Mikä siinä on, kun ei halua näyttää nenäänsä ulkoilmassa

Sitä vain poikkesin tänne kirjaamaan, että mikä ihme siinä on, etten saa itseäni ulos mitenkään reippailemaan. Kuukausi sitten vielä kävin hiihtämässä ja muutaman viikon olin niin tukkoinen ja edelleen olen (allergisen nuhan ja poskiontelontulehduksen takia), että tiiviisti vain istun kotona. Hädin tuskin käyn postilaatikolla. Ei yhtään huvita lähteä pidemmälle.

Teen työt etänä, käyn välillä kaupassa tai apteekissa, mutta liikkumaan en lähde. Sentään sunnuntai-iltaisin osallistun puolentoista tunnin yin-joogaan, mutta muuten kökötän kotona. Lumitöitä olen tehnyt välillä, tosin viime aikojen tukkoisen ja flunssaisen olon takia en. Koronaa meillä ei vielä ole ollut, testattu on vuorotellen kaikkia jokaisen pikkuniistämisen tai yskäisyn tullen.

Kun lähdestyy viittäkymppiä alkaa huomata, että liikkua pitäisi ihan vain sen takia, että säilyisi terveempänä. Hui hai liikunta laihtumisen tai muun merkeissä. Pudotin painoa viime syksynä reilu 5 kg, mikä riittää terveeksi painonpudotukseksi, mutta heti, kun työkuviot alkoivat olla tiivit, romukoppaan jäi normaalielämään sopimaton ateriatyyli, koska en jaksanut olla koko ajan tekemässä ruokaa, eri ruokaa kuin vaikka mitä lapset syövät. Painotus oli siis hyvissä hiilareissa, proteiinissa ja rasvassa, en syönyt perunaa, pastaa, enkä muutakaan sellaista, mitä perheen ruoissa aina yleensä on.

Kai sitä voisi niitä kasvislisukkeita yrittää tehdä, mutta ruoanlaitto on ollut aina itselleni enemmän tai vähemmän vastenmielistä, että jos joutuu tekemään ruokaa, mikä ei uppoa nuorisoon (mies kyllä syö ihan mitä vain teen, kun joskus teen), ei kovin kauaa huvita.

No, siitä syksyisestä painonpudotuksesta on enää neljä kiloa poissa - karkki- ja suklaavierotukseni ei onnistunut, ikävä kyllä. Se on se elämäni angsti, että olen niitä tyyppejä, jotka hyvin nuorena ovat koukuttuneet sokeriin enemmän tai vähemmän, ja yrittänyt pyristellä siitä eroon aina välillä. Nyt en kyllä edes pyristele.

Mutta siis tuo sokerikoukku ei ollut tämän postaukseni harmitus, vaan se, että olen niin täydellisen tyytyväinen kotona sisällä. Ja samaan aikaan tiedän, että vaikkei mitään hikiliikuntaakaan harrastaisi, pelkkä ulkoilmassa rauhassa tepastelu tekee hyvää sekä mielelle että keholle. Ja kun siellä ulkona on niin kaunistakin tuon valkoisen peitteen kanssa.

Voisi sanoa, että koronarajoitukset sopivat minulle. Paljon tylsääkin siitä toki on seurannut, sielu näivettyy, kun ei koskaan pääse edes leffaan tai johonkin näyttelyyn - ei sillä, että aiemminkaan kovin usein olisin käynyt, mutta kun nyt ei ole vuoteen käynyt missään. Enemmän huolissani olen lapsista ja nuorista, joille tulee pitkää taukoa harrastuksista ja virkistyksistä, ja pelkään, että he tottuvat sisällä makailuun, kun ei oikein pääse mihinkään. Heillä kuitenkin parhaillaan muotoutuu aikuiselämään asti kantavia tottumuksia liikunnan ja muun harrastamisen kautta. Jotkut lapset eivät oikein edes muista, mitä tekivät ennen koronaa. Se on minusta surullista.

Tällaista tajunnanvirtaa tänään.

Koko kesän kukat etuovellamme

Tänä keväänä ja kesänä vietimme koronan vuoksi harvinaisen paljon aikaa kotona. Töitä etänä, koulua etänä, ilman töitä kotona ja niin edelleen. Päätin panostaa kesäkukkiin enemmän kuin aiemmin, sillä rippijuhlatkin olivat tulossa elokuussa.

Keräsinkin pitkin kesää otettuja kuvia kukista, joita etuovellamme on ollut huhtikuusta alkaen. Ostin huhtikuussa kasan orvokkeja sekä lähikukkakauppiaalta valkoisen kukan, jonka nimi meni ohi. Kuulemma sekin pärjäisi kylminä öinä, joita loppuhuhtikuusta ja vielä toukokuussakin olisi voinut olla. 

Löysin aivan ihanan vaaleansinisen orvokkiamppelin, joka kukki aivan elokuun lopulle asti.

Tämä jännä valkoinen kukka jaksoi myös pitkälle kevääseen pikkuorvokkien kanssa.

Yhdistin orvokkeja yhteen lemppariini murattiin.

Tässä näkyy, miten orvokit ovat vielä pieniä, vastaistutettuja. Muratti sen sijaan oli talven tuossa edessä ja kastelematta sinne huhtikuun loppupuolelle asti - ja heräsi vielä henkiin!

Toukokuussa talon etupuolella kukki näin: orvokit kasvaneet, samoin tuo valkoinen kesäkukka. Lisänä jokakesäinen pakko-ostos (kun se on vaan niin ihana) eli tuo ruukkuhortensia. Tällä oli erityisen hieno väritys, vaikka tässä ensimmäisessä kuvassa se näyttää tavalliselta vaaleansiniseltä.

Tämä oli kyllä kauneimman värinen hortensia, joka minulla on ollut - hennon vaalean lila, jossa ripaus keltaista.

On se kaunis.

Heinä- ja elokuussakin olin napannut pari kuvaa:

Lisänä harjaneilikka metallipurkissa. Orvokit ja muratti kukoistivat, valkoinen kukka kukki kyllä vielä, mutta pitkissä varsissa oli jo tyhjää kukkien varisemisen myötä. Kuva heinäkuulta.

Tämä neilikkakin on kyllä kaunis ja se viihtyi etuovella, jossa aurinko paistaa suoraan kukkiin vain aamupäivän. Kuva elokuulta.

Olin alun perin suunnitellut, että ostan orvokit siihen huhti-toukokuuksi, ja sitten, kun ne siitä kuukahtavat, korvaan ne jollain muilla kesäkukilla. Mutta orvokit olivat todella kauniita ja reheviä todella pitkään. Ne olivat paikallaan vielä elokuussakin rippijuhlien aikaan! Eli sitten mentiin orvokeilla koko kesä käytännössä. Lannoite ja säännöllinen kastelu on kova sana näissä kesäkukkahommissa!

Vasta syyskuun alussa korvasin siinä vaiheessa jo huonosti kukkivat orvokit syksyisillä krysanteemeilla ja daalioilla (?). Ostin puoleen hintaan myös kartiovalkokuusen isossa ruukussa ajatuksenani, että se pärjäisi siinä kesät talvet. Sain hyvän neuvon Plantagenin myyjältä: 50x50 cm ruukku on kuin kasvilla olisi huopatossut jalassa, 40x40 cm ruukussa on urheilulenkkarit ja 30x30 cm ruukku on kuin kasvi kulkisi talven varvastossuilla. Tämä ruukku ei ole 50x50 cm, sillä sen kokoinen on jo valtava tuon kuusen kokoon nähden, enkä raaskinut sellaista ostaa. Katson, jos saan pidettyä tuon hengissä talven yli, ja sitten voin istuttaa suurempaan ruukkuun, kun puu itsekin kasvaa.

Kartiovalkokuusi, erivärisiä krysanteemeja ja mikähän tuo valkoinen nyt olikaan, daaliako, ja upeasti rönsyävä muratti. Pitääkin muistaa istuttaa muratti maahan talveksi, niin sillä on ehkä suuremmat mahdollisuudet selvitä kuin ruukussa.

Näistä väreistä tulee mieleeni jotenkin syksy. Samaa teemaa huomaan noudattaneeni myös kukkakimpussa, jonka tein sisään ostokukista ja vihon viimeisestä hortensian kukasta, jonka väri kesän myötä vaihtui vaaleanpunaiseksi. Voiko ihanamman värisiä ruusuja ollakaan - sopivat tähän kimppuun niin kauniisti!

Hortensian kukka, upeat ruusut ja neilikkaa kahta väriä: valkoista ja valko-lilaa. Maljakko on Jyskin alelaarista 2,50 euroa.

Silmä lepää näissä kaunottarissa.

Tässä kimppu useamman päivän jälkeen: neilikat puhjenneet, ruusuista suurin osa jo kuolleet, mutta hortensia jaksaa kukkia vielä vaan!

Pidän hyvin paljon myös neilikoista. Sekä ulkonäöllisesti että leikkokukkana, sillä ne kestävät todella pitkään hyvinä, jos muistaa vaihtaa vettä ja leikata uutta leikkauspintaa varteen, ja niitä saa todella monessa värissä ja koossa.

Oi, tämän värikylläisen kesän jälkeen voi syksyn ja talven harmaus (ainakin täällä pääkaupunkiseudulla) näivettää sielun. Kunnes keväällä jälleen alkaa uusi värikierros uusilla kukilla.

Aurinkoa ja värejä syksyyn!

Miltä näyttää kaapissa nyt - KonMari osa 16

Syksyn kiireissä "konmarinointini" on jäänyt vähemmälle, mutta päätin ottaa muutaman kuvan siitä, miten vaatekaappini ja laatikkoni ovat nyt järjestäytyneet, kun raivaamisesta on kulunut pari kuukautta. Yllättävän hyvin olen onnistunut ylläpitämään järjestyksen viikkaustapaa myöten, vaikka ne muuttuivat merkittävästi.

Vähän erilaista ennen ja jälkeen. Ennen-kuvaa on hiukan manipuloitu, jotta sain saman pätkän kaappia näkyville molemmista. Jälkeen-kuvassa alimmat hyllyt näyttävät melko tyhjiltä, sillä pyykkikaappi on täynnä.

Ostin Ikeasta paksusta pahvista tehtyjä laatikoita, joihin viikkailin leggingsejä ja jooga- ja juoksutrikoita, jotka eivät urheiluvaatelaatikkoon mahtuneet. Ne sopivat varsin hyvin hyllyjen perälle, sillä yletyn ottamaan, mitä haluan. Käytössä oleva yöpaita ja muuta viikattavaa puolipitoista säilytän kuvan alimmalla hyllyllä kotihousujen lisäksi.

Jostain sentään tingin: Marie Kondon mielestä kaikki neuleet pitää viikata, mutta oletan, että hänellä ei liene mitään silittämistä vastaan. Itse pyrin välttämään viimeiseen asti silityshommia, joten jotkut ohuet neuletakit on yksinkertaisesti ripustettava, jotta vältyn rypyiltä ja taitoksilta, joille pitäisi näyttää silitysrautaa. Suurin osa neuleistani on kuitenkin viikattu "jälkeen"-kuvan punaiseen ja valkoiseen laatikkoon.

Ripustinkaapissa kaikki hameet, paitikset, hupparit, rypistyviä neuleita, kankaiset puserot (ei trikoiset)

Ripustinkaapissa eroa entiseen ei varsinaisesti huomaa kuin minä, sillä kaappi on edelleen melko täynnä. Muutosta kuitenkin löytyy, sillä mieheni vaatteet mahtuvat nyt sinne paremmin (ripustinkaapin vasen puoli on hänen, pois rajattu kuvista). Omien vaatteideni osalta kaapissa roikkuu erilaisia vaatteita kuin aiemmin. Osa niistä on vaatehuoneesta siirtyneitä, osa hyllykaapista, ja kaikki trikoiset pitkähihaisest paidat ovat nyt avohyllyillä.

Katsokaapa, miten järjestys on säilynyt laatikoissa, joista aloitin koko touhun: alusvaate- ja sukkalaatikoissa!

Alusvaatelaatikko on hyvässä kunnossa parin kuukauden jälkeen, kuten sukkalaatikkokin. Se tosin on vajaa mustien sukkien kohdalta - ne ovat pyykkäämistä vailla.

Muutkin laatikot ovat priimakunnossa, vaikken niitä kuvannutkaan tähän. Vaatehuoneen mekot nykytilassaan vaativat vielä kuvaamisen, mutta edelleen harmittaa, että kuvat mekkojen karsimisesta katosivat, sillä niitä oli niin monta, että näky parisängyllä oli hyvin vaikuttava.

Jakut ja housut jakoon - KonMari osa 15

Projektini jatkui taannoin jakkujen ja bleiserien sorttaamisella. Suhteellisen helppo homma, sillä niitä löytyi vain yhdeksän kappaletta. Toisaalta muistoja niiden myötä tuli todella monen vuoden takaa, jopa suurin piirtein vuodelta 1999! Vaatehuoneessa olivat roikkuneet muutaman vuoden täysin käyttämättä osa, ja pari mustaa jakkua vaatekaapissa silloin tällöin käytössä. Jostain varaston perukoilta löytyi vielä joku liian pieni bleiseri.

Vasemmalla lilat hame & jakku sekä vanharoosa jakku. Keskellä liian pienet musta bleiseri ja hame. Oikealla silkkinen mittatilausbleiseri ja -hame.

Työssäni en ole vuosikausiin tarvinnut jakkupukutyyliä lainkaan, joten sen tyyppiset vaatteet ovat roikkuneet kaapissani odottamassa niitä harvoja tilaisuuksia, jolloin niitä on tarvis käyttää. Nyt kokeilin kaikki läpi ja totesin, että suurin osa ei mahtunut nätisti kiinni. Pari ajatonta kappaletta päätyi talteen (kuvassa musta, pitkä bleiseri ja siniharmaa), jos vaikka nappi mahtuisi jonakin vuonna kiinni, mutta lopputuloksena yhdeksästä jakusta ja bleiseristä jäi jäljelle vain KAKSI! Nekin molemmat uusia tämän kesän ostoksia. Ja vain toinen niistä siisti työkelpoinen versio. Huoh. Pitänee säästää, että pääsee jakkuostoksille, sillä nykytyössä on tullut vastaan tilanteita, joissa housupuku tms. olisi ollut varsin passeli asu. Onneksi meillä naisilla on kuitenkin valinnanvaraa ja esimerkiksi kotelomekkoja minulta vielä löytyy. :)

Kuvat muista poistetuista jakuista ja bleisereista lienevät samassa bittitaivaassa kuin mekkokuvatkin. Harmillista sähläämistä!

Suorat housut kävin kirpparille lähtemisen paineessa hurjan nopeasti läpi ja kuvia otin vain poistetuista.

Vasemmanpuoleiset eivät koskaan käytetty, kolmet muut housut todella tiiviissä käytössä olleet ehkä kymmenen vuotta sitten...

Oli siellä joitakin suoria housuja vielä, jotka jäivät kaappiin. Yhdet paksusta silkistä tehdyt siniharmaat sujautin saman asun bleiserin ja hameen kaveriksi liian pienten lempivaatteiden laatikkoon, sillä puku on mittatilauksena teetetty ja tyyliltään ajaton. Jää nähtäväksi, kärräänkö parin vuoden päästä nekin pois, vai voinko ottaa ne vielä joskus käyttöön. Ainakin karkinsyönnin kohtuullistaminen on onnistunut jo muutaman viikon, että hyvä alku siinäkin projektissa. ;)

Tässä vielä kuva satunnaisista poistetuista, joita löytyi jälkikäteen vielä jostain nurkista.

Sekalaisia poistettuja, mm. aikanaan lemppari, vaaleanpunainen hihaton neule, joka on edelleen ihana, mutta liian pieni.

Luulin joskus, että tyylini voisi olla romanttisen kerroksellinen Odd Mollyn ja Creamin tyyliin - ja ostin beigen nätin alusmekon, joka olisi voinut hiukan vilkkua päälle tulevan mekon alta. No, sitä päälle tulevaa mekkoa en koskaan löytänyt, ja alusmekko jäi käyttämättä, eikä se tyylikään ole ominta minua. Olen hiukan simppelimmän tyylin kannattajia. Siispä alusmekkokin sai lähteä, käyttämättömänä. Pois lähti myös ihan mukava pitkä hame ohutta mustan farkun näköistä materiaalia, ruskea liivi ja musta hellemekko.

Iso kasa kampetta lähti jo elokuussa itsepalvelukirppikselle kokonaispalveluun, koska oman hinnoittelun varaan jääminen olisi tarkoittanut, että vaatteet vieläkin pyörisivät nurkissa... Jotakin raportointia KonMari-vaateprojektistani vielä on tulossa. Toki projekti jatkuu jollain tahdilla myös muihinkin osa-alueisiin, kuten kenkiin ja isompiin laukkuihin, hajuvesiin jne.

Mites ne pitkähihaiset? - KonMari osa 14

KonMari-projekti jatkuu... Luulin pitkähihaisten karsimisen olevan se suurin homma, koska niitä on monta. Loppujen lopuksi jouduin tekemään jaottelun iloa tuottaviin ja pois vietäviin nopeaan tahtiin, sillä piti saada lasti itsepalvelukirppikselle vauhdilla. Siispä se hieno kasa kaikista pitkähihaisistani jäi kuvaamatta, kun keskityin Marie Kondon oppien vastaisesti niihin puseroihin, joista hankkiuduin eroon. Tehokasta toimintaa, tosin.

Monta hyvää ja ihanasta materiaalista, kuten silkki, tehtyä paitaa lähti pois, joku liian pienenä, joku täysin sopivana, mutta vääräntyylisenä tai -värisenä, yhteensä 18 kappaletta. Toisaalta, jäljelle jäi lähinnä niitä paitoja, jotka voin valita kaapista päälleni milloin vain. Ehkä sinne jäi vielä jokunen pusero, joka ei niinkään tuota iloa, mutten ole valmis vielä hankkiutumaan eroonkaan.

Yksi syy, miksi on hyvä, että paitoja, kuten alusvaatteita ja sukkiakin, jäi jäljelle enemmän kuin vähemmän, on se, että työssä käydessäni arki-iltaisin tulee pyykättyä harvemmin. Etenkin taas tänä syksynä, kun työni vie minua toiseen kaupunkiin, miehelläni on arki-illan ruoanlaiton ja lasten harrastuksiin kuljettamisten kanssa sen verran hommaa, ettei pyykkäys ole ensimmäisenä to do -listalla.

Olen ottanut kuvat jo aiemmin, mutta koulujen alun jälkeen projektini raportoiminen jäi odottelemaan aikaa parempaa. Kuvat "konmarinoinnin" jälkeen vielä puuttuvat, mutta laitan niistä erillisen jutun, kun ehdin paremmin kuvata.

Paikat, joissa pitkähihaisiani aiemmin säilytin.

Pitkähihaisiani oli sullottu vaatekaapin hyllylle lyhythihaisten ja leggingsien joukkoon, kuten myös henkareihin vaatekaappiin. Miehen vaatteet hädin tuskin mahtuivat henkareille. Nyt mahtuu! Vaatehuoneen ripustimiin jäi jokunen juhlapaita, mutta mekkojen karsimisen jälkeen sinne mahtuu myös Isosiskon ripustettavat vaatteet, mikä oli yksi perimmäisistä tämän veivauksen tarkoituksista.

Poistettuja pitkähihaisia 18 kpl.

Laskin, että jäljelle jäi vielä kahdeksan paitapuseroa, valkoisesta ja liituraitaisesta mustasta sekä punaisesta työkäyttöön sopivasta paidasta (jotka juuri nyt kinnaavat hiukan) rennompaan vapaa-ajan paitaan sekä juhlavista materiaaleista tehtyihin paitoihin. Trikoisia tai neulostakkeja jäi kolme, ja ovat aktiivisessa käytössä (tummanharmaa, musta, rusehtavanharmaa). Pitkähihaisia trikoopaitoja- tai neulospaitoja jäi 14 kappaletta, joista osa on vain kotikäyttöön, osa vapaa-ajalle, mutta on siellä työkelpoisiakin pari. Muita pitkähihaisia, kuten sifonkisia ja juhlavia sekä työkelpoisia paitoja jäi vielä seitsemän. Yhteensä näitä jäi vielä 32 kappaletta!

Tuli juuri mieleen paitoja katsellessani, että jos en pitäisi värikkäitä vaatteita koskaan, pääsisin paljon pienemmällä vaatevarastolla. Mielessäni aina pohdin, että olisipas hienoa, jos olisi vaatevarasto mustaa, harmaata, valkeaa, jotain ruskeaa, hillittyjä värejä, olisi niin paljon helpompaa yhdistellä vaatteita keskenään. Mutta sellainen vaatevalikoima näyttää tylsältä, enkä jaksaisi aina huidella värikkäiden huivien kanssa menemään, että olisi jotain väripilkkuja, vaikka olisikin "klassisen tyylikäs".

Tykkään väreistä ja siksi minulla onkin vaihteleva määrä hillitynväristen vaatteiden lisäksi turkooseja, punaisia, violetteja, vaaleanpunaisia ja korallinvärisiä vaatteita, jotka piristävät mieltäni!

Olisin raportoinut kuvien kanssa mielelläni myös mekkorumbastani, mutta ilmeisesti kamerasta eivät moninaiset mekkokuvani ole siirtyneet koneelle ja nyt ovat tyystin kadonneet. Ehkä otan vain kuvan vaatehuoneen tangosta, jossa jäljelle jääneet luomukset roikkuvat. ;)

Mitä pikkulaukuilla oikeastaan tekee? - KonMari osa 13

Kesälomalla aloitin mittavan operaation vaatteideni raivauksen merkeissä. Aika pitkälle olen jo päässytkin, mutta vielä on tehtävää. Mukavaa puuhaa on ollut kuvata KonMari-projektini eri vaiheita, vaikka osasta säilytysratkaisuja en olekaan ehtinyt vielä kuvia ottaa. Matkan varrella näitä juttuja kirjaan ylös.

Koska pois laitettavia vaatteita lastenvaatteiden ja muun tavaran ohella alkoi olla jo rullakollisen verran, päätin, etten lähde itse mihinkään kirpputorihinnoittelurumbaan, vaan luovutin koko satsin itsepalvelukirppiksen kokonaispalveluun, joka hoitaa hinnoittelun, esillepanon, viikkailut, kaikki. Tuloksia odottelen edelleen, mutta sopimukseen ruksin kohdan, jossa ilmoitetaan, etten halua yhtään myymätöntä tavaraa takaisin. Kyllä keveni täällä kotona, vaikka vielä on paljon tehtävää.

Kun lähdin kamppeita viemään kirpputorille, tuli hiukan kiire käydä vaatteita tms. läpi. Pitkähihaisista en ole ehtinyt yhtään "after"-kuvaa ottaa, joten sitä postausta jään vielä kypsyttelemään. En ehtinyt myöskään etsiä kaikkia mahdollisia pikkulaukkujani esille, vaan kaivoin vaatehuoneesta yhden laatikon, jossa juhla- ja muita pikkulaukkuja pääasiassa olen säilyttänyt. Ne levitin sängylle ja yksitellen taas kävin läpi pohtien, tuottaako kukin laukku minulle iloa, ja toisaalta, että onko sille ylipäänsä käyttöä.

Pikkulaukkujen juhlaa...

Pikkulaukkuja vaatehuoneessa oli 12 kpl, joista yksi löytyi myöhemmin. Arvelen, että alakerran vaatehuoneessa niitä on vielä pari nahkaista tiiviimmässä käytössä olevaa. Ihania ja moninaisia juhlalaukkuja katsellessani tuli mieleen, että mitähän ihmettä niillä oikeastaan tekee, kun juhlia, joissa niitä käyttäisi, on todellakin vähän.

Kuvan laukuista osa on 15 vuotta vanhoja, osa aivan uusia ja siltä väliltä. Niistä paria en ole koskaan käyttänyt, viittä käyttänyt kerran tai kaksi ja ainoastaan neljä on ollut aktiivisemmassa käytössä, ainakin jossain elämänvaiheessa. Pinkki on aivan uusi, lahjaksi saatu, enkä ole ehtinyt sitä käyttää, valkoinen on nahkaa ja ehdoton lempparini kesän juhlissa. Nahkaista punaista käytin joskus vuosia sitten enemmän, mutta sillekään ei ole enää ollut juuri käyttöä, koska se on liian pieni normikäyttöön. Eikä minulla ole enää ihania, punaisia Red shoen pistokkaitakaan, joiden kanssa sitä käytin.

Karsimiskierroksen jälkeen varastosta lähtivät nämä laukut suoraan kirpparille:

Heivatut pikkulaukut ja yksi isompi

Näistäkin on jäänyt monenlaisia muistoja. Beige hassu laukku on ostettu 2004 Thaimaasta, kuukautta ennen tsunamia, ja muistan, miten kivaa sitä oli paikan päällä käyttää. Kotona se ei sitten enää oikein sopinutkaan minkään kanssa ja jäi käyttämättä. Hopeinen ja taustalla oleva violetti laukku on ostetu aikanaan Pariisista, josta kannoin monta suloista pikkulaukkua äidille, siskolle ja tädeille. Violetti kirjekuorilaukku oli kaunis tuliainen ihanalta siskoltani, mutta sillekään ei tullut käyttöä, ehkä samasta syystä kuin tuolle vanhemmalle violetillekaan - käytän väriä nykyään tuskin ollenkaan asusteissani. Tarkkasilmäiset huomaavat, että taustalla on isompi harmaa nahkalaukku, More&Morelta. Sitä käytin jonkun vuoden todella paljon, eikä mennyt miksikään. Kuitenkin tuntui, että käytin laukun "loppuun", eli kyllästyin siihen lopulta sen verran, ettei ole tullut käytettyä sitä enää yhtään. Heivausvalintani olivat mielestäni oikeat.

Statistiikka: 12 pikkulaukkua, joista puolet lähti pois. Säilytyslaatikossa on nyt reilusti tilaa!

Saa nähdä, onko seuraava juttu vihdoin niistä pitkähihaisista vaiko sekalaisista poistetuista...

Neuleet "after" - KonMari 12

Loma on päättynyt, raivausoperaationi on ollut hetken telakalla ja kuopuskin on aloittanut koulun. Ihana syksy on alkanut. Vihdoin otin kuvia KonMari-projektiini neuleista raivauksen jälkeen. Voi olla, että säilytysratkaisuni neuleiden osalta tulee vielä muuttumaan, kuten myös laatikoiden sisältö jossain määrin. Tuntuu, etten löydä päivittäisiä vaatteita enää, kun eivät ole "näkyvissä" avohyllyillä. Mutta toistaiseksi kokeilen tätä järjestystä.

Lähdin siis tästä liikkeelle neuleiden kanssa:

Ja nyt neuleeni on järjestetty näin:

Valkoisessa laatikossa kahden kerroksen neuleita. Alakuvassa paksummat ja pidemmät neuleet sekä säärystimet.

Ikeasta ostin valkoisen ison kangaslaatikon kahvalla, ja saan neuleet helposti pois korkealta hyllyltä ja takaisin. Jouduin ikävä kyllä laittamaan neuleita kahteen kerrokseen, joista kerrosten järjestystä vaihdan sitten vuodenajan mukaan.

Punaisen laatikon neuleet ja säärystimet.

Punaiseen laatikkoon viikkailin pidempiä ja paksumpia neuleita sekä säärystimet ja vastaavat. Muutama ohuehko pitkä ja rypistyvä neule jäi henkarikaappiin.

Näillä mennään neuleiden kanssa! Seuraavaksi taklaan pitkähihaiset paitani.

Kuinka monta neuletta nainen tarvitsee - KonMari osa 11

Minä ilmeisesti olen tarvinnut 50 kappaletta neuleita. Tänään löysin kaksi viimeistä, Marimekon mustan, pitkän villatakin, joka ei ole oikeastaan koskaan tuottanut minulle iloa, vaikka onkin laadukas ja Samu-Jussi Kosken designia, ja InWearin viininpunaisen niukan villatakin, jonka väri ei ole enää "minua". Ne päätyivät pois myytävien/lahjoitettavien kasaan.

KonMari-projektini on edennyt helpoista karsittavista, kuten sukat ja alusvaatteet, koko ajan vaikeampaan suuntaan. Neuleet ovat minulle rakkaita ja jonkinlaisia turvavaatteita kesät talvet. Olen yrittänyt kerätä mahdollisimman paljon kasmirneuleita talvikaudelle, sillä kasmir on ainoa villamuoto, joka ei karvastele ihollani. Yhden mustan kasmirneuletakin käytin loppuun - kyynärpäiden kohdat "hiutuivat" ohuiksi ja näkyivät ihoa vasten selkeästi, joten sille neuletakille sanoin hellät hyvästit melko lailla samoin tein. Työni on näkyvää ihmisten edessä olemista, joten asun pitää olla huoliteltu, joskaan ei erityisen virallinen.

Neuleet laatikossa ja kerättynä yhteen kasaan.

Neuleita karsiessani huomasin muun muassa, että jossain vaiheessa olen ostanut erilaisia ketjuliikkeiden puuvillapooloja tai muita neuleita tyylistä, jota ehkä toivoisin noudattavani. Sittemmin neuleet olivat jääneet käyttämättä juuri samaisen niukan ja toisaalta kerrospukeutumisen tyylin sekä halvan materiaalin vuoksi. Ne neuleet eivät tuottaneet minulle iloa lainkaan, joten bye bye, baby; sinne menivät roskiin tai hyväntekeväisyyteen!

Surua tuotti laittaa poistettavien kasaan tummanharmaa pehmoinen neulemekko, jonka ostin joitakin vuosia sitten Pariisista. Se oli ihana ja näin sieluni silmillä itseni kyseinen mekko päällä, läpinäkymättömät mustat sukkahousut sekä mustat saappaat jalassa tyylikkäänä töissä, mutta todellisuudessa en sitten näyttänytkään ihan niin hyvältä mekko päällä. Toisin sanoen, käyttämätön neulemekko joutui lähtemään. Mahtui se päälle, muttei näyttänyt hyvältä, ei vaikka laihtuisin 10 kiloa, joten mitäs sitä sitten enää säilyttämään. Toinen surun aihe oli vaaleanpunainen, ison v-aukon omaava pitkä, kapealinjainen Oui-merkin neule. Tykkäsin siitä hurjan paljon, kun ostin, mutta todellisuudessa neule sopii kapealle uumalle paremmin kuin omenamallin keholle. Sniif, hyvästit sillekin vähän käytetylle kaverille.

Hylätyt neuleet: lempineuleita, ei-niin-hyviä ostoksia, jopa käyttämätön neuletakki (ei pukenut minua)...

Toki neuleita minulle jäikin. Lähtötilanteessa niitä oli siis 50 kpl, joista 20 kappaletta karsin. Jäljelle jää siis 30 neuletta eri tarkoituksiin. Kasmirneuleet ovat syksy- ja talvikauden vaatetta enimmäkseen. Ohuet puuvilla- tai silkkineuletakit eri väreissä ovat puolestaan hyviä kevät- ja kesäkaudella, sekä alkusyksystä, myös töissä. Pitää minulla olla pari pitempääkin neuletakkia ja toisaalta joku paksumpikin, jota keväällä ja kesällä voi pitää takin sijaan. Pidin aika monen sellaisen neuleen, joka mahtuu päälle ja näyttää ihan ookoolta. En voi olla liian nirso juuri tällä hetkellä. KonMari-kierros kakkosella on sitten helpompi karsia jo karsituista ne, joita en vahingossakaan valitse kaapista päälleni.

Mitä jäljelle jää... kasmiria, silkkiä, pitkiä neuletakkeja ulkokäyttöön.

Täytyy myöntää, että olin silti hiukan tyrmistynyt neuleiden määrästä. Jäljellä on vielä pitkähihaiset paidat, mekot, hameet, ulkovaatteet, talvivaatteet, kengät, laukut ynnä muut asusteet... En edes mainitse vielä kodin muita "konmarinoitavia" tavaroita. :)

Letkeät leggingsit lakoon - KonMari osa 10

Hoh hoijaa, alkaakos jo hiukan kyllästyttää tämän projektin raportointi? Minua ei kyllästytä, koska tämän bloggaamisen ansiosta jaksan innostua kerta kerran jälkeen taas raivaamaan kaappeja. Olen kaivannut bloggaamista, mutta pidemmän aikaa jo olen tehnyt sitä hyvin harvakseltaan. Tämä KonMari-projektini on ollut loistava tuuppaus eteenpäin blogikirjoittamiselleni.

Leggingsejä on aikuisikäni aikana milloin parjattu, milloin kiitetty riippuen muodista. Vuonna 1992, jolloin olin au pairina Englannissa, ne olivat varsin in. Jonkin aikaa sen jälkeen ne olivat varsinainen muotimoka. Viime vuosina niitä on taas näkynyt yhdistettynä vaikkapa tunikoihin. Siitä ollaan lienee muodista riippumatta samaa mieltä, että leggingsejä tulee käyttää takapuolen peittävän yläosan kanssa, vaikka kuinka mallimitoissa olisi. Minä olen käyttänyt niitä lähinnä kotona, ja julkisesti esimerkiksi caprileggingsejä kesämekon alla. Tai pidemmän tunikan alla mustia leggingsejä mustien saappaiden kera. Minulla on siis pitkä suhde leggingsien kanssa, mistä johtunee se, että löysin niitä itseltäni 21 paria erimittaisina ja -värisinä.

Kaksikymmentäyksi paria leggingsejä!

Karsinta oli lopulta helppo: sopivanväriset ja hyväntuntuiset leggingsit saivat jäädä (=iloa tuottavat). Ne leggingsit, joita joudun aina nyhtämään ylöspäin, että pysyvät ylhäällä, joutivat pois. Myös ne leggingsit, joiden lahkeiden reuna oli epämukavan tiukka, päätyivät poistokasaan. Sitten oli niitä leggingsejä, jotka olivat täydellisen sopivia, mutta sen värisiä, etten koskaan keksinyt, milloin niitä pitäisin (esimerkiksi vaaleanruskeahkot meleeratut), lensivät poistoon kuin leppäkeihäs.

Lopulta poistokasassa oli yhdeksän paria leggingsejä. Jäljelle jäi niitä 12 kappaletta. Jäljelle jääneet sopivat hyvin, tuntuvat hyvältä jalassa, ovat sen värisiä, että tulee käytettyä ja mikä parasta, mustia pitkiä leggingsejä on jopa kolmet!

Leggingsieni KonMari-tarina.

Seuraavaksi taklaan neuleet!

Oloasukatsaus - KonMari osa 9

Pikkuhiljaa etenee vaatevarastoni evaluointi, karsiminen ja vaatteideni säilytyksen mullistaminen KonMarin hengessä. Vaikka Marie Kondo ehdottaa, että vaatteet käydään läpi laji, kuten yläosat, alaosat, henkarille ripustettavat, kerrallaan, totesin, että jos ikinä haluan päästä tästä läpi, pitää minun syödä norsuni pala kerrallaan. Siispä vuorossa on jo yhdeksäs osa projektiani eli oloasut. Ryhmä pitää sisällään hupparit, collegehousut, veluuriasut ynnä muut.

Tässä ryhmässä kävi mielestäni ihan hyvä kato: yhteensä 14 vaatteesta joutui poistokasaan seitsemän vaatetta. Osa lempivaatteita, jotka ovat joutuneet paitsioon uudempien ja vähemmän nuhjuisten kotivaatteiden vuoksi, osa niitä "ihan-ok" -vaatteita, joita ei oikeastaan koskaan tule valittua päälle, jos löytyy muita vaihtoehtoja.

Veluuriasuja, collegehuppareita ja -housuja...

Poistettaviin joutuivat olkapääleikkauksen toipilasajalle ostamani Cubuksen kahdet ohuet olohousut, jotka sai vedettyä jalkaan yhdellä kädellä, ja jotka jäivät lempikotihousuiksini toivuttuani. Niistä oli kurjaa luopua, mutta halvalla ei kestävää saa; ne olivat kammottavasti nyppyyntyneet ja vaikka ne olivat mielettömän mukavat, päätin, että otan kotikäyttöön urheiluasuista olohousuiksi siirtämäni parit housut korvaamaan näitä lemppareita.

Lopulta jäljelle jäi seitsemän vaatetta, jotka siirsin henkarikaappiin, sillä laatikko- ja hyllytilani alkaa olla vähissä. Lopullisesta säilytyspaikasta laitan kuvia sitten projektin loppupuolella, kun olen henkarikaapin raivannut. Pari hupparia ovat säännöllisesti käytössä kuntoklubireissuilla, veluurivaatteet kotosalla. Nyt kotiasuissanikin on enemmän ryhtiä ja vähemmän nuhjua. :)

Neljä hupparia, yksi kotipaita, veluurihousut ja caprimittaiset collegehousut jäivät jäljelle.

Seuraavaksi vuorossa leggingsit. Kyllä, kyllä nekin vaativat oman pienen karsimissessionsa...

Viikkaa paita KonMarin tyyliin

Olin iloinen, kun löysin YouTubesta Lavendairen viikkausvinkkejä erilaisille vaatekappaleille aloitettuani KonMari-projektini. Vaatekaappini kiittää fiksumpia viikkaustapoja. Yhden tavan opetan tässä pitkähihaisen paidan viikkaamiseen.

1. Aseta paita etupuoli alaspäin ja silota hiukan. Ota mitta viikatun paidan leveydelle laatikosta, johon aiot paidan viikata. Jos leveydellä ei ole väliä, hahmota paidan pystysuora keskilinja.
2. Käännä paidan sivureuna kauluksen vierestä sopivasta kohtaa laatikon mitoitusta ajatellen keskelle ja hiha paidan yli toiselle puolelle. Jos leveydellä ei ole väliä, taita sivureuna paidan keskilinjalle asti. Viikkaile kuitenkin kaikki paidat ensimmäisen viikatun leveyden mukaan, niin maksimoit kaappisi tai laatikkosi säilytystilan.
3. Taita hiha siististi kulkemaan paidan sivureunan taitosta pitkin alas.
4. Taita toinen hiha ristiin ja samalla toinen paidanhelma laatikon mitoitus huomioiden tai vastaavasti keskilinjalle.
5. Taita toinenkin hiha siististi paidan sivutaitosta pitkin alas.
6. Nosta alahelma pakettina ylös pääntiehen asti.
7. Hahmota kahtia taitettuun paitaan kolme yhtä suurta osaa. Voit vetää kädelläsi painaumat merkeiksi, jos haluat.
8. Viikkaa paita pääntiestä aloittaen ensimmäiseen taitteeseen.
9. Taita paita vielä toisen kerran suorakulmion muotoiseksi paketiksi.
10. Nosta paketti pystyasentoon ja testaa, että se pysyy pystyssä.
    Marie Kondo kutsuu tätä viikatun vaatteen "soft spotiksi" eli pehmeäksi kohdaksi. Tämän jälkeen paita on valmis laitettavaksi laatikkoon pystyasennossa. En tiedä, miten tuo "soft spot" on kirjassa käännetty suomeksi, sillä ehdin lukea kyläpaikassa kirjasta vain puolet. En siis päässyt viikkailuosioon lainkaan! ;)

Kuten kuva kertoo, laatikosta on aikamoisen näppärää nähdä, minkä värisiä paitoja on tarjolla. Itselläni on pitkähihaisia juoksupaitoja sekä lyhythihaisia ja hihattomia jumppa- ja juoksupaitoja. Jotta erotan paidat toisistaan eri käyttötarkoituksiin, asettelin ne laatikkoon siten, että etureunaan tuli hihattomat topit värijärjestyksessä, sitten lyhythihaiset niinikään väreittäin ja taakse pitkähihaiset väreittäin. Myöhemmin lisäsin laatikon perälle vielä muutamat caprijumppatrikoot, joten kuntoklubille lähtiessäni löydän sekä ylä- että alaosan samasta laatikosta. Lenkillä käyn nykyään harvemmin, joten juoksutrikoita ei tarvitse säilyttää "etulinjassa".

Hihattomat, lyhythihaiset, pitkähihaiset urheilupaidat sekä caprimittaiset jumppatrikoot

Onnistuneita viikkailuja!

Urheiluasut syyniin - KonMari osa 8

Ollakseni niinkin liikkumaton ihminen, minulla löytyy vaatetus kaikenlaiseen urheiluun. Jos haluan hölkkälenkille, kävelylle, ulkoiluun, zumbaan, joogaan tai pilatesiin, tai ihan vain salille, sinne meneminen ei jää ainakaan vaatteista kiinni. Eikä siitä, että edelliset, käytetyt ovat vielä likapyykkikorissa. Ehei, tällä tytöllä on nimittäin yhteensä 45 urheiluvaatetta. Eikä siihen ole laskettu edes urheiluliivejä, eikä niitä 21 paria urheilusukkia!

45 kappaletta urheilu- ja ulkoiluvaatteita.

*Huokaisu*

KonMari-projektini jatkuu. Ryhdyin hommiin lajittelemaan ja kokeilemaan 21 ylä- ja 22 alaosaa. Joku tarkka huomaa varmaan, ettei 21+22 ole 45, mutta siihen on hyvä selitys. Tiedän, että ulkovarastossa roikkuu rekissä pari juoksutakkia, jotka ovat kevät/syksykeleille, ja joita en todellakaan jaksa lähteä kaivamaan sieltä nyt. En myöskään kaivanut paria ulkoilupukua sieltä, vaan sorttaan ne sitten, kun jaksan lähteä seuraavan kerran varaston perälle kaivelemaan.

Löysin jostain laatikon pohjalta varastoituna koirankakanväriset ulkoiluhousut, jotka eivät ole lempparit, mutta niille voisi tulla käyttöä huomenna mökillä, sillä ne hylkivät vettä. Otan ne kokeiluun sinne. Jos niissä yhtään mikään häiritsee, vaikkapa puristaa vyötärö, heitän ne mäkeen.

Lopulta poistettavien kasaan päätyi vain viisi yläosaa ja kaksi alaosaa. Tähänkin on syy. En halua eroon juoksupaidoistani, jotka ovat pitkähihaisia (3 kpl), enkä myöskään juoksutrikoistani (3 kpl eri lahkeenmitoilla), lyhythihaisille ja topeille on käyttöä pilatesissa, ja koen, että jumppaan tarvitsen ne kolmet caprit. Joogaa varten haluan säästää lemppari löysiä housuja (kaksi eri lahkeenpituutta) ja koska kävin läpi myös olohousuni ja heitin sieltä radikaalisti kampetta pois, siirrän parit leveälahkeisemmat aerobic-housut jostain menneisyydestä olohousuiksi, koska sattuvat olemaan pirskatin mukavat jalassa. Meillä on eteisen vaatehuoneessa kori, jossa pidämme ulkoiluhousuja ja sinne koriin siirsin parit housut, jotka ovat turhaan vieneet tilaa kaapissani, kun ne kuitenkin ovat vain ulkoilukäyttöön. Nih!

Poistetut urheiluasut.

Kenelleköhän näitä perusteluja kirjaan, teille vai itselleni... Se oli sitten retorinen kysymys, koska sydämessäni tiedän siihen oikean vastauksen. ;) Olen henkisesti varautunut käymään eri vaatelajeja urakan jälkeen (sopivan ajan päästä) uudelleen läpi, josko jotkut mukaan päässeet "ehkä"-tapaukset sittenkin ansaitsevat paikkansa roskiksessa. Urheiluvaatteissa oli kyllä sellainen hyvä puoli, että kaikki vaatteet mahtuivat päälle, pari oli sellaista huonon tiukkaa ja joutivat pois, mutta nyt tiedän, että voin käyttää jokaista säilyttämääni vaatetta, kun sille tulee tarvis.

Säästin siis 38 kpl sisä- ja ulkourheiluun ja ulkoiluun tarkoitettuja vaatteita. Jumppa- ja juoksupaidat sekä jumppacaprit mahtuivat kaikki Ikeasta ostamaani laatikkoon, mikä helpottaa kuntoklubille lähtemisiä. Koska koko urakka ei ole vielä lähelläkään valmista, varaudun myös siihen, että veivaan vaatteille uudet paikat, mikäli keksin paremmat säilytysratkaisut.

Säästetyt urheiluasut. Laatikossa jumppa- ja juoksupaidat ja caprit helposti löydettävissä.

Kyllä tässä hiukan näitä vaatemääriä laskiessa alkaa tulla mieleen, että kyllä ihmisen pitäisi tulla toimeen vähemmälläkin. Etenkin, kun vaatteista tulee tällaisia ongelmia ja niiden setvimiseen kuluu paljon energiaa ja aikaa, tulee mieleen, että aika lailla länsimaisen naisen ongelmia ovat. Pitää olla kiitollinen, jos ongelmat ovat tätä tasoa.

Sellainenkin ajatus tuli huomattuani, ettei karsintaa tapahdukaan kaikissa vaatelajeissa niin mittavissa määrin kuin olin etukäteen ajatellut, että yritänkö kynsin hampain pitää kiinni vaatevarastostani, kun tiedän, etten voi ehkä ostaa edes tarvitsemiani työvaatteita tilalle, kuten vaikka viisi vuotta sitten, koska tulotasoni on puolet entisestä tällä hetkellä. Toivottavasti ei pysyvästi.

Näitä oivalluksia näyttää putkahtelevan: koska olen joutunut poistamaan monia vaatteita siksi, että ovat liian pieniä, tuli mieleen, että olisi halvempaa laihtua ja käyttää sitten niitä vanhoja vaatteita kuin aina vain ostaa isompia vaatteita. Aika loogista. Mutta helpommin sanottu kuin tehty. Toisaalta, terveempien elämäntapojen kehittäminen on ollut tässä pidempään jo mielessä ja yritän kanavoida energiaa siihen suuntaan jo nyt. Ehkä tämä vanhasta eroon -projekti tekee sitä kuuluisaa tilaa uudelle, tässä tapauksessa uusille elämäntavoille?

Tjaa, tulipahan syvällisyyksiä ja pitkä tarina. Hyvä, jos joku jaksoi loppuun asti. Projekti jatkuu!