin antavaa. Ne, jotka ovat selvinneet elämässään hyvin vaikeasta lapsuudestaan huolimatta, pystyvät jollakin tapaa suhtautumaan menneisiin tapahtumiin voimavaroja, näkökulmaa, viisauttakin antavina, eivätkä ole jääneet menneisyytensä uhreiksi. Siinä vasta mietittävää.
    • Näkökulman vaihtamisen taito - Antti S. Mattila. Opintoihin liittyvää kirjallisuutta, jonka luin suurella mielenkiinnolla. Näkökulman vaihtaminen eli uudelleenmäärittely (reframing) on taito, josta on hyötyä kenelle vain. Kirjassa valotettiin uudelleenmäärittelyn historiaa sekä annettiin monia käytännön esimerkkejä, miten taitoa on käytetty terapiamaailmassa. Oli hauska huomata olevansa samaa mieltä muun muassa yli 2000 vuotta sitten eläneen Epiktetoksen kanssa...
    • Vieras mies tuli taloon - Mika Waltari. Olen ollut Waltarin suhteen vain yhden romaanin nainen, Sinuhen. En ollut tarttunut muihin Waltarin kirjoihin, vaikka tilaisuuksia on ollut. Löysin kirpputorilta kirjan, josta löytyi tämä ja Fine van Brooklyn -pienoisromaanit. Waltarin upea kielellinen kyky loihtia tunnelmia ja maisemia ihastutti jälleen. Surullinen tarina, joka kosketti.
    • Paljaat luut - Patricia Cornwell. Taattua Cornwellin tyyliä. Koukuttava juoni, ja myös Scarpettan oma elämä oli vähemmän ahdistavaa kuin joskus menneinä vuosina. Luin nopeasti ja viihdyin kirjan parissa.
    • Kohtuullinen määrä tieteellisiä psykologian artikkeleita sekä vaihteleva määrä lukuja useista alan oppikirjoista.
    Vuonna 2013 luetut kirjat:
    • Vieras - Riikka Pulkkinen. Kehuttu romaani, jota toivoin joululahjaksi jo viime vuonna. Kirja on hienosti kirjoitettu, juoni kiinnosti; halusin tietää, miten kirja päättyy. Mutta kirjailijan tapa kirjata päähenkilön ajatuksia hiukan vaikeaselkoisella, raskaallakin tavalla ehkä hiukan ärsytti, etenkin kohdissa, joissa teksti liittyi jollakin tapaa hengellisyyteen. En erityisemmin välitä lukea hengellisistä ajatuksista. Yhtä kaikki, luin kirjan joululomalla vauhdilla loppuun, ehkä hiukan harppoen yllämainitunlaisissa kohdissa, ja olin tyytyväinen kirjan päätökseen.
    • Voimavarat käyttöön - Antero Katajainen, Anneli Litovaara, Krisse Lipponen. Kirja kuuluu valmentajaopintojeni kirjalistaan ja on tuttu jo vuodelta 2004. Monia hyviä harjoituksia stressin keskelle, unelmien hahmottamiseen, työuupuneelle ja ylipäänsä paljon ajatuksia omien voimavarojensa löytämiseksi.
    • Kun kyyhkyset katosivat - Sofi Oksanen. Oksasen uusimman sain jo joululahjaksi. Aloitin kevättalvella sitä lukemaan, mutta jotenkin en jaksanut jatkaa. Nämä kirjat ovat haastavia luettavia. Vihdoin luin loppuun. Sama hieno ja uskottava kirjoitustyyli, josta pidin Puhdistuksenkin kohdalla, mutta minä kaipaan onnellisia loppuja.
    • Punainen usva - Patricia Cornwell. Kirjassa jonkinlainen jatkumo edellisen kirjan tarinaan, edelleen koukuttavasti kirjoitettu. Cornwell osaa kyllä punoa aikamoisia juonia.
    • Kuolleiden satama - Patricia Cornwell. Olen ollut Patricia Cornwell -fani kauan. Olen lienee lukenut melkein kaikki Kay Scarpetta -sarjan kirjat, joten en voi lopettaa enää. Jossain vaiheessa Scarpetat olivat liian synkkiä makuuni, ja sankaritar liian kompleksinen ja vaikea, mutta nyt kirjat taas maistuvat. Todella koukuttava ja kiemurainen tarina.
    • Zahir - Paolo Coelho. Vuoden ensimmäinen Coelhoni, alesta ostettu pokkari. Kirjan kirjailija voisi olla Coelhon alter ego. Itse asiassa mietin monessakin kohdassa, onko hahmossa kuinka paljon Coelhoa itseään. Mielenkiintoinen miehen kasvukertomus, jonka aikana alan jopa pitää hahmosta. Alussa en niinkään. Välillä "henkimaailman" asiat menevät yli oman makuni, mutta se ei haitannut kirjan tunnelmaan pääsemistä. Heräsi myös mietteitä oman parisuhteen tilasta ja siitä, pitäisikö sitä jotenkin päivittää tai kohentaa. Ei ehkä kuitenkaan aivan niin radikaalein tavoin kuin tässä kirjassa.
    • Isä Camillo ja hänen laumansa - Giovanni Guareschi. Luin Isä Camillo -kirjoja jo lapsena, ja varmasti myös tämän. Tartuin tähän edesmenneen pappani vuoden 1953 kappaleeseen, sillä pidin kirjoja hauskoina jo lapsena, vaikka kaikki politiikkaan liittyvä kirjoissa menikin varmasti ohi. Mukavaa huomata, että edelleen aikuisena pidän kirjojen tyylistä ja naureskelenkin välillä. Isä Camillo ja kilpakumppaninsa puoluejohtaja Peppone ovat inhimillisiä hahmoja; heidän mittelöistään nimenomaan tulee se "pihvi" kirjaan. Ikuiset kilpailijat vastakkaisilta puolilta: kirkosta ja äärivasemmistopuolueesta, jotka aina tiukan paikan tullen vetävät yhtä köyttä.
    • Appelsiinin tuoksu - Joanne Harris. Olen pitänyt Harrisin aiemmistakin kirjoista. Niissä on ollut hieman mystiikkaa ja herkullisia makuja mukana. Tässä kirjassa oli vesi kielellä jatkuvasti, mutta tarina oli melko surullinen ja paljastui pikkuhiljaa. Vangitseva lukukokemus, jossa todellakin haluaa tietää, miten kirja päättyy. Välillä oli vaikea pitää kirjan henkilöistä ja heidän käytöksestään, mutta toisaalta he olivat hyvin inhimillisiä, sarvineen, hampaineen.
    • Railo - Virpi Hämeen-Anttila. Edellisen Hämeen-Anttilan kirjan jälkeen ajattelin, etten taida lukea tämän kirjailijan kirjoja enää, mutta tämän kirjan hankin alesta kuitenkin takakannen tekstin perusteella. Kirja oli ehdottomasti parempi kuin Päivänseisaus, vaikken missään vaiheessa pitänyt toisesta päähenkilöstä ihmisenä. Se ehkä vähän häiritsi, koska minä olen sitä sorttia, joka haluaa tykätä päähenkilöistä, olla heidän puolellaan ja joka eläytyy vahvasti heidän kokemuksiinsa. Onneksi kirjan toinen päähenkilö, vaimo, oli hahmo, josta pidin kovasti, ja joka sai enemmän sivutilaa loppua kohden.
    • The Hobbit - J. R. R. Tolkien. Sijoittuu aikaan ennen Taru sormusten herrasta -trilogiaa. Elokuvan innoittamana ahmaisin tämän pitkään kirjahyllyssä viihtyneen pokkarin. Täytyy kyllä myöntää, että elokuvaa on dramatisoitu melkoisen paljon; henkilöitäkin on enemmän kuin kirjassa. Tykkäsin silti molemmista; kirja sopii kirjailijan ja kirjatrilogian tyyliin; elokuva puolestaan sopii Peter Jacksonin TSH-leffatrilogiaan. Olihan jo tuossa elokuvatrilogiassa otettu draamallisia vapauksia kirjojen suhteen.
    • Kohtuullinen määrä tieteellisiä psykologian artikkeleita sekä vaihteleva määrä lukuja useista alan oppikirjoista.
    Vuonna 2012 luetut kirjat:
    • Pieni lankakauppa - Kate Jacobs. Viihdyttävä lukukokemus lankakaupan omistajan elämästä. Aiemman lukemani saman kirjailijan kirjan perusteella en ollut kuitenkaan varautunut loppuun, joka yllätti minut. En pitänyt lopusta, koska se ei ollut, mitä odotin.
    • Kesä ilman miehiä - Siri Hustvedt. Erittäin viihdyttävä ja kiinnostavakin kirja, jonka luki nopeasti. Ei mikään veretseisauttava teos, eikä jättänyt erityistä vaikutusta, mutta pidin siitä silti.
    • Puhdistus - Sofi Oksanen. Iso, vaikutuksen tekevä kirja, juuri kuin odotinkin. Rankka tarina, hienosti kerrottu. Elin tarinassa mukana, näin ympäristön elävänä, nautin sujuvasta tekstistä.
    • Little Been tarina - Chris Cleave. Joululahjatoivekirjani, joka odotti hiukan ennen kuin pääsi käsiini. Tiesin tarinan olevan jokseenkin rankka, joten piti taas odottaa sopivaa hetkeä, että oli voimia se aloitta. Hyvä, että aloitin. Todella koskettava ja todentuntuinen tarina nigerialaistytön ja englantilaisen naisen yhteen liittävästä kohtalosta.
    • Avoimien ovien päivä - Anna-Leena Härkönen. Kirja löytyi kirjahyllystäni lukemattomana. Onneksi löytyi, sillä kirja oli taas taattua Härköstä. Hän painelee kipeitä kohtia ja kertoo tarinaansa sujuvasti. Välillä ahdistaa kirjan päähenkilön, naisen, jolla on hankala suhde äitiinsä, ongelmat, mutta kirja pisti itseni miettimään hyvinkin paljon, mitä omat lapseni muistavat minusta äitinä aikuisena. Jouduin menemään itseeni, ja tosissani toteamaan, että minun pitää tarkemmin miettiä, millä tavalla tytöilleni puhun, nimenomaan silloin, kun olen väsynyt.
    • Tuulten poika - Henning Mankell. Wallanderien ystävänä olen tietenkin kiinnostunut myös muusta Henning Mankellin tuotannosta. Tämä kirja oli todenmakuinen tarina bushmannipojasta, jonka hyönteistutkija vie mukanaan Kalaharin aavikolta Ruotsiin. Kirja oli kesken pitkän aikaa, mutta kun sain otettua sille aikaa, luin sen pian loppuun. Surullinen tarina juuriltaan riistetyn lapsen ajatuksista ja tunnoista, joita vain harva aikuinen pysähtyy kyselemään saati kuuntelemaan.
    • Talvimies - Outi Pakkanen. Kirja oli mukaansatempaava. Tällä kertaa murhan uhrista ei tarvinnut pitää. Sujuvasti kirjoitettu ja sujuvasti luettu viihdyttävä teos.
    • Punainen pallotuoli - Outi Pakkanen. Päätin lukea kaikki Pakkaset peräkkäin; se sopi jotenkin rytmiin. Tyyli oli sama, ja lopussa jonkinlainen yllätys. Hieman raskaalta tuntuu välillä hahmojen elämän "tahkoaminen", mutta yleisesti ottaen tarinat päättyvät onnellisesti.
    • Pelistä pois - Outi Pakkanen. Joskus viime keväänä sain mummoni kirjahyllystä mukaani kolme Outi Pakkasen dekkaria. En ollut tarttunut niihin tätä ennen, mutta kesähän on perinteisesti parasta aikaa dekkarien luvulle. Tyyli on erilainen kuin useimmissa muissa lukemissani dekkareissa. Henkilöitä pohjustettiin pitkään ennen kuin alkoi tapahtua, mikä sopi oikein hyvin. Lapsi, jonka äiti ei oikein osannut olla äiti, säälitti, mutta onneksi tarinassa hahmot kasvoivat hiukan - parempaan suuntaan.
    • Tyttö ja hänen varjonsa - Sheri Holman. Kirja odotteli melkein puoliväliin luettuna pari vuotta yöpöydän kaapissani. Vihdoin tartuin urakkaan ja sain kuin sainkin luettua loppuun. Kurjuutta ja köyhyyttä  piisasi, mutta lukukokemuksen pelasti onnellinen loppu. Minä pidän onnellisista lopuista.
    • Tuhat loistavaa aurinkoa - Khaled Hosseini. Tämä kirja odotti valoisaa vuodenaikaa, sillä tarina oli raskas ja surullinen, kunnes pääsin kirjan loppuun, jossa odotti palkinto.
    • Comfort food - Kate Jacobs. Alussa edistyin hitaasti, sillä en tempautunut kirjaan mukaan. Kun juoni hiukan tiivistyi, viihtyi kirja kädessäni pidempiä jaksoja, melko nopeasti loppuun asti. Parasta antia kirjassa sylkirauhasia syleilevät ruokakuvaukset sekä tietty viihdyttävyys. Lopputuloksen saattoi arvata, mutta tällaisesta kirjasta haluankin lukea onnellisen lopun.
    • Veronika päättää kuolla - Paolo Coelho. Todella hyvin kirjoitettu periaatteessa surullisesta aiheesta. Lopun yllätystä hiukan jo aavistelinkin, mutta se ei lainkaan laimentanut iloa, jota tunsin Coelhon päätöksestä kuinka lopettaa tämä kirja. Coelho-innostus jatkuu.
    • Alkemisti - Paolo Coelho. Coelhon kuuluisin romaani vei mukanaan. Tekstiä oli helppo lukea, ja se ehti herättää ajatuksiakin, vaikka luin sitä melkoisella tahdilla. Jos pääsee yli kirjan tietyn hengellisen tyylin, siitä nauttii varmasti. Coelho on myös loistava kuvaamaan olosuhteita. Näin aivan selvästi sieluni silmillä aavikon ja keitaan kristallikauppaa myöten.
    • Voittaja on yksin - Paolo Coelho. Halusin lukea lisää Coelhoa, onneksi. Tämä kirja oli hyvin erilainen kuin Portobellon noita. Päästä sisään "hullun" päähän ja lukea kuinka hän oikeuttaa tekonsa itselleen. Eräs mittapuuni hyvälle kirjalle on se, että "sen haluaa ehdottomasti lukea loppuun". Tämäkin oli sellainen kirja.
    • Kukkulan kuningas - Jo Nesbø. Hyvin erilainen jännäri kuin Panssarisydän. Päähenkilö ei ole rakastettavin henkilö, vaikkakin mielenkiintoinen. Kirja, jonka halusin lukea loppuun. Hyvä niin, sillä loppu yllätti iloisesti.
    • Portobellon noita - Paolo Coelho. Ensimmäinen lukemani Coelho. Mukaansatempaava, mystinen tarina, jonka halusi lukea nopeasti loppuun. Silti tunsin oloni välillä hiukan epämukavaksi lukiessani saarnamaisia tekstejä "suuresta Äidistä" ja hänen rakkaudestaan ym. Sen tyyppinen hengellinen ote ei ole aivan ominta itseäni, mutta luen varmasti Coelhoa toistekin.
    Vuonna 2011 luetut kirjat:
    • Panssarisydän - Jo Nesbø. Koukuttava trilleri, erittäin paksu, mutta piti lukea muutamalla ahmaisulla.
    • Vettä vain - Kajsa Ingemarsson. Pidin aiemmasta Keltaisten sitruunoiden ravintolasta, joten halusin kokeilla tätäkin. Kevyttä, hyvin kirjoitettua viihdettä.
    • Kaikki mitä rakastin - Siri Hustvedt. Bloggariystäväni tätä aikanaan kehui, eikä turhaan. Upeasti nainen kirjoittanut miehen näkökulmasta koko kirjan. Ajatuksia heräsi siitä, mikä aikuisessa ihmisessä on eletyn lapsuuden tulosta, mikä onnea tai epäonnea geeniarpajaisissa, tai mikä pelkkää huonoa tai hyvää tuuria.
    • Strindbergin tähti - Jan Wallentin. Kehuttiin Da Vinci -koodin seuraajaksi. Oli kyllä ihan mukaansa tempaava tarina, mutta aikanaan "Koodia" lukiessani en millään malttanut laskea kirjaa kädestäni ennen kuin se oli loppu; tämän maltoin. Mutta ehkä "Koodi" sai etulyöntiaseman, koska yleensä ensimmäinen kerta jää parhaiten mieleen, ja "Koodi" oli ensimmäinen sen tyyppinen kirja, jonka luin. Silti, tässä kirjassa miellytti se, että oltiin lähempänä kotia...
    • Päivänseisaus - Virpi Hämeen-Anttila. Toivotun joululahjakirjan lukemiseen meni puolitoista vuotta, sillä se ei oikein temmannut minua mukaansa missään vaiheessa. Minua ei varsinaisesti kiinnostanut, mitä henkilöille lopulta tapahtuu, vaikka kirja hiukan paranikin loppua kohden.
    • Anna minun rakastaa enemmän - Juha Itkonen. Aloitin kirjan lukemisen jo viime vuoden puolella, ja vihdoin sain luettua loppuun bussimatkoilla kurssille. Mielenkiintoinen, hyvin kirjoitettu kirja, jonka parissa viihdyin. Jostain syystä en kuitenkaan ollut aiemmin uppoutunut niin syvälle, että olisin ahmaissut kirjan nopeammin. Mutta parempi myöhään kuin ei milloinkaan.
    • Totta - Riikka Pulkkinen. Toivomani joululahjakirja oli hyvää, soljuvaa luettavaa. Mietin välillä, miten kirjoittaja, joka on mielestäni melko nuori, osasi kirjoittaa niin uskottavasti monelta kantilta. En ahmaissut kirjaa yhteen menoon, mutta aina, kun sitä luin, luin ilolla.
    Vuonna 2010 luetut kirjat:
    • The Scarpetta Factor - Patricia Cornwell. Paksunpaksu, toivottu joululahjakirja odotti uppoutumista todella paljon; päädyin lukemaan sen muutama sivu kerrallaan. Kesti kauan, mutta oli taattua Scarpettaa.
    • Yösyöttö - Eve Hietamies. Helppolukuinen, sympaattinen, samaistuttava kirja sekä iseille että äideille. Luimme sen molemmat, mieheni ja minä.
    • Laulaisin sinulle lempeitä lauluja - Linda Olsson. Kaunis, ihana, herkkä kirja!
    • Helmitaivas - Johanna Vireaho, Sari Tammikari. Ihana harrastekirja hyvillä ohjeilla. Kauniit kuvat.
    • Suden vuosi - Virpi Hämeen-Anttila. 
    • Loppuunkäsitelty - Anna-Leena Härkönen.
    • Rauhaton mies - Henning Mankell.
    • Designing jewelry with semiprecious beads - Kim Gover. Viime kesänä tämän ostin ja lukaisin uudelleen. Hyvät esittelyt puolijalokivistä ja useita hienoja korumalleja. Osa koruista tosin makuuni liian runsaita, mutta niistäkin on hyvä tutkailla tekniikoita.

    Ei kommentteja: