Elokuvalippuja 21 vuodelta 163 kappaletta.
Laskin, että tämän pinon lippuja on kerätty vajaa kahdeksan kappaletta vuodessa. Siinä ei kuitenkaan ole kaikki liput elokuvista, jotka olen nähnyt näiden vuosien aikana. Kaikki Pariisin opiskeluaikojen liput ovat koristeina valokuvakansiossa. Siellä on myös lippu Philadelphia-elokuvaan (version francaise), joka kärsi, täytyy myöntää, hieman siitä, että Tom Hanks puhui ranskaa. Onneksi muut senaikaiset leffat näin alkuperäisversioina, olivatpa ne englannin- tai ranskankielisiä. Oli myös joitakin vuosia, jolloin hyvä ystäväni oli elokuva-alalla töissä, ja pääsin avecina vaikka kuinka moneen, upeaan kutsuvierasnäytäntöön, joista lippuja ei saanut mukaansa lainkaan. Kun kävin lippuja läpi, totesin myös, että on jokunen lippu jäänyt tallettamatta tähän nippuun, sillä tiedän nähneeni joitakin elokuvia nimenomaan teatterissa, mutta lippu puuttui silti.
Tältä kasa näyttää hiukan levitettynä, toivon mukaan vaikuttavammalta... : )
Pinon ensimmäinen elokuva on Rainman 12.5.1989.
Pinon viimeisin elokuva on Katseeseen kätketty (El secreto des sus ojos) 18.5.2010.
Olen aina ollut elokuvaintoilija. Suuren valkokankaan vetovoimaa ei oikein voi verrata isoimpiinkaan televisioihin tai videotykkeihin. Elokuvateatterissa on omanlaisensa tunnelma, minkä takia sinne mielelläni lähden katsomaan hyviä elokuvia. Ex tempore, jos pääsisi, olisi hienoa. Nykyään harvemmin pääsee, mutta se ei ole niinkään oma valintani, vaan elämäntilanteen aiheuttama (pikkulapsiperhe) valinta.
Lippuja plärätessäni tulee kyllä mieleen paljon muistoja. Hämmästyn myös, miten aika on kulunut. Pretty Woman on todella vanha elokuva, näin sen vuonna 1990! Paistetut vihreät tomaatit tuli katsottua jo vuonna 1992. Pidin siitä hyvin paljon silloin. Oliko Englantilainen potilas (1997) tosiaankin jo niinkin kauan sitten kuin vuonna 1997? Ralph Fiennesista tuli yksi lempinäyttelijöistäni sen jälkeen.
Upeita, mieleenpainuvia ja jollain tavalla koskettavia elokuvanautintoja tarjosivat Rita Hayworth - avain pakoon (The Shawshank Redemption, 1994), Breaking the Waves (1997), Kaikki äidistäni (Todo sobre mi madre, 2000), Vihreä maili (The Green Mile, 2000), 21 grammaa (2004) ja Katseeseen kätketty (El secreto de sus ojos, 2010).
Yllämainituista ensimmäisellä oli aivan surkea suomenkielinen nimi. En voinut uskoa, että se ystäväporukkani (kolme miestä) halusivat lähteä katsomaan tuonnimistä elokuvaa (Rita Hayworth...), koska en voinut uskoa, että hyvällä elokuvalla voisi olla noin typerä nimi. Olin toooodella väärässä; leffa oli erinomainen ja mieleenpainuva. Tajusin myös elokuvan alussa, että olin lukenut tarinan kirjana, josta en tosin muistanut paljoakaan. Onneksi suostuin lähtemään sitä katsomaan.
Jollain tapaa silmiä avaavia, mielenkiintoisella tavalla viihdyttäviä, tai muuten mieleenpainuneita elokuvia olivat muun muassa The Doors (1991), In Bed with Madonna (1991), Pulp Fiction (1995), Trainspotting (1996), Levottomat (2000), Kill Bill: Vol 1 (2003), Kill Bill: Vol 2 (2004), Tahraton mieli (Eternal Sunshine of the Spotless Mind, 2004), Kukkia ja sidontaa (2004), Brokeback Mountain (2006), Volver - Paluu (2006) ja Pan's Labyrinth (El laberinto del fauno, 2007).
Ehdottomia fanitussaagoja on edelleen Tähtien sota (Star Wars). Vuosia en voi laittaa, koska kuusi elokuvaa eri vuosikymmenillä vie liikaa tilaa, mutta tämän fanituksen takia juttelen täysin sujuvasti Darth Vaderista, klooneista ja sitheistä naapurin seitsenvuotiaan pojan kanssa. Toinen upea trilogia on tietenkin Taru sormusten herrasta, sen odotuksen arvoinen, että elokuvanteon tekninen puoli ehti kehittyä riittävälle tasolle mahdollistamaan leffan upean visuaalisen ilmeen ja erikoistehosteet. Olen myös Matrix- ja Harry Potter -fani, joiden yksittäisiä elokuvia en ala tässä listata.
Pieniä, kauniita, hyväntuulen elokuvia, vaikkeivät välttämättä kevyitä, ovat olleet Pieni suklaapuoti (Chocolat, 2001), Amélie (2002), Sideways (2005) ja Happy-go-Lucky (2008).
Sitten elokuvia, jotka eivät ole jättäneet mitään muistijälkeä - edes siitä, kuka oli pääosassa: Sankari vai vakooja (1991), Oikeustaistelu (1991), Takaa-ajettu (1993), Rakkauden pilvitarha (1996), Donnie Brasco (1997), Enkelten kaupunki (1998), Konttorirotat (1999), Salaisuus pinnan alla (2000), Goya (2000), Italian Job (2003), Rakkautta vain (2003), Alexandran suunnitelma (2004), The Island (2005) ja The Break-Up (2006).
Oli mielenkiintoista käydä lippunippu läpi. Kuin olisi käynyt elämäänsä läpi. Aion jatkaa lippujen keräämistä, vaikka niitä kertyy tällä hetkellä melko harvakseltaan. Mieheni kanssa varmasti elvytämme tämän harrastuksen viimeistään sitten, kun lapset voivat olla sen aikaa jo yksin kotona. Siihen asti täytyy tyytyä tiettyyn satunnaisuuteen.