Olin jo todennut alkuperäisen korun kanssa, ettei se ollut omaa tyyliäni, joten annoin uuden version äidilleni, jolle siis voin antaa sekä hyvät että huonot korut... Ainoa ihminen maan päällä, joka on niin läheinen, että kehtaan antaa hiukan epäonnistuneemmatkin työt, ellen pidä niitä itse.
Heh, olipas todella hyvä idea käyttää juuri niitä renkaita tähän koruun. Kolmen paksun ison koristerenkaan kanssahan ne toimivat oikein hyvin, mutta ikävä kyllä, nuo isot renkaat yhdistettiin ohuisiin metallilankasilmukoihin, eivätkä ne välirenkaat tietenkään pitäneet, vaan koru katkeili koko ajan välirenkaiden irrottua. Äiti-parka urheasti piti korua töissä, vaikkei tarvinnut kuin hipaista, kun jo irtosi välirengas silmukasta, aina eri kohdasta. Äidit näköjään ovat valmiita vaikka mihin pitääkseen lastensa kätten töitä - olivat ne toimivia tai eivät!
Olin yrittänyt jo korjata korua nopeasti lisäämällä isoja välirenkaita tuplaten kaikkiin kohtiin, mihin niitä riitti, mutta ei sekään auttanut. Varsinainen murheenkryyni koruksi siis.
Maanantaina vihdoin muistin pyytää korun uudelleen korjattavakseni, ja sain homman valmiiksi, toivottavasti lopullisesti. Isojen koristerenkaiden yhteyteen jätin nuo murheelliset välirenkaat tuplina, mutta yhdistin ne Helmien talosta ostamillani välikappaleilla pikkusilmukoihin. Elän toivossa, että välirenkaat kestäisivät leveämmän välikappaleen, eivätkä enää irtoilisi. Jos niin ei käy, paiskaan omilla käsilläni korulla vesilintua ja kovaa! Tai ehken vesilintua kuitenkaan, koska pidän eläimistä, mutta ainakin koru lentää jonnekin ja kauas.
Kaulakoru Murheenkryyni.
Puisia ohuita kiekkohelmiä, korumetallisia välirenkaita, isoja metallinvärisiä muovirenkaita, isonisoja koristehelmiä tunnistamattomasta melko kevyestä materiaalista. Korunosat korumetallia.
Onnea matkaan, äiti, tämän Murheenkryynin kanssa!