sunnuntai 30. elokuuta 2015

Mitä pikkulaukuilla oikeastaan tekee? - KonMari osa 13

Kesälomalla aloitin mittavan operaation vaatteideni raivauksen merkeissä. Aika pitkälle olen jo päässytkin, mutta vielä on tehtävää. Mukavaa puuhaa on ollut kuvata KonMari-projektini eri vaiheita, vaikka osasta säilytysratkaisuja en olekaan ehtinyt vielä kuvia ottaa. Matkan varrella näitä juttuja kirjaan ylös.

Koska pois laitettavia vaatteita lastenvaatteiden ja muun tavaran ohella alkoi olla jo rullakollisen verran, päätin, etten lähde itse mihinkään kirpputorihinnoittelurumbaan, vaan luovutin koko satsin itsepalvelukirppiksen kokonaispalveluun, joka hoitaa hinnoittelun, esillepanon, viikkailut, kaikki. Tuloksia odottelen edelleen, mutta sopimukseen ruksin kohdan, jossa ilmoitetaan, etten halua yhtään myymätöntä tavaraa takaisin. Kyllä keveni täällä kotona, vaikka vielä on paljon tehtävää.

Kun lähdin kamppeita viemään kirpputorille, tuli hiukan kiire käydä vaatteita tms. läpi. Pitkähihaisista en ole ehtinyt yhtään "after"-kuvaa ottaa, joten sitä postausta jään vielä kypsyttelemään. En ehtinyt myöskään etsiä kaikkia mahdollisia pikkulaukkujani esille, vaan kaivoin vaatehuoneesta yhden laatikon, jossa juhla- ja muita pikkulaukkuja pääasiassa olen säilyttänyt. Ne levitin sängylle ja yksitellen taas kävin läpi pohtien, tuottaako kukin laukku minulle iloa, ja toisaalta, että onko sille ylipäänsä käyttöä.
Pikkulaukkujen juhlaa...
Pikkulaukkuja vaatehuoneessa oli 12 kpl, joista yksi löytyi myöhemmin. Arvelen, että alakerran vaatehuoneessa niitä on vielä pari nahkaista tiiviimmässä käytössä olevaa. Ihania ja moninaisia juhlalaukkuja katsellessani tuli mieleen, että mitähän ihmettä niillä oikeastaan tekee, kun juhlia, joissa niitä käyttäisi, on todellakin vähän.

Kuvan laukuista osa on 15 vuotta vanhoja, osa aivan uusia ja siltä väliltä. Niistä paria en ole koskaan käyttänyt, viittä käyttänyt kerran tai kaksi ja ainoastaan neljä on ollut aktiivisemmassa käytössä, ainakin jossain elämänvaiheessa. Pinkki on aivan uusi, lahjaksi saatu, enkä ole ehtinyt sitä käyttää, valkoinen on nahkaa ja ehdoton lempparini kesän juhlissa. Nahkaista punaista käytin joskus vuosia sitten enemmän, mutta sillekään ei ole enää ollut juuri käyttöä, koska se on liian pieni normikäyttöön. Eikä minulla ole enää ihania, punaisia Red shoen pistokkaitakaan, joiden kanssa sitä käytin.

Karsimiskierroksen jälkeen varastosta lähtivät nämä laukut suoraan kirpparille:
Heivatut pikkulaukut ja yksi isompi
Näistäkin on jäänyt monenlaisia muistoja. Beige hassu laukku on ostettu 2004 Thaimaasta, kuukautta ennen tsunamia, ja muistan, miten kivaa sitä oli paikan päällä käyttää. Kotona se ei sitten enää oikein sopinutkaan minkään kanssa ja jäi käyttämättä. Hopeinen ja taustalla oleva violetti laukku on ostetu aikanaan Pariisista, josta kannoin monta suloista pikkulaukkua äidille, siskolle ja tädeille. Violetti kirjekuorilaukku oli kaunis tuliainen ihanalta siskoltani, mutta sillekään ei tullut käyttöä, ehkä samasta syystä kuin tuolle vanhemmalle violetillekaan - käytän väriä nykyään tuskin ollenkaan asusteissani. Tarkkasilmäiset huomaavat, että taustalla on isompi harmaa nahkalaukku, More&Morelta. Sitä käytin jonkun vuoden todella paljon, eikä mennyt miksikään. Kuitenkin tuntui, että käytin laukun "loppuun", eli kyllästyin siihen lopulta sen verran, ettei ole tullut käytettyä sitä enää yhtään. Heivausvalintani olivat mielestäni oikeat.

Statistiikka: 12 pikkulaukkua, joista puolet lähti pois. Säilytyslaatikossa on nyt reilusti tilaa!

Saa nähdä, onko seuraava juttu vihdoin niistä pitkähihaisista vaiko sekalaisista poistetuista...

torstai 20. elokuuta 2015

Neuleet "after" - KonMari 12

Loma on päättynyt, raivausoperaationi on ollut hetken telakalla ja kuopuskin on aloittanut koulun. Ihana syksy on alkanut. Vihdoin otin kuvia KonMari-projektiini neuleista raivauksen jälkeen. Voi olla, että säilytysratkaisuni neuleiden osalta tulee vielä muuttumaan, kuten myös laatikoiden sisältö jossain määrin. Tuntuu, etten löydä päivittäisiä vaatteita enää, kun eivät ole "näkyvissä" avohyllyillä. Mutta toistaiseksi kokeilen tätä järjestystä.

Lähdin siis tästä liikkeelle neuleiden kanssa:
Ja nyt neuleeni on järjestetty näin:
Valkoisessa laatikossa kahden kerroksen neuleita. Alakuvassa paksummat ja pidemmät neuleet sekä säärystimet.
Ikeasta ostin valkoisen ison kangaslaatikon kahvalla, ja saan neuleet helposti pois korkealta hyllyltä ja takaisin. Jouduin ikävä kyllä laittamaan neuleita kahteen kerrokseen, joista kerrosten järjestystä vaihdan sitten vuodenajan mukaan.
Punaisen laatikon neuleet ja säärystimet.
Punaiseen laatikkoon viikkailin pidempiä ja paksumpia neuleita sekä säärystimet ja vastaavat. Muutama ohuehko pitkä ja rypistyvä neule jäi henkarikaappiin.

Näillä mennään neuleiden kanssa! Seuraavaksi taklaan pitkähihaiset paitani.

maanantai 3. elokuuta 2015

Kuinka monta neuletta nainen tarvitsee - KonMari osa 11

Minä ilmeisesti olen tarvinnut 50 kappaletta neuleita. Tänään löysin kaksi viimeistä, Marimekon mustan, pitkän villatakin, joka ei ole oikeastaan koskaan tuottanut minulle iloa, vaikka onkin laadukas ja Samu-Jussi Kosken designia, ja InWearin viininpunaisen niukan villatakin, jonka väri ei ole enää "minua". Ne päätyivät pois myytävien/lahjoitettavien kasaan.

KonMari-projektini on edennyt helpoista karsittavista, kuten sukat ja alusvaatteet, koko ajan vaikeampaan suuntaan. Neuleet ovat minulle rakkaita ja jonkinlaisia turvavaatteita kesät talvet. Olen yrittänyt kerätä mahdollisimman paljon kasmirneuleita talvikaudelle, sillä kasmir on ainoa villamuoto, joka ei karvastele ihollani. Yhden mustan kasmirneuletakin käytin loppuun - kyynärpäiden kohdat "hiutuivat" ohuiksi ja näkyivät ihoa vasten selkeästi, joten sille neuletakille sanoin hellät hyvästit melko lailla samoin tein. Työni on näkyvää ihmisten edessä olemista, joten asun pitää olla huoliteltu, joskaan ei erityisen virallinen.
Neuleet laatikossa ja kerättynä yhteen kasaan.
Neuleita karsiessani huomasin muun muassa, että jossain vaiheessa olen ostanut erilaisia ketjuliikkeiden puuvillapooloja tai muita neuleita tyylistä, jota ehkä toivoisin noudattavani. Sittemmin neuleet olivat jääneet käyttämättä juuri samaisen niukan ja toisaalta kerrospukeutumisen tyylin sekä halvan materiaalin vuoksi. Ne neuleet eivät tuottaneet minulle iloa lainkaan, joten bye bye, baby; sinne menivät roskiin tai hyväntekeväisyyteen!

Surua tuotti laittaa poistettavien kasaan tummanharmaa pehmoinen neulemekko, jonka ostin joitakin vuosia sitten Pariisista. Se oli ihana ja näin sieluni silmillä itseni kyseinen mekko päällä, läpinäkymättömät mustat sukkahousut sekä mustat saappaat jalassa tyylikkäänä töissä, mutta todellisuudessa en sitten näyttänytkään ihan niin hyvältä mekko päällä. Toisin sanoen, käyttämätön neulemekko joutui lähtemään. Mahtui se päälle, muttei näyttänyt hyvältä, ei vaikka laihtuisin 10 kiloa, joten mitäs sitä sitten enää säilyttämään. Toinen surun aihe oli vaaleanpunainen, ison v-aukon omaava pitkä, kapealinjainen Oui-merkin neule. Tykkäsin siitä hurjan paljon, kun ostin, mutta todellisuudessa neule sopii kapealle uumalle paremmin kuin omenamallin keholle. Sniif, hyvästit sillekin vähän käytetylle kaverille.
Hylätyt neuleet: lempineuleita, ei-niin-hyviä ostoksia, jopa käyttämätön neuletakki (ei pukenut minua)...
Toki neuleita minulle jäikin. Lähtötilanteessa niitä oli siis 50 kpl, joista 20 kappaletta karsin. Jäljelle jää siis 30 neuletta eri tarkoituksiin. Kasmirneuleet ovat syksy- ja talvikauden vaatetta enimmäkseen. Ohuet puuvilla- tai silkkineuletakit eri väreissä ovat puolestaan hyviä kevät- ja kesäkaudella, sekä alkusyksystä, myös töissä. Pitää minulla olla pari pitempääkin neuletakkia ja toisaalta joku paksumpikin, jota keväällä ja kesällä voi pitää takin sijaan. Pidin aika monen sellaisen neuleen, joka mahtuu päälle ja näyttää ihan ookoolta. En voi olla liian nirso juuri tällä hetkellä. KonMari-kierros kakkosella on sitten helpompi karsia jo karsituista ne, joita en vahingossakaan valitse kaapista päälleni.
Mitä jäljelle jää... kasmiria, silkkiä, pitkiä neuletakkeja ulkokäyttöön.
Täytyy myöntää, että olin silti hiukan tyrmistynyt neuleiden määrästä. Jäljellä on vielä pitkähihaiset paidat, mekot, hameet, ulkovaatteet, talvivaatteet, kengät, laukut ynnä muut asusteet... En edes mainitse vielä kodin muita "konmarinoitavia" tavaroita. :)

sunnuntai 2. elokuuta 2015

Letkeät leggingsit lakoon - KonMari osa 10

Hoh hoijaa, alkaakos jo hiukan kyllästyttää tämän projektin raportointi? Minua ei kyllästytä, koska tämän bloggaamisen ansiosta jaksan innostua kerta kerran jälkeen taas raivaamaan kaappeja. Olen kaivannut bloggaamista, mutta pidemmän aikaa jo olen tehnyt sitä hyvin harvakseltaan. Tämä KonMari-projektini on ollut loistava tuuppaus eteenpäin blogikirjoittamiselleni.

Leggingsejä on aikuisikäni aikana milloin parjattu, milloin kiitetty riippuen muodista. Vuonna 1992, jolloin olin au pairina Englannissa, ne olivat varsin in. Jonkin aikaa sen jälkeen ne olivat varsinainen muotimoka. Viime vuosina niitä on taas näkynyt yhdistettynä vaikkapa tunikoihin. Siitä ollaan lienee muodista riippumatta samaa mieltä, että leggingsejä tulee käyttää takapuolen peittävän yläosan kanssa, vaikka kuinka mallimitoissa olisi. Minä olen käyttänyt niitä lähinnä kotona, ja julkisesti esimerkiksi caprileggingsejä kesämekon alla. Tai pidemmän tunikan alla mustia leggingsejä mustien saappaiden kera. Minulla on siis pitkä suhde leggingsien kanssa, mistä johtunee se, että löysin niitä itseltäni 21 paria erimittaisina ja -värisinä.
Kaksikymmentäyksi paria leggingsejä!
Karsinta oli lopulta helppo: sopivanväriset ja hyväntuntuiset leggingsit saivat jäädä (=iloa tuottavat). Ne leggingsit, joita joudun aina nyhtämään ylöspäin, että pysyvät ylhäällä, joutivat pois. Myös ne leggingsit, joiden lahkeiden reuna oli epämukavan tiukka, päätyivät poistokasaan. Sitten oli niitä leggingsejä, jotka olivat täydellisen sopivia, mutta sen värisiä, etten koskaan keksinyt, milloin niitä pitäisin (esimerkiksi vaaleanruskeahkot meleeratut), lensivät poistoon kuin leppäkeihäs.

Lopulta poistokasassa oli yhdeksän paria leggingsejä. Jäljelle jäi niitä 12 kappaletta. Jäljelle jääneet sopivat hyvin, tuntuvat hyvältä jalassa, ovat sen värisiä, että tulee käytettyä ja mikä parasta, mustia pitkiä leggingsejä on jopa kolmet!
Leggingsieni KonMari-tarina.
Seuraavaksi taklaan neuleet!

lauantai 1. elokuuta 2015

Oloasukatsaus - KonMari osa 9

Pikkuhiljaa etenee vaatevarastoni evaluointi, karsiminen ja vaatteideni säilytyksen mullistaminen KonMarin hengessä. Vaikka Marie Kondo ehdottaa, että vaatteet käydään läpi laji, kuten yläosat, alaosat, henkarille ripustettavat, kerrallaan, totesin, että jos ikinä haluan päästä tästä läpi, pitää minun syödä norsuni pala kerrallaan. Siispä vuorossa on jo yhdeksäs osa projektiani eli oloasut. Ryhmä pitää sisällään hupparit, collegehousut, veluuriasut ynnä muut.

Tässä ryhmässä kävi mielestäni ihan hyvä kato: yhteensä 14 vaatteesta joutui poistokasaan seitsemän vaatetta. Osa lempivaatteita, jotka ovat joutuneet paitsioon uudempien ja vähemmän nuhjuisten kotivaatteiden vuoksi, osa niitä "ihan-ok" -vaatteita, joita ei oikeastaan koskaan tule valittua päälle, jos löytyy muita vaihtoehtoja.
Veluuriasuja, collegehuppareita ja -housuja...
Poistettaviin joutuivat olkapääleikkauksen toipilasajalle ostamani Cubuksen kahdet ohuet olohousut, jotka sai vedettyä jalkaan yhdellä kädellä, ja jotka jäivät lempikotihousuiksini toivuttuani. Niistä oli kurjaa luopua, mutta halvalla ei kestävää saa; ne olivat kammottavasti nyppyyntyneet ja vaikka ne olivat mielettömän mukavat, päätin, että otan kotikäyttöön urheiluasuista olohousuiksi siirtämäni parit housut korvaamaan näitä lemppareita.

Lopulta jäljelle jäi seitsemän vaatetta, jotka siirsin henkarikaappiin, sillä laatikko- ja hyllytilani alkaa olla vähissä. Lopullisesta säilytyspaikasta laitan kuvia sitten projektin loppupuolella, kun olen henkarikaapin raivannut. Pari hupparia ovat säännöllisesti käytössä kuntoklubireissuilla, veluurivaatteet kotosalla. Nyt kotiasuissanikin on enemmän ryhtiä ja vähemmän nuhjua. :)
Neljä hupparia, yksi kotipaita, veluurihousut ja caprimittaiset collegehousut jäivät jäljelle.
Seuraavaksi vuorossa leggingsit. Kyllä, kyllä nekin vaativat oman pienen karsimissessionsa...

Viikkaa paita KonMarin tyyliin

Olin iloinen, kun löysin YouTubesta Lavendairen viikkausvinkkejä erilaisille vaatekappaleille aloitettuani KonMari-projektini. Vaatekaappini kiittää fiksumpia viikkaustapoja. Yhden tavan opetan tässä pitkähihaisen paidan viikkaamiseen.
  1. Aseta paita etupuoli alaspäin ja silota hiukan. Ota mitta viikatun paidan leveydelle laatikosta, johon aiot paidan viikata. Jos leveydellä ei ole väliä, hahmota paidan pystysuora keskilinja.
  2. Käännä paidan sivureuna kauluksen vierestä sopivasta kohtaa laatikon mitoitusta ajatellen keskelle ja hiha paidan yli toiselle puolelle. Jos leveydellä ei ole väliä, taita sivureuna paidan keskilinjalle asti. Viikkaile kuitenkin kaikki paidat ensimmäisen viikatun leveyden mukaan, niin maksimoit kaappisi tai laatikkosi säilytystilan.
  3. Taita hiha siististi kulkemaan paidan sivureunan taitosta pitkin alas.
  4. Taita toinen hiha ristiin ja samalla toinen paidanhelma laatikon mitoitus huomioiden tai vastaavasti keskilinjalle.
  5. Taita toinenkin hiha siististi paidan sivutaitosta pitkin alas.
  6. Nosta alahelma pakettina ylös pääntiehen asti.
  7. Hahmota kahtia taitettuun paitaan kolme yhtä suurta osaa. Voit vetää kädelläsi painaumat merkeiksi, jos haluat.
  8. Viikkaa paita pääntiestä aloittaen ensimmäiseen taitteeseen.
  9. Taita paita vielä toisen kerran suorakulmion muotoiseksi paketiksi.
  10. Nosta paketti pystyasentoon ja testaa, että se pysyy pystyssä.
    Marie Kondo kutsuu tätä viikatun vaatteen "soft spotiksi" eli pehmeäksi kohdaksi. Tämän jälkeen paita on valmis laitettavaksi laatikkoon pystyasennossa. En tiedä, miten tuo "soft spot" on kirjassa käännetty suomeksi, sillä ehdin lukea kyläpaikassa kirjasta vain puolet. En siis päässyt viikkailuosioon lainkaan! ;)
Kuten kuva kertoo, laatikosta on aikamoisen näppärää nähdä, minkä värisiä paitoja on tarjolla. Itselläni on pitkähihaisia juoksupaitoja sekä lyhythihaisia ja hihattomia jumppa- ja juoksupaitoja. Jotta erotan paidat toisistaan eri käyttötarkoituksiin, asettelin ne laatikkoon siten, että etureunaan tuli hihattomat topit värijärjestyksessä, sitten lyhythihaiset niinikään väreittäin ja taakse pitkähihaiset väreittäin. Myöhemmin lisäsin laatikon perälle vielä muutamat caprijumppatrikoot, joten kuntoklubille lähtiessäni löydän sekä ylä- että alaosan samasta laatikosta. Lenkillä käyn nykyään harvemmin, joten juoksutrikoita ei tarvitse säilyttää "etulinjassa".
Hihattomat, lyhythihaiset, pitkähihaiset urheilupaidat sekä caprimittaiset jumppatrikoot
Onnistuneita viikkailuja!