Syksyn tullen kesä taputellaan valmiiksi

Syksy on selkeästi tullut. Aamuisin sellainen 7-8 astetta on melkoisen vilpoista, kun edellisenä iltana ollaan nautittu 15 asteen lämmöstä. Ikkunasta näkyy vielä vihreää, mutta joukossa on paikoitellen jo hieman keltaistakin. On aika taputella kesä valmiiksi ja avata syli syksylle.

Välillä sai nauttia myös auringosta, vaikka ruskettumaan en ehtinyt.

On ollut mahtava kesä. Se vilahti ohi tosin hetkessä, mutta saimme toteutettua pitkäaikaisen haaveen perheen ulkomaanreissusta hyvän ystävän ja hänen perheensä majoittamana, eikä se reissu heti unohdu. Rakennusprojektin suunnittelu eteni pikkuhiljaa.

Oma loma-aikani oli pariin kesään ensimmäinen, jolloin varsinaista lomaa oli vain normaalit neljä viikkoa, sillä työni on täysipäiväinen. Mutta onnistuin pitämään etäpäiviä ja jonkun yksittäisen lomapäivän, jolloin loma tuntui pidemmältä. Työmatkoihin kuluu paljon aikaa päivässä, joten etäpäivä tuntuu huomattavasti pidemmältä, kun jää työmatkakulkeminen pois. Tätä lomaa avitti sekin, että taloudellinen paine oli huomattavasti vähäisempi kuin pariin vuoteen, joiden aikana opiskelin ja tein vain osa-aikaisesti töitä. Pystyimme siten säästämään matkakassaakin pitkin vuotta.

Voisi työtila olla huonompikin...

Kesän alku meni töissä käydessä ja väliaikaista kotia raivatessa ja tavaroille paikkoja etsiessä. Pihattomuuteen oli hiukan tottumista, mutta kyllä tilava parveke hyvällä näköalalla on oikein mukava asia sekin. Mies iloitsi puuttuvasta nurmikosta, tai lähinnä sen "leikkaamisesta". Ehdimme käydä myös Linnanmäellä - jälleen kerran yksi kahdeksantuntinen siellä. Kävin puuvuoristoradassa ainakin viisi kertaa, tytöt vielä useammin. Meillä kyllä koko perhe nauttii rannekkeista koko (ison) rahan edestä! Keksin, muuten, miten ylös-alas veivaavien laitteiden vatsanpohjaefektin voi lieventää, kun istuin jo ehkä kolmannetta kertaa sellaisessa: hengitä sisään ylös mentäessä ja puhalla suun kautta ilmaa ulos alas pudotessa. Auttaa!

Juhannusta vietimme tuttuun tapaan mökillä ja sen jälkeen tyttöjen kanssa jatkoin sukuloimaan yksittäisellä lomaviikollani. Väliin palasin töihin ja mieheni aloitti lomansa, joten sain omaa aikaa myös kotona. Varsin mukavaa sekin! Samaan aikaan muu perhe nautti lomastaan mökillä serkkujen kanssa kuten myös Tykkimäessä hurvittelemassa.

Hotelli Glon aamiainen vuoteeseen

Saimme järjestettyä mieheni kanssa meille myös parin yön loman hääpäivän vieton merkeissä, jolloin toisen yön vietimme tutussa hotellissa Helsingin keskustasta nauttien aamupalan huoneessa. Oli muuten todella herkullinen aamiainen. Huoneessa saimme ylipäänsä yllätyshemmottelua samppanjan ja käsintehtyjen suklaakonvehtien muodossa. Mies oli ollut huomaavainen ja tilannut minulle yllätykseksi kuohuviinipullon huoneeseen, mutta ihanana yllätyksenä molemmille se oli vaihtunut ilmaiseen samppanjaan!

Matkalle lähdimme heinäkuun viimeiseksi viikoksi Ranskaan; ensin Pariisiin pariksi yöksi, sitten Normandiaan Deauvilleen meren äärelle ja vielä takaisin yhdeksi yöksi Pariisiin ennen kotiinpaluuta.

Näkymä ystäviemme Pariisin kodin keittiöstä.
Kattopuutarhat ovat hurjan hauskoja, kun niitä ei kovin usein pääse tiirailemaan.

Näimme Eiffelin, emme tosin ylös jonottaneet, mutta kiipesimme sen sijaan Riemukaaren päälle muistaakseni 244 rappusta kapeata kierreportaikkoa pitkin ilman vettä. Oltuamme päivän verran Pariisissa Pikkusisko totesi, että tämä Ranska taitaa olla kyllä kiva maa. Niin on, ainakin näin vieraillessa. Silmä lepäsi Pariisin kauniissa arkkitehtuurissa, vaikka tällä kertaa ei aikaa sen ihasteluun ollut liikoja. Ehdimme kyllä tehdä myös hiukan ostoksia muun muassa lempikenkäkaupassani.

Erityisen pariisilainen näkymä makuuhuoneestamme sisäpihalle.
Vain Eiffel taustalla puuttuu.

Olimme varanneet yhden kokonaisen päivän Eurodisneylle ja se meni kyllä aamusta iltaan asti. Lapsille mahtava elämys, me aikuiset iloitsimme täysillä lasten kanssa ja ihastelimme pieteettiä, jolla kaikki oli rakennettu. Laitteet olivat hurjia tai hurjan hienoja tyyliin "juuri, kun luulit, että riemu päättyy, se jatkuikin vielä hetken". Eli odotukset ylitettiin monessa kohtaa. Ruoasta siellä en kyllä tässä yhteydessä mainitse mitään muuta kuin, että sekä meidän aikuisten että lasten mielestä maailman huonoin pikaruoka syötiin siellä. :D

Normandia oli jo jonkin verran tuttua seutua, Deauville tarkemmin ei, joten oli kiva sielläkin päästä pyörimään. Ystäviemme huvila oli muutaman minuutin pujahduksen päässä neljä kilometriä pitkästä hiekkarannasta, joten lapsille se tarjosi ihanan mahdollisuuden meressä uimiseen. Vuoroveden vaihtelu on melko suuri, joten rannalta löytyi aina myös simpukankuoria ihasteltavaksi. Merivesikin oli ehtinyt lämmetä ja oli lämpimämpää kuin mökkirannassa.

Vuokrasimme paikan päältä auton ja kävimme myös Mont Saint Michelin luostarivuorella - kiipesimme aivan ylös asti. Kyseisessä paikassa on maailman suurin vuorovesivaihtelu ja olikin mielenkiintoista päästä paikalle laskuveden aikaan, kun näki, miten kaukana vesi oli verrattuna postikorttikuviin, joissa saari on täysin meren ympäröimä. Kiehtovaa!

Honfleurissa vierailimme eksoottisessa perhospuistossa, jossa oli myös lintuja ja altaassa kaloja. Oikein hieno kokemus. Saimme pitää perhosia käsissä asti hyvinkin pitkiä aikoja.

Ruoka oli reissussa herkullista ja kaikenlaista pikkuyllätystä tuli vastaan. Eräässäkin Honfleurin kahvilassa tilasin cappuccinon kaveriksi pari tuulihattua, niin luulin. Sain tällaisen annoksen:

Kaksi nyrkinkokoista tuulihattua täytettynä vaniljajäätelöllä,
kuorrutettuna suklaakastikkeella ja ympäröitynä kermavaahdolla.

Ikävä kyllä pahoin pelkään, että ruokamyrkytykseni syy oli kyseisen kahvilan cappuccinon maito, sillä se oli ainoa, mitä kukaan muu minä nautti ja juoma maistui sen verran kitkerältä, että jäi puolet juomatta. Minä olen kyllä erityisen ruokamyrkytysherkkä ihminen ja tämä oli jo toinen kerta Ranskassa...

Lapsillakin oli mukavaa, sillä yhteispeli ystäväperheen tyttöjen kanssa sujui, oli seuraa ja tekemistä. Isommat tytöt pitävätkin nyt yhteyttä ja suunnittelevat seuraavaa vierailua, tällä kertaa tänne meille.

Matkan jälkeen mies palasi jo kotiin ja minä vielä lomailin hetken tyttöjen kanssa. Hoidimme koulunalun ostoksia, kävimme elokuvissa ja vietimme myös kotielämää, jota tytöt kesän mittaan olivat aika vähän viettäneet. Yhteistä aikaa on ollut paljon vähemmän johtuen juurikin pitkästä matkasta työpaikalle, joten teki hyvää nähdä enemmän lapsia.

Tontillamme kasvaa mustikoita ja puolukoita,
mutta niitä ei todennäköisesti ensi kesänä enää saa.

Nyt on jo totuttu koulunkäyntiin täältä parin kilometrin päästä ja harrastuksetkin selvillä syksylle. Kuljettamista suuntaan jos toiseen on jokaiselle arki-illalle, parhaassa illassa kaksi kertaa eri aikaan samaan suuntaan. Huh huh. Siispä on ollut ilo muistella mennyttä, rentoa kesää tämän hurjan pitkän jutun myötä.

Pimenevien iltojen iloksi aloitin jo kynttilöiden polttamisen. Kyllä syksyssäkin on puolensa, varsinkin näin kauniissa.

Lenkillä Levillä

Tiedättekö sen pelin "Minä en ole koskaan..."? Se, joka keksii asian, jota ei ole koskaan tehnyt, mutta muut seurassa olevat ovat, saa pisteen. Olen aina saanut pisteen sanomalla "Minä en ole koskaan käynyt Lapissa." Siis viime viikonloppuun asti.

Ihanainen serkkuni meni naimisiin Levillä. Sinne matkattuani olin ensimmäistä kertaa Lapissa. Vain viettääkseni yhden ainokaisen ihanan vuorokauden, kunnes oli taas aika lentää kotiin. Eikö olekin aika tuhlausta? Ensimmäistä kertaa Lapissa, eikä pysty pitämään ylimääräisiä lomapäiviä tai mitään viikonlopun lisäksi!

Käytimme mieheni kanssa ajan hyvin. Häävastaanotto alkoi vasta illalla, joten meillä oli iltapäivä aikaa tehdä jotain. Todella epätyypillisesti, suostuin lähtemään lenkille melkein heti hotellille saavuttuamme, vaikka mieluiten olisin ottanut päiväunet!

Hotellimme Levi Panorama sijaitsee laskettelurinteen sivussa, josta kipitimme miljoona upouutta rappusta alaspäin päästäksemme lenkkipoluille.

Kuva hotellimme parvekkeelta. Alempana rinteessa laidunsi hetken aikaa myös poroja!

Maastossa kulkee todella monta eripituista lenkkiä hyvällä, pehmoisella pohjalla. Talvella siinä kulkevat tietenkin ladut. Koska iltaan valmistautuminen ja vielä syömätön lounas puskivat päälle, valitsin Mini-Poro -nimisen 2.2 km lenkin, sillä tiesin joutuvani kapuamaan laskettelurinteen ylös sen jälkeen kaikkein viimeisimpänä. Mieheni tuli samaa matkaa osan ajasta, ja jatkoi itse piiitkän pitkälle lenkille käännyttyäni paluumatkalle.

Maasto näytti hivenen erilaiselta, jotenkin karummalta kuin kotimetsissä. Sinänsä ei mikään yllätys, oltiinhan Lapissa.

Puiden takana häämöttää Levi-tunturi. Zero Pointin rallimeteli katosi melko pian metsään sukellettuamme. Ihanaa!

Olin erityisen iloinen nähtyäni elämäni ensimmäistä kertaa naavaa. Ei sitä paljoa näkynyt, mutta sen verran, että sain kuvan ja hypistellä sitä hiukan.

Itsekseni hölköttelykin oli mukavaa. Asvaltilla lenkkeilyyn tottuneena pehmeä pohja oli ylellistä ja mukavaa askeltaa. Tuntui, että kierros päättyi aivan liian pian, vaikka jännäsinkin hiukan, kuinka kauan saan tuhrattua rinteen kiipeämiseen.

Välttääkseni rallialueen läpi menon, oikaisin rinteeseen suoraan metsästä. Ihan hyvä juttu. Mutta kyllä se vain niin on, että laskettelurinnettä on huomattavasti helpompi tulla talvella suksilla alaspäin kuin kiivetä syksyllä ylös. Aiempi kokemukseni lumettomasta laskettelurinteestä oli nuoruudestani, jolloin laukkasin hevosella rinnettä ylös, mikä sekin oli huomattavasti helpompaa kuin omien jalkojen käyttö. :)

Tällaista oli vastassa. Hotelli häämöttää ylhäällä oikealla.

Tässä kohtaa vauhti oli melko hiljainen...

Tuntui hienolta kiivetä korkealla. Maisemat olivat hienot kauempana ja alas oli palkitsevaa katsoa, kun näki kuinka paljon oli jo kiivennyt.

Vesialueen takana ja oikealla oli erittäin kovaääninen rallialue.

Tässä kohden halusin istahtaa hetkeksi katselemaan. Meteli kyllä häiritsi sen verran, ettei paljon Lapin hiljaisuudesta voinut puhua..

Tämän verran matkaa rinteen toiselle reunalle vielä. Hotelli odottaa jossain ylävasemmalla näkymättömissä.

Tässä olen ehdottomasti jo voiton puolella. Huoh.

Tehtävä suoritettu. Olen kukkulan kuningatar!

Lopullinen lenkkini pituus oli 4.5 km ja vajaa tunti kului aikaa. Hyvä lenkki, jossa pulssi kohosi hyvin myös kävellessä nousujen ansiosta. Eniten nautin kuitenkin raittiista ilmasta ja hetkestä kahden mieheni, sekä lopulta itseni seurassa.

Heti päästyäni hotellin aulaan riensin ravintolaan hakemaan ruokaa. Todella herkullinen savuporosalaatti oli tarjoilijan suosituksena. Olin enemmän kuin onnellinen, kun sain ottaa annokseni mukaan huoneeseen nauttiakseni sen siellä rauhassa ja hikisenä. Minulla oli nimittäin kiljuva nälkä ja suihku sai odottaa masun täyttymistä!

Pienen levon jälkeen olikin hyvä aloittaa valmistautuminen iltaan. Häät sujuivat hienosti; hääpari tuli kuin filmitähdet helikopterilla tunturin laelle Tuikku-ravintolaan, jossa oli lämmin ja epämuodollinen tunnelma koko illan.

Kysyin mieheltäni menomatkalla lentokoneessa, voiko Lapin hulluus iskeä vuorokaudessa. Hän vastasi, että kyllä voi. En ole ihan varma, iskikö hulluus, mutta tuli tunne, että ruska-aikaan Leville voisi mennä toistekin. Vaikka nyt ruska ei ollut vielä alkanut pakkasöiden puutteessa, osaan kuvitella, kuinka kaunis ja karu maisema punakeltaisessa värityksessä tulee olemaan.

Ja hei, minäkin olen nyt käynyt Lapissa!

Ylläriloma Kreetalla

Suunnittelimme tälle kesälle perheen kanssa matkaa Tanskaan miehen sukulaisten luo. Minä ja tytöt lentäen perille (tytöt halusivat lentokoneeseen) ja mies auton kanssa Ruotsin kautta matkaten. Takaisin olisimme tulleet koko perhe autolla yöpyen myös ystäväperheen luona Tukholmassa. Kiva reissu sinänsä suunnitelmissa.

Mutta. Kun laskimme matkakuluja lauttoineen, bensoineen ja satunnaisine hotelliöineen, totesimme, että melkein samalla hinnalla pääsemme äkkilähdöllä lämpimään. Siispä varasimme matkan Kreetalle kolme viikkoa ennen lähtöä. Plussaa Kreetan kannalta oli se, että saimme enemmän lomapäiviä ja vähemmän matkustusaikaa sekä takuuvarman auringon. Lentokoneessa matkustaminen oli ehdoton plussa verrattuna automatkaan Ruotsin läpi. Voisi sanoa myös, että kreetalainen ruokakin houkutti enemmän kuin tutumpi pohjoismaalainen...

Malemen kivistä rantaa.

Lähdimme heinäkuun viimeisellä viikolla Kreetan länsiosassa sijaitsevaan rauhalliseen Malemen kylään. Plataniakseen on kylästä noin kuusi kilometriä, Haniaan 17 km. Olimme varanneet kaksion nelihenkiselle perheellemme mukavantuntuisesta hotellista. Emmekä pettyneet.

Maleme Imperial Hotel ja allasalue. Baari vasemmalla, ravintola oikealla, ihana allas kaikkialla.

Hotellin omistaa perhe, joka hoitaa hotellia huolella laajentaen sitä pikkuhiljaa. Veljekset Mike ja Andreas ovat todellakin paikan sielu. Tykkäävät lapsista ja ylipäänsä asiakkaistaan. Lapsia on hotellissa ajateltu paljon. Ulkona on kahdessakin paikassa kiipeilytelineitä ja keinuja; sisätiloissa on leikkitilaa, jossa on leluja ja pelejä myös hiukan isommille. Löytyy myös elokuvateatteri, jossa ilmeisesti joka ilta oli joku isommille lapsille sopiva elokuva. Myös Aurinkomatkojen Kids Club viihdyttää lapsia kolmesti viikossa. Siihen tosin kannattaa varata paikka jo Suomesta käsin, että varmasti mahtuu  mukaan.

Maksoimme jo matkan hinnassa aamiaiset koko perheelle, emmekä katuneet. Aamupala oli todella hyvä ja runsas. Kaiken lisäksi sitä sai kello yhteentoista asti joka päivä, mikä oli mahtavaa. Inhoan todellakin hotelleja, joissa lomalaisen pitää varta vasten laittaa herätyskello soimaan, että ehtii aamiaiselle..

Tänä kesänä hotellissa oli ensimmäistä kertaa toiminnassa ravintola. Se ehkä hakee vielä rutiinia ja tyyliään, mutta ihan maittavia ruokia sieltä sai. Allasbaarista tilasimme usein lounaaksi kreikkalaisen salaatin, joka on erittäin hyvä kaikissa paikallisissa ravintoloissa - tietenkin. Tomaatit ovat pihvikokoa ja meheviä, punasipuli makeaa, feta herkullista... Nam!

Ruoka on meille matkoillamme erityisen tärkeä kokemus, joten kohteen valintaan vaikuttaa myös maan ruokakulttuuri. Ei ollut siis vaikea päätyä Kreetaan. Toki lasten ehdoilla matkustaessa ruokapaikkojakin valitaan samalla perusteella, mutta Kreetalla se on helppoa. Useissa ravintoloissa on isot pomppulinnat, keinut, trampoliinit sun muut lapsille, jotta koko perhe viihtyisi syömässä hyvin ja pitkään. Hyviä ruokakokemuksia löytyi, muun muassa tuoreen kalan osalta, joskin vaihtoehtoja ravintoloille, jotka tarjoavat paikallista tuoretta kalaa hyvin laitettuna ei ollut montaa. Ylipäänsä Malemessa ei ole montaa ravintolaa, mutta ne, jotka löysimme, riittivät vallan hyvin tarpeisiimme.

Kaksiomme oli laitimmaisessa rakennuksessa, laitimmaisen "rapun" ylimmässä kerroksessa. Todella hyvä sijainti, sillä allasbaarin mahdollisia mölyjä ei kuulunut lainkaan. Olimme etukäteen kuulleet, että allasbaarilla oli parina iltana viikossa karaoke, joka kuuluu lähimpiin huoneistoihin, joten huoneistomme sijainti oli hurjan hyvä. Eikä muuten kuulunut naapureistakaan mitään, vaikka hotelli oli täynnä. Rakennukset olivat uusia ja siistejä.

Näkymä huoneistostamme hotellista pois päin. Kuvassa näkyvä tenniskenttä on hotellivieraiden käytössä. Kuvassa ei näy minigolf-rata hotellirakennuksemme vieressä. Mitään häiriötä sekään ei huoneistoomme aiheuttanut.

Meillä oli erillinen ilmastointi kummassakin huoneessa, samoin parvekkeet. Toisella parvekkeella pöytä ja neljä tuolia, jonne katoimme jonain päivänä iltapalamme ja kuivatimme tekstiilejä. Meillä oli liesi, kahvinkeitin ja leivänpaahdin, joista ainoastaan jälkimmäistä käytimme. Emme tulleet lomalle tekemään itse ruokia. :) Jääkaappi toimi hyvin, ja meillä oli kaksi televisiotakin. Niissä näkyi hiukan eri kanavat, mutta täytyy myöntää, että olimme yllättyneitä, kun makuuhuoneen tv:ssä näkyi Yle1! Olohuoneen puolella oli myös dvd-soitin, mutta sen toimivuutta emme testanneet. Kylpyhuone oli siisti. Veden lämpötila välillä vaihteli, mutta se on tyypillistä aurinkokohteissa, joten Suomen tasoa emme odottaneetkaan. Kreetalla on sama tapa kuin Kyproksella: vessanpönttöön ei saa heittää paperia lainkaan. Viemäriverkoston putket ovat niin kapoiset, että tukkeutuvat hyvin helposti, joten omankin viihtyvyyden kannalta kannattaa uskoa tuota kieltoa. Huoneisto siivottiin päivittäin sunnuntaita lukuunottamatta, eikä meillä ollut mitään hajuhaittoja roskiksen kanssa.

Uima-allas oli mahtava koko perheen kannalta. Se oli suuri, syvimmillään 3,10 m ja siitä oli erotettu sopivankokoinen lastenallas. Aikuisille riitti lääniä polskia tai sukeltaa, lapsille vielä enemmän. Isosisko osaa uida jonkun metrin, mutta kellukkeiden avulla sekä hän että uimataidoton Pikkusisko polskuttelivat menemään koko altaan mitalta kanssamme. Meillä oli siis ihan mahtavan kivoja uimahetkiä koko loman ajan. Hotellilla oli paljon uimapatjoja ja muita puhallettavia vesileluja vieraiden käyttöön, mikä oli plussaa myös.

Kuvassa altaan takaosassa näkyy lapsille erotettu  matalampi allas.

Kävimme alkuviikosta uimassa myös meressä, joka oli hieno kokemus myös tytöille. He hieman pelkäsivät pieniä aaltoja, jotka löivät rantaan, mutta yhdessä kaikki uskalsivat kahlata vähän syvemmälle. Seuraavina päivinä oli tuulista ja aallot melkoisen suuria, joten merivesiuinti omassa Malemen rannassa jäi yhteen kertaan. Mutta aaltojen pauhu ja pärske on mahtavaa kuultavaa ja katseltavaa. Meri on kuin tuli; sitä jää mielellään tuijottamaan pidemmäksikin aikaa. Hypnoottista ja rauhoittavaa parhaimmillaan.

 

Isosisko, takana Pikkusisko ja allekirjoittanut ihmettelemässä Kreetan kivistä rantaa.

Vaikka lomamme tarkoituksena oli olla tekemättä suunnitelmia ja vain levätä, lähdimme matkanjärjestäjän retkelle Elafonissin kahluusaarelle. Ohitimme muun muassa saksalaisten rakentaman, nykyään hylätyn sillan sekä vanhan lentokentän, jonka laidalla on pieni lentokonemuseo.

Saksalaisten toisen maailmansodan aikana rakentama puusilta. Kuvan otti mieheni aamulenkillään.

Vanha lentokenttä ja museoidut lentokoneet. Kuvan otti mieheni aamulenkillään.

Linja-auto kuljetti meidät vuoriston läpi Kreetan toiselle laidalle muun muassa pitkin Topolian rotkon reunaa. Tie meni välillä erittäin lähellä reunaa, mikä oli jännittävää katseltavaa.

Topolian rotko.

Pääsy Elafonissiin oli kuin olisimme yhtäkkiä siirtyneet jonnekin Thaimaan suuntaan, sillä hiekka oli sileää ja meri niin, niin turkoosia. Kuvat eivät tee oikeutta väreille lainkaan. Elafonissia kutsutaankin Kreetan Malediiveiksi, eikä suotta. Malemen kivisellä rannalla ei paljain varpain tehnyt mieli kulkea, vaikka veden alla ihanaa hiekkaa löytyikin. Kahluusaarella varpaatkin nauttivat...

Pikkusiskon pienet jalanjäljet sileässä hiekassa. Silmänräpäys myöhemmin aalto oli ne jo pyyhkinyt pois.

Elafonississa vesi on niin matalaa, että kuvassa vasemmalla näkyvälle pienelle saarelle pystyy  kahlaamaan. Myös nelivuotiaamme kahlasi, mutta syvemmän kohdan osuessa pidimme käsistä kiinni ja hän kellui välissä kohdan yli. Kuusivuotias Isosisko pystyi kahlaamaan koko matkan saamatta suolavettä suuhunsa kertaakaan...

Kreeta on kuumimmillaan heinä-elokuun vaihteessa, joten olin miettinyt ennen matkaa hiukan lasten suojausta auringolta. Viime tipassa ennen lähtöä satuimme Polarn och Pyretin myymälään, jossa myytiin UV-suojauimapukuja. Ne olivat todellakin hintansa väärtti ostos, sillä ne suojasivat todella hyvin. Eihän sitä silti aurinkovoiderumbalta säästynyt, mutta ainakin sitä joutui lotraamaan hiukan vähemmän.

Pikkusisko suloisena uudessa uikkarissaan Elafonissin pehmeässä hiekassa.

Olisin halunnut hyvin vaaleaihoiselle Pikkusiskolle pitkähihaisen uimapuvun, mutta kokoja ei juuri silloin löytynyt. Hän itse kyllä tykkäsi kovasti lyhythihaisesta ja -lahkeisesta kokouikkaristaan. Isosiskolle löytyikin pitkähihainen paitaosa ja lyhytlahkeiset housut.

Isosisko "lämmittelee" meressä.

Retkioppaillamme oli mukana laatikollinen hiekkaleluja, joille tuli käyttöä. Mikäpä sen ihanampaa kuin rakennella hiekkalinnoja ja kerätä pikkuruisia simpukankuoria sileässä hiekassa vesirajassa nauttien auringonpaisteesta ja aaltojen liplatuksesta.

 

Maisema oli ihana, vedessä kahlaileminen mukavaa ja päivä Elafonississa vilahti nopeasti ohi.

 

Kahluusaaripäivän ja monien uima-allaspäivien lisäksi vietimme päivän Haniassa ostoksilla. Vuokrasimme hotellinpitäjien äidiltä auton ja ajo-ohjeen Haniassa parkkihalliin. Autossa oli myös gps-laite. Teimme tuliaisostokset ja kävelimme ympäri keskustaa tuon päivän aikana. Jos olisimme olleet mieheni kanssa kahden reissussa, olisimme tutustuneet Hanian vanhaan kaupunkiin enemmän, mutta lasten kanssa lasten ehdoilla kuljimme sen verran kuin pienet jaksoivat.

Hanian venetsialainen satama on todellakin kaunis.

Pikkusisko bongasi jo Malemessa hapsupaidan, jollaista toivoi itselleen. Isosisko innostui myös. Ostimme paidat niin isoina, että tänä kesänä ne ovat mekot, ensi kesänä tunikat ja seuraavana ehkä paidat. Jos kestävät niin pitkään.

Malemenkin kylän kautta kulkee "minijuna", jolla matkustimme päiväksi vesipuistoon sisämaahan. Minijunamatka oli kaikkien mielestä hauska. Tuuli viilensi mukavasti, kun juna ajeli pitkin appelsiini- ja oliivilehtoja kohti vesipuistoa.

Appelsiinipuita. Tuorepuristettu appelsiinimehu oli ehdoton lempijuomani reissussa.

Vesipuisto oli iso ja hyvin toteutettu. Aika riensi, emmekä ehtineet edes kokeilemaan isonisoja vesiliukumäkiä. Vesi oli mukavan viileää, ilmaisia aurinkopetejä meille ajoissa tulleillle riitti ja ruokaakin sai.

Pitkä miinus puiston ravintolalle siitä, että vaikka heillä oli kaksi luottokorttipäätettä, emme saaneet maksettua ruokailuamme niillä. Toinen oli epäkunnossa ja toisesta loppui kuittinauha juuri kun mieheni oli syöttänyt PIN-koodinsa sisään. Tarjoilija ei saanut kuitinsyöttöä kuntoon ja mieheni joutui näpyttelemään pari kertaa lisää ostoksensa päätteeseen sisään. Siitä huolimatta jouduimime raapimaan käteistä kasaan myös kanssamatkustajaltamme maksaaksemme laskumme. Se oli iso haittapuoli, sillä hinnat olivat korkeat, eikä kukaan yleensä kuljeta isoja summia käteistä uimapukunsa tai rantakassinsa taskussa, vaan kortti saattaisi olla kätevämpi. Kun mieheni Suomeen palattuamme kävi pankissa kysymässä, montako veloitusta kortilta meni, vastaus oli kolme. Tosin yhdessä niistä oli pilkku väärässä paikassa ja maksu oli muutaman euron. Silti säätäminen luottofirman kanssa harmittaa. Paikan päällä harmitti, kun jäljelläolevat vähäiset käteisemme kuluivat lähes kokonaan vesipuistoon. Malemen käteisautomaatti ei toiminut koko viikon aikana, vaan olisi pitänyt lähteä Plataniakseen asti automaatille.

Ylläoleva luottokorttikommellus oli ainoa harmillinen juttu koko viikolla, eli hyvin vähällä päästiin ja loma oli antoisa. Voisimme aivan hyvin mennä samaan hotelliin ja kohteeseen uudestaan, sen verran kivoja muistoja sieltä saimme!

Jopa yksi auringonlasku taltioitui muistikortille. Hyvä, että edes tämä!

Pariisin ostostaivaan alla

Huh huh, alennusmyyntejähän sitä menimme Pariisiin hyödyntämään, mutta kyllä sitä aina kauhistuu, kun huomaa, kuinka paljon sitä ehtiikään tuhlata muutaman päivän aikana. Tosin, vaikkapa kenkiä ostin viime vuonna neljät - kaikki kesäkuiselta Pariisin reissulta, joten ehkä sitä pitää vain ajatella, että olen keskittänyt ostokseni tähän tammikuuhun, eikä muina kuukausina tietenkään rahaa mene samaan tahtiin.

Listasin ennen matkaa, mitä asioita matkaltani toivoisin löytäväni. Tässä raportti onnistumisesta. Kuvat eivät ole välttämättä kovin onnistuneita.

1. Kenkiä, monta paria. Onnistumisprosentti korkea: kahdet saapikkaat ja yhdet leveäkantaiset avokkaat.

Mustat saapikkaat (France Arno) todella pehmeää, ihanaa nahkaa, nahkavuorilla. Normaalihinta 180e, tarjoushinta 107e.
Tummanruskeat saapikkaat melko klassista mallia, hiukan lämpimämmällä tekstiilivuorilla. Normaalihinta 120e, tarjoushinta 77e.

Mustat solkiavokkaat klassista mallia (France Arno). Todella hyvät jalassa. Normaalihinta 80e, tarjoushinta 55e.

Sisko muuten löysi mustat, nahkaiset, vinkeänmalliset avokkaat (France Arno) alennuksesta 20 eurolla! Todella hyvä ostos!

2. Kosmetiikkaa. Erityisesti Lancômen ripsiväri. Onnistumisprosentti 100%: Lancômen Hypnôse-ripsiväri (edullisempi, kun ostimme siskoni kanssa kahden ripsivärin setin), Cliniquen silmämeikinpoistoaine sekä Estée Lauderin kasvovesi kuivalle iholle tarttuivat mukaan lentokentältä Finnair Plus -myymälästä 50 eurolla.

3. Samppanjaa. Edullista sellaista. Onnistumisprosentti vain 50%: yksi pullo hintaan 16e lähti mukaan Monoprix'sta, sillä laukku oli niin tajuttoman täynnä, etten mitenkään pystynyt ostamaan enempää. Tällä kertaa ei löytynyt kympin tarjousta, mutta tuo on mielestäni varsin kohtuullinen hinta samppanjasta. Alkon halvin samppanja taitaa olla jotain 24,50e kuitenkin.

4. Laukkuja, nahkaisia. Onnistumisprosentti 100%, sillä todellinen haave oli vain yksi laukku, ja mahdolliset lisälaukut olisivat olleet plussaa.
Kaunis tummanlila kiiltonahkainen olkalaukku (Heyraud). Normaalihinta 170e, tarjoushinta 50e. Tosin kiinnitettyäni olkahihnan ja hetken kannettuani, niitti, joka piti hihnan rengasta paikallaan, irtosi. Tulee siis suutarireissu. Lieneeköhän se ollut huiman alennuksen syy, jos joku huomasi niitin olevan höllästi kiinni?

 
5. Lastenvaatteita. Edullisia. Onnistumisprosentti 100%: C&A:lta löytyi lapsille hyvin kohtuuhintaisia vaatteita.
Isosiskolle: kaksi peruspaitaa, pitkähihaisia, kaksien leggingsien setti, vanhanroosanvärinen veluurimekko "timanttikirjailulla", kahdet sukkahousut, kankainen hiuspanta, yhteensä 33e.
Pikkusiskolle: nätti collegepusero, korkeakauluksinen pusero, jossa edessä rusetti ja hopeankiiltoisia raitoja, kaksien leggingsien setti, kolmet sukat, kankainen hiuspanta, yhteensä 23e. Lisäksi BabyGapista punainen satiinijuhlamekko 15e.
Kummitytölle: punainen Minni-paita, valko-harmaaraidallinen paita punaisilla koristeilla yhteensä, kaksien leggingsien setti yhteensä 14e.

6. Kasmirneule. Onnistumisprosentti 100%: viininpunainen v-aukkoinen neule löytyi Gapista 70 eurolla, joka on vähän kasmirista.
 Muita sattumalta löytyneitä vaateostoksiani:
Hihaton aluspaita (Gap).
Lyhythihainen, tummanharmaa neulemekko pehmoisesta langasta (pikkuputiikki Rue de Passylla).

Kirpputorilta (metro Porte de Vanves) löysin yllätyksenä ihania tavaroita. Valokuvat esittelinkin jo aiemmassa tekstissäni, mutta tässä kuvat muista löydöistäni.

Upean painavat ja suuret liemikauha 10e ja tarjoilulusikka ja -haarukka yhteensä 8e. Ihanat löydöt.

Viehättävä sokerikko (suurikokoinen) 20e ENNEN kiillotusta.

Ihana sokerikko kiillotuksen jälkeen, valmiina siirtymään kampauspöydälleni!

Lisäksi löysin muun muassa seuraavaa:
Miehelle: pitkähihainen t-paita, ohut puuvillaneule, jossa vetoketju kaula-aukossa, kauluspaita kaikki Celiosta.
Apelle kiitoksena lastenhoitoavusta ohut puuvillaneule C&A:sta.
Helmitarvikkeita (Perlerie 22).