torstai 29. huhtikuuta 2010

Kortti hymyilevältä tytöltä

Olen tässä ollut tavallista kiireisempi tällä viikolla, enkä ole ehtinyt kirjoitella tänne. Olen vain satunnaisesti kommentoinut blogiystävien juttuja, ja on ollut vähän fiilis, että jotain puuttuu. : )

Tähän juttuun aiheen toi minulle Posti jo alkuviikosta. Ihana yllätys Hymytytöltä; kortti, jossa on ajatusta...

Otan sen kirjanmerkikseni kirjaan Laulaisin sinulle lempeitä lauluja (Linda Olsson)...

Kiitos kaunis, Hymytyttö!

keskiviikko 21. huhtikuuta 2010

Count Your Blessings 2

Minulla on mielessä eräs ihminen. Tiedättekö, sellainen ihminen, jonka olen tuntenut aina ja joka tuntee minut läpikotaisin. Ihminen, joka tietää puolesta sanasta, mitä tarkoitan, jonka kanssa voin olla oma itseni, ja jonka kanssa voin jakaa kaikki iloni ja suruni. Oikea ystävä.

Hän on aina valmis kuuntelemaan, oli minulla mielessä mitä juttua tahansa. Meillä on myös hauskaa yhdessä, etenkin silloin, kun pääsemme ilman lapsia yhteen ja päästään puhumaan oikein kunnolla. Olemme hyvin erilaisia luonteiltamme, mutta sovimme hyvin yhteen. Häneltä saan myös viisaita mietteitä pulmiini ja härkäsistä tulee kärpäsiä.

Hyvien puoliensa ohella tunnen hyvin myös hänen huonot puolensa. Hän onnistuu välillä ärsyttämään minua enemmän kuin ystävät yleensä, mutta samoin minä ärsytän häntä keskivertoa enemmän. Minä myös rakastan häntä enemmän kuin muita ystäviäni.

Voin rauhassa olla ärtyisä, jos siltä tuntuu, jopa tiuskia, ja silti hän hetkellisestä loukkaantumisesta huolimatta toipuu pian ennalleen, sillä hänhän ymmärtää, etten tarkoittanut sillä mitään pahaa, vaan olin jostain aivan muusta syystä kypsänä. Ei siis tarvitse teeskennellä iloista ja tyytyväistä hänen seurassaan, jos sillä hetkellä ei siltä tunnu - onneksi.

Tämä ystäväni on ja pysyy elämäntilanteista huolimatta. Voin olla varma, että hän on ystäväni niin kauan kuin meissä henki pihisee. Se on jo paljon se.

Hän on myös lasteni rakastettu kummitäti, ja syy siihen, että tartuin koruharrastukseeni. Olin pari vuotta aiemmin miettinyt, että voisi olla mukavaa tehdä koruja, mutta toisen raskauden ja vauva-ajan sumussa ei ollut vielä oikea aika aloittaa. Ystäväni ilmestyi kuopuksemme yksivuotissynttäreille upea, itsetehty koru kaulassa, ja inspiraatio iski minuun heti! Nyt meillä on ihana yhteinen harrastus kaiken muun yhteisen lisäksi.

On uskomattoman turvallinen olo, kun tietää, että tuli mitä lunta tupaan tahansa, tämän ystävän tukeen voi luottaa. On myös lohduttavaa ajatella, että vanhenemme yhdessä, kun vanhempammekin vanhenevat ja tarvitsevat meitä eri tavoin. Voimme jakaa senkin. Tämä ystäväni on nimittäin oma Pikkusiskoni.

sunnuntai 18. huhtikuuta 2010

Villejä rubiineja

Tulipa tehtyä osin valmisketjusta pitkä koru, johon sain upotettua perinteisen kolmen sentin lasisydämen. Jostain syystä pidän kovasti näistä punaisista isoista sydämistä, vaikka tuntuu, että lasisydän ylipäänsä on kärsinyt hiukan inflaatiosta.

Tätä aion pitää ehdottomasti! Vaikka koru ei ole erityisen villi, oli pakko laittaa juuri tämä nimi, koska se on niin hauska. Joku väärinkuultujen laulunsanojen kirja taitaa olla juuri tämänniminen.

Kaulakoru 73 cm Villejä rubiineja.
Punainen 3 cm lasisydän, punaisia fasettihiottuja lasirondelleja, hopeoitu sydänlinkki, hopeoidut korunosat.

keskiviikko 14. huhtikuuta 2010

Tärkeä lahjakoru

Pitkästä aikaa olen saanut aikaan useammankin korun. Eilen laitoin tänne esille ensimmäisen sinisen koruni, nyt seuraa tärkeä lahjakoru. Olen tehnyt kaksi muutakin lahjakorua, mutta niitä en voi laittaa vielä näytille, koska niiden saajat seuraavat tätä blogia! Ne jäävät tuonne toukokuun loppupuolelle siis säilöön...

Tämä kaulakoru on ihanalle mummolleni tuleva syntymäpäivälahja huhtikuun lopulla. Hän lukee pappani kanssa myös blogiani, mutta lähetän heille tekstit printteinä, joten voin pihdata tätä juttua hiukan pidempään...

T-mummoni, äidinäitini on Hyvin Tärkeä ja Rakas Ihminen. Hänellä on sellaista viisautta, herkkävaistoisuutta ja hyvyyttä, joista itse saan vain haaveilla. Ollapa hänen kaltaisensa 79 vuoden iässä. Koen muuten olevani todella onnekas, kun neljästä isovanhemmasta on vielä elämässäni mukana kolme, vaikka itse täytän seuraavaksi jo 38 vuotta!

Mummoni on myös Erinomainen Äiti; sanoisin, että maailman paras, ellei minulla itselläni jo olisi se Maailman Paras Äiti. Mummoni on hyvin tärkeä myös koko äidin puolen suvulleni. Pappani kanssa he ovat nyt omalla vuorollaan sukumme kantaäiti ja -isä. Tällä hetkellä hän on myös sisar hento valkoinen papalleni, joka sairastaa. Uskomattoman kestävä ja sitkeä nainen. Tämä on toinen koruni hänelle. Saa nähdä, mitä hän tästä pitää.

Kuva ei ole täysin onnistunut kylläkään, mutta ehkä siitä idean saa. Tein jo aiemmin samaisilla stabiloiduilla kalkkiturkooseilla (stabilized chalk turquoise) korun, joka poiki vielä tämän.

Kaulakoru 54 cm Kantaäiti.
Stabiloituja kalkkiturkooseja (stabilized chalk turquoise), pronssinvärisiä makeanvedenhelmiä, kullatut välihelmet, lukko ja korunosat.

Hyvää syntymäpäivää, rakas T!

tiistai 13. huhtikuuta 2010

Sukkula Saturnukseen

Olin pyöritellyt yllätyspussissa saamiani sinisiä lasihelmiä jo syksystä lähtien tietämättä, mitä niillä tehdä. Sininen ei ole minun värini muissa kuin farkuissa, joten oli vaikea nähdä sieluni silmin valmista korua sinänsä kauniista sinisistä helmistä.

Päätin lähteä mukavuusrajani ulkopuolelle kokeilemaan, josko saisin kaunista korua aikaan sinisessä värissä. Halusin tehdä lyhyen vaijerikorun tähän väliin, koska olen näprännyt metallilankojen kanssa useamman korun, joten lopputuloksia on joutunut odottamaan pidempään. Tämä kaulakoru ja korvikset syntyivät eilisen vapaapäiväni aikana, ja tuottivat paljon iloa valmistuttuaan.

Hymytyttö jo kerran mainitsi, että sininen on hänen lempivärinsä ja odottelee mielenkiinnolla, mitä siitä saan aikaan. No, tässä alla on tulos; mitäpä olette mieltä?

Kaulakoru 45 cm ja korvakorut Sininen Saturnus.
Lasihelmiä (Beads Direct), hopeoidut "Saturnuksen renkaat" ja välihelmet (Helmien talo), korumetalliset linssihelmet (Sinelli), korunosat hopeoidut (Gemshow-Online).
Korvakoruissa lasihelmien lisäksi Balin hopeaa sekä sterling-hopeaa (Gemshow-Online).

maanantai 12. huhtikuuta 2010

Kotiäidin vapaapäivä

Oi ihana maanantai! Ihana siksi, että oli vapaapäiväni. Lapset viettivät tänään päivän mummun luona, ja äiti sai olla kuin Ellun kana koko pitkän päivän.

Miten kotiäidin vapaapäivä alkoi? Herätys kello 6.50, kun Pikkusisko heräsi Isosiskon vielä uinuessa. Eipä hätää, helppo oli nousta aamuun väsyneenä, kun tiesi, että voi milloin tahansa myöhemmin ottaa tirsat - milloin vain sattuu väsyttämään. Aamutoimet pienelle, hiukan lasten kamppeiden pakkaamista, ja sitten Isosiskokin heräsi. Isi teki Isosiskon aamutoimet, ja jo kello 7.40 isi ajoi tyttösten kanssa mummulle äidin jäädessä vilkuttamaan.

Rauhallinen aamupala naistenlehden kanssa teki terää. Sen jälkeen hiukan sähköpostien ja nettilehden lukua sekä blogien seurantaa. Yllättävän nopeasti tuli jo ruoan nälkä, joten söin aikaisen lounaan ja herkkujälkiruoan - täysin omassa tahdissani, enkä lasten tahdissa...

Halusin listata tehtyjä asioita, pieniäkin sellaisia, sillä olen tuntenut oloni jokseenkin saamattomaksi viime aikoina. Siispä oma tämän päivän hyvän mielen Done-listani aikajärjestyksessä näyttää tältä:
  • Korvaushakemuksen teko vakuutusyhtiöön. Roikkunut tekemättömänä kuukauden.
  • Vessanpönttöjen ja lavuaarien pesu.
  • Hiukan tukkeutuneen lavuaarin käsittely Kodin Putkimiehellä. Odottanut hoitoa kuukauden ainakin.
  • Puhtaiden pyykkien viikkausta.
  • Toppatakki ja -housusatsin pesu.
  • Korutarvikkeiden kirjaamista ja lajittelua. Virittäytymistä korujen tekoon...
  • KORUJEN TEKOA. Ihanaa on päivänvalossa askartaa!!! Lopputuloksena yksi vaijerikoru ja siihen sopivat korvakorut sekä kuparinen ketju- ja kuparilankalinkkikoru lasihelmin. Tämä jälkimmäinen oli kyllä erittäin työläs ja aikaavievä, mutta siitä tuli kiva. Menee lahjaksi tärkeälle ihmiselle, joten kuva tulee tänne vasta myöhemmin.
Hyvin ystävällisesti, mies ei vielä iltakuuteen mennessä ollut tullut kotiin lasten kanssa, joten vapaapäiväni oli yllättävän pitkä! Jo ehti tulla vähän ikävä pieniä nassikoita, kun ovat niin suloisia, mutten silti olisi vaihtanut vapaapäivääni normaalimaanantaihin...

Eipä muuten tullut otettua tirsoja, vaikka väsyttääkin. Oli iltapäivällä NIIN hyvä flow koruja tehdessä, ettei sitä mitenkään olisi voinut keskeyttää tuhlaten aikaa nukkumiseen. Otetaan tirsat sitten viikonloppuna.

torstai 8. huhtikuuta 2010

Helmiä ja sidontaa

Olen tässä ihaillut Katrin solmittuja helminauhoja ja kerännyt inspiraatiota - sekä odottanut riittävän pitkää omaa hetkeä - harjoitellakseni itsekin helmien sidontaa. Laatikossa on odottanut ihana harmaa makeanvedenhelminauha Helmien talon messuosastolta, että rohkenisin kokeilla solmimista.

Ensin ajattelin, että kokeilen hiukan edullisemmilla helmillä solmimista, koska tämähän oli siis todellakin ensimmäinen solmintaharjoitukseni, mutta sitten totesin, että jos kerran haluan juuri nuo harmaat helmet kaulaani, niistä aloitan harjoittelun.


Alku oli tooooodella hidas. Ensimmäisen puolentoista tunnin aikana olin saanut valittua lukon, leikattua valmiiksi spiraalinauhan (french wire), valittua hopeahelmet ja solmittua lukon toisen pään ja viisi helmeä. Huh. Jatkoin seuraavana päivänä taas muutamalla helmellä. Lopulta keksin itselleni sopivan solmimistekniikan ja vauhti kiihtyi. Onneksi, sillä muuten solmisin helminauhaa vielä kesälläkin.

Yllättäen olen hyvin tyytyväinen solmuihini ja päättelyihini! Mutta, koska loppua kohden innostuin, että kohta tämä on valmis, en pysähtynyt mallaamaan lukkokohdassa näkymän symmetriaa. : ( Symmetristä silmääni vaivaa suunnattomasti se, että lukko ei näytä olevan keskellä hopeahelmikohtaa, vaan hiukan sivussa. Hopeahelmiä on kummallakin puolella kolme, mutta lukon "aurinkokappaleen" silmukka olikin sakaran reunassa, eikä keskemmällä, joten näyttää kuin salpapuolella olisi vähemmän helmiä. Sniif.

Voi olla, etten voi pitää korua ennen kuin olen purkanut sen ja tehnyt uudelleen - joskus ensi vuonna varmaankin. Tästä kaikesta johtuen korun nimi on "Maailmassa on virhe".

Kaulakoru 44 cm Maailmassa on virhe.
Upeita, harmaita 7-8 mm makeanvedenhelmiä ja kaikki muut osat sterling-hopeaa.

keskiviikko 7. huhtikuuta 2010

Munaton pääsiäinen

Miten minun, suklaan- ja karkinrakastajan pääsiäinen meni ilman näitä koukuttavia kavereitani?

Tähän asti varmasti yli 35 vuoden ajan pääsiäisenä on tullut mätettyä enemmän tai vähemmän suklaamunia ja ehdottoman pakollisia pääsiäiskarkkeja, siis niitä värikkäitä pohjalta litteitä munanmuotoisia, joissa sisus on jotain vaahdontyyppistä, ehkä Virvon, varvon -nimisiä nykyään. Olen juuri niitä ihmisiä, jotka yhdistävät kiinteästi erilaiset syötävät asiat moniin juhliin ja tapahtumiin. Voiko pääsiäistä edes ajatella ilman suklaamunia tai karamelleja? Luulin, ettei voi, mutta niinhän siinä kävi, että ilman niitä sitä mentiin.

Tuntuiko, että jotain oleellista puuttui? No, tuntui kyllä hiukan. Oliko pääsiäiseni sen vuoksi pilalla? No, ei tosiaankaan ollut!

Olin varautunut muilla herkuilla tilanteisiin, joissa kollektiivisesti mussutetaan suklaamunia. Ostin siis kuivattua inkivääriä ja kookoskuutioita naposteluun karkkeja korvaamaan. Sen lisäksi minulla oli muutama suklaavanukas suklaamunien tilalle. Mielestäni nämä olivat kyllä hiukan köyhiä korvikkeita, mutta ainakin terveellisempiä, lähinnä lisäainemielessä, ja tekivät tehtävänsä: yhtään suklaamunaa tai karamellia ei suuhuni vaeltanut, ei edes vahingossa!

Onneksi pääsiäiseen kuuluu myös muita perinteisiä herkkuja, kuten mämmi kermalla ja sokerilla sekä ihana, ihana itsetehty pasha (kiitos äitikulta!). Niilläkin pärjää loistavasti, mutta naposteluvara mahdollisti myös illanistujaiset ilman sortumisia karkkikulholle.

Todellinen oivallus oli se, että niin tärkeitä (tahtomattanikin) kuin karkit ja suklaa ovat minulle olleet, niin silti pystyn aidosti nauttimaan olostani karkittomana tilanteissa ja tapahtumissa, joissa kyseiset herkut ovat olleet tärkeässä osassa. Koska niinhän se on, että tosiasiassa ihanan pyhänajan tuovat aivan muut asiat kuin karkit.

torstai 1. huhtikuuta 2010

Pääsiäinen kevään tuo!

Ihana kiirastorstain auringonpaiste ja pääsiäinen ovella. On aika pitää hiukan blogitaukoa ja keskittyä olennaiseen - läheisten kanssa olemiseen ja pashaan sekä mämmiin. Suklaamunat ja pääsiäiskarkit jäävät tänä vuonna väliin piiiitkän karkkilakkoni takia - tai ansiosta.

Kevät alkaa mielestäni pääsiäisestä ja kevättunnelmissa tein mieheni sisarelle syntymäpäivälahjaksi korun. Jo toinen hopeakoruni! Korua on tarkoitus pitää kaksinkertaisena, mutta voi sen toki pitkäksikin avata. Voisin pitää sen itsekin; ehkäpä teen samantyyppisen itsellenikin. Tämä annetaan huomenna saajalleen. Toivon kovasti, että hän pitää siitä.

Kaulakoru 87 cm Kevään ensivihreä.

Pieniä peridoottihelmiä, vuorikristallisiruja, uutta jadea (lemon jade), peridootinvärisiä 4 mm Swarovski-kristallibiconeita, sterlinghopeisia helmiä ja riipus. Korunosat ja lukko, lukuunottamatta riipuksen pientä papukaijalukkoa, joka on hopeoitu, sterlinghopeaa. Riipus on irrotettavissa lukosta.

Kananpojankeltaista pääsiäistä ja paljon munia kaikille!