Onnitteluja pikkupojille

Ystävälläni on kaksi suloista poikaa. Molemmilla on syntymäpäivät syyskuussa. En ollut tehnyt juuri poikien, pikkupoikien, kortteja ja totesinkin, ettei minulta edes löydy tarpeeksi iloisia, räiskyviä värejä (Mirkalta kyllä olisi löytynyt), joten menin sitten niillä, mitä oli.

Vanhempi pojista pitää kovasti dinosauruksista ja lohikäärmeistä. Yksi dinosaurus on menossa lahjaksikin. Tämän kortin lohikäärmeen leimasin Mirkalla. Mirka olisi kyllä taikonut siitä jotain aivan uskomattoman hienoa, mutta kun meillä kotona olin vain minä käytettävissä, lopputulos on jotain toisenlaista. Olen silti tyytyväinen lopputulokseen.

Värittelin kuvan akvarellipuukynillä, taustan Distresseillä ja lisäsin kuparinväristä kiilleliimaa sopiviin kohtiin. Isosisko piirsi sisäkanteen kukkia sekä kirjekuoreen päivänsankarin kuvan.

Onnea nelivuotiaalle!

Toinen kortti tuleekin pikkuveljen ensimmäisille syntymäpäiväkesteille. Siinä perheessä tykätään myös muista eläimistä...

Tässä kortissa kokeilin maskia leijonan kohdalla. Värittelin osin Versa Coloreilla ja Distresseillä. Kielen korostin Glossy accentilla. Pikkusisko sai vuorostaan piirtää sisäkanteen haluamansa kuvan. Siitä tuli melkein kokonainen perhepotretti, jossa komeilevat 1-vuotias päivänsankari, hänen äitinsä ja isänsä. Isällä on vaaleanpunainen mekko, heh.

Onnea yksivuotiaalle!

Sydän toivoo

Tai sydäntoivot - ihan mikä vain fiilikseen sopii. : ) Tämä on minun. Toisen työpäivän iltana totesin, että haluan toisenkin uuden korun töihin... En ollut ehtinyt kesän aikana itselleni tehdä juuri mitään, joten on ollut jotenkin tarvetta näille. ; )

Kaulakoru 44 cm Heart hopes.

Riipus kalkkiturkoosia ja kuparia. Kuparinvärisiä siemenhelmiä, kuparinen lukko ja korunosat.

Työtätekevä tyttö

Se olen minä. Toista viikkoa jo. Kummallista, miten nopeasti sitä taas sujahtikaan työminään. Kuinka nopeasti sitä on taas "kärryillä" siitä, miten työpaikalla käyttäydytään, ja miten työpäivän arki toimii. Kerrassaan hämmästyttävää!

Kaulakoru 42,5 cm Working Girl.

Tämän korun tein itselleni sunnuntai-iltana ennen ensimmäistä työpäivääni.

Swarovskin tummanpunainen sydänriipus (kuvassa näyttää liian tummalta), fasettihiottuja lasihelmiä, kirkkaita Swarovskin AB-biconeja kahdessa koossa, sterlinghopeinen lukko ja korunosat.

Ehei, en minä vielä töitäni osaa; opettelen vasta. Mutta jo ensimmäisenä päivänä olin muutamassa kokouksessa, joista vain yksi oli perehdytystä. Heh. Tällä viikolla sain jo varsinaisia hommiakin, vaikka pino perehdytysmateriaalia on vielä lukematta. Eniten aikaa on mennyt kannettavan asentamiseen ja viilaamiseen, sekä palavereihin.

Minusta on tosi hauskaa olla töissä (toistaiseksi)! Varjopuoli on se, että arkisin tuntuu, etten näe lapsia juuri yhtään, eivätkä kotihommat etene pätkääkään. Olen nimittäin ollut tavallisen "työhönpaluuväsymyksen" lisäksi puolikuntoinen hyökkäystä yrittävän flunssan kanssa. Enpä olisi arvannut, että ensimmäinen perheestämme, joka sairastuu, kun päiväkoti alkaa, olenkin minä!

Olen kiitollinen siitä, että koen jälleennäkemisen iloa, todella suurta sellaista, joka päivä, kun näen taas rakkaat ipanani työ- ja päiväkotipäivän jälkeen. Lapsilla on päiväkodissa mukavaa; ja lähtevät joka aamu sinne mielellään. Tuntuu hyvältä nähdä päivän aikana vähän muuta maailmaa; tehdä asioita aikuisten tahtiin ja juoda kupponen kaakaota lämpimänä.

Kunpa tuo arkikin asettuisi paikoilleen pian. Siivoaminen ei voisi olla kauempana ajatuksistani, eikä energiaa riitä kaikkeen koti- ja lasten asioiden suunnitteluun ja miettimiseen. Tulossa on tärkeitä syntymäpäiviä ja lopulta joulukin, joihin haluan valmistautua ajoissa, ettei tule stressiä. Tosin, tällä hetkellä stressaan silti kaikesta siitä, mitä pitäisi tehdä ja mitä olisi hyvä tehdä, sekä haaveilen siitä, mitä olisi kiva tehdä ja ja ja... Minulla on niin paljon (kivaakin) tekemistä vapaa-ajallani, etten edes tiedä, mistä aloittaisin. Lopputulos: en tee paljon mitään. No, annan sen anteeksi itselleni nyt, kun vielä totuttelen uuteen elämänrytmiin. Huomatkaa, en stressaa työasioista! Vielä.

Lastenhuoneen sisustusta

En ole kotiani täällä esitellyt, enkä varsinaisesti sille linjalle aio lähteäkään, mutta kun vihdoin löysin Pikkusiskonkin sängyn päätyyn hyllyn alle naulakon, päätin ottaa pari kuvaa tyttösten sänkyseinästä. Hyllyjen tavaroiden paikkaa ajattelin hiukan vaihtaa, koska Isosiskon seinäosuus näyttää niin täydeltä, ja Pikkusiskon tyhjemmältä.

Isosiskon ja Pikkusiskon sängyt, ristiäismekot, mummoni kutomat neuletakit sun muuta. Kukkalamppu epäsymmetrisesti seinässä, koska järjestys huoneessa on ollut toinen, eikä lamppua olla viitsitty siirtää kahtakymmentä senttiä oikealle.

Ensin yritin löytää samanlaisen naulakon Pikkusiskolle, mikä Isosiskollakin on, mutten millään muistanut, mistä tuo naulakko oli. Mielestäni minulla oli vaihtoehtoina, että joko löytyy samaa naulakkoa toinen kappale tai sitten naulakko on selkeästi erinäköinen. Allaolevasta kuvasta näette huonosti, miten erilainen naulakko Pikkusiskolle sitten löytyi HomeAtHome-nettikaupasta. Kiva kauppa ja kiva omistaja, jonka tapasin noutaessani tavarat itse.

Löysin muuten samaisesta kaupasta alennusmyynnistä myös työhuoneeseen kattolampun, jota olemme odottaneet melkein kolme vuotta. Otin siitäkin kuvan, mutta siitä tuli niin rakeinen, ettei päässyt näytille lainkaan. Lamppu on kyllä kiva, muttei valaise huoneen yläosaa riittävästi. Taitaa olla sittenkin liian pieni valaisin työhuoneeseemme. : (

Hauska kruununaulakko, mikä näkyy ikävä kyllä jokseenkin pienesti tässä kuvassa.

Tässä vielä selkeämpi kuva myös Isosiskon seinästä.

Isosiskon naulakkoseinä. Kuvat ovat todella erivärisiä, mutta ehkä niistä silti saa jotain irti.

Minulla on myös ollut jo pitkään kummankin nimet isoina, puisina kirjaimina, jotka odottavat maalaamista. Maalikin on jo valmiina, mutta aikomukseksi on toistaiseksi jäänyt. Olen miettinyt, että ripustanko kirjaimet näille seinille sänkyjen tuntumaan, vaiko vastakkaiselle seinälle, vai jopa leikkihuoneen seinälle, jossa on vielä tyhjää tilaa.

Onko muuten vinkkejä, millä ne kannattaisi maalattuun seinään kiinnittää? Kirjaimissa on kyllä reiät ruuveille, mutta minä en usko, että mieheni suostuu naputtelemaan seinään monta pientä naulaa vierekkäin kahteen kertaan... Siksi joku tarravaihtoehto on varmasti paras. : )

Hyvää syntymäpäivää siskolle!

Nyt tulee pitkästä aikaa korukuva. Olen "istunut" näiden korujen päällä jo pitkään, koska ne olivat synttärilahja ihanalle, rakkaalle sisarelleni. Ilokseni sisko tykkäsi koruista kovasti, mikä ei ollut ihme, koska hän itse valitsi lemon jaden kiveksi, ketjun ja lenkit... Eli homma oli helppo ja mukava, koska sisko oli jo itse korua hahmotellut! ; ) Rannekorut olivat yllätys, koska ketjua riitti niihinkin.

Kaulakoru 81 cm ja rannekorut 19,5 cm Lemon Meringue.

Lemon jadea, särölasihelmiä, hopeidut korunosat, ketju korumetallia ja lukot sterlinghopeaa.

Siskolle tein kortin, jonka postasin tänne jo aiemmin eli tämän:

Queen for A Day.

Paljon onnea vaan, paljon onnea vaan, paljon onnea Pikkusiskoni. Paljon onnea vaan!

Hyvästiksi

Läheiseni menettivät erittäin läheisen ihmisen. Heidän menetyksensä on myös minun menetykseni, toki siksi, että tunsin tämän poisnukkuneen, mutta eniten siksi, että tunnen näiden läheisieni surun ja menetyksen suuruuden, enkä voi olla myötäelämättä.

Tämän hienon miehen elämän liian aikainen loppunäytös näyteltiin eilen. Kun arkku kannettiin kirkosta autoon kirkkoväen seuratessa ulos, odottaessa auton lähtöä ja katsellessa hitaasti pois lipuvaa autoa, tuntui se niin pysähdyttävän lopulliselta, ja pohjattoman surulliselta. Toisaalta, lähtö oli hyvin konkreettinen päätös vaikeasti ymmärrettävälle asialle. Auton kääntyessä pois näkyvistä, surevien hiljaa katsellessa, sitä ymmärsi kuoleman lopullisuuden, vaikkei sitä vielä hyväksykään.

Tässä ennenaikaisessa menetyksessä ei ole mitään hyvää. Tämä suru ei taatusti jalosta. Tästä ei löydä mitään lohtua. Toivon silti paljon voimia läheisilleni elämänsä ja arkensa uudelleen rakentamisessa, sillä meillä elämä jatkuu, kuten aurinko joka aamu nousee.

Nyt olen vapaa ja mukana tuulen,
saan kulkea rajoilla ajattomuuden.

Olen kimallus tähden,
olen pilven lento,
kasteisen aamun pisara hento.

En ole poissa vaan luoksenne saavun
mukana jokaisen nousevan aamun.
Ja jokaisen tummuvan illan myötä
toivotan teille hyvää yötä

- Vuokko Laatio -

Eronhetkiä ja jälleennäkemisen iloa

Toinen virallinen päiväkotiviikko on ohi. Olen ollut vielä tämän viikon kotona, hoitamassa itseäni ja kotia työelämäkuntoon. Että aamut sujuisivat mahdollisimman mukavasti, että illalla olisi helppo laittaa lasten ja omat vaatteet valmiiksi, että olisi paikat jälleen kaikille syksyllä ja talvella tarvittaville ulko- ja välivaatteille sekä omille työkamppeille. Olin tosin niin kiireinen kodin ulkopuolella, että suurin osa suunnittelemistani kotihommista jäi ajatuksen tasolle. Ei sitä aikaa ollutkaan niin paljon, etenkin, kun hain lapset usein jo välipalan jälkeen kotiin.

Ensimmäinen viikko sujui päiväkodin suhteen pääosin hienosti. Lapset jäivät pari ensimmäistä päivää päiväkotiin iloisesti vilkutellen. Hakiessa sain vastaani rakkaat tytöt, jotka silmät loistaen kapusivat syliin halimaan. Keskiviikkona minä lunastin äitienpäivälahjaksi saamani jalkahoidon, mutta hiukan murheellisella mielellä, koska Pikkusisko jäi itkien päiväkotiin. Oma, jo tärkeä, hoitaja ei ollutkaan vielä töissä silloin, mikä olikin sitten itkun paikka. Pikkusisko oli itkeskellyt lounaaseen asti välillä, mutta sen jälkeen reipastunut. Loppupäivä oli mennyt mukavasti. Isosiskolla meni koko viikko yllättävän hyvin.

Torstaiaamu menikin sitten Pikkusiskollakin jo paljon paremmin - tosin omahoitaja oli jo paikalla. Koko päivä oli sujunut aivan eri tavalla omahoitajan mukaan, vaikka Pikkusisko olikin seuraillut häntä joka paikkaan; ei ollut halunnut erota hoitajastaan. Tyttöjä hakiessa oli sitten minulla uusi tukka, eikä Pikkusisko vauhdikkaalta mopoilultaan meinannut ensin edes tunnistaa minua. Muutos ei kyllä ihan niin radikaali ollut; pitkästä tukasta pitkään, vähän lyhyempään tukkaan, ja väri ruskeasta tummemman ruskeaan. Mutta suoristusrautaa oli käytetty...

Tämä viikko alkoi Pikkusiskolla itkien maanantaina ja tiistaina, mutta kummallakin kerralla vain lyhyen aikaa, kun olin kadonnut näkyvistä. Keskiviikkona ja torstaina tyttönen jo vilkutteli iloisesti lähtiessäni, ja oli aivan yhtä iloisesti leikkimässä hakiessani hänet. Ilmiselvästi hänellä menee aikaa tottumiseen päiväkotiin jäämiseen kolmen päivän viikonlopun jälkeen. Pikkusisko muutenkin pitää rutiineista ja ennakoitavuudesta. Silloinkin, kun hän on iloinen ja hymyileväinen, on elämänmuutos kuitenkin pinnan alla mielessä, sillä eräänä päivänä hän piirsi päiväkodissa oman itkevän kuvansa. Hän kuulemma itki, koska äiti ei ollut tullut hakemaan. Sydämessäni tuntui pisto, mutta omahoitaja lohdutti, että tällä tavalla tyttönen käsittelee tätä asiaa, eroa äidistä. Että hyvä, kun käsittelee monella tavalla.

Isosisko puolestaan on ollut hyvinkin reipas koko ajan. Hän on sujahtanut päiväkodin arkeen hyvin nopeasti hoitajienkin mukaan. Niin ajattelinkin käyvän, mutta kerroin hänelle kuitenkin, että vaikka hän on ollut niin reipas monessa asiassa, niin ei aina tarvitse olla, jos ei siltä tunnu. Isosiskolla onkin ollut jokaisena päivänä tällä viikolla ikävä äitiä, välillä isää, useimmiten päivälevolle käymisen aikaan. Isosisko on jo niin iso, että ymmärtää paremmin, että tätä tämä elämä nyt on, päiväkodissa käymistä. Vaikka siellä on kivaa, ja hän on sanonutkin, että tykkää päiväkodista, muutos on kuitenkin suuri myös hänelle. Isojen ryhmässä ei myöskään hoitajilla ole niin paljon aikaa yksittäisille lapsille, koska lapsia on niin paljon enemmän.

Olen iloinen siitä, että Isosisko on kuitenkin aina sanonut hoitajalle, kun on ikävä vanhempia, ja sitten siitä on juteltu. Lohtua hän on ilmeisesti siitä saanut. Taas tuntui sydämessäni pisto, kun kysyin häneltä, että miltä hänestä silloin tuntui, kun oli ikävä äitiä. "Ihan kamalalta", hän sanoi. Kerroin, että kertoessaan hoitajalle, kun on tullut ikävä, hän on tehnyt ihan oikein, koska juttelu varmasti helpottaa. Olipa yksi hoitajista hiukan silitellyt selkääkin unta odotellessa hälventääkseen lapsen ikävää. Siellä vain on niin monta silittelyä kaipaavaa, sanoi tuo mukava hoitaja.

Olen myös kertonut lapsille, että minullakin on ollut heitä ikävä aina välillä, mutta että iloitsen aina sitten siitä jälleennäkemisestä, kun haen tyttöset, ja ikävä mieli menee kyllä ohi. Uskon silti, että vielä tässä on niitä vaikeampia aamuja ja päiviä edessä, totta kai onkin, mutta niitä ei kannattane murehtia etukäteen. Maanantaina töihin.

Näytä fantastiselta

Blogiani seuranneet lukijat tietänevät, ja muutamat blogiystäväni ovat jopa nähneet, että minulla on pitkät, kihartuvat hiukset. Käyn kampaajalla kaksi kertaa vuodessa leikkaamassa ja värjäämässä hiipivät harmaat piiloon. Ei tule käytyä useammin. Lopun aikaa olen omillani hiustenhoidon kanssa. Siispä olen todennut, että minun kannattaa satsata tuotteisiin.

Heinäkuussa totesin, että hiukseni ovat aivan sairaan huonokuntoiset, ja kampaaja vasta syyskuussa. Hoitoainekin loppui, enkä halunnut maksaa maltaita kampaajan tuotteista. Vajaan viiden vuoden kotonaolon jälkeen, olen kerrassaan ekstaasissa, kun löydän tapoja ylläpitää joitakin ylellisyyksiä, sekä välttämättömyyksiä, elämässäni selkeästi edullisemmin ja uskomattoman kätevästi, mieluiten kotiovelle kannettuna - mikäli se ei maksa ekstraa.

Tämän pohjustuspuheen jälkeen seuraa mainososio. Tilasin nimittäin brittiläisestä www.lookfantastic.comista itselleni kasan hiustuotteita, enimmäkseen Fudgea ja Tigiä, sekä ghd:n superhyvän lämpösuojasuihkeen. Tulipa mukaan yksi silmämeikinpoistoainekin, kun sellaistakin tarvitsin. Ja se mieletön juttu tässä on, että vaikka toimituskustannukset yhdeksästä tuotteesta olivat niinkin paljon kuin vajaa 20 euroa, niin silti tuotteet tulivat selkeästi halvemmiksi Englannista tilattuna! Paketti jopa kannettiin suoraan kotiovelle viikossa tilauksen tekemisestä.

 ghd lämpösuoja, Fudgen shampoita ja hoitoaineita, Escentuals-silmämeikinpoistoaine, Tigin hiusmuotoilutuotteita.

Käydessäni kampaajalla, kurkistin uteliaisuuttani samojen tuotteiden hintoja hyllyssä. Ensimmäinen esimerkki: Fudgen sampoot ja hoitoaineet kampaajallani 19,80e, postin kautta toimituskuluineen 12,20 e/kpl. Toinen esimerkki: tuo ghd:n lämpösuoja, jota kampaajani luonnehti markkinoiden parhaaksi, oli hyllyssä 28e, kotiin tuotuna 12,35e!!! Loputkin tuotteet maksoivat toimituskuluineen 10 - 14,20e tuon kalleimman ollessa Bare Escentualsin meikinpoistoaine. Järkyttävää!

Järkyttävää siksi, että kotimaiset kampaamotuotteiden myyjät eivät mitenkään voi kilpailla kansainvälisten nettituotetoimittajien kanssa. Minä suosisin mielelläni kotimaisia jälleenmyyyjiä missä vain tuotteissa, mutta vastaan tulee yleensä hinta, ostamisen helppous, ja usein myös valikoima. Näiden kotiäitivuosien aikana olen arvostanut sitä, että saan jotakin tarpeellista, joskus jopa tarpeetonta, edullisesti ja helposti, laajasta tuotevalikoimasta ja netin kautta. Usein myös kotiin kuljetettuna samaan hintaan.

Minun asiakassuhteeni lookfantastic.comin kanssa alkoi jo vuosi sitten kesällä, kun keksin ostaa sieltä ghd Styler IV -suoristusraudan mm. työelämään palaamista varten. Vinkin sain toiselta kampaajalta, nettikaupan löysin itse. Suomessa hinta raudalle saattaa olla jopa 295e, kun Briteistä tilasin sen lämpösuojasuihkeen ja matkapussi/suoja-alustan kanssa hintaan 120e. Sen jälkeen olen tilannut sieltä kampaamotuotteiden lisäksi myös meikkejä ja ihonhoitotuotteita. Näyttää siltä, että asiakassuhteeni on vakiintunut.

Kaikkea ihanaa netistä löytyykin

Varoituksen sana ensin: tässä tarinassa tulee mainosta muutamista kivoista jutuista, joita olen netistä löytänyt.

Luin erään koruharrastajan blogia jo joskus kesän alussa ja löysin loistavan linkkivinkin, nimittäin moo:n. Harmi, etten yhtään muista kenen blogista tämän löysin, mutta jos satut lukemaan tämän jutun, hihkaise ihmeessä kommenteissa, niin saan kiitokset linkkivinkistä sinne, minne ne kuuluvat!

No, heti ensimmäisenä halusin testata pienet tarrat, jotka teetin omista korukuvistani. Voi, miten söpöjä niistä tulikaan! Ne sopivat kirjeensulkijatarroiksi loistavasti. Ne valokuvat koruistani, joista tarrat teetin, eivät tietenkään ole niin hyvää laatua kuin tarrat, mutta se on mea culpa; moo hoiti homman hyvin. Tosin, tarroissa pitää ottaa huomioon, että tarraan ei tulostu aivan koko alue kuvasta, mitä en itse tilatessani huomannut. Vinkkasin saitista serkullenikin, joka heti tilasi itselleen minikortteja. Ne vasta ihania olivatkin!

Siispä minä nettikauppanistinä tilasin korukuvistani myös minikortteja. Rajasin kuvia enemmän ja muutenkin valitsin vähemmän koruja lähtökohdaksi. Korttien toiselle puolelle täytin vain nimeni ja kauniin ornamenttikuvion. Jätin tilaa kirjoitella korujen tietoja. Laitan nimittäin näitä minikortteja korupusseihin mukaan, kun annan koruja lahjaksi tai myyn.

Ja allaolevista kuvista näkee, millaisia niistä tuli! Kuvista puuttuu pinkki minicard holder, jonka myös tilasin, koska se oli alakerrassa kuvanottohetkellä...

Minicards 100 kpl ja Stickerbook 90 kpl.

Aika herkkuja nämä kortit mielestäni.

Toinen ihana löytö netistä oli Easy2Name. Kuten tiedätte, meidän perheessämme on alkanut päiväkotielämä. Ensimmäinen viikko tytöillä jo takana. Äidillä hiki helmeili otsalla jo kesällä miettiessään nimikointiprojektia. Jopa niissä silitettävissä niminauhoissa usein suositellaan "paria pistoa niminauhan päihin", että pysyy varmasti. Ei todellakaan minun teekuppini sellainen!

Tämän linkkivinkin löysin hakukoneen kautta suomalaisen keskustelupalstan kirjoittajalta. Hän oli kokeillut Fab & Funky Stick Easy -nimitarroja lastenvaatteiden nimikointiin, ja kertoi, että puoli vuotta olivat tarrat olleet käytössä, eikä yksikään ollut vielä irti!

Idea on siis se, että pienet 2x1 cm kokoiset tarrat kiinnitetään vaatteen niska- tai pesulappuseen, ja pitäisi pysyä. Pitäisi pysyä siis sekä pesukoneessa että kuivausrummussa. Olen pessyt ja rummutellut vasta muutamia vaatteita, mutta tarrat ovat kyllä pysyneet. Mutta se ensimmäinen satsi oli vain 70 tarraa, mikä kului hetkessä! Niitä siis pitää tilata PALJON. Ovat sinänsä mielestäni vähän hintavia, mutta toisaalta, minä maksan tässä vaivattomuudesta, ja olen valmis maksamaan siitä tämän hinnan.

Siispä tein uuden tilauksen noista pikkutarroista, mutta lisäsin tilaukseen myös kenkien sisäpohjiin kiinnitettävät tarrat, sukkiin silitettävät pysyvät tarrat sekä tarrat, jotka voi kiinnittää juomapulloon, kypärään, leluun ym. Kahdet jälkimmäiset tilasin kummankin tytön nimellä, mutta vaate- ja kenkätarrat tilasin sukunimellä ja puhelinnumerollani varustettuina. Ja koska Isosiskon vaatteet lopulta kulkeutuvat Pikkusiskolle, nimitarra pätee aina niin kauan kuin se pysyy paikoillaan. Luotan siis vahvasti siihen, että puhelinnumeroni pysyy samana. Se on muuten ollut sama vuodesta 1998 asti, jolloin sain ensimmäisen työkännykkäni.

Kuvaa en noista tarroista nyt laita juuri sen vuoksi, että niissä lukee ne nimet ja puhelinnumerot, mutta kiinnostuneiden kannattaa käydä tiirailemassa kaikkea tuolla nettisivuilla.