Vanhasta eroon, uudelle tilaa - Huivit: Karsintakierros 2

Olen pikkuhiljaa edennyt huivien konmarituksessani toiselle karsintakierrokselle. Muutoksia tuli kaikkiin pinoihin, ja itselleni jopa hiukan yllätyksenä. Huivikonmaritukseni ensimmäinen osa löytyy täältä ja toinen täältä. Mikä on tilanne siis nyt?

Ei-pino kasvoi viidellä huivilla, mutta ne eivät yllätyksekseni olleetkaan täysin niitä, joita olin etukäteen pohtinut. Ei, en kuitenkaan ole siirtänyt ei-kasasta vielä yhtään takaisin ehkä- tai kyllä-kasoihin, mutta sinne ehkä päätyi joku yllärikin.

Nämä karsin pois jo ensimmäisellä kierroksella ja nakkasin juuri roskiin samoin tein

13 ei-kasan huivia. Mukana lasten huiveja, mutta myös pari lempparia sekä käyttämätön juhlahuivi

Näyttää kuvan perusteella, että karsin kovasti väriä pois huivivalikoimastani ja onhan se niinkin. Oikean reunan vihertävä silkkihuivi ja lasten keltainen tähtihuivi eivät sovi väreihini, kuten ei myöskään oikean alanurkan iso Zaran vaaleankeltainen ohut huivi, joka oli jossain vaiheessa ihan lempparini. Juuri siitä syystä päätin luopua huivista, että sen väri kasvojeni vieressä ei ole parhainta minua. Epäilen, etten tulisi sitä enää juuri käyttämään.

Toinen pystyrivi oikealta on taas enemmän oranssin ja persikansävyisiä huiveja, joista alin, kolmionmuotoinen puuvillatrikoohuivi oli aikanaan käytössä samansävyisen siistin t-paidan kanssa. Vaikka edelleen olen sitä mieltä, etten oikein osaa sitä solmia fiksunnäköisesti. Siksi se joutaa pois. Tähtikuvioinen lasten huivi on toki kauniin sävyinen, mutten ole koskaan sitä käyttänyt ja epäilen, ettei sillä ole tulevaisuutta kaapissani. Rivin ylin oranssihtava kukallinen tuubihuivi oli jossain vaiheessa enemmänkin käytössä, mutta se tuubihuivien sitomisen vaikeus...

Pystyrivi toinen vasemmalta on edelleen punasävyjä, ylin lasten pinkki, ohut huivi, jolle en ole löytänyt käyttöä, aika ihana perhostuubihuivi, jossa on reunassa kiva "pykärivi", mutta vaikka sitä mallailin peilin edessä, en keksi sopivaa käyttöä. Ja tuo alin, punainen pashminahuivi Intiasta - se vain ei ole enää minua, vaikka lahja mieheltä olikin.

Vasen pystyrivi on sitten sinisen ja turkoosin sävyjä täynnä, ja vaikka väreinä niistä kovasti tykkäänkin, ylin turkoosi huivi on ruttuista ja sellaiseksi tarkoitettuakin materiaalia, mutta käytin sitä niin paljon muinoin, että kasvoin siitä yli. Turkoosinsävyinen kukkatuubihuivi lähtee pois samasta syystä kuin tuo oranssihtavakin. Sinertävä, lilanhohtoinen juhlahuivi lähtee myös pois, koska en ole sitä vuosiin poiminut juhliin mukaan, joten se on turhake. Ja vihonviimeinen ei-kasan huivi vasemmassa alanurkassa on toinen aiemmin mainitsemistani käyttämättömistä juhlahuiveistani, joka kuvassa ei näytä niin kellertävän kermanväriseltä kuin se oikeasti on. Itselleni sopii paremmin puhdas valkoinen kuin luonnonvalkoinen, joten tälle huiville ei tule olemaan käyttöä edes juhlissa.

Ilokseni tämän karsinnan myötä ehkä-pinoni kutistui kahteen huiviin. Ja ne ovat ne violetinsävyiset, joita jäin miettimään vielä, että eikö tosiaan kyseiselle värille ole enää vaatekaapissani sijaa.

Nämä ehkä-huivit saavat toistaiseksi jäädä vielä mietintämyssyyn muhimaan

Ja lopuksi voittajarivi, 25 huivia, jotka vielä saavat tilaa vaatehuoneessani viedä.

Kyllä-pinon 25 huiviani

Pinoon ylsivät aiemmasta ehkä-kasastani punavalkoraidallinen lasten trikoohuivi sekä vaaleanpunainen pepitaruudullinen niinikään lasten huivi. Tähtikuviollinen hennon vaaleanpunainen iso huivi oli hetken mietinnässä, että pistänkö pois, mutta toisaalta ruskeaa löytyy vaateväreistäni edelleen, joten huivi puoltaa vielä paikkaansa.

Ylläolevista huiveista saattaa vielä päätyä karsintaan alarivin vasemmanpuoleinen harmaa pienikuviollinen iso, pehmeä huivi, jota jossain vaiheessa käytin enemmänkin, mutta nyt voiton on vienyt siitä niinikään harmaa kuviollinen uudehko iso silkkihuivini, joka mahtuu paljon pienempään tilaan ja on viileä kuumalla, lämmin viilellä ilmalla.

Ihan tyytyväinen olen, että jotain väriä sentään jäi nykyhuiveihinkin, kuten tuo oikean ylänurkan turkoosi Marja Kurjen silkkihuivi. Se on aika loistelias ja sitä olen käyttänyt ihan vain villakangastakin kanssa, mutta se sopisi myös juhlaan. Jos niitä juhlia siis joskus olisi.

Uusista huiveista tuon oikean alannurkan murretun sini-beigeraidallisen Becksöndergaardin villahuivin olen miettinyt kesän matkalle aurinkoiseen Italiaan mahdollisia viileitä iltoja ajatellen, jos keksin sille hyvän asun pariksi. Tai sitten rannalle uikkarin kaveriksi tai pareoksi tai tai tai...

Kyllä-pinon tylsempi pääty

Täytyy sanoa, että tällä lailla paloissa otetut kuvat kyllä kertovat, että kyllä-pinoni toinen pää näyttää jokseenkin ilottomalta. Vasemmassa reunassa on mustia juhlahuiveja, jotka kuva kääntää jotenkin tummanharmaiksi. Ylärivissä on myös mustavalkoista, harmaavalkoista, alarivissä hopealurex ja tummanharmaa niittihuivi, jota olen useamman kerran käyttänyt.

Tuo rivistö itse asiassa saa nyt katsottuna miettimään, että minkä vaatteiden kanssa ko. huiveja käytän, ettei kokonaisuus olisi kovin synkkä tai "harmaa". Ja voipi olla, että tuolta tulee sitten vielä jotain karsittua ajan myötä. Se ei olisi lainkaan paha juttu ottaen huomioon, että näitä huiveja on tosiaan tällä erää jäämässä 25 kappaletta minulle.

Kokonaisuudessaan olen tyytyväinen projektiini, koska huivien määrä väheni 44:stä 25:een ja kahteen ehkä-huiviin. Joidenkin asioiden pitää antaa hautua, ja tällä hetkellä on fiilis, että päästyäni näin hyvin alkuun, lisäkarsintaa voi tapahtua hyvinkin pian ja helpommin, kun siihen sai nyt jo tuntumaa. ;)

Vanhasta eroon, uudelle tilaa - Huivit: Karsintakierros 1

 Aloitin Vanhasta eroon, uudelle tilaa 2022 -teemavuoteni huiveistani (kaulaliinat pois lukien). Alkuanalyysini jälkeen tilanne on, että minulla on 44 erilaista huivia, joista jopa kymmenen huiveja, joita en ole koskaan käyttänyt.

Tällä ensimmäisellä karsintakierroksella tarkoitukseni oli jakaa huivit kolmeen eri ryhmään: kyllä, ehkä ja ei. Koska tämä on vasta ensimmäinen kierros, tein sen hyvinkin nopeasti. Varaan oikeuden muuttaa vielä mieltäni!

Helpoin kierros oli rikkinäisten poistaminen. Osa huiveista on ollut vaatekaapissa alatangolla roikkumassa huivitelineessä ja kani oli käynyt pureskelemassa reikiä täysin käyttämättömään juhlahuiviin. Epäilen, että se oli tehnyt tuhojaan myös mustan sifonkihuivin kohdalla. Kaksi muuta rikkinäistä huivia olivat kuluneet käytössä ja palvelleet hyvin, joten siirto eläkepäiviä viettämään on ansaittu.

Seuraavaksi kävin läpi käyttämättömien huivien kasaani, jotta sain rikkinäisille huiveille seuraa ei-kasaan. Ikävä kyllä kasaan lensivät tyttöjen entiset tähtihuivit, joista kelta-vihreänsävyinen ei sovi väreihini, ja vaaleanpuna-pinkki sopisi, mutta ei ole tullut käytettyä.

Kasaan päätyi myös kolme tuubihuivia, joista lasten perhoshuivi on jäänyt käyttämättä. Kaksi kukallista tuubihuivia, punainen ja turkoosi, ovat olleet käytössäni vuosia sitten, mutta jo silloin mietin, että miten hitossa ne saa jotenkin tyylikkäästi kieputettua kaulaan. En mieti sitä näiden kohdalla enää.

Vaikeinta oli luopua harmaasta metallikiiltohuivista sekä punaisesta pashminatyyppisestä huivista, jonka mieheni joskus toi Intiasta. Ensin mainittua käytin hurjan paljon vuosia sitten, jolloin minulla oli huiviin sopiva kevättakki, jota käytin todella paljon. Huivi meni huonoon kuntoon ja pinta on monessa kohtaa rispaantunut ja metallilangat sojottavat epäsiististi. Ei voi enää pelastaa.

Jälkimmäistä käytin jonain talvena hetken aikaa, mutta nyt en ole punaista huivia vuosiin talvivärinä käyttänyt, joten se on jäänyt jotenkin jalkoihin. Siitä luopuminen on hankalinta juurikin sen vuoksi, että sain sen mieheltäni. Hän tosin ei liene pahoillaan tuosta, koska jopa tämän ensimmäisen karsintakierroksen jälkeen hän kysyi, tulisinko toimeen vielä vähemmillä huiveilla. ;) 

Poistoon menevät huivit

Lopputulos oli, että ensimmäisellä kierroksella pystyin karsimaan 12 huivia siltä istumalta. Niistä neljä roskiskamaa. Jee!

Kyllä-kasan tein hyvinkin nopeasti, koska en ollut vielä valmis mihinkään tositoimiin karsimisessa. Ja koska oman vaatevarastoni läpikäyminen on vielä edessä, en halua pistää vielä pois huiveja, jotka saattaisivat sopia vaikkapa uusiin asuyhdistelmiin. Huomaatteko, kuinka vakaasti uskon, että minusta tulee huivien "kohtuukäyttäjä", kun tähän asti olen ollut se "minimaalinen käyttäjä"? Huiveja toki on niin monta, että voisin ryhtyä myös huivien "suurkuluttajaksi". Se tosin ei ole kovin todennäköistä.

Kyllä-kasani. Ensimmäinen valinta tuotti 25 huivia.

Aivan ensimmäisellä kierroksella, jolloin kuvat napsin, tarttui 25 huivia suoraan kyllä-kasaan. MUTTA, muutin mieleni erään juhlahuivin kohdalla. Nimittäin sinertävänlila pitkä huivi, joka kuului yhteen kihllajaisjuhlamekkoni kanssa, päätyi lopulta ehkä-kasaan. En ole varma, onko mekkokaan enää tallella, en ainakaan siihen mahdu, ja yksinään juhlavaatteiden kanssa en tuota huivia varmasti tule käyttämään. Ainakaan en ole tähän mennessä sitä yksiinkään juhliin valinnut.

Lopullinen 1. karsintakierroksen kyllä-kasa: 24 huivia

Ja kyllä vain, suoraan ensimmäisen kierroksen kyllä-kasaan päätyi niinkin monta kuin 24 huivia! Olen kyllä ihan tyytyväinen, ettei minun tarvinnut kovasti karsia kyllä-kasasta, ainakaan tässä vaiheessa. Valinnat olivat lopulta helppoja.

Ruksitun sinisen huivin yläpuolella vasemmassa reunassa oleva musta-valko-harmaa ohut kuviohuivi saattaa päätyä vielä ehkä- tai ei-kasaan

Viimeinen kasa on sitten ehkä-kasa. Siihen päätyi jokunen lasten huivi ja joitakin muita vähän käytettyjä/tarvittuja huiveja. Tosin oranssia, keltaista ja turkoosia huivia olen aikanaan käyttänyt paljonkin. 

Oranssi on hankala, koska se on trikoota ja kolmionmuotoinen, eikä sen solmiminen oikein auennut minulle. Turkoosi on yksi lempiväreistäni ja olen käyttänyt huivia nimenomaan sisävaatteiden kanssa todella paljon. Sen materiaali vain on hyvin rypistyvä, ja olen kallistumassa sille kannalle, että se lähtee.

Keltainen huivi on ihana, olen tykännyt väristä tosi paljon, mutta koen, ettei keltainen juuri missään sävyssä oikein pue minua, joten mietin siitä luopumista. Vaaleanpunavalkoinen pepitaruutuinen huivi on lasten peruja, niitä oli myös vihreä, jonka olen heivannut pois jo aiemmin. Olen elänyt toivossa, että löytäisin vaatteen itselleni, jonka kanssa tuota käyttäisin, koska väri kyllä sopii minulle. Mutta toistaiseksi en ole käyttänyt.

Tuo sinisävyinen juhlahuivi on nyt paikallaan ehkä-pinossa. Sen lisäksi violetti-valkoinen sekä punertavan liilan väriset huivit päätyivät ehkä-kasaan, ehkä jopa hiukan yllättäen. Olen aina tykännyt liilasta ja olen jopa joskus kumpaankin käyttänyt, mutta jostain syystä tuntuu, että nykyään en ole enää "violettia käyttävä henkilö". Vaikka itselläni onkin pastellilila huppari ja college-housut.

Tähänastiset ehkä-huivini. Tällä hetkellä näistä viisi on todennäköisesti menossa pois.

Kokonais ehkä-saldoni on siis kahdeksan huivia. Enemmistö päätynee poistuvien huivien kasaan.

Tämän kierroksen jälkeen saldoni huiveista on seuraava: 44 huivia, joista 4 rikkinäistä, ja 12 suoraan poistettavien pinossa, 24 huivia pidän toistaiseksi ja 8 huivin kohtalon päätän tuonnempana.

Siinä se oli, ensimmäinen karsintakierros. Toinen karsintakierros onkin sitten tämän ehkä-kasan lopullinen purkaminen kyllä- ja ei-pinoihin. Sitä pitää hiukan kypsytellä kuitenkin ensin. Ehkä käyn ensin läpi sukkani?

Vanhasta eroon, uudelle tilaa - Huivit: Analyysi nykytilasta

Olen täällä kärvistellyt koronakuumeen kanssa hetken aikaa, enkä ole pystynyt edistämään vuoden 2022 karsimisprojektiani. Kyse on konmarituksesta, mutta omilla säännöilläni. En välttämättä pysähdy jokaisen vaatekappaleen tai tavaran kohdalla miettimään tuottaako kyseinen asia minulle iloa vai ei, sillä olen samaan aikaan miettimässä pukeutumistani hiukan uudesta näkökulmasta, enkä ole valmis heti karsimaan kaikkea ennen kuin tiedän, mitä tarvitsen ja mitä puuttuu.

Lähtökohtani huivikonmaritukselle

Olen myös todennut, että omenamallisena joudun välillä säilyttämään vaatteita, jotka vain mahtuvat päälle, vaikkeivät olisikaan ihan lemppareita, joten niitä ei yksinkertaisesti vain voi karsia pois ennen kuin on löytynyt jotain oikeasti mieleistä vastaavaa tilalle.

Eikä sen löytyminen ole aina niin helppoa. Uskon, että meitä on muitakin omenaihmisiä, joilla vaatteen mahtuminen päälle ja sen istuminen päällä ohjaavat valintoja. Olisihan se hienoa pukeutua sukkapukuun, kuten joskus nuorena Pariisissa opiskellessani pukeuduin, mutta se ei vaan näyttäisi ja sitä myöten tuntuisi enää hyvältä. Mutta totta puhuen, se pariisilais-chic ei taida olla enää tyyliäni muutenkaan.

No niin, ne huivit siis. Koska olen ollut kuumeesta heikkona, ei tulisi mieleenkään alkaa kokeilemaan vaatteita ja sitä kautta karsimaan tässä vaiheessa. Päätin siis aloittaa helposta asiasta, eli huiveista. Kaulaliinat talveen jätin pois tässä vaiheessa - ne pitää konmarittaa erikseen vaikka syksyllä ennen seuraavaa talvea.

Viimeisen kahden vuoden aikana olen ollut kyllä minimaalinen huivinkäyttäjä, mutta sama pätee myös työvaatteisiin, joita pikkuhiljaa aletaan tarvita taas. Minun on pitänyt siis huivikatselmusta tehdessäni orientoitua kahden vuoden takaiseen ja kauempaankin elämääni muistellessani, mitä huiveja milloinkin olen pitänyt.

Viikkasin ja lajittelin ensin kaikki huivit. Tyypittelin niitä hiukan: villaa ja silkkiä olevat huivit, ihkauudet huivit, tuubihuivit, huivit, joita olen käyttänyt joskus, huivit, joita en ole koskaan käyttänyt...

Sitten laskemaan... Huiveja löytyi kaikkiaan 44 kappaletta! Aivan järkyttävä määrä ottaen huomioon, miten niukka huivinkäyttäjä todellisuudessa olen! Mies ihmetteli tarvitsenko tosiaan 44 huivia. Ehkä en.

Villaa ja silkkiä olevat huivit. Etualalla uusin iso silkkihuivi, aivan ihana kaulassa.

Puolustuksekseni pitää kyllä mainita, että koskaan aiemmin en ole karsinut huivejani ja vanhin huiveistani, mustavalkoruudullinen kolmiohuivi on ollut kovassa käytössä silloisen mustan nahkatakkini kanssa jo vuonna 1992! Ohuet huivit vievät suhteellisen vähän tilaa, joten ei ole ollut niin akuuttia tarvettakaan niistä karsia.

Joskus aiemmin käyttämiäni huiveja, joista osa ihan lemppareita, osaa olen käyttänyt vain vähän

Talven aikana tilasin alennusmyynneistä pari huivia, joista toiselle toivon käyttöä ensi kesän reissulla Italiaan - raidallinen, iso ohut villahuivi - ja toisesta toivon olevan iloa talven juhlissa, joita toivottavasti ensi talvena on - harmaa hopeaa kimaltava pitkä lurexhuivi.

Uusimmat huiviostokseni kesään ja talven juhliin

Ohuempien juhla- ja sifonki- ym. huivien joukossa on lapsilta pelastamiani huiveja, joita en ole raaskinut laittaa kiertoon, vaan olen ajatellut joskus itse käyttäväni, mutta osa ei ole minun "väriäni", eikä ihanaa perhostuubihuiviakaan ole tullut käytettyä sittenkään. Tosiaan tuubihuivejakin oli muutamia, mutta niiden kanssa olen himppasen hukassa, koska en osaa niitä tyylikkäästi kaulaani kieputtaa.

Ohuita pitkiä huiveja, juhlahuiveja, tuubihuiveja, lasten huiveja...
Etualan mustavalkoruudullinen ja mustavalkoraidallinen huivi ovat oikeasti vuodelta 1992!

Oranssihtavaa ja keltaista huivia lukuunottamatta nämä ovat juhlahuiveja, ohutta organzaa ja sifonkia. Paria en ole koskaan käyttänyt.

Pääasiassa ohuita, pitkiä huiveja, joita voi arkena kietaista kaulaan tai kesällä olkihatun ympärille

Tuubihuivit, joista kaksi ylempää samanlaiset, eri väreissä. Seuraavassa kuvassa lisäksi tyttöjen perhostuubihuivi.

Se, mikä yllätti, on huivit, joita en ole koskaan käyttänyt, en yhden yhtä kertaa. Niitä on kymmenen kappaletta. Toki siellä on nimenomaan niitä lapsilta pelastettuja huiveja suurin osa, mutta silti luulisi, että olisin niitä edes joskus käyttänyt!

Näitä huiveja en ole käyttänyt koskaan. Kaksi etummaista ovat juhlahuiveja, jotka joskus ostin yhdessä, mutta joita en ole koskaan juhlissa tullut käyttäneeksi. Loput ovat tytöiltä pelastettuja.

Noista ei-käytetyistä huiveista punavalkoraidallinen trikoohuivi on sellainen, jota olen aina ajatellut käyttäväni jossain vaiheessa. Minulla on ollut sekä punainen kotelomekko että punainen pellavatakki, mutta enpäs ole tätä muistanut ottaa käyttöön niiden kanssa.

Etualan juhlahuivit ovat odottaneet juhlaa jo monta vuotta, mutta jos juhlia on ollutkin, niin en ole ainakaan näiden huivien varaan juhlaeleganssia ole rakentanut.

Käyttämieni huivien joukossa on useita huiveja, joita olen käyttänyt vain kerran tai pari, osa toki olleet lemppareita, jolloin käyttökertoja on ehtinyt kertyä useampia.

Päivän luvut: yhteensä 44 huivia, joista ainakin 10 on täysin käyttämättömiä ja kaksi aivan uutta, laput vielä kiinni.

Tästä on hyvä edetä seuraavaan vaiheeseen, joka on karsintakierros numero 1: kyllä-, ehkä-, ei -pinot.

Vielä yksi vuoden 2021 LF Beauty Box: Black Friday!

Tilasin viime vuonna yhteensä kolme Lookfantasticin Beauty Boxia, joista kaksi mysteerilaatikoina - eli jo aiemmin julkaistuja laatikoita sokkona - sekä Black Fridayn erikoislaatikon. Näiden lisäksi sain erään tilauksen yhteydessä ilmaisen ylläritoimituksen, josta kirjoitinkin jo täällä.

Muistin vasta, että tämä jäi kirjaamatta tänne muistiin, joten pitää käydä toimeen. Black Fridayn nimissä myydään ihan vaikka ja mitä ja isoilla "alennuksilla". Lainausmerkit sen vuoksi, että ikävä ilmiö nykyään on, että hintoja hilataan sopivasti ennen Black Friday -viikkoa korkeammalle, jotta alennusprosentit näyttävät paremmilta. Toki kaikki eivät sitä tee, mutta sen verran siihen törmää, että yllättävän yleistä ilmeisimmin.

No, minä olin tilaamassa joululahjoja Lookfantasticilta ja tämä boksi oli siellä tarjolla, enkä tietenkään jättänyt tilaisuutta käyttämättä, koska rakastan yllätysbokseja, eikä hintakaan ollut liian suuri, 18 euroa.

Boksi oli tuttuun tapaan tukevaa kartonkia ja väritys aina ihana vaaleanpunainen-musta. Mukana lehdykäinen, jossa kerrotaan kustakin mukanaolevasta tuotteesta, joita oli jopa 11 kappaletta.

Mukana oli useampikin itseäni kiinnostava tuote, joista ehkä ensimmäisenä esittelen Elemiksen, joka on yksi lempimerkkejäni, johon en kuitenkaan rahojani yleensä tuhlaa. Tällä kertaa tuote on oranssiin tuubiin pakatusta Superfood-sarjasta Elemis Superfood AHA Glow Cleansing Butter 20 ml. Täysikokoinen 90 ml tuote maksaa 38,45 €.

Tätä kokeilen mielelläni vaikka reissuun lähtiessäni. Sain aiemmasta kaupan päälle tulleesta beauty-pussukasta tälle parin Superfood Glow Priming Moisturiserin, ja molemmat odottavat seuraavaa pikkureissua.

Toinen kiinnostava tuote on tuossa kuvassakin spraypullo vieressä - itseruskettava suihke kasvoihin:
MineTan Rose Illuminating Facial Tan Mist 100 ml. Tämä täysikokoinen tuote on kohtuuhintainen, n. 15 euroa. Tälle tulee käyttöä ihan juuri pian!

Kolmas tuote on meikkituote, nestemäinen luomiväri Eyeko Galactic Lid Gloss sävyssä Luna 4 ml. Täysikokoinen tuote 8 g maksaa 16,95 euroa. Tätä en ole päässyt vielä kokeilemaan, sillä olen tehnyt eätöitä koko talven, eikä tässä ole kauheasti juhlimassakaan vielä käyty. Saa nähdä, millainen tämä on. 

Aiempi erittäinkin kehno kokemus Eyekon ripsivärin kanssa saa pitää odotukset maltillisina, mutta maskara on yksi vaikeimmista meikkituotteista saada täydelliseksi, joten ehkä tällainen nestemäinen luomiväri voisi olla helpompi.

Kiinnostavin ja ehkä merkkinä kaikkein kallein tässä boksissa on Aurelia Probiotic Blemish Hero 15 g. Tämä täysikokoinen finnituote maksaa 20,45 euroa. Vaikuttavana aineena ainakin salisyylihappo. Tälle tulee varmasti jossain vaiheessa käyttöä, vaikken kovin usein näppylöitä saakaan.

Seuraavaksi tulee mieleen Molton Brown Vetiver & Grapefruit Body Wash 100 ml. Täysikokoinen 300 ml tuote maksaa 24,95 euroa. En ole vielä tätä itse asiassa muistanut haistaa, ja nyt on nokka tukossa, niin ei auta nuuhkia. Otan mukaan kesäreissulle!

Seuraava matkakokoinen tuote on Balance Me Rose Otto Face Oil 10 ml. Täysikokoinen tuote 30 ml maksaa noin 35 euroa. Tätä kasvoöljyä käytetään tippoina: ohjeen mukaan otetaan kaksi tippaa kämmenille ja hierotaan pyörivin liikkein kasvojen, kaulan ja dekolteen puhdistetulle iholle. Varmasti voisi lähteä mukaan kesän reissulle.

Ilokseni laatikossa oli enimmäkseen muita kuin hiustuotteita, mutta toki yleensä kaikissa näissä on jokin hiustuote. Niin tässäkin ja tällä kertaa se on matkakokoinen Palmer's Coconut Oil Conditioning Shampoo 50 ml. Täysikokoinen shampoo on niinkin iso kuin 400 ml ja hintaa n. 7 euroa.

Tämä on oikeastaan ainoa tuota, jota en välttämättä itse käytä, ellei se tunnu sopivan erityisen hyvin päänahalleni. Silti tällaisten laatikoiden hiustuotteena shampoo on aina parempi kuin jokin matkakokoinen pieni, hieno, mutta konstikas hoitotuote. Niitä on nähty aika monia jo.

Seuraavan tuotteen olen ottanut tänä talvena käyttöön ja pidän siitä kuivan ihoni yökosteuttajana. Se on
REN Evercalm™ Overnight Recovery Balm 30 ml. Tämän täysikokoisen tuotteen hinta on 48,45 euroa.

Voide on hyvin kosteuttava kuivalle iholleni ja se on jännän paksua. Tarkoitus on, että sitä otetaan sormien väliin ja lämmitetään hiukan ennen kuin levitetään puhdistetuille kasvoille. Tuote sopii herkälle iholle. Olen ottanut aiemmasta boksista saamani Renin päivävoiteen käyttöön tämän rinnalle ja olen siihenkin tyytyväinen.

Tähän asti jokaisessa Beauty Boxissa on ollut mukana jonkinlainen naamio, niin tässäkin:
111Skin Rose Gold Brightening Facial Treatment Mask. Maski maksaa noin 23 euroa. Ainesosina on mainittu 25 karaatin kulta, jota mukana on jossain muodossa. Varmaan on on sitten todella hyvä. ;) 

Jäljellä on vielä pari tuotetta, joista toinen on meikkituote. Tällä kertaa se oli täysikokoinen huulipuna, jollaisen sain myös kaupan päälle saamastani pussukasta: Revlon Classic Super Lustrous Lipstick sävyssä Rose Wine. Hinta on noin 9,50e.

Väri on kaunis punainen, ja nyt niitä on minulla jopa kaksi. :D 

Black Fridayn Beauty Boxin vihonviimeinen tuote on ihanalta merkiltä Rituals: Rituals of Mehr
Body Cream 70 ml. Täysikokoinen tuote on 220 ml kokoinen ja maksaa noin 20 euroa. Tulee käyttöön matkalle ilman muuta.

Tässä Black Fridayn boksissa oli todella monta hyvää tuotetta, eikä oikeastaan yhtään sellaista, josta tulisi fiilis, että turhake tai pettymys. Tässä laatikossa tuli 18 eurolla kyllä todella monta hyvää tuotetta, myös täysikokoisia. Hyvä paketti!

Olenkin ollut näihin Beauty Boxeihin tyytyväisempi keskimäärin kuin Lookfantasticin parin viime joulun kalenteriin, joista aion pitää nyt tauon, ellei tämänvuotinen ole alkukurkkauksella jotenkin erityisen hyvä.