Keskeneräinen

Siis minä. Kohta neljäkymmentävuotias, enkä lainkaan valmis. Se vasta on jotakin. Vaikka olen todennäköisesti noin puolivälissä elämääni, tuntuu joskus, että merkittävä osa elämääni on jo mennyt. Se niin kutsuttu nuoruus siis. Nuoruuden jälkeen ollaan sitten valmiita ihmisiä, ollaanhan?

Mutta tiedostan nyt, että elämääni toivottavasti on vielä niin paljon jäljellä, että ehdin vaikka mitä! Kun vain keksin, mitä kaikkea haluan ehtiä.

Sitä miettiessä tässä toinen keskeneräinen. Glitteriä ja toivotus tulossa, kunhan keksin, mitä näin "sydämellisellä" kortilla haluan toivottaa. Laiskana skannasin kortin, ja yläreuna jäi uupumaan. Hoh hoijaa.

Lasten kanssa askarrellessa synnytetty.

Leima on joko Mirkan tai Rva Kepposen, Copiceilla väritetty, paperi saatu jonkin englantilaisen askartelulehden mukana, puusydän roikkunut mukana vuosia, ja tuohon nyt sitten tökkäsin. Vaivauduin käyttämään jopa Distressejä.

Mennyttä synttäritohinaa

Ihana, suloinen Pikkusisko täytti viime viikolla neljä vuotta. Järjestimme hänelle ensimmäiset kaverisynttärit sekä perinteiseen tapaan perhesynttärit. Kaverisynttäreiden juhlalook oli tällainen:

Vaatimattomalla tyttösellä oli vain yksi synttärilahjatoive; kuvan pitkähäntäinen pehmo, jollaisen Isosisko oli saanut omilla syntymäpäivillään joulukuussa. Ihan lemppari nykyään molemmilla.

 Tarjoiluissa menin mahdollisimman helpolla, eli kakku oli kaksi Viennetta-jäätelökakkua yhteen lyötynä ja koristeita päälle. Muffinsseja leivoin itse. Meillä oli jopa Rva Kepposen lihapullasiili, josta ei löydy nyt tähän hätään kuvaa. Kumma kyllä, se ei ollut iso hitti. Eikö neljävuotiailla ole vielä mitään tajua siitä, mikä on tosi nastaa ja herkkua?

 Synttärityttö löysi nallekynttilän jostain ja ehdottomasti halusi sen kakkunsa päälle. Ja tietysti sai sen. <3

Kananmunattomia vaaleita muffinsseja mansikkatomusokerikuorrutteella sekä tummia mokkapalamuffinsseja.

Oikeana synttäriaamunaan Pikkusisko sai meiltä lahjaksi Disneyn Tuhkimo-nuken, jonka raajat taipuvat ballerinamaisesti. Äitikin tykkää siitä... Kuvaa ei tosin siitä nyt ole, mutta onpahan äidin häthätää kyhäämästä kortista vinosti skannattu kuva. No, näette idean.

Oli pakko laittaa Magnolia-tytölle nenä ja suu. Olin värittänyt kuvan Copiceilla jo aiemmin, muuten hiustenväri olisi ollut vaalea Pikkusiskon mukaan.

Perhesynttärien aamuna alkoi tytöllä vesirokko, mutta synttärit pidettiin sittenkin, sillä kaikki vesirokon sairastaneet halusivat tulla. Hyvä niin, sillä olisimme joutuneet siirtämään tyttösen juhlia aika reilusti eteenpäin. Reipas Pikkusisko oli, vaikka jossain vaiheessa vähän väsyttikin jo. Herkut maistuivat silti.

Koska itse olin flunssassa, vältin leivonnaisten tekoa. Siispä perjantai-iltana minä makasin sohvalla huudellen miehelle kakkupohjan paisto-ohjeita keittiöön. Mies myös täytti kakun ja se koristeltiin yhdessä Pikkusiskon kanssa. Kyllä minä autoin koristelussa hiukan, mutta mies ja synttärisankari tekivät suurimman työn.

Kakkukuvaa on editoitu - lapsen nimestä jätetty vain rippeet.

Kakun sisällä oli täytteenä juhlan sankarittaren toiveiden mukaiseseti suklaamoussea, vaniljakastiketta, banaania ja mansikkaa. Päällä oleva vihreä on vaahtokarkkimassaa.

Toinen lahjamme tyttöselle oli Tuhkimon mekko, jonka hän halusikin laittaa juhlapäivänä päälle. Onneksi kaikki vesirokkonäppylät eivät vielä olleet puhjenneet.

Pikku-Tuhkimo. Reipas, rakas, vesirokkoinen Tuhkimomme.

Tältä pikkuisemme näytti vaatteiden alla.

Selkäpuoli oli vielä tiheämmin kansoitettu näppylöillä.

Jossain vaiheessa juhlia tytöt kävivät vaihtamassa toiset juhlamekot päälle, eikä sekään vielä riittänyt. Pikkusisko halusi pukea myös pitkäaikaisen lempinaamiaispukunsa päälleen. Pikkusöpöliininä sitten vaelsi pitkän aikaa... Juhlittiin siis koko rahan edestä.

Kiitos kaikille ihanille vieraillemme!

Tiimarin pupupuku alkaa olla jo lyhyt. Pupun käpälät eivät enää peitä jalkateriä.

Uskomatonta, että pieni kuopuksemmekin on jo neljävuotias! Hän tuntuu osaavan jo niin paljon, mutta silti tuntuu vielä pieneltä. Kai myös siksi, että perheessä on myös häntä isompi esikoinen. En ole vielä valmis luopumaan pikkuisistani "suurelle maailmalle", joten nautin täysillä siitä, että vielä tänäänkin saan pitää kahta tyttöäni takuuvarmasti ainakin kerran sylissä leikkien lomassa, ja halia sekä suukotella monen monta kertaa pitkin päivää.

Onnittelut viisivuotiaalle!

Tänään Isosisko kävi viisi vuotta täyttävän Eino-kaverinsa syntymäpäivillä. Viime hetkellä taas tuli mieleen, että ei ole korttia. Sellainen piti siis tehdä. Ja nopeasti.

Eilen illalla löysin kätköistäni jo aiemmin Copiceilla värittämäni Doodle Factoryn leiman, jonka olin leimannut joltakin rakkaista Kätsyistä. Lisäsin Glossy Accentsia pintaan ja etsin värimaailmaan sopivan paperin ja siinä se oli. En siihen hätään löytänyt nappeja tai muuta tilpehööriä korttia koristamaan, mutta ei se mitään. Tämä oli riittävän hyvä, mihin on hyvä pyrkiä muillakin elämänalueilla (toipuvan perfektionistin kommentti).

Turkoosi hirviö!

Ystävälle harmaina päivinä

Tein tuossa vähän aikaa sitten kortin. Varta vasten eräälle, joka on kokenut paljon elämänmuutoksia lyhyessä ajassa, eivätkä kaikki mukavia. Eräälle, joka tykkää enkeleistä - ja tykkää lähettää muille rohkaisevia ja piristäviä kortteja.

Tässä siis sinulle, ystäväiseni, piristystä päivääsi! Asioilla on tapana järjestyä.

Enkelin siivin.

Taustalle on koholeimattu ihanalla pitsileimalla valkoisia "lasinalusia", väritetty Distresseillä, enkeli Copiceilla ja päälle Glossy Accentsia. Sellaista.

Kortteja, kortteja - ja hiukan kortteja

Kätevien Emäntien askartelumaratonin aikana sain tehtyä useammankin keskeneräisen kortin loppuun, jotain uutta, ja vielä eilen illalla omissa hyvissä fiiliksissäni lisää kortteja! Ihan huippua!

Tällä hetkellä tavoite on tehdä kortteja myös varastoon, jotta sieltä löytyisi paremmin ex tempore -tarpeeseen kortteja. Yleensä teen kortin nimenomaan vastaanottajalleen ja häntä ajatellen, mutta olen todennut, että toisenlaisiakin kortteja tarvitaan.

Tajusin eilen, etten ollut ottanut toisen mummoni 80-vuotisonnittelukortista ja kuoresta lainkaan kuvaa itselleni. Sääli, sillä ne onnistuivat kivasti. Nyt kameramme on mökillä perheen mukana, joten yritin ottaa kuvia keinovalossa myöhään eilen illalla kännykälläni. Hmm. Jotkut onnistuivat paremmin, jotkut eivät niin hyvin. Väritys se kai vaikein on keinovalossa saada oikeaksi. No, tässä näitä nyt tulee.

Ensimmäinen kortti on Haltiakummin luona tehty toivotusta vaille valmiiksi. Tiistaina ensimmäisenä innoissani leimasin "Sending you flowers" -tekstin - nurinpäin. Sitä kyllä naurettiin porukalla... En kuitenkaan halunnut alkaa tähän vähemmän hienoon korttiin käyttämään aikaa sen enempää, vaan ratkaisin asian näin:

Varsinainen kyhäelmä.

Näin hienon stanssatun ja Distress-kohopulvereilla käsitellyn korttipohjan Mirka olisi heittänyt pois edellisellä Kätsyily-kerralla. Minä otin talteen ja tein maailman helpoimmalla ihan kivan kortin:

Toisen roska on toisen aarre.

Niinikään Mirkalta lainattu ihana leima, ja kuva tehty niinikään edellisellä Kätsy-kerralla. Kortti oli tekstiä ja kokoamista vaille valmis.

Nämä naisenkuvaleimat ovat ihania tunnelmaltaan.

En halunnut lisätä liikaa hörsyjä, joten pidin kortin simppelinä.

Seuraavan kortin kuva oli väritetty Copiceilla jo aiemmin, mutta pyörinyt "jaloissa" odottaen inspiraatiota. Se löytyi, kun halusin käyttöä Mariposa Stackin perhospaperille.

Käymme yhdessä ain, käymme aina rinnakkain...

Allaolevan kortin ihanan tarran olin saanut Koukussa kortteihin - yhteisön Salaisesta toiveesta, ja se oli pitkään käyttämättä. Halusin tehdä nopean kortin, johon voin kirjoittaa paljon tekstiä, vaikkapa toiselle mummoistani.

Vauvasaippuaa...

Eniten päänvaivaa aiheutti parane pian -kortin tekeminen. Ystäväni vaimo, jota en varsinaisesti tunne, on sairas. Lopputulos on kuitenkin juuri sellainen kuin toivoinkin.

Leima on ihana, Nea-Idealta.

Perhonen väritetty Distresseillä, päällystetty Glossy Accentsilla ja kuorrutettu keltaisella Sticklesillä.

Tämä sammakko oli väritetty Copiceilla jo ajat sitten, alkuvaiheen väritysharjoituksia. Toivotus puuttui, vähän glitteriä, paperi ja korttipohja. Se oli siinä.

Sammakkoprinssi.

Tässä allaolevassa kuvassa väritys on päin prinkkalaa. Taustapaperi on Papermanian mustavalkoisesta lehtiöstä, ja tumma on musta, ei vihertävä. Halusin tehdä ehdottomasti jotain mustavalkopapereita käyttäen, mutten halunnut mitään liian synkkää.

Elä, naura, rakasta.

Tässä näitä nyt oli. Seuraavan kerran, kun lähetän lasten kuvia sukulaisille, minulla on edes joitakin kortteja kyytipojaksi kuville... Projekti jatkuu.

Korttiloita

Olin tuossa taannoin onnekas, kun mummoni juhlapäivän iltana kahdeksan aikaan ajaa päräytin Mirkalle, jossa askartelivat Rva Kepponen ja Haltiakummi kera Mirkan samanhenkisen naapurin. Reissusta tuli meikäläiselle yöreissu, sillä kaipasin kovasti irrottautumista työkuvioista loman ekana päivänä.

Aikomuksena oli tehdä vain yksi kortti, mutta lopputuloksena valmiita kortteja tuli kaksi, puolivalmiita kaksi ja yksi Mirkan hienosti valmistelema korttipohja roskiksesta! Hyvä seura inspiroi, tosiaankin.

Osa korteista on edelleen puolivalmiita, mutta kolme voin jo esitellä aiemmin tekemieni tuotosten lisäksi.

Onnea kuusivuotiaalle J:lle!

Tämä oli siis se ainoa pakollinen kortti, jonka aioin tehdä seuraavaa päivää varten, mutta lopulta päädyin käyttämään lähes kaiken aikani seuraavaan korttiin, jolloin tähän korttiin tuli sitten tämä tuhruleima... Leima väritetty Copiceilla.

Onnea TS 63 vuotta!

Tähän korttiin piti lisäämäni toivotus jollakin kauniilla fontilla, mutta tuli (taas) kiire antaa kortti lahjan kera saajalleen, joten turvauduin Dymoon. Dymo, mikä ihana kapistus ja pelastaja se onkaan! Ihana, ihana perhosleikkuri on Rva Kepposen. Perhoset väritetty Distresseillä, sitten käsitelty Glossylla ja lopuksi lisätty vähän kimalleliimaa.

Mansikkainen kesätervehdys.

Tämä leima aikoi ensin mukaan ensimmäiseen korttiin, mutta lopulta tein sille ikioman kortin. Leiman väritys Copiceilla niinikään.

Aiemmin kesäkuussa tein kolme tagikorttia, joista yksi tuli jo annettua pois. Olin ihan tyytyväinen näihinkin käytettävissä ollut aika huomioon ottaen.

Kukkatagit.

Kuvankäsittely ei ollut valtava suksee, joten värit ovat vähän mitä sattuu.

Edellisellä Kätevien Emäntien eli Kätsyjen tapaamisella tein kortteja osin valmiiksi, mutta ovat edelleen viimeistelemättä. Sen sijaan tässä ne pari valmista korttia, joista en ole ehtinyt kunnon kuvaa vielä laittaa, vain nuhruisen ryhmäkuvan.

Onnea kuusivuotias O!

Tämän kortin saajatyttönen toivoi viime vuonna syntymäpäivälahjaksi "kauheuksia". Siispä prinsessat ja keijut tuntuivat hiukan lällyiltä... Tähän korttiin olin aika tyytyväinen. Väritys Copiceilla.

Onnea on...

Kuvan olin leimannut ja värittänyt Copiceilla jo aiemmin, joten kortti valmistui pikainspiraationa. Odottaa vielä saajaansa, toisin sanoen sain kartutettua valmiiden korttien varastoani tällä!

Muusa.

Tämänkin leiman olin värittänyt Copiceilla jo aiemmin, lisäksi perhosen olin päällystänyt Glossylla. Kortti valmistui sitten melko mukavassa tahdissa, kun aikaavievin osa oli jo tehty. Tästä samaisesta Mirkan leimasta on muuten joku Keppostelija tehnyt luonteikkaan kortin, jota syfilikseksi kutsumme kaikella rakkaudella. : D

PS. Loma on muuten ihanaa aikaa. Blogijuttuakin saa kirjoittaa ihan rauhassa, kun meillä sattuu olemaan parin yön loma lapsista!

Värien sinfoniaa

Minulla täällä on ollut varsinainen värikäs konsertti viime aikoina, kun postista vihdoin tupsahti kasa Copic Ciao - tusseja. Olen aivan innoissani!

 Mopo lähti vähän käsistä ja kyniä tuli yhteensä 55 kappaletta ynnä blenderi.

Pari ProMarkeria minulla oli ennestään, näkyvät mustina korkkeina yllä.

Seuraavaksi alan opetella väritystekniikkaa. Aion leimata kasan "lapsellisia" leimoja, jotta saisin lasten onnittelukortteihin väritettyä valmista materiaalia. Niillä on hyvä harjoitella, koska värejä saa ja kannattaakin käyttää paljon.

Jos olisin itse alkanut pähkäillä alusta asti, mitä värejä valitsen, minulla olisi jo kokoharmaat hiukset. Sen sijaan takinkääntäjä-Mirkan vinkeistä ja värikartasta oli suunnaton apu. Kiitos vain, murunen! Sitten napsuttelin jokusen värin lisää ihan vain innostuksissani ja nyt niitä sitten on 55 plus ne kaksi entistä ProMarkeria.

Oma värikarttani näyttää tällaiselta:

Pari väriä, kuten sepia ja Cool Gray No.3 puuttuvat, koska ne olivat lopussa The Glitter Potissa, mutta jossain vaiheessa nekin kotiutuvat tänne.

Nyt sitten enää tarvitaan se väritystaito! Harjoittelin illan toisella silmällä sarjoja katsoen, toisella kurkkien leimakuviani. Aloitin värittämällä pari kukkaa, sitten siirryin ensimmäiseen keijuun. Olin käyttänyt leimakuvissa Stazonin mustaa mustetta, mutta ikävä kyllä se levisi todella helposti. Tässä alla toinen keijuharjoitukseni. Se pääseekin sitten käyttöön jo heti helmikuussa omalle minikullalleni, joka täyttää kolme vuotta.

Pikkusiskolle 3-vuotissynttärikorttiin Keiju.

Ai niin, sain minä muuten vihdoin oman pitsileimanikin, Hero Artsin Lace Doily, jota lainasin Mirkalta viimeisimpään vauvaonnittelukorttiin. Se on ihana.

Hero Arts Lace Doily leimasin. Koko noin 9,5 x 9,5 cm.

Alkaa olla jo sellainen arsenaali näitä askartelutarvikkeita, että seuraavan vuoden voisin keskittyä lähinnä tekemään niitä kortteja. Yksinkertaisillakin tarvikkeilla nimittäin pärjäisi aivan hyvin.