Nettiostoksilla alessa

En ole muistaakseni koskaan vielä esitellyt täällä hankkimiani lastenvaatteita, mutta tänään on aikaa, ja koska olen hyvällä mielellä onnistuneista ostoksistani, haluan jakaa sen myös teidän kanssanne.

Olen ostanut alusta asti paljon vaatteita tytöilleni ranskalaisesta nettikaupasta nimeltä Kiabi. Vaatteiden väreissä, valikoimissa ja suunnittelussa on ollut sitä jotakin ihanaa erilaista, mitä täkäläisistä kaupoista en kohtuuhinnoilla ole löytänyt. Olen ostanut monet ihanat takit ja juhlamekot Kiabista arkivaatteita unohtamatta. Etenkin takit ja juhlamekot ovat hienosti kestäneet kolmen, välillä jopa neljän tyttösen käytön, ja edelleen tehneet kauppansa myös kirpputorilla. Vaatteet ovat normaalihintaisinakin kohtuuedullisia, tehdään (tietenkin) jossain Kiinan tai Intian suunnalla, ja toimitetaan kotiovelle asti 11,99 euron toimituskuluilla.

Laatu vaihtelee. Jotkut kankaat ovat pysyneet lukuisista pesuista huolimatta todella hyvinä, jotkut halvemmat trikoovaatteet kulahtavat tai nyppyyntyvät nopeammin. Saatavana on vaikkapa neuleita puuvillasta tai akryylistä, joista aina valitsen tuon ensimmäisen. Mutta koska keskitän ostokset aina alekausiin, "Hulluihin Päiviin" (Les Jours Fous), saan vaatteita välillä aivan älyttömillä hinnoilla. Vai mitä sanotte kohta nähtävän puuvillatakin, t-paidan ja ohuen farkkuhameen yhdistelmästä, jonka normaalihinta on 24,99 e, mutta minä maksoin 4,99 e siitä?

Siispä en ole ollut erityisen kiukkuinen saadessani jonkun huonompilaatuisen vaatteen, koska investointi on ollut pieni. Ostokäyttäytymiseni tosin on muuttumassa, sillä Isosisko alkaa 5½-vuotiaana jo kasvaa sen verran hitaammin, ettei koko ajan tarvitse olla ostamassa vaatetta. Siispä alkaa laatu painaa pikkuhiljaa enemmän, jotta vaatteet kestävät pidempään, ja toivon mukaan myös Pikkusiskolle. Uusia ostoksia alennusmyynneistä olen tehnyt siis myös P.O.P:ssa laatua toivoessani. H&M:n lastenvaatteet ovat myös hurjan paljon parempaa laatua kuin aikuisten vaatteet, joten löydän vaatteita lapsille myös sieltä.

Nettisivuilla kieli on ranska, mikä ikävä kyllä karsii osan asiakaskunnasta. Nykyään pääsivuilta löytyy linkit myös mm. Espanjan, Portugalin, Romanian ja Venäjän vastaaville sivuille, mutta luulen, että kansainväliset toimitukset tehdään vain Ranskasta pääsaitilta tilattaessa.

Mutta nyt vaatteisiin. Ostin sekalaisia vaatekappaleita tarpeen mukaan täydentämään jo hankittuja vaatteita. Samalla innostuin hankkimaan vaatteita tyttöjen serkuille erinäisiksi lahjoiksi. Erityisesti pojille olen aina löytänyt ihania vaatteita, hieman eri väreissä kuin muualta.

Isosiskolle ihana kesämekko 6,57 e ensi kesäksi, ehkä ehtii käyttöön jo tänä kesänä. Paperinarulaukku 2,99 e, joita ostin neljä kappaletta; yhden jokaiselle tytölle vauvaa lukuunottamatta. Vauvalle on hankittu helistin jo aiemmin. : )

Isosiskolle 3/4-hihainen pusero 3,47 e ja alkusyksyn housut 5,39 e.

Isosiskolle leggingsejä 3,47 e ja 3,48 e päiväkotiin. Niitä kuluu.

Pikkusiskolle kesäyöpaita 6,49 e ja alkusyksyksi pallolliset housut 6,49 e.

Pikkusiskolle ohut collegepuku 7,49 e.

Tyttöjen 6½-vuotiaalle serkkupojalle huppari 7,99 e, t-paita 3,19 e ja twillhousut 9,59 e.

Tyttöjen 4½-vuotiaalle serkkutytölle ohut collegepuku 7,49 e ja hihaton tunika 1,99 e (menee ensi kesänäkin).

Kohta 2-vuotiaalle serkkutytölle synttärilahjaksi aiemmin mainitsemani puuvillatakki-t-paita-farkkuhamesetti 4,99 e ja ihana raidallinen puuvillaneule 7,49 e.

Neljäkuiselle tyttöserkulle pari kietaisubodya 4,99 e ja puuvillaneule 6,49 e.

Että sellaista. Olisihan se ihanaa ostaa aina mahtavanlaatuisia ja kauniita merkkivaatteita, mutta vaatteita tarvitaan kuitenkin aika paljon, joten säästän sen, minkä voin ostoksissani. Joskus löydän vaatteita kirppareilta, mutta niillä kiertelen hyvin harvoin, koska nettiostaminen on nopeampaa ja helpompaa.

Syksyllä täytyy viedä taas lastenvaatteita itsepalvelukirppikselle, sillä säilytystila uhkaa loppua. Oma hommansa siinäkin...

Kortteja, kortteja - ja hiukan kortteja

Kätevien Emäntien askartelumaratonin aikana sain tehtyä useammankin keskeneräisen kortin loppuun, jotain uutta, ja vielä eilen illalla omissa hyvissä fiiliksissäni lisää kortteja! Ihan huippua!

Tällä hetkellä tavoite on tehdä kortteja myös varastoon, jotta sieltä löytyisi paremmin ex tempore -tarpeeseen kortteja. Yleensä teen kortin nimenomaan vastaanottajalleen ja häntä ajatellen, mutta olen todennut, että toisenlaisiakin kortteja tarvitaan.

Tajusin eilen, etten ollut ottanut toisen mummoni 80-vuotisonnittelukortista ja kuoresta lainkaan kuvaa itselleni. Sääli, sillä ne onnistuivat kivasti. Nyt kameramme on mökillä perheen mukana, joten yritin ottaa kuvia keinovalossa myöhään eilen illalla kännykälläni. Hmm. Jotkut onnistuivat paremmin, jotkut eivät niin hyvin. Väritys se kai vaikein on keinovalossa saada oikeaksi. No, tässä näitä nyt tulee.

Ensimmäinen kortti on Haltiakummin luona tehty toivotusta vaille valmiiksi. Tiistaina ensimmäisenä innoissani leimasin "Sending you flowers" -tekstin - nurinpäin. Sitä kyllä naurettiin porukalla... En kuitenkaan halunnut alkaa tähän vähemmän hienoon korttiin käyttämään aikaa sen enempää, vaan ratkaisin asian näin:

Varsinainen kyhäelmä.

Näin hienon stanssatun ja Distress-kohopulvereilla käsitellyn korttipohjan Mirka olisi heittänyt pois edellisellä Kätsyily-kerralla. Minä otin talteen ja tein maailman helpoimmalla ihan kivan kortin:

Toisen roska on toisen aarre.

Niinikään Mirkalta lainattu ihana leima, ja kuva tehty niinikään edellisellä Kätsy-kerralla. Kortti oli tekstiä ja kokoamista vaille valmis.

Nämä naisenkuvaleimat ovat ihania tunnelmaltaan.

En halunnut lisätä liikaa hörsyjä, joten pidin kortin simppelinä.

Seuraavan kortin kuva oli väritetty Copiceilla jo aiemmin, mutta pyörinyt "jaloissa" odottaen inspiraatiota. Se löytyi, kun halusin käyttöä Mariposa Stackin perhospaperille.

Käymme yhdessä ain, käymme aina rinnakkain...

Allaolevan kortin ihanan tarran olin saanut Koukussa kortteihin - yhteisön Salaisesta toiveesta, ja se oli pitkään käyttämättä. Halusin tehdä nopean kortin, johon voin kirjoittaa paljon tekstiä, vaikkapa toiselle mummoistani.

Vauvasaippuaa...

Eniten päänvaivaa aiheutti parane pian -kortin tekeminen. Ystäväni vaimo, jota en varsinaisesti tunne, on sairas. Lopputulos on kuitenkin juuri sellainen kuin toivoinkin.

Leima on ihana, Nea-Idealta.

Perhonen väritetty Distresseillä, päällystetty Glossy Accentsilla ja kuorrutettu keltaisella Sticklesillä.

Tämä sammakko oli väritetty Copiceilla jo ajat sitten, alkuvaiheen väritysharjoituksia. Toivotus puuttui, vähän glitteriä, paperi ja korttipohja. Se oli siinä.

Sammakkoprinssi.

Tässä allaolevassa kuvassa väritys on päin prinkkalaa. Taustapaperi on Papermanian mustavalkoisesta lehtiöstä, ja tumma on musta, ei vihertävä. Halusin tehdä ehdottomasti jotain mustavalkopapereita käyttäen, mutten halunnut mitään liian synkkää.

Elä, naura, rakasta.

Tässä näitä nyt oli. Seuraavan kerran, kun lähetän lasten kuvia sukulaisille, minulla on edes joitakin kortteja kyytipojaksi kuville... Projekti jatkuu.

Kesän parhaita päiviä

Sain vieraakseni ystäviä eilen aamupäivällä. Kätevien Emäntien askartelumaraton alkoi. Tällä kertaa mukaan pääsivät Haltiakummi, Anna, Rva Kepponen ja Lehtokotilo. Vakiokalustoon kuuluva Mirka vietti tällä kertaa aikaansa isänsä syntymäpäivillä, mutta oli hengessä mukana.

Päivä oli ihana, mutta kuuma. Ensin siis piti hiukan levätä, kerätä voimia ja energiaa, jotta jaksettiin askarrella. Vaaleanpunaisen kuohuvan ja patonki-marjavälipalan jälkeen jaksoimmekin aloitella urakkamme. Perheeni on mökillä muutaman päivän, samoin kamerani. Siispä kaikki kuvat tässä jutussa ovat Haltiakummin ja Rva Kepposen ottamia - suurkiitos vain teille, tytsyt! Tämän blogin kuvanlaatu kohosi hetkeksi poikkeuksellisen korkealle.

Olipa ihanaa levittäytyä keittiön pöydän päälle korttitarvikkeiden kanssa ja alkaa hommiin! Hienoa jälkeä syntyikin. Itse tein loppuun aiemmilla Kätsytapaamisilla kesken jääneitä kortteja, ja käytin muun muassa Mirkan pois heittämää korttipohjaa. Toisen roska on toisen aarre.

 Haltiakummin upeat taulut!

Annan keskeneräinen työ.

Lehtokotilon ihanat maatuskat chalkseilla väritettyinä.

Halusin päästä helpolla tarjoilujen suhteen, että jäisi aikaa seurusteluun ja askarteluunkin, joten päivällinen oli kylmä: grillattua broileria, tabboulehia ja tsatsikia (varsinainen fusion kitchen) patongin kera. Jälkiruokana kahviteltiin Haltiakummin herkkumustikkapiirakan ja tekemieni pikkuleivosten kanssa. Karkkilakkoni on tauolla oman perheenäidin lomani ajan, joten sitäkin oli tarjolla...

 Eikö olekin söpö kupu?
Löysin sen ihanan Country Whiten loppuunmyynnistä Jumbosta. Kuvasta tuli ihan sellainen olo kuin Mirkan serkku Sofiann olisi käynyt leipomassa.

Iltapala syötiinkin jo hämärässä, mutta kyllä se silti maistui.

Kesäillan hämärä, mikä ihana syy ottaa elävä tuli käyttöön!

Etualalla Haltiakummin herkullisia juustokiekkoja.

Mahtavaa eilispäivässä oli se, että jossain vaiheessa tuntui, että olimme olleet yhdessä jo todella pitkään, askarrelleet, jutelleet, herkutelleet ja silti oli vielä vaikka kuinka paljon aikaa jäljellä! Lehtokotilo lähti kotiin yöksi, mutta muut yöpyivät Villa Arkitaivaassa. Siispä askartelimme pikkutunneille asti, nukuimme välillä ja aamulla jatkoimme taas! IHANAA!

Ihanaa oli myös syödä kaikki ateriat terassilla - ruokapöytään ei olisi mahtunut...

 Aamupalalla.

Olen edelleen syvästi hämmästynyt, että neljää kymppiä lähestyvänä kodin ja työpaikan väliä ramppaavana perheenäitinä voin löytää niin vaivattomasti samanhenkisiä ystäviä blogimaailmasta! Siis se, että olemme kaikki kiinnostuneita kädentaidoista ei ole yllättävää, vaan se, miten hyvin tulemme toimeen muutenkin. Puhumme kevyistä ja syvällisemmistä asioista, nauraa rätkätämme, ihmettelemme maailmanmenoa ja välillä ilkeitä ja ahdasmielisiä blogimaailman kanssaeläjiä. Tukea siis saa ja sitä annetaan. Ihan mihin asiaan vain. Uskomatonta!

Seuraavaksi sitten Intohimona askartelu -tapahtumaan elokuun lopulla... Kiitos ihanat Kätevät Emännät!

Kaikki kunnia kellukkeille

Olipa mahtava päivä meillä! Aamu alkoi hurjan ukonilman ihmettelyllä sopivan aikaisin. Koko perhe heräsi siis ajoissa, ja olimme kaikki aamupalalla jo puoli yhdeksän aikaan, mikä on tässä loma-aikaan pieni ihme, sillä minä olen tupannut torkkumaan vähän pidempään - yökyöpelinä kun olen seikkaillut kotisohvalla.

Aamiaisen jälkeen hupsuteltiin tyttöjen kanssa meidän sängyllämme mukava tovi isin pakatessa kylpyläkamppeita. Hauskaa leppoisan aamun leikkiä. Sitten lähdettiin niinkin "kauas" kuin Flamingo Spahan uimaan. Edellinen kerta lasten kanssa oli varmaan puolitoista vuotta sitten syksyllä.

Tyttösistämme on tänä kesänä kuoriutunut varsinaisia vesipetoja. Isosisko, 5½ vuotta, on vedessä aivan innoissaan ja rohkeana kellukkeiden kanssa. Nyt harjoittelee sukeltamistakin. Mökilläkin hän oli aina meistä ensimmäinen, joka uskaltautui kastautumaan viileässä Puulan vedessä. Kyllä tyttö nautti vesiliukumäistä, vastavirta-altaasta, poreista ja kaikista altaista, joissa kävimme.

Pikkusisko, kohta 3½ vuotta, on ollut vielä hiukan arempi. Mökkiviikolla vasta viimeisenä aamupäivänä innostui kunnolla polskimaan kellukkeet käsissä, vaikka arkailikin hiukan vielä syvemmällä, kun jalat eivät osuneet pohjaan. Mutta tällä Flamingon reissulla tuo pieni marakatti kulki mukana aivan joka paikassa, missä Isosiskokin!

Lasten riemua on kyllä hurjan ihanaa seurata. Ja aivan parasta on itse osallistua siihen meininkiin. Meillä aikuisillakin oli siis hurjan hauskaa. Välillä kuljimme altaissa marakatit selässä, välillä marakatit kelluivat, uivat ja polskivat aivan itse me vierellä. Vuorotellen pääsimme mieheni kanssa laskemaan myös rengasvesiliukumäkeäkin ihanat 152 metriä pariinkin kertaan.

Nälkä poistettiin "terveellisesti" Hesburgerissa, jonne lampsittiin uikkareissa pyyhkeet mukana. Sen jälkeen jaksoi taas peuhata vedessä. Nykyään uintiaika on neljä tuntia kolmen sijaan, joten reissun lopussa aloimme olla kuitteja. Sitten vielä jätskiannokselle ja Polarn och Pyret -lastenvaatekauppaan alelöytöjä tekemään. Kotimatkalla oltiinkin jo sitten enemmän tai vähemmän väsyneitä, mutta kotona ainoa, joka meni päiväunille olin minä.

Uimareissusta jäi todella hyvä mieli, sillä lapset olivat edellisestä reissusta kasvaneet jo paljon, ja etenkin reipastuneet, eikä tällä kertaa tosiaankaan tarvinnut värjötellä pelkästään lastenaltaan parikymmensenttisessä vedessä. : )

Kellukkeet kunniaan!

Loman lomassa turkooseja ajatuksia

Viikko mökkeilyä takana, vihdoin hetki blogimaailmassa. Pikapostauksena voinkin laittaa pitkästä aikaa korun.

Jo jonkin aikaa olin pyöritellyt mielessäni turkoosinugetteja, joista halusin kesäksi korun itselleni. Kupari luontui jotenkin sopivasti pariksi turkoosille. Olen tyytyväinen tähän settiin, jota olen jo useamman kerran käyttänytkin. Saatan pidentää joskus yhden linkin verran, jos tuntuu, että pidemmälle korulle on enemmän tarvetta.

Kaula- ja rannekoru (43,5 cm ja 20 cm) River Amazon.

Turkooseja ja kuparia kaikki tyynni.

Nimen antoi mieheni, kun kysyin, mitä koruista tulee hänelle mieleen. Kiitos murusein!

Loppuelämän(kö) mietteitä

Täytin kesäkuussa 39 vuotta. En siis neljääkymmentä vielä. Silti tässä on pyörinyt jo jonkin aikaa sellaisia "elämän keskikohdan" ajatuksia, kuten "miten sitä haluaa elää loppuelämänsä" , "mikä minusta tulee isona" tai "tarttis tehrä jotain". Enteileeköhän tämä neljänkympin kriisiä?

Olen voinut huonosti jo pitkään, etenkin fyysisesti. Mielen puolella on mennyt vähän paremmin, tosin työpuoli veti mehut viimeiset puolitoista kuukautta ennen lomaa. Pitääkin miettiä elokuussa töihin palattuani, että mikä todellisuudessa on se työmäärä, jonka jaksaa uupumatta tehdä viikosta toiseen. Kesti viikon laskeutua lomalle. Nyt olen siis periaatteessa toista viikkoa lomalla, käytännössä ensimmäistä.

Siivottuani "pitkäaikaissäilytyslaatikoitani" löysin kaikenlaista keräämääni materiaalia ja kirjaamiani ajatuksiani vuosien takaa. Omaan fyysiseen hyvinvointiin liittyvät ajatukset ovat paljolti samoja, joiden kanssa olen paininut jo ainakin kahdeksan vuotta, mutta nykyelämässä pikkulasten kanssa, niihin on entistä vaikeampi pureutua. Uudenlaisen elämäntavan aloittaminen on nyt vaikeampaa ja vaatii enemmän itsekuria kuin aikana ennen lapsia.

Silloin sitä ei tietenkään lainkaan tajunnut. Oli loputtomasti aikaa itselle työpäivän jälkeen ja sitä ennen. Viikonloppuaamut olivat hitaita, ihania, ihan omia... Silloin olisi ollut paras aika opetella hyviä elämäntapoja, jotka kestävät eliniän; löytää oma tapa liikkua säännöllisesti kypsähtämättä; pureutua tunnesyömisen psykologiaan, kun kaistanleveys vielä oli ihan omaa... Mutta silloin ei tarvinnut vielä ajatella loppuelämää. Nyt pitää.

 Löysin vuosia vanhan Voimavarat käyttöön -kurssin materiaaleja sekä omia mietteitä kurssin ajalta. Silloin olin työuupunut, ja yritin muistella asioita, joiden tekeminen toi minulle iloa. Se ei ollut helppo tehtävä siinä uuvahtaneessa olotilassa, uskokaa pois.

Listallani oli muun muassa seuraavia iloa tuovia, isompia ja pienempiä, asioita:

• viihtyisän, riittävän tilavan kotimme sisustaminen
• pienen, kukkivan puutarhamme hoitaminen
• se, että sai ajaa autolla töihin juuri silloin, kun halusi
• matkustaminen muutaman kerran vuodessa
• ulkoilu aurinkoisena päivänä silloin tällöin
• sängyssä loikoilu hyvin nukutun yön jälkeen
• aurinkoisten kesäaamujen aamiaiset terassilla
• jooga tietyllä, ihanalla joogakoululla
• talvella lumen narskunta kenkien alla aurinkoisena pakkaspäivänä
• tyttöjen illat herkullisen ruoan ja juoman parissa
• oman miehen kanssa missä vain oleminen...

Nykytilanteessa 5- ja 3-vuotiaiden ihanien tyttösten äitinä iloa löytyy seuraavanlaisista asioista:

• Iloista on, että on viihtyisä, riittävän tilava koti.
• Puutarha on paljon suurempi ja tarvitsee enemmän hoitoa. Keskittynyttä aikaa puutarhanhoitoon on tosin vähemmän, mutta "avuliaita" käsipareja enemmän.
• Meillä on yksi auto ja yksi moottoripyörä. Prätkäkausi on ihana, koska auto on silloin minun käytössäni työmatkustamisessa. Asumme nykyään kauempana kaikesta kuin silloin taannoin, ja talvella minulla on kätevämpi matka julkisilla kulkupeleillä, joten se olen sitten minä, joka kulkee töihin harvakseltaan kulkevien bussien aikataulujen mukaan. Täytyykö enää mainitakaan, että olen aamu-uninen ja inhoan pimeitä, jäätäviä talviaamuja. Siispä rakastan prätkäaikaa.
• Tallink Siljan joululahjana saadut tammi-helmikuiset Ruotsin risteilyt ovat mukava breikki arkeen.
• Ulkoilua aurinkoisena päivänä on tarjolla niin paljon kuin haluaa, vaikkakin jonkun muun ehdoilla. Ihan kivaa sekin, parhaimmillaan tosi kivaa. Harmi, etten ole lainkaan ulkoilmaihminen.
• Keskeytyksettä nukuttu yö omassa sängyssä on iloinen asia. Aamulla sängystämme löytyy vaihteleva määrä ihmisiä, yleensä vähintään kolme. Työhuoneen sängyssä nukkuu yleensä rauhallisimmin.
• Terassiaamiaisia harrastamme kesällä myös lasten kanssa. Lehdenluku ja hiljaisuus eivät ole ruokalistalla.
• On mukava ajatella joogaa siellä ihanassa joogakoulussa, jossa puolentoista tunnin joogaan ja matkoihin menee yhteensä kolme tuntia.
• Luminen talvi on mukava, kun saa vetää lapset pulkalla päiväkotiin reippaasti ja hyvällä mielellä. Lumi narskuu edelleen ihanasti kenkien alla aurinkoisena pakkaspäivänä.
• Nukkuvien lasten katselu on aina yhtä suuri ilo. Ovat niin suloisia tuhisevia nöpöneniä.
• Päiväkodista hakiessa on maailman ihaninta tuntea aitoa jälleennäkemisen iloa ja päästä halimaan ja suukottamaan omia pikkuisia rakkaita.
• Illalla yleensä viimeistään kello 21 jälkeen on iloista istahtaa sohvalle television ja herkkujen ääreen. Herkkuhetket ovat omia, joita ei tarvitse jakaa lasten kanssa. : ) Tästä ilosta tosin pitkällä tähtäimellä on tullut iso harmi mahan ympärille.
• Töissä on iloista syödä jonkun muun tekemää lämmintä ruokaa ja pilkkomaa salaattia.
• Uudelleen löytämäni korttien askartelu ja korujen teko on todella ihanaa - etenkin hyvässä seurassa.
• Täysin samanhenkisten aikuisten ystävien löytäminen on ollut harvinaisen suuri ilo.
• Harvinainen kaksinolon aika mieheni kanssa on aina ihanaa.

Huomaan, että listastani puuttuu ilo, jota tunnen lasten kanssa puuhaillessa. Arvelen sen johtuvan siitä, että se tuntuu päivästä riippuen välillä myös työltä. Kotiäitiajasta ei ilmeisesti ole kulunut vielä tarpeeksi aikaa. Arkista askaretta lasten kanssa on tarjolla niin paljon, joka päivä, enkä voi valita, milloin puuhailla. Niitä hetkiä tosin tulen kaipaamaan sitten, kun lapset eivät enää välitä puuhailla vanhempiensa kanssa. Niin se kuulemma menee. Vaikka kuinka yrittää muistaa pysähtyä hetkeen nauttimaan lapsistaan, silti ruuhkavuosina tuntuu kaipaavan melko usein yksinoloa. Sitä kun ei ole liikaa tarjolla. Toisaalta, kun lapset lentävät pesästä, varmasti kaipaan täyttä taloa ja toimintaa.

Ja tässä tilanteessa sitten pitäisi selvittää itselleen omaa liiallisen herkuttelun psykologiaa, suunnitella ja pistää täytäntöön uusia tapoja liikkua, muuttaa huonoksi osoittautuneita tapoja, kuten yhdistelmää tv + sohva + herkuttelu. Oi jospa olisi enemmän kaistanleveyttä oman pääni sisältöön tutustumiseen!

Korttiloita

Olin tuossa taannoin onnekas, kun mummoni juhlapäivän iltana kahdeksan aikaan ajaa päräytin Mirkalle, jossa askartelivat Rva Kepponen ja Haltiakummi kera Mirkan samanhenkisen naapurin. Reissusta tuli meikäläiselle yöreissu, sillä kaipasin kovasti irrottautumista työkuvioista loman ekana päivänä.

Aikomuksena oli tehdä vain yksi kortti, mutta lopputuloksena valmiita kortteja tuli kaksi, puolivalmiita kaksi ja yksi Mirkan hienosti valmistelema korttipohja roskiksesta! Hyvä seura inspiroi, tosiaankin.

Osa korteista on edelleen puolivalmiita, mutta kolme voin jo esitellä aiemmin tekemieni tuotosten lisäksi.

Onnea kuusivuotiaalle J:lle!

Tämä oli siis se ainoa pakollinen kortti, jonka aioin tehdä seuraavaa päivää varten, mutta lopulta päädyin käyttämään lähes kaiken aikani seuraavaan korttiin, jolloin tähän korttiin tuli sitten tämä tuhruleima... Leima väritetty Copiceilla.

Onnea TS 63 vuotta!

Tähän korttiin piti lisäämäni toivotus jollakin kauniilla fontilla, mutta tuli (taas) kiire antaa kortti lahjan kera saajalleen, joten turvauduin Dymoon. Dymo, mikä ihana kapistus ja pelastaja se onkaan! Ihana, ihana perhosleikkuri on Rva Kepposen. Perhoset väritetty Distresseillä, sitten käsitelty Glossylla ja lopuksi lisätty vähän kimalleliimaa.

Mansikkainen kesätervehdys.

Tämä leima aikoi ensin mukaan ensimmäiseen korttiin, mutta lopulta tein sille ikioman kortin. Leiman väritys Copiceilla niinikään.

Aiemmin kesäkuussa tein kolme tagikorttia, joista yksi tuli jo annettua pois. Olin ihan tyytyväinen näihinkin käytettävissä ollut aika huomioon ottaen.

Kukkatagit.

Kuvankäsittely ei ollut valtava suksee, joten värit ovat vähän mitä sattuu.

Edellisellä Kätevien Emäntien eli Kätsyjen tapaamisella tein kortteja osin valmiiksi, mutta ovat edelleen viimeistelemättä. Sen sijaan tässä ne pari valmista korttia, joista en ole ehtinyt kunnon kuvaa vielä laittaa, vain nuhruisen ryhmäkuvan.

Onnea kuusivuotias O!

Tämän kortin saajatyttönen toivoi viime vuonna syntymäpäivälahjaksi "kauheuksia". Siispä prinsessat ja keijut tuntuivat hiukan lällyiltä... Tähän korttiin olin aika tyytyväinen. Väritys Copiceilla.

Onnea on...

Kuvan olin leimannut ja värittänyt Copiceilla jo aiemmin, joten kortti valmistui pikainspiraationa. Odottaa vielä saajaansa, toisin sanoen sain kartutettua valmiiden korttien varastoani tällä!

Muusa.

Tämänkin leiman olin värittänyt Copiceilla jo aiemmin, lisäksi perhosen olin päällystänyt Glossylla. Kortti valmistui sitten melko mukavassa tahdissa, kun aikaavievin osa oli jo tehty. Tästä samaisesta Mirkan leimasta on muuten joku Keppostelija tehnyt luonteikkaan kortin, jota syfilikseksi kutsumme kaikella rakkaudella. : D

PS. Loma on muuten ihanaa aikaa. Blogijuttuakin saa kirjoittaa ihan rauhassa, kun meillä sattuu olemaan parin yön loma lapsista!