Kylässä sisustuslehden sivuilla

Tytöt ja minä kävimme lomalla mummolakierroksella ja muuten sukuloimassa. Jyväskylässä vierailimme muun muassa näppärien serkkuni ja hänen vaimonsa ihanassa, luonteikkaassa uudessa vanhassa kodissa, jota ovat parhaillaan remontoimassa. Talo on serkun vaimon entinen mummola, mikä tuo heti eri tavalla fiilistä katsella taloa. Vanha, kaunis, todella hyvin rakennettu omakotitalo isolla pihalla tyyliin "voisiko enempää enää edes haluta?".

Jo ulko-ovesta kuistille astuttua talon henki tuli selväksi. Alkuperäinen sormipaneeli oli säilytetty ja varoen irrotettu kuistin eristämistä varten. Kuistilla oli paljon kaappitilaa - myös talon emännän lukuisille kengille. :)

Kuvat on otettu digipokkarilla, enkä minä en ole mikään valokuvaaja. Mutta niin toivoisin, että joku sisustuslehti älyäisi käydä tekemässä jutun, kunhan remontti on valmis. Sen verran hyvällä maulla ja ihan itse ahkera ja taitava nuoripari on remontoinut ja sisustanut jo tähän mennessä.

Olohuone eteisen suunnasta tullessa. Rakkaan serkkuni rajasin kuvasta pois...

Lennolin silkkiverhot odottavat vielä lyhentämistä, mutta se voi odottaa. Ylipitkät verhothan ovat olleet muotia jo kauan.

Olohuoneen rauhoittava tunnelma on ihana!

Harmillisesti kuvia ei ole kaikesta ja kaikkialta. Keittiökuvassa on ihmisiä, joita ei saanut rajattua pois, enkä vessasta älynnyt ottaa kuvaa. Enkä myöskään varsinaisesta eteisestä.

Makuuhuoneessa oli vaalean viileä tunnelma. Unet ovat varmasti hyvät ja syvät tässä huoneessa.

Vanha ompelukonepöytä on mahtava, se konekin taisi olla vielä tallella.

Ruokailuhuoneessa oli kauniisti jätetty esille alkuperäinen seinä. Se oli käsitelty harmaaksi, mkä sopi vallan hyvin tilan tunnelmaan. Ihana, hirmuisen painava kaappi on Boknäsistä Vantaalta.

Alakerta on jo remontoitu ja pääosin sisustettukin. Pihallekin on jo rakennettu iso terassi ja muurattu grilli. Aurinkonurkkauskin merihenkisine aurinkotuoleineen sieltä löytyy. Eli remontoinnin ja työssä käymisen välissä voi välillä myös rentoutua - jos malttaa.

Tähän kotiin on varmasti ihanaa tulla töiden jälkeen, ystäviä tapaamasta, elokuvista, mistä vain. Tunnelma on rauhallinen ja kotoisa. Täällä asuu onnellinen pariskunta!

Menneen kesän muotia lapsille

Keväällä olin aloittanut juttua tyttöjemme kesävaatteista. Koska ehdin ottaa valokuvatkin, ajattelin tehdä jutun loppuun, vaikka kesä on jo käytännössä ohi.

Olen jo pitkään ollut ranskalaisen Kiabi-vaateketjun nettiasiakas. Olen tilannut sieltä säännöllisesti tarjouksista lapsille käyttövaatteista juhlamekkoihin ja nätteihin talvitakkeihin hurjan hyvillä hinnoilla. Kokomielessä kannattaa ehdottomasti seurata sentti-, eikä ikämerkintöjä, ettei tule liian pieniä vaatteita. En ole viitsinyt vielä koskaan palauttaa mitään, mutta tarvettakaan ei ole hurjasti ollut. Ne muutama huti, joita on tullut, ei ole tullut kalliiksi, joten olen hyväksynyt ne sen kummemmin harmittelematta.

Ehdoton enemmistö vaatteista on kestänyt Isosiskolta tyttöjen serkun kautta Pikkusiskolle, joten melko minihintaiset vaatteet ovat todellakin olleet hintansa väärttejä. Sukkahousut ovat nyppyyntyneet, mutta yleensä minkään muunkaan merkkiset, jotenkin järkevänhintaiset sukkikset ovat yhden lapsen tavaraa.

Maaliskuun hulluilta päiviltä innostuin tilaamaan ison kasan vaatetta kesäksi sekä jotakin perusvaatetta Isosiskon koulun alkuun. Kuvasin ne ennen pyykkiin heittämistä, joten ovat kuvissa ryppyisiä suoraan toimituspussista, mutta ehkäpä niistä näkee kuitenkin, että ovat käypää tavaraa...

Pari mekkoa, herkullisen värinen hame ja kahdet puuvillasortsit Isosiskolle, joista jälkimmäisistä tuli ihan lempparit kesän aikana.

Kuviollisista t-paidoista ja harmaista capreista tuli Isosiskon lemppareita niinikään.

 

Pikkusiskollekin tuli hankittua jotakin, vaikka hänellä on jatkuvasti vaatteita yli tarpeen, koska siskolta ja serkkutytöltä jää pieneksi vaatteita jatkuvasti. Mutta koska pienikin jo tajuaa, jos toinen saa kovasti jotakin, pidän huolen, että hänellekin ostetaan välillä uuttakin.

Mieleen on jäänyt eräs Kiabi-tilauksen purkukerta, kun olin tilannut Isosiskolle paitoja, hameen, sukkahousuja ja sukkia (tosiaankin tarpeeseen), ja Pikkusiskolle sillä kertaa vain sukkahousuja. Minä lajittelin työhuoneessa vaatteita sen jälkeen, kun olimme tyttöjen kanssa katsoneet ne läpi. Pikkusisko leikki vieressä aulassa lallatellen omiaan. Jäin kuuntelemaan, mitä hän siellä lallatteli. Se kuului näin: "Mulle ei ollut paitoja. Mulle ei ollut paitoja. Mulle ei ollut paitoja..." Ihan siis iloisella sävelellä, ehkä lähinnä toteavasti, eikä niinkään surullisesti, mutta minulle se särähti korvaan. Vaatteita purkaessa nimittäin tyttönen vain kerran kysyi, että missä minun paidat ovat, ja hyväksyi ihan tyynesti vastaukseni, että tällä kertaa hän ei tarvinnut paitoja, koska on monta sopivaa vielä, ja että Isosisko ei saa vaatteita käytettyinä keneltäkään, ja hänen kasvaessaan pitää vaatteita aina ostaa jostain. Mutta hän oli siis tiedostanut kuitenkin sen, ettei saanut paitoja. Tällaisia muistoja on pari muutakin.

Eihän tällaisista tietenkään lapsi mitään traumoja saa, mutta äiti kylläkin! Siispä, tässä jotakin myös Pikkusiskolle.

Pikkusiskon uudet t-paidat sekä caprit (jotka unohtuivat kaappiin kesäksi - niin paljon löysin jälkeen päin edelliskesäisiä ja muilta saatuja capreja).

Pikkusiskokin sai kesäiset sortsit, mutta koska hän on sellainen kapoinen "puikulaperuna", nämä olivat aivan liian löysiä vyötäröstä. Ja kyllä, ikävä kyllä, tuo solmimisnauha edessä on vain koriste. :(

Molemmille ipanoille löytyi myös kesäyöpuvut lyhythihaisina ja -lahkeisina, uimapuvut, pikkuhousuja sekä sukkia.

Isosiskon yöpuku ja uikkari ovat olleet todella suuressa suosiossa tänä kesänä.

 

Pikkusisko niinikään tykästyi yöpukuunsa ja olisi tykännyt kovasti uikkaristakin. Se ikävä kyllä oli hiukan pieni. Mutta ei hätää, tilasin hänelle Kiabin kesän alennusmyynnistä violetin samanlaisen isompana ja sitä ehti tyttönen jopa käyttääkin.

 

 

Kesävaatteiden lisäksi tilasin Isosiskolle pitkähihaisia koulupaitoja, jotka ovat edelleen jemmassa. Ne ovat aika isoa kokoa, sillä Kiabin suurin heikkous liittyy kokoihin: 128 cm jälkeen heiltä puuttuu täysin 134 cm, joten siitä pitää jo hypätä 140 cm vaatteisiin. Onneksi hihoja voi kääntää. :) Pikkusisko sai myös muutaman paidan, jotka otettiin jo käyttöönkin.

Isosiskon koulupaitoja.

Pikkusiskon paitoja.

Collegepuvut ovat olleet kovassa käytössä tänä kesänä. Isosisko sai pari uutta pukua, joista mustien collegehousujen lahkeeseen tuli heti ekalla käyttökerralla reikä - tyttö kaatui asvaltilla. Sain parsittua reiän, eikä se kohta edes näy mustassa lahkeessa. Tyttö oli ikionnellinen, kun sain reiän korjattua, sillä hänellä oli tosi paha mieli kaatumisen jälkeen; ei haavasta polvessa vaan nimenomaan reiästä housussa. Äiti oli nimittäin sanonut, että älä nyt heti uusia housuja laita pihalle, jos vaikka kaadut potkulaudalla; sitten harmittaa, jos menee rikki uudet housut. Ja niinhän siinä sitten kävi. Onnellinen loppu kuitenkin, housut käytössä edelleen.

Isosiskon collegepuvut. Punaiset housut ovat vyötäröstä löysät ja kiristysnauha oli jälleen vain koriste. Ostin kangaskaupasta samanlaista nauhaa kuin koristeessa, mutta pujotin sen kuminauhakujaan, jotta housuja saa kiristettyä. Ja taas saatiin käyttöön nekin housut...

Yllärinä isolle tytölle tilasin vielä leggingsien ja hameen yhdistelmän, joka tässä on yhdistettynä t-paitaan, joka on myös ollut käytössä jo koko kesän.

Isosiskolle ison tytön tyyliä.

 

Entäpä kiinnostaako jotakuta tämän vaatepaketin hinta? Muistaakseni mukana oli jotakuinkin 42 tuoteartikkelia, joista pikkuhousuja oli kahdessa paketissa yhteensä kahdeksat. Tilaukseni hinta oli noin 200 euroa postikuluineen (11.99 e). Aika hyvä diili.

Ylläriloma Kreetalla

Suunnittelimme tälle kesälle perheen kanssa matkaa Tanskaan miehen sukulaisten luo. Minä ja tytöt lentäen perille (tytöt halusivat lentokoneeseen) ja mies auton kanssa Ruotsin kautta matkaten. Takaisin olisimme tulleet koko perhe autolla yöpyen myös ystäväperheen luona Tukholmassa. Kiva reissu sinänsä suunnitelmissa.

Mutta. Kun laskimme matkakuluja lauttoineen, bensoineen ja satunnaisine hotelliöineen, totesimme, että melkein samalla hinnalla pääsemme äkkilähdöllä lämpimään. Siispä varasimme matkan Kreetalle kolme viikkoa ennen lähtöä. Plussaa Kreetan kannalta oli se, että saimme enemmän lomapäiviä ja vähemmän matkustusaikaa sekä takuuvarman auringon. Lentokoneessa matkustaminen oli ehdoton plussa verrattuna automatkaan Ruotsin läpi. Voisi sanoa myös, että kreetalainen ruokakin houkutti enemmän kuin tutumpi pohjoismaalainen...

Malemen kivistä rantaa.

Lähdimme heinäkuun viimeisellä viikolla Kreetan länsiosassa sijaitsevaan rauhalliseen Malemen kylään. Plataniakseen on kylästä noin kuusi kilometriä, Haniaan 17 km. Olimme varanneet kaksion nelihenkiselle perheellemme mukavantuntuisesta hotellista. Emmekä pettyneet.

Maleme Imperial Hotel ja allasalue. Baari vasemmalla, ravintola oikealla, ihana allas kaikkialla.

Hotellin omistaa perhe, joka hoitaa hotellia huolella laajentaen sitä pikkuhiljaa. Veljekset Mike ja Andreas ovat todellakin paikan sielu. Tykkäävät lapsista ja ylipäänsä asiakkaistaan. Lapsia on hotellissa ajateltu paljon. Ulkona on kahdessakin paikassa kiipeilytelineitä ja keinuja; sisätiloissa on leikkitilaa, jossa on leluja ja pelejä myös hiukan isommille. Löytyy myös elokuvateatteri, jossa ilmeisesti joka ilta oli joku isommille lapsille sopiva elokuva. Myös Aurinkomatkojen Kids Club viihdyttää lapsia kolmesti viikossa. Siihen tosin kannattaa varata paikka jo Suomesta käsin, että varmasti mahtuu  mukaan.

Maksoimme jo matkan hinnassa aamiaiset koko perheelle, emmekä katuneet. Aamupala oli todella hyvä ja runsas. Kaiken lisäksi sitä sai kello yhteentoista asti joka päivä, mikä oli mahtavaa. Inhoan todellakin hotelleja, joissa lomalaisen pitää varta vasten laittaa herätyskello soimaan, että ehtii aamiaiselle..

Tänä kesänä hotellissa oli ensimmäistä kertaa toiminnassa ravintola. Se ehkä hakee vielä rutiinia ja tyyliään, mutta ihan maittavia ruokia sieltä sai. Allasbaarista tilasimme usein lounaaksi kreikkalaisen salaatin, joka on erittäin hyvä kaikissa paikallisissa ravintoloissa - tietenkin. Tomaatit ovat pihvikokoa ja meheviä, punasipuli makeaa, feta herkullista... Nam!

Ruoka on meille matkoillamme erityisen tärkeä kokemus, joten kohteen valintaan vaikuttaa myös maan ruokakulttuuri. Ei ollut siis vaikea päätyä Kreetaan. Toki lasten ehdoilla matkustaessa ruokapaikkojakin valitaan samalla perusteella, mutta Kreetalla se on helppoa. Useissa ravintoloissa on isot pomppulinnat, keinut, trampoliinit sun muut lapsille, jotta koko perhe viihtyisi syömässä hyvin ja pitkään. Hyviä ruokakokemuksia löytyi, muun muassa tuoreen kalan osalta, joskin vaihtoehtoja ravintoloille, jotka tarjoavat paikallista tuoretta kalaa hyvin laitettuna ei ollut montaa. Ylipäänsä Malemessa ei ole montaa ravintolaa, mutta ne, jotka löysimme, riittivät vallan hyvin tarpeisiimme.

Kaksiomme oli laitimmaisessa rakennuksessa, laitimmaisen "rapun" ylimmässä kerroksessa. Todella hyvä sijainti, sillä allasbaarin mahdollisia mölyjä ei kuulunut lainkaan. Olimme etukäteen kuulleet, että allasbaarilla oli parina iltana viikossa karaoke, joka kuuluu lähimpiin huoneistoihin, joten huoneistomme sijainti oli hurjan hyvä. Eikä muuten kuulunut naapureistakaan mitään, vaikka hotelli oli täynnä. Rakennukset olivat uusia ja siistejä.

Näkymä huoneistostamme hotellista pois päin. Kuvassa näkyvä tenniskenttä on hotellivieraiden käytössä. Kuvassa ei näy minigolf-rata hotellirakennuksemme vieressä. Mitään häiriötä sekään ei huoneistoomme aiheuttanut.

Meillä oli erillinen ilmastointi kummassakin huoneessa, samoin parvekkeet. Toisella parvekkeella pöytä ja neljä tuolia, jonne katoimme jonain päivänä iltapalamme ja kuivatimme tekstiilejä. Meillä oli liesi, kahvinkeitin ja leivänpaahdin, joista ainoastaan jälkimmäistä käytimme. Emme tulleet lomalle tekemään itse ruokia. :) Jääkaappi toimi hyvin, ja meillä oli kaksi televisiotakin. Niissä näkyi hiukan eri kanavat, mutta täytyy myöntää, että olimme yllättyneitä, kun makuuhuoneen tv:ssä näkyi Yle1! Olohuoneen puolella oli myös dvd-soitin, mutta sen toimivuutta emme testanneet. Kylpyhuone oli siisti. Veden lämpötila välillä vaihteli, mutta se on tyypillistä aurinkokohteissa, joten Suomen tasoa emme odottaneetkaan. Kreetalla on sama tapa kuin Kyproksella: vessanpönttöön ei saa heittää paperia lainkaan. Viemäriverkoston putket ovat niin kapoiset, että tukkeutuvat hyvin helposti, joten omankin viihtyvyyden kannalta kannattaa uskoa tuota kieltoa. Huoneisto siivottiin päivittäin sunnuntaita lukuunottamatta, eikä meillä ollut mitään hajuhaittoja roskiksen kanssa.

Uima-allas oli mahtava koko perheen kannalta. Se oli suuri, syvimmillään 3,10 m ja siitä oli erotettu sopivankokoinen lastenallas. Aikuisille riitti lääniä polskia tai sukeltaa, lapsille vielä enemmän. Isosisko osaa uida jonkun metrin, mutta kellukkeiden avulla sekä hän että uimataidoton Pikkusisko polskuttelivat menemään koko altaan mitalta kanssamme. Meillä oli siis ihan mahtavan kivoja uimahetkiä koko loman ajan. Hotellilla oli paljon uimapatjoja ja muita puhallettavia vesileluja vieraiden käyttöön, mikä oli plussaa myös.

Kuvassa altaan takaosassa näkyy lapsille erotettu  matalampi allas.

Kävimme alkuviikosta uimassa myös meressä, joka oli hieno kokemus myös tytöille. He hieman pelkäsivät pieniä aaltoja, jotka löivät rantaan, mutta yhdessä kaikki uskalsivat kahlata vähän syvemmälle. Seuraavina päivinä oli tuulista ja aallot melkoisen suuria, joten merivesiuinti omassa Malemen rannassa jäi yhteen kertaan. Mutta aaltojen pauhu ja pärske on mahtavaa kuultavaa ja katseltavaa. Meri on kuin tuli; sitä jää mielellään tuijottamaan pidemmäksikin aikaa. Hypnoottista ja rauhoittavaa parhaimmillaan.

 

Isosisko, takana Pikkusisko ja allekirjoittanut ihmettelemässä Kreetan kivistä rantaa.

Vaikka lomamme tarkoituksena oli olla tekemättä suunnitelmia ja vain levätä, lähdimme matkanjärjestäjän retkelle Elafonissin kahluusaarelle. Ohitimme muun muassa saksalaisten rakentaman, nykyään hylätyn sillan sekä vanhan lentokentän, jonka laidalla on pieni lentokonemuseo.

Saksalaisten toisen maailmansodan aikana rakentama puusilta. Kuvan otti mieheni aamulenkillään.

Vanha lentokenttä ja museoidut lentokoneet. Kuvan otti mieheni aamulenkillään.

Linja-auto kuljetti meidät vuoriston läpi Kreetan toiselle laidalle muun muassa pitkin Topolian rotkon reunaa. Tie meni välillä erittäin lähellä reunaa, mikä oli jännittävää katseltavaa.

Topolian rotko.

Pääsy Elafonissiin oli kuin olisimme yhtäkkiä siirtyneet jonnekin Thaimaan suuntaan, sillä hiekka oli sileää ja meri niin, niin turkoosia. Kuvat eivät tee oikeutta väreille lainkaan. Elafonissia kutsutaankin Kreetan Malediiveiksi, eikä suotta. Malemen kivisellä rannalla ei paljain varpain tehnyt mieli kulkea, vaikka veden alla ihanaa hiekkaa löytyikin. Kahluusaarella varpaatkin nauttivat...

Pikkusiskon pienet jalanjäljet sileässä hiekassa. Silmänräpäys myöhemmin aalto oli ne jo pyyhkinyt pois.

Elafonississa vesi on niin matalaa, että kuvassa vasemmalla näkyvälle pienelle saarelle pystyy  kahlaamaan. Myös nelivuotiaamme kahlasi, mutta syvemmän kohdan osuessa pidimme käsistä kiinni ja hän kellui välissä kohdan yli. Kuusivuotias Isosisko pystyi kahlaamaan koko matkan saamatta suolavettä suuhunsa kertaakaan...

Kreeta on kuumimmillaan heinä-elokuun vaihteessa, joten olin miettinyt ennen matkaa hiukan lasten suojausta auringolta. Viime tipassa ennen lähtöä satuimme Polarn och Pyretin myymälään, jossa myytiin UV-suojauimapukuja. Ne olivat todellakin hintansa väärtti ostos, sillä ne suojasivat todella hyvin. Eihän sitä silti aurinkovoiderumbalta säästynyt, mutta ainakin sitä joutui lotraamaan hiukan vähemmän.

Pikkusisko suloisena uudessa uikkarissaan Elafonissin pehmeässä hiekassa.

Olisin halunnut hyvin vaaleaihoiselle Pikkusiskolle pitkähihaisen uimapuvun, mutta kokoja ei juuri silloin löytynyt. Hän itse kyllä tykkäsi kovasti lyhythihaisesta ja -lahkeisesta kokouikkaristaan. Isosiskolle löytyikin pitkähihainen paitaosa ja lyhytlahkeiset housut.

Isosisko "lämmittelee" meressä.

Retkioppaillamme oli mukana laatikollinen hiekkaleluja, joille tuli käyttöä. Mikäpä sen ihanampaa kuin rakennella hiekkalinnoja ja kerätä pikkuruisia simpukankuoria sileässä hiekassa vesirajassa nauttien auringonpaisteesta ja aaltojen liplatuksesta.

 

Maisema oli ihana, vedessä kahlaileminen mukavaa ja päivä Elafonississa vilahti nopeasti ohi.

 

Kahluusaaripäivän ja monien uima-allaspäivien lisäksi vietimme päivän Haniassa ostoksilla. Vuokrasimme hotellinpitäjien äidiltä auton ja ajo-ohjeen Haniassa parkkihalliin. Autossa oli myös gps-laite. Teimme tuliaisostokset ja kävelimme ympäri keskustaa tuon päivän aikana. Jos olisimme olleet mieheni kanssa kahden reissussa, olisimme tutustuneet Hanian vanhaan kaupunkiin enemmän, mutta lasten kanssa lasten ehdoilla kuljimme sen verran kuin pienet jaksoivat.

Hanian venetsialainen satama on todellakin kaunis.

Pikkusisko bongasi jo Malemessa hapsupaidan, jollaista toivoi itselleen. Isosisko innostui myös. Ostimme paidat niin isoina, että tänä kesänä ne ovat mekot, ensi kesänä tunikat ja seuraavana ehkä paidat. Jos kestävät niin pitkään.

Malemenkin kylän kautta kulkee "minijuna", jolla matkustimme päiväksi vesipuistoon sisämaahan. Minijunamatka oli kaikkien mielestä hauska. Tuuli viilensi mukavasti, kun juna ajeli pitkin appelsiini- ja oliivilehtoja kohti vesipuistoa.

Appelsiinipuita. Tuorepuristettu appelsiinimehu oli ehdoton lempijuomani reissussa.

Vesipuisto oli iso ja hyvin toteutettu. Aika riensi, emmekä ehtineet edes kokeilemaan isonisoja vesiliukumäkiä. Vesi oli mukavan viileää, ilmaisia aurinkopetejä meille ajoissa tulleillle riitti ja ruokaakin sai.

Pitkä miinus puiston ravintolalle siitä, että vaikka heillä oli kaksi luottokorttipäätettä, emme saaneet maksettua ruokailuamme niillä. Toinen oli epäkunnossa ja toisesta loppui kuittinauha juuri kun mieheni oli syöttänyt PIN-koodinsa sisään. Tarjoilija ei saanut kuitinsyöttöä kuntoon ja mieheni joutui näpyttelemään pari kertaa lisää ostoksensa päätteeseen sisään. Siitä huolimatta jouduimime raapimaan käteistä kasaan myös kanssamatkustajaltamme maksaaksemme laskumme. Se oli iso haittapuoli, sillä hinnat olivat korkeat, eikä kukaan yleensä kuljeta isoja summia käteistä uimapukunsa tai rantakassinsa taskussa, vaan kortti saattaisi olla kätevämpi. Kun mieheni Suomeen palattuamme kävi pankissa kysymässä, montako veloitusta kortilta meni, vastaus oli kolme. Tosin yhdessä niistä oli pilkku väärässä paikassa ja maksu oli muutaman euron. Silti säätäminen luottofirman kanssa harmittaa. Paikan päällä harmitti, kun jäljelläolevat vähäiset käteisemme kuluivat lähes kokonaan vesipuistoon. Malemen käteisautomaatti ei toiminut koko viikon aikana, vaan olisi pitänyt lähteä Plataniakseen asti automaatille.

Ylläoleva luottokorttikommellus oli ainoa harmillinen juttu koko viikolla, eli hyvin vähällä päästiin ja loma oli antoisa. Voisimme aivan hyvin mennä samaan hotelliin ja kohteeseen uudestaan, sen verran kivoja muistoja sieltä saimme!

Jopa yksi auringonlasku taltioitui muistikortille. Hyvä, että edes tämä!