sunnuntai 29. kesäkuuta 2014

11 kysymyksen haaste

Tulin haastetuksi. Jo aikaa sitten. Nimittäin erityisen mukava Ritva Vihreän talon unelmat -blogista heitti 11 kysymyksen haasteen. Olen siihen aiemmin jo vastannut, ja voit halutessasi kurkata aiemmat vastaukseni täältä. Koska haaste on kiva, ja samoin Ritva, vastaan haasteeseen uudestaan! :) 

Haasteen idea on löytää uusia blogeja ja auttaa huomaamaan heitä, joilla on alle 200 lukijaa:
1. Jokaisen haastetun pitää kertoa 11 asiaa itsestään.
2. Haastetun pitää vastata myös haastajan 11 kysymykseen.
3. Haastetun pitää keksiä 11 uutta kysymystä uusille haastetuille.
4. Sitten tulee valita 11 uutta bloggaajaa, joilla alle 200 lukijaa.
5. Haastetun tulee kertoa edelleen haastamilleen haasteesta.

Tässä asioita itsestäni:
1. Olen saanut viimeisen puolentoista vuoden aikana monesti kuulla olevani rohkea. En ole osannut itse näin ajatella, mutta ehkä siinä on jotain perää. Ainakaan en ole pelännyt haasteita.
2. Olen myös kuullut yllätyksekseni olevani valmentajana energinen. Tätä en tunnista itsessäni lainkaan, sillä usein kotona olen joko väsynyt tai minua laiskottaa. Arvelen, että vuorovaikutus valmennettavien kanssa sytyttää minut ja tuo piiloenergisyyteni esille!
3. Olen vihdoin 42-vuotiaana hyväksynyt, etten tule koskaan nauttimaan ruoanlaitosta. Minulla on sen sijaan muita avuja.
4. Tässä iässä on hyvä olla.
5. Olen kovin kiitollinen viimeisestä elossa olevasta isovanhemmastani, äitini äidistä, joka on ainutlaatuisen ihana ja viisas nainen. Ja niin rakas.
6. Lapset ovat kyllä mahtavia. Kaikki lapset.
7. Alan ymmärtää tietoisen läsnäolon merkityksen.
8. En enää jaksaisi vauva- ja pikkulapsiajan yöheräilyä. Onneksi omani ovat jo sen iän ohittaneet.
9. Tämä kesäloma on loistava säistä riippumatta. En mieti opintoja enkä töitä, vaan annan aivojen levätä ja luen vain lehtiä ja romaaneja, en mitään tieto- tai oppikirjoja lainkaan. Aivot narikkaan -meiningillä siis.
10. Kaipaan kovasti Kätsyjen tapaamista, enkä pääse heinäkuun tapaamiseen mukaan. :(
11. Kesäloman aikana vaihdan punavalkoiset, joulunaikaiset verhopaneelit toisiin. Promise!

Ritvan 11 kysymystä ja vastaukseni niihin tulevat tässä:
1. Lempiväri?
Tämä on aina vaikea kysymys. Pidän monista väreistä, mutta ne vaihtelevat tilanteen ja käyttötarkoituksen mukaan. Tällä hetkellä puhuttelee vedenväri (aqua).

2. Lempiartisti?
Näitäkin on monia. Menen usein "biisi edellä", eli viehätyn kappaleesta, mutten välttämättä välitä artistin/yhtyeen muista kappaleista. Esimerkkinä tästä Slow Train Soulin Twisted Cupid, joka on pysyvä suosikkini. Artisti, jonka useimmista biiseistä pidän on Chisu. 

3. Kuka on vaikuttanut sinun elämäsi suuntaan eniten?
Uskoisin, että minä itse. 

4. Oletko koskaan katunut mitään?
Jotain pikkujuttuja olisi voinut jäädä tekemättä, mutta toisaalta minä olen minä myös niiden ansiosta, joten katua ei kannata. Opikseen voi toki ottaa!

5. Joulu vai juhannus?
Molemmat ihania, mutta joulu rakkaampi.

6. Tv vai radio?
TV.

7. Leikko- vai luonnonkukat?
Rakastan kukkia sekä maljakossa, puutarhassa että luonnossa. Mutta koska kotona tulee oltua eniten, leikkokukat ilahduttavat silmää useimmiten. 

8. Jos sinulla olisi päivän ajan valta tehdä ihan mitä haluat, mitä tekisit?
Tekisin varmaan jotain, mihin tavallisesti ei olisi rahaa. Viettäisin päivän hemmotteluhoidoissa, hieronnassa, kampaajalla ja lopun ajan lukisin hyvää kirjaa maistellen samppanjaa ja suklaata kynttilöita poltellen. Jos olisi mahdollisuus saada kuvioon myös takka, kirjanluku tapahtuisi takkatulen äärellä. 

9. Maaseutu vai kaupunki?
Olen kaupunkilaistyttö ja nautin siitä. Mökkeily on sitten asia erikseen, mutta sitäpäs ei kysytty. 

10. Lempipaikkasi?
Mökillä rantasaunan verannalla vilvoitellen saunomisen lomassa katse kohti tyyntä järveä. Siinä voisi olla minun mielenmaisemani. 

11. Mitä tekisit tällä hetkellä mieluiten?
Juuri tätä, blogijuttua. Hiljaiseloa on ollut jo pitkään muiden kiireiden vuoksi.

Mielestäni 11 blogia haastetuksi on melkoisen paljon, etenkin, kun en juuri uusiin blogeihin ole ehtinyt tutustumaan pitkiin aikoihin, ja uskon aika monen blogikaverini jo haasteeseen vastanneen. Jätän siis haasteen tällä kertaa jatkamatta. Jos joku innokas haluaa 11 kysymystä minulta, täältä pesee! :D
Sommittelin oasis-sieneen kukka-asetelman mieheni syntymäpäivän kunniaksi kaupan ja oman pihan kukista. Aivan mahtavaa, että on kesä!

sunnuntai 8. kesäkuuta 2014

Loppuja ja alkuja

Tämä viikko on ollut mahtava! Olen valmistunut ratkaisukeskeiseksi valmentajaksi, psykologian perusopintojen viimeiset luennot ovat ohi, ja ensimmäiset työpäivät valmentajana olivat torstaina ja perjantaina. Aikamoista vuoristorataa ollaan menty tunnelmien suhteen!

Neljäntoista kuukauden valmentajaopintojen päätyttyä on upea fiilis, sillä olen saavutuksesta ylpeä. Toisaalta, olo on haikea, sillä lähipäivät, pienryhmätapaamiset ja kaikki, mikä näihin opintoihin liittyy on ollut niin inspiroivaa ja kivaa, ettei siitä olisi vielä halunnut luopua.

Psykologian perusopinnoista 80% on ollut hoidettuna jo viime vuoden syyskuusta lähtien, ja olen odottanut tätä viimeistä kurssia alkavaksi siitä asti. Molempien aiheiden luennot on nyt "lusittu", ja tentti enää jäljellä. En tosin usko pääseväni siitä läpi, sen verran detaljitasolla kurssilla liikutaan, ja luennoillakin edettiin liian hurjaa vauhtia. En ole koskaan ollut kovin kiinnostunut hermosolutason tapahtumista. Mutta yhtä kaikki, luennot ovat ohi!

Uuden uran alussa tunnen kiitollisuutta ja kutkuttavaa odotusta, että millaiseksi työni muodostuu. Pääsin töihin erääseen yritykseen valmentajaksi, toistaiseksi tarpeen mukaan osa-aikaisesti, mutta toiveissa on sekä minulla että pomollani vakityö kuukausipalkkaisena. Ensimmäisen parin päivän työkeikan jälkeen olen hyvin innostunut. Valmentamani ihmiset olivat lahjakkaita ja motivoituneita, mikä toi energiaa minulle, vaikka päivät olivatkin hektisiä. Tuntuu ihmeelliseltä ajatella, että minulla on töitä sovittuna elokuussa. Tänä kesänä pidän todellisen loman, ehkä pisimmän pitkään aikaan. Sitä odotan kovasti.

Maanantaina täytän 42 vuotta. Sitä ja valmistumista aion juhlia, mutta juhlan aika on myöhemmin kesällä. Huomisesta alkaen juhannusviikolle asti paahdan tenttiin käsittämättömän hankalaa aihetta nimeltä neuro- ja kognitiivinen psykologia. Eikä ole maailmanloppu, vaikka tentissä reputtaisinkin. On sentään kesä.
Ihana yllärikimppu valmistumispäivän iltana isältäni ja hänen vaimoltaan.