Vuonna 2025 (ja 2024) lukemani kirjat

Lukurikasta alkanutta vuotta 2026!

Vaikka blogini viettää hiljaiseloa pääosan vuodesta, tavoitteeni on palata joka tammikuu edellisen vuoden luettuihin kirjoihin, joiden listaa olen ylläpitänyt jo vuodesta 2010 alkaen.

Huomasin, että vuodelta 2024 oli jäänyt katsaus kokonaan tekemättä - vuosi sitten tammikuussa oli niin paljon muuta tehtävää avioeron eri vaiheissa. Siispä lisäsin kaikki vuosien 2024 ja 2025 kirjat tuonne Lukutoukan helmiä ja sikoja -sivulle, mutta ilman tarkempia kommentteja kirjoista.

Kirjojen määrässä näkyy usein elämäntilanteeni. Vuosi 2024 kului aviokriisissä ja töitä hakien, jolloin oli aikaa lukea, lukea ja lukea. Minusta kuoriutui pitkästä aikaa enemmän lukutoukka kuin vuosiin. Kirjat toivat myös muuta ajateltavaa, rauhaa ja lohtua muuten raskaassa elämänvaiheessa. Viime vuonna alkoi tapahtua enemmän, tuli töitä, ja muuttoja, ja siten aikaa lukemiselle jäi vähemmän.

Silti kaikissa elämänvaiheissa kirjojen ääreen on ihanaa pysähtyä uppoutumaan ja vetämään happea elämän heitellessä sinne tänne. 

Vuonna 2025 lukemani kirjat: 17 kpl

• Ristiaallokossa - Viveca Sten.
• Riikinkukon paratiisi - Jojo Moyes.
• Länsirintamalta ei mitään uutta - Erich Maria Remarque.
• Palava kosto - Tina Frennstedt.
• Alaskan taivaan alla - Kristin Hannah.
• Katso lähelle - Tess Gerritsen.
• Kuokkavieraana kotona - Sophie Kinsella.
• Lumen uhrit - Viveca Sten.
• Keskiyöllä kaikki päättyy - Harriet Tyce.
• Sydämen ääntä ei voi unohtaa - Jan-Philipp Sendker.
• Sydämenlyönneissä ikuisuus - Jan-Philipp Sendker.
• Eräänä elokuun iltana - Victoria Hislop.
• Kaikki ovat sokeita - Patricia G. Bertényi.
• Rakel - Satu Rämö.
• Elämän kirkas keskipäivä - Alexander McCall Smith
• 'Valheiden virta - Nora Roberts.
• Juurakko - Tove Alsterdal.

Vuonna 2024 lukemani kirjat: 28 kpl

• Täydellinen elämä - Elizabeth Day.
• Viimeinen tukikohta - Mari Jungstedt.
• Jakob - Satu Rämö.
• Kaikki taivaan sini - Mélissa Da Costa.
• Hopealiekkien valtakunta - Sarah J. Maas.
• Alaska Sandersin tapaus - Joël Dicker.
• Käärmeet - Sadie Jones.
• Mirandan suuri virhe - Jill Mansell.
• Totuus Harry Quebertin tapauksesta - Joël Dicker.
• Hämähäkki: rikosromaani - Lars Kepler.
• Mentalisti - Camilla Läckberg.
• Kun suljen silmäni - S. J. Watson
• Kesäparatiisin murhat - Kuolema asuntonäytössä - Anders Nilsson, Måns De La Motte.
• Rósa & Björk - Satu Rämö.
• Talviyön valtakunta - Sarah J. Maas.
• Siiveniskujen valtakunta - Sarah J. Maas.
• Hildur - Satu Rämö.
• Huonetoveri - Ruth Ware.
• Kuolema sisäoppilaitoksessa - Lucinda Riley.
• Usvatuulen valtakunta - Sarah J. Maas.
• Okaruusujen valtakunta - Sarah J. Maas.
• Tuhkan valtiatar osa 2 - Sarah J. Maas.
• Tuhkan valtiatar osa 1 - Sarah J. Maas.
• Sadan nimen mittainen matka - Cecelia Ahern.
• Taistelun myrskyt - Sarah J. Maas.
• Varjojen kuningatar - Sarah J. Maas.
• Tulen perillinen - Sarah J. Maas.
• Unnatural Death - Patricia Cornwell.

Saa nähdä, miltä vuosi 2026 näyttää luettujen kirjojen kannalta. Uuden vuoden alussa tuntuu aina jotenkin siltä, että kääntyy uusi lehti, voi aloittaa alusta, ja kakki on mahdollista. Hyvä niin, sillä moni asia nimenomaan on mahdollinen uuden vuoden alkaessa.

Toivottavasti sinun uusi vuotesi antaa sinulle kaikki toivomasi mahdollisuudet!

Vuonna 2022 lukemani kirjat - vuotuinen listani

Olen säilönyt tämän blogin muistiin vuosien varrella lukemani kirjat ja vedän joka vuosi tähän alkuun koosteen edellisenä vuonna lukemistani kirjoista. Varsinainen listani löytyy linkistä Lukutoukan helmiä ja sikoja -sivulta. Minulla on erillinen sivu myös lukemattomille lukemattomille kirjoille, jota päivitän toisinaan.

Kirjamäärät eivät huimaa, keskittyminen lukemiseen vaatii enemmän, enkä riittävästi pysähdy arjessani lukemaan. Ideaalitapani lukea kirja on nimittäin se, että aamulla istun lukemaan kirjaa ja luen sitä niin kauan, kunnes se päättyy. Perheellinen ei tähän tyyliin voi jatkuvasti kuitenkaan lukea, joten mennään silloin tällöin -moodilla.

Olen yhden kirjan lukenut kuuntelemalla, mutten ole vielä saanut kiinni kirjan kuuntelusta vaikkapa kotihommien lomassa. Moni ystäväni sitä kuitenkin on suositelllut, joten ehkäpä tänä vuonna kokeilen sitä uudestaan!

Tänä vuonna olen lukenut kokonaan aika nopealla ahmaisulla joululahjaksi toivomani ihanan paksun Patricia Cornwellin Autopsy-teoksen, jota ei oltu vielä ennen joulua suomennetty. Jatkoa Kay Scarpettan tutkimuksille, joista olen lukenut kaikki vuosien varrella.

Parhaillaan on kesken Liza Marklundin kirja sekä ammatilliselta puolelta Camilla Tuomisen Tunteet ei kuulu työpaikalle.

Vuonna 2022 lukemani kirjat 11 kpl:

• Paholaisen pennut - Leena Lehtolainen. Mummoltani lainatun, edellisen Hilja Ilveskero -dekkarin perusteella tartuin Lehtolaisen saman sarjan aiempiin kirjoihin kirjakaupassa. Vähän nurinkurinen järjestys, mutta niin se vain välillä menee. Tässäkin oli vauhtia ja vaarallisia tilanteita, ja käytin heti ensimmäisen joulunpyhien jälkeisen päivän lukemiseen. Samppanjatryffelien kera. Bliss!
• Tiikerinsilmä - Leena Lehtolainen. Ensimmäinen Lehtolaisen dekkari, jonka luin, ja tykkäsin. Sankarina Hilja Ilveskero. Tarina soljui mielenkiintoisesti ja uskottavastikin. Taidan lukea muutkin Ilveskero-kirjat.
• Lasinen merenneito - Marika Riikonen. Löysin kirjan alelaarista hintaan 2 euroa. Aika kiva tarina ja sekoitus realismia ja fantasiaa sijoitettuna historialliseen Venetsiaan, jossa itsekin olen vuosia sitten käynyt. Enemmän kuin hintansa arvoinen, jos tykkää kirjoista, joissa on dekkaria, chick litiä, historiaa ja fantasiaa.
• Viimeinen vuosipäivä - Liane Moriarty. Olen tykännyt paljon Moriartyn kirjoista, ja tästä erityisesti. Viihdyttävä tarina, oikeastaan sukutarina, ja riittävästi arvoitusta ja ihmissuhteita.
• Aina ei tapahdu surullisia asioita - Katherine Pancol. Olen lukenut Pancolin kaikki näistä tietyistä henkilöistä kertovat kirjat lukuunottamatta Mimmit kolmatta osaa. Tämän viimeisimmän oli äitini löytänyt mummoni kirjahyllystä ja oli mahtava löytö, sillä en tiennyt, että kolmen kirjan putkeen oli tullut jatkoa. Hetken kesti päästä taas tuohon maailmaan kiinni, mutta kun pääsin, käytin pari iltapäivää vain lukemiseen - kirjassa on 839 sivua.
• Vaarallinen kirje - Lucinda Riley. Kun pääsin Rileyn makuun jatkoin sen jälkeen tämän kirjan parissa. Kirja oli ilmeisesti tekeillä jo pidempään, mutta rohkeus sen julkaisemiseen tuli vasta myöhemmin. Juoneen liittyy Englannin kuninkaalliset ja kiehtovalla tavalla oli fiktio ja fakta yhdistetty.
• Keskiyön ruusu - Lucinda Riley. Pitkästä aikaa kirja, jonka luin parhaalla tietämälläni tavalla: aloitin aamulla sängyssä, luin koko päivän pienillä tauoilla ja illalla kirja oli loppu. Vietin koko päivän Rileyn maailmassa, jossa elämä on monipolvista, yllättävää, surullistakin, mutta kaiken arvoista. Kiehtova tarina ja 650 sivua. Loved it!
• Yömusiikkia - Jojo Moyes. Olen tykännyt Jojo Moyesin kirjojen elämänmakuisesta kerronnasta, vaikka hyvin usein (onnellisen) lopputuloksen arvaa. Mutta ei se mitään, ennen kuin sinne asti pääsee on saanut nauttia viihdyttävästä tarinasta. Mukavaa luettavaa.
• Aikuisten valheellinen elämä - Elena Ferrante. Upean Napoli-trilogian jälkeen olin iloisesti yllättynyt, kun hiihtolomalla jollain huoltoasemalla löysin Ferrantelta uuden kirjan. Tyyli oli edelleen sama, kiehtova, ja tapahtumapaikkana Napoli. Kun pääsin syventymään kirjaan, luin sen melkein kertaistumalta loppuun.
• Kuin kytevä tuli - Paula Hawkings. Nainen junassa -kirjan kirjoittajalta mukaansatempaava trilleri, jossa kolme mahdollista murhaajaa - naista. Mielenkiintoinen ja ihmismieltä luotaava kirja. Tykkäsin.
• Anna pahan kiertää - Markus Ahonen. Hyvän ystäväni kuudes rikosromaani, jota Suomen Kuvalehdessäkin kehuttiin vuoden parhaaksi dekkariksi. Markku Isaksson-niminen poliisi jatkaa pääosassa tässäkin. Kirja on ihanan paksu ja juoni monisäikeinen. Onneksi lopussa langanpäät solmittiin yhteen - asia, josta arvostan. Ahmin melkein koko kirjan yhden iltapäivän aikana.

Tässä vertailun vuoksi vielä vuoden 2021 aikana lukemani 13 kirjaa:

• Kierre - Patricia Cornwell. Jatkoa viime joulun Kvantti-kirjalle Cornwellin uuden sankarittaren mukana. Vauhdikasta menoa ja kirjan lopussa päädyttiin jopa avaruuteen. Teknologiat ja akronyymit välillä hengästyttävät, mutta jos siitä pääsee yli, voi nauttia menosta. Ihan en ole niin koukussa kuin Scarpettaan aikanaan, mutta Calli Chasen tarina jatkunee seuraavassa kirjassa, jonka olen taipuvainen lukemaan, sillä tarina jäi kesken vielä tässä.
• Mansikkavaras - Joanne Harris. Ihanan suklaapuodin henkilöiden tarina jatkuu, tällä kertaa suklaakaupan pitäjän Viannen nuoremman tyttären Rosetten näkökulmasta ja vähän muidenkin.
• Kaikki rahasta - Julia Thurén. Toivomani joululahjakirja muistaakseni vuodelta 2019, jonka luin heti joululomalla melkein kokonaan, mutta lopusta jäi osa odottamaan parempia aikoja. Silmäilin vihdoin loppuun.
• Pikkusintti - Lisa Brennan-Jobs. Applen perustajan Steve Jobsin aviottoman tyttären tarina älykkään, mutta jokseenkin tunnevammaisen isänsä varjossa. Koskettava tarina.
• Enkelit - Marian Keyes. Varsin lämminhenkinen ja viihdyttävä kirja sympaattisesta Maggiesta, joka lähtee parisuhteen kariuduttua Briteistä ystävänsä luokse Hollywoodiin.
• Kuvanveistäjä - Minette Walters. Kierrätyskeskuksesta tarttui mukaani tämä kirja kesälukemiseksi. Erittäin mukaansa tempaava juoni ja vaikka loppu oli "onnellinen", se jätti kuitenkin pienen epäilyksen, että mitä jos... Varsin viihdyttävä dekkari.
• Mefiston kosketus - Max Seeck. Ensimmäinen kirja tältä kirjailijalta. Hengästyttävän monipolvinen trilleri, jota ei voinut laskea kädestään. Erinomaista kesälukemista!
• Tulenarkoja asioita - Celeste Ng. Mielenkiintoinen ja viihdyttävä tarina siitä, mitä seuraa, kun sääntöjä noudattava hyvin toimeentuleva äiti sekaantuu liiallisesti boheemin ja lämpimän yksinhuoltajaäidin asioihin. Siitä kärsii kaikki.
• Valomerkki - Anna-Leena Härkönen. Tämäkin kirja on ollut tuon edellisen päällä odottamassa Härkösinspiraatiota. Edellisen kirjan luettuani - se ei jäänyt millään tavalla mieltä vaivaamaan, mutta oli hyvää viihdettä - päätin lukaista tämänkin alta pois. Aiheena viisikymppinen masentunut kirjailija, joka haluaisi jonkun ystävänsä murhaavan itsensä, sillä elämä ei tunnu enää mielekkäältä. Tätä kirjaa luin paljon pidempään kuin tuota edellistä, vaikka kumpikin oli yhtä ohut (pidän paksuista kirjoista, muuten). Alusta kesti melko pitkään jotenkin masentava tunnelma, päähenkilön (jälleen) kyyninen ja pisteliäskin tyyli, ja koin ehkä tuon kirjailijateeman takia, että liekö kirjan Anita on joku Härkösen alter ego, angstinen ja kirjoittamiseen tympääntynyt. Sellaiset ihmiset koen raskaiksi, eikä kirja siksi edistynyt hetkeen. Luin kuitenkin loppuun, en tykkää jättää kirjoja kesken, ja tämä oli niin ohutkin... Onneksi loppu oli hyvä ja onnellinen. Pidän edelleen onnellisista lopuista.
• Kenraaliharjoitus - Anna-Leena Härkönen. Kirja lojui pitkään hyllylläni, enkä oikeastaan halunnut tarttua siihen. Vaikka olen Häräntappoaseesta asti ollut Härkösen fani, jossain välissä tympäännyin hänen päähenkilöihinsä, joihin joissakin kirjoissa on ollut vaikeampi samaistua tietyn kyynisyyden tms. takia, sillä itse en tunne kyynisyyttä lainkaan, onneksi. Mutta tämä oli nopeasti luettava tarina pitkän parisuhteen piristämisyrityksistä ja mitä siitä seurasi. Viihdyttävä tarina ja selkeä loppu. Puoli päivää meni.
• Uskollinen lukija - Max Seeck. Sain äidiltä lainaan tämän dekkarin ja oli kyllä koukuttava tarina. Silti siinä oli jotain epämääräistä loppuratkaisussa, jotain ehkä, joka jätetään lukijan tulkinnan varaan. Itselleni jäi tunne, että tarinan kliimaksin ja lopputekstien väliltä puuttui sivuja. Ahmin kirjan kyllä nopeasti, että ehkä vinkkejä ja vihjeitä jäi huomaamatta. Tästä voisin todeta, että dekkareissa pidän eniten siitä, että tarina ratkeaa, tavalla tai toisella. Erityyppisissä kirjoissa voi sitten olla avoimia tai vaikeasti tulkittavia loppuja, mutta dekkarissa pitää olla selkeä loppu ja langanpäät solmittuna.
• Synninkantajat - Pauliina Rauhala. Tämän kirjan aloitin jo ennen 2020 joulua, mutta tartuin siihen harvakseltaan iltaisin. Tarina oli kiinnostava, mutta uskonnollisuudesta kontekstista johtuen välillä raskas lukea. Kuitenkin se avarsi maailmaa, millaista on ollut 70-luvulla lestadiolaisyhteisöissä jossain Pohjanmaalla - en olisi viihtynyt... Omassakin historiassani löytyy vanhoillislestadiolaisuutta isoisäni vanhempien kohdalla - he kääntyivät lestadiolaisiksi vanhemmilla päivillään, mutta isoisäni ja hänen perheensä eivät. Silti yhteiselo sujui, eikä ketään hylätty uskonyhteisön ulkopuolelle. Veri oli uskoa sakeampaa. Itselleni jäi valoisat muistot isoisovanhemmista, eikä heidän uskonsa näkynyt elämässäni muuten kuin heidän tilaamanaan Siionin kevät -lastenlehtenä (nyk. Lasten polku) ja kirjeissä ja korteissa aloituksessa "Jumalan terve".
• Anna pahan kiertää - Markus Ahonen. Hyvän ystäväni kuudes rikosromaani, jota Suomen Kuvalehdessäkin kehuttiin vuoden parhaaksi dekkariksi. Markku Isaksson-niminen poliisi jatkaa pääosassa tässäkin. Kirja on ihanan paksu ja juoni monisäikeinen. Onneksi lopussa langanpäät solmittiin yhteen - asia, josta arvostan. Ahmin melkein koko kirjan yhden iltapäivän aikana.

Voinko edelleen kutsua itseäni lukutoukaksi - Vuonna 2021 lukemani kirjat

Jälleen on aika kirjata tänne tuolta Lukutoukan helmiä ja sikoja -sivultani vuoden 2021 luetut kirjat. Olen oikein miettinyt, että onko edes oikein nimittää itseään lukutoukaksi enää, jos kirjamäärät pyörivät tällaissa 15 kirjan molemmin puolin per vuosi. Hädin tuskin kirja per kuukausi. Vuoden 2021 saldo on vain 13 kirjaa!

Oma identitettini viisivuotiaasta lähtien on rakentunut kirjojen lukemisen ja suorastaan ahmimisen mukaan, että olen aina ollut lukutoukka. Paitsi, kun itse sain lapsia. Monta vuotta meni vain lehtiä silmäillessä, sillä en pystynyt keskittymään kirjoihin niissä olosuhteissa. Lehteä voi lukea kolme sivua ja jättää kesken, mutta kirjaan haluan keskittyä, uppoutua, päästä kokemaan flow:n, eikä se onnistu, jos saa lukea vartin kerrallaan. Olen näet sillä tavalla vaativa lukija.

Tilanne parani tuossa jossain vaiheessa, kun lapset kasvoivat ja oma aika lisääntyi. Nythän se ei ole enää mahdollisuuksista kiinni, tytöt ovat 16 v. ja nuorempi melkein 14-vuotias. Jostain syystä lukeminen ei ole silti lisääntynyt samaa tahtia. Edelleen rakastan kirjoja, kerään niitä itselleni ja hypistelenkin niitä, mutten tartu niihin lainkaan samaan tapaan kuin nuorempana. Mutta silloin, jos kohdalle osuu kirja, joka vie mukanaan, silloin kyllä luen ja ahmin sitä entiseen tapaan. Niin ei vain käy enää niin usein.

Mitä ihmettä on tapahtunut? Onko kirjallinen valikoimani niin paljon huonompi? Vai onko some ja muut kännyn kautta saatavat virikkeet vieneet lukuintoni? Somessa, lähinnä Instassa ja FB:ssä vietän aikaani jonkin verran; Instassa eniten. Kännyn kautta luen uutisia sekä Hesarista että Ilta-Sanomista ja Iltalehdestä. Joskus käyn youtube:ssa katsomassa seuraamieni tahojen videon tai pari. Työn puolesta LinkedInissä myös, mutta sitä yritän tehdä myös työajalla. Someen on helppo jäädä jumiin; sen olen kyllä huomannut.

Toisaalta, koska palautumiseni työpäivän jälkeen ei ole ollut riittävää, en ole jaksanut tehdä oikein muuta kuin joko katsoa jotakin Netflixistä tms. tai selata kännyä, jolloin vaikkapa Instaan uppoutuminen on sellaista höttöhommaa, mikä ei vaadi minulta kauheasti vuorovaikutusta, eikä intensiivisyyttä, mitä työni puolestaan on hyvinkin usein. Että on sille someilullekin sijansa. Kunhan se ei vie liikaa pois tärkeämmiltä asioilta.

Ehkäpä tavoitteeni uudelle vuodelle 2022 voisi olla kännytoiminnan vähentäminen - kun se on "somen silmäilyä", eikä esimerkiksi sukulaisten tai ystävien kanssa vuorovaikutusta, jotta jäisi sijaa vaikkapa lukemiselle.

Anyway, tässä listani vuoden 2021 aikana lukemistani kirjoista, sekä vertailun vuoksi vuoden 2020 luetut kirjani -lista (16 kirjaa) ihan lopussa.

Vuonna 2021 lukemani kirjat:

• Kierre - Patricia Cornwell. Jatkoa viime joulun Kvantti-kirjalle Cornwellin uuden sankarittaren mukana. Vauhdikasta menoa ja kirjan lopussa päädyttiin jopa avaruuteen. Teknologiat ja akronyymit välillä hengästyttävät, mutta jos siitä pääsee yli, voi nauttia menosta. Ihan en ole niin koukussa kuin Scarpettaan aikanaan, mutta Calli Chasen tarina jatkunee seuraavassa kirjassa, jonka olen taipuvainen lukemaan, sillä tarina jäi kesken vielä tässä.
• Mansikkavaras - Joanne Harris. Ihanan suklaapuodin henkilöiden tarina jatkuu, tällä kertaa suklaakaupan pitäjän Viannen nuoremman tyttären Rosetten näkökulmasta ja vähän muidenkin.
• Kaikki rahasta - Julia Thurén. Toivomani joululahjakirja muistaakseni vuodelta 2019, jonka luin heti joululomalla melkein kokonaan, mutta lopusta jäi osa odottamaan parempia aikoja. Silmäilin vihdoin loppuun.
• Pikkusintti - Lisa Brennan-Jobs. Applen perustajan Steve Jobsin aviottoman tyttären tarina älykkään, mutta jokseenkin tunnevammaisen isänsä varjossa. Koskettava tarina.
• Enkelit - Marian Keyes. Varsin lämminhenkinen ja viihdyttävä kirja sympaattisesta Maggiesta, joka lähtee parisuhteen kariuduttua Briteistä ystävänsä luokse Hollywoodiin.
• Kuvanveistäjä - Minette Walters. Kierrätyskeskuksesta tarttui mukaani tämä kirja kesälukemiseksi. Erittäin mukaansa tempaava juoni ja vaikka loppu oli "onnellinen", se jätti kuitenkin pienen epäilyksen, että mitä jos... Varsin viihdyttävä dekkari.
• Mefiston kosketus - Max Seeck. Ensimmäinen kirja tältä kirjailijalta. Hengästyttävän monipolvinen trilleri, jota ei voinut laskea kädestään. Erinomaista kesälukemista!
• Tulenarkoja asioita - Celeste Ng. Mielenkiintoinen ja viihdyttävä tarina siitä, mitä seuraa, kun sääntöjä noudattava hyvin toimeentuleva äiti sekaantuu liiallisesti boheemin ja lämpimän yksinhuoltajaäidin asioihin. Siitä kärsii kaikki.
• Valomerkki - Anna-Leena Härkönen. Tämäkin kirja on ollut tuon edellisen päällä odottamassa Härkösinspiraatiota. Edellisen kirjan luettuani - se ei jäänyt millään tavalla mieltä vaivaamaan, mutta oli hyvää viihdettä - päätin lukaista tämänkin alta pois. Aiheena viisikymppinen masentunut kirjailija, joka haluaisi jonkun ystävänsä murhaavan itsensä, sillä elämä ei tunnu enää mielekkäältä. Tätä kirjaa luin paljon pidempään kuin tuota edellistä, vaikka kumpikin oli yhtä ohut (pidän paksuista kirjoista, muuten). Alusta kesti melko pitkään jotenkin masentava tunnelma, päähenkilön (jälleen) kyyninen ja pisteliäskin tyyli, ja koin ehkä tuon kirjailijateeman takia, että liekö kirjan Anita on joku Härkösen alter ego, angstinen ja kirjoittamiseen tympääntynyt. Sellaiset ihmiset koen raskaiksi, eikä kirja siksi edistynyt hetkeen. Luin kuitenkin loppuun, en tykkää jättää kirjoja kesken, ja tämä oli niin ohutkin... Onneksi loppu oli hyvä ja onnellinen. Pidän edelleen onnellisista lopuista.
• Kenraaliharjoitus - Anna-Leena Härkönen. Kirja lojui pitkään hyllylläni, enkä oikeastaan halunnut tarttua siihen. Vaikka olen Häräntappoaseesta asti ollut Härkösen fani, jossain välissä tympäännyin hänen päähenkilöihinsä, joihin joissakin kirjoissa on ollut vaikeampi samaistua tietyn kyynisyyden tms. takia, sillä itse en tunne kyynisyyttä lainkaan, onneksi. Mutta tämä oli nopeasti luettava tarina pitkän parisuhteen piristämisyrityksistä ja mitä siitä seurasi. Viihdyttävä tarina ja selkeä loppu. Puoli päivää meni.
• Uskollinen lukija - Max Seeck. Sain äidiltä lainaan tämän dekkarin ja oli kyllä koukuttava tarina. Silti siinä oli jotain epämääräistä loppuratkaisussa, jotain ehkä, joka jätetään lukijan tulkinnan varaan. Itselleni jäi tunne, että tarinan kliimaksin ja lopputekstien väliltä puuttui sivuja. Ahmin kirjan kyllä nopeasti, että ehkä vinkkejä ja vihjeitä jäi huomaamatta. Tästä voisin todeta, että dekkareissa pidän eniten siitä, että tarina ratkeaa, tavalla tai toisella. Erityyppisissä kirjoissa voi sitten olla avoimia tai vaikeasti tulkittavia loppuja, mutta dekkarissa pitää olla selkeä loppu ja langanpäät solmittuna.
• Synninkantajat - Pauliina Rauhala. Tämän kirjan aloitin jo ennen 2020 joulua, mutta tartuin siihen harvakseltaan iltaisin. Tarina oli kiinnostava, mutta uskonnollisuudesta kontekstista johtuen välillä raskas lukea. Kuitenkin se avarsi maailmaa, millaista on ollut 70-luvulla lestadiolaisyhteisöissä jossain Pohjanmaalla - en olisi viihtynyt... Omassakin historiassani löytyy vanhoillislestadiolaisuutta isoisäni vanhempien kohdalla - he kääntyivät lestadiolaisiksi vanhemmilla päivillään, mutta isoisäni ja hänen perheensä eivät. Silti yhteiselo sujui, eikä ketään hylätty uskonyhteisön ulkopuolelle. Veri oli uskoa sakeampaa. Itselleni jäi valoisat muistot isoisovanhemmista, eikä heidän uskonsa näkynyt elämässäni muuten kuin heidän tilaamanaan Siionin kevät -lastenlehtenä (nyk. Lasten polku) ja kirjeissä ja korteissa aloituksessa "Jumalan terve".
• Kvantti - Patricia Cornwell. Uusi sankaritar Kay Scarpetta -kirjojen jälkeen, kvanttifysiikassa ja myös poliisina kunnostautuva Calli Chase. Sain kirjan joululahjaksi siskoltani ja kyllä vain aloitin sen kesken edellisen kirjan, Synninkantajat, josta tarvitsin tauon. Tempasi mukaan ja tarina on niin kesken jatkuen seuraavassa kirjssa, että heti, kun sen saan, jatkan lukemista.

Vuonna 2020 lukemani kirjat:

• Suon villi laulu - Delia Owens. Joululahjakirja appiukolta, jonka ahmaisin yhdessä päivässä. Tarina Kya-tytöstä ja hänen selviytymisestään oli kerrassaan vangitseva. Hienoa luonnon kuvausta myös. Suosittelen!
• Brida - Paulo Coelho. Ihan mielenkiintoinen kirja Brida-nimisen nuoren naisen matkasta noidaksi Kuun ja Auringon perinteitä tutkien. Kiehtova tarina ja saa melkein uskomaan nykypäivän noituuteen.
• Hopeasiivet - Camilla Läckberg. Tässä kakkososassa arvasin jo juonittelujen tyylin, mutta silti päähenkilö menee niin pitkälle, etten ole aina hänen puolellaan. Viihdyttävää toki ja rohkeaa tehdä päähenkilöstä osin paha. Minä pidän onnellisista lopuista, ja tässä oli vaikea olla iloinen päähenkilön puolesta juuri tuosta pahuuden oikeutuksesta johtuen.
• Kultahäkki - Camilla Läckberg. Koska sain luettavaksi äidiltäni Hopeasiivet, joka on tämän kirjan jatko-osa, piti metsästää tämä ensin lukuun. Kyllähän oli vauhtia, mielenkiintoisia käänteitä ja jännä asetelma, kun en ole varma pidinkö päähenkilöstä. Tai hyväksyinkö hänen tekojaan, vaikka kuinka ymmärsin, että oli kurja menneisyys.
• Vain yksi salaisuus - Simona Ahrnstedt. Luulin jotenkin tämän kirjan olevan enemmän dekkarimainen kuin romanttinen juttu. Siitä asetelmasta tuntui hiukan hölmöltä lukea päähenkilöistä, jotka olivat niin kuvankauniita ja upeita ja seksikkäitä, ja vähän hukassa ja vähän kinkyjä jne. Ihan viihdyttävä tarina, muttei jää mieleen pyörimään.
• Viimeinen näytös - Mari Jungstedt. Aika uusi tuttavuus on Mari Jungstedt, ja tämä dekkari noudattelee samaa kaavaa kuin aiempi ja oli oikein sopiva kesädekkari. Loppuratkaisukin oli yllätys, joten kirja teki tehtävänsä. Plussaa sijoittuminen Gotlantiin, joka kiinnostaa matkakohteena!
• Vain yksi salaisuus - Simona Ahrnstedt. Jotenkin ajattelin, että tässä kirjassa olisi jokin mysteeri, mutta se olikin ihmissuhderomaani, jossa oli jännittäviä juonenkäänteitä, mutta hyvin arvattava loppuratkaisu. Paljon intohimoa ja sänkypelikuvausta, hiukan liikaa omaan makuuni. Sopii ehkä enemmän romantiikannälkäisille lukijoille. Viihdyttävä se silti oli, ok kesälukemista, mutta ei jää askarruttamaan mitenkään.
• Yhdeksän hyvää, kymmenen kaunista - Liane Moriarty. Olen pitänyt Moriartyn kirjoista niiden elämänmakuisten hahmojen vuoksi, eikä tämäkään pettänyt. Juuri sellaista viihdykettä, jota kesälomapäivänä kaipasin! Ensin mietin, että todellakin haluan vastaavaan hyvinvointikeskukseen lomalle, mutta kirjan edetessä tulin toisiin ajatuksiin... Miksi - sen ymmärtää, kun lukee kirjan loppuun asti. :)
• Noita - Camilla Läckberg. Noin 700 taitavasti kudottua monitasoista tarinaa. Otin juhannuksen viihdykkeeksi ja luin, luin, luin, kunnes sain loppuun. Koukuttava ja kiinnostava.
• Parillisia ja parittomia - Jojo Moyes. Tykkään Moyesin elämänmakuisista kirjoista, joissa ei olla täydellisiä, ja joissa tapahtuu säädetään ja mokataan ihmissuhteissa monella tapaa, ja joissa on onnellinen loppu. 
• Toiset kasvot - Mari Jungstedt. En ollut lukenut Jungstedtia aiemmin, mutta tapahtumamiljöö Gotlannin saarella viehättää ja ihan mukavasti tarinaa vievät myös dekkarin poliisihahmot ja juoni. Viihdyin tämän parissa, vaikkei se mikään Sinuhe egyptiläinen ole, eikä tarvitsekaan olla.
• Helmifarmi - Liza Marklund. Aivan uudenlaista Marklundia. Olen lukenut Annika Bengtzonini ja odotin ehkä jotain sen tyyppistä, mutta tämä kirja oli hyvin omanlaisensa. Tarina oli kiehtova ja jännittävä.
• Joka tulella leikkii - Tess Gerritsen. Kiehtova tarina poikkeuksellisesta käsin sävelletystä kappaleesta, jonka tarina selviää nykyajassa elävän viulistin selvitysten myötä. Hyytävä tarina oli hyvin kirjoitettu ja lopussa oli helpotus. Pidän onnellisista lopuista.
• Tarinan toinen puoli - Marian Keyes. Ostin tämän pokkarin matkalla hiihtolomalle, koska en löytänyt kotoa sopivaa luettavaa. Ihanan paksu kirja, yli 500 sivua, ja viihdyttävä, eli täydellinen lomakirja. Tarinassa kuljetaan kolmen eri naisen, toisiinsa liittyvien tosin, tarinoissa ja nähdään samoista asioista eri puolet. Auttaa ymmärtämään kaikkia. Viihdyin hyvin kaksi päivää tämän parissa. :)
• Elä rohkeasti - Jojo Moyes. Ihanan Louisan tarina päättyy. Trilogian kolmas osa ja varsin koukuttava sellainen. Ensimmäinen osa "Kerro minulle jotain hyvää" oli aivan ihana ja kakkososan luin englanniksi (After you). Suomennokset ovat onnistuneet tavoittamaan kirjailijan tyylin hienosti. Tykkäsin paljon.
• Koirapuisto - Sofi Oksanen. Joululahjakirja appiukolta oli toiveeni mukainen. Softi Oksasen kirjat ovat kiinnostavia toki myös tapahtumapaikkojensa osalta (tässä mm. Ukraina), mutta päähenkilöidensä takia, sillä he ovat aina jollakin tavalla huonoja valintoja tehneitä, eivätkä missään tapauksessa vain rakastettavia hahmoja. Toisaalta, heidän taustansa yleensä kertovat perusteluja, miksi näitä valintoja on tehty. Mielenkiintoinen tarina ja loppu jotenkin avoin, vaikka todennäköisin loppu jää mieleen pyörimään.

Vuonna 2020 lukemani kirjat - määrä nousemaan päin

Aloitin vuonna 2010 tässä blogissani pitämään kirjaa lukemistani opuksista. Siinä vaiheessa kotona oli kaksi tyttöä, 4- ja 2- vuotiaat, ja oma aikani ei ollut täysin omaani. Sitä ennen en lukenut juuri lainkaan useampaan vuoteen lasten ollessa vielä pienempiä. Vietin lopulta lasten kanssa kotona viisi vuotta ja palasin töihin, kun nuorempi oli 2,5-vuotias.

Itselleni oli suuri henkireikä kotona ollessani (niin pitkään) tämä perustamani blogi, ihana yhteisö ja ystäviä, jotka sen kautta sain, ja vaikka itse olen ollut monta vuotta passiivinen täällä, ja blogiystävistäni kuulen enemmän tuolla somen puolella, haluan jatkaa asioiden kirjaamista tänne, omaan muistiini. Pidän kirjoittamisesta, kuten pidän lukemisesta.

Luettuja ja lukemattomia kirjoja...

Mutta lukijana olen flow:n ystävä: haluan istua nojatuoliin aamulla ja lukea, suorastaan ahmia hyvää kirjaa niin kauan, kunnes se päättyy. No, perhe-elämä hiukan vaikeuttaa tuota ja senpä vuoksi minulle, entiselle himolukijalle, kertyy joka vuosi häkellyttävän vähän luettuja kirjoja. Meni pitkään, että luin vain lehtiä, koska niitä saattaa lukea vain muutaman sivun ja jättää kesken, mutta se ei harmita, kuten kirjan kesken jättäminen. Keskittymiskykyni pikkulapsivuosina ei yksinkertaisesti riittänyt enempään. Ilokseni kuitenkin huomaan, että viime vuosina määrät ovat sentään hiukan noususuuntaisia.

En merkitse listaan välttämättä kaikkia kirjoja, jotka ovat "vaiheessa", eli esimerkiksi joitakin työhön liittyviä kirjoja, joista luen vain osia, tai self-help -kirjoja, jotka useimmiten aloitan, mutten pääse loppuun asti. Siispä keskeneräisten kirjojeni lista on loputon...

Osin luettu näistä 2/3

Mutta tähän postaukseeni listaan viime vuoden sekä vuoden 2019 kirjalistat. Vuonna 2019 onnistuin lukemaan 13 kirjaa ja viime vuonna jopa 16 kappaletta. Ja liuta keskeneräisiä tai "aion lukea" -listalla olevia on vielä. Ne näet Lukutoukan helmiä ja sikoja -sivuni lopussa. Täytyypä muuten päivittää sekin osio...

Lukemattomia lukemattomia kirjoja

Viime vuoden kirjoista ehkä eniten jäi mieleeni tuo viimeinen, Suon villi laulu (Delia Owens). Erittäin hienosti kirjoitettu ja sellainen, jota mietti välillä silloinkin, kun ei lukenut. Suosittelen!

Vuonna 2020 luetut kirjat:

• Suon villi laulu - Delia Owens. Joululahjakirja appiukolta, jonka ahmaisin yhdessä päivässä. Tarina Kya-tytöstä ja hänen selviytymisestään oli kerrassaan vangitseva. Hienoa luonnon kuvausta myös. Suosittelen!
• Brida - Paulo Coelho. Ihan mielenkiintoinen kirja Brida-nimisen nuoren naisen matkasta noidaksi Kuun ja Auringon perinteitä tutkien. Kiehtova tarina ja saa melkein uskomaan nykypäivän noituuteen.
• Hopeasiivet - Camilla Läckberg. Tässä kakkososassa arvasin jo juonittelujen tyylin, mutta silti päähenkilö menee niin pitkälle, etten ole aina hänen puolellaan. Viihdyttävää toki ja rohkeaa tehdä päähenkilöstä osin paha. Minä pidän onnellisista lopuista, ja tässä oli vaikea olla iloinen päähenkilön puolesta juuri tuosta pahuuden oikeutuksesta johtuen.
• Kultahäkki - Camilla Läckberg. Koska sain luettavaksi äidiltäni Hopeasiivet, joka on tämän kirjan jatko-osa, piti metsästää tämä ensin lukuun. Kyllähän oli vauhtia, mielenkiintoisia käänteitä ja jännä asetelma, kun en ole varma pidinkö päähenkilöstä. Tai hyväksyinkö hänen tekojaan, vaikka kuinka ymmärsin, että oli kurja menneisyys.
• Vain yksi salaisuus - Simona Ahrnstedt. Luulin jotenkin tämän kirjan olevan enemmän dekkarimainen kuin romanttinen juttu. Siitä asetelmasta tuntui hiukan hölmöltä lukea päähenkilöistä, jotka olivat niin kuvankauniita ja upeita ja seksikkäitä, ja vähän hukassa ja vähän kinkyjä jne. Ihan viihdyttävä tarina, muttei jää mieleen pyörimään.
• Viimeinen näytös - Mari Jungstedt. Aika uusi tuttavuus on Mari Jungstedt, ja tämä dekkari noudattelee samaa kaavaa kuin aiempi ja oli oikein sopiva kesädekkari. Loppuratkaisukin oli yllätys, joten kirja teki tehtävänsä. Plussaa sijoittuminen Gotlantiin, joka kiinnostaa matkakohteena!
• Vain yksi salaisuus - Simona Ahrnstedt. Jotenkin ajattelin, että tässä kirjassa olisi jokin mysteeri, mutta se olikin ihmissuhderomaani, jossa oli jännittäviä juonenkäänteitä, mutta hyvin arvattava loppuratkaisu. Paljon intohimoa ja sänkypelikuvausta, hiukan liikaa omaan makuuni. Sopii ehkä enemmän romantiikannälkäisille lukijoille. Viihdyttävä se silti oli, ok kesälukemista, mutta ei jää askarruttamaan mitenkään.
• Yhdeksän hyvää, kymmenen kaunista - Liane Moriarty. Olen pitänyt Moriartyn kirjoista niiden elämänmakuisten hahmojen vuoksi, eikä tämäkään pettänyt. Juuri sellaista viihdykettä, jota kesälomapäivänä kaipasin! Ensin mietin, että todellakin haluan vastaavaan hyvinvointikeskukseen lomalle, mutta kirjan edetessä tulin toisiin ajatuksiin... Miksi - sen ymmärtää, kun lukee kirjan loppuun asti. :)
• Noita - Camilla Läckberg. Noin 700 taitavasti kudottua monitasoista tarinaa. Otin juhannuksen viihdykkeeksi ja luin, luin, luin, kunnes sain loppuun. Koukuttava ja kiinnostava.
• Parillisia ja parittomia - Jojo Moyes. Tykkään Moyesin elämänmakuisista kirjoista, joissa ei olla täydellisiä, ja joissa tapahtuu säädetään ja mokataan ihmissuhteissa monella tapaa, ja joissa on onnellinen loppu. 
• Toiset kasvot - Mari Jungstedt. En ollut lukenut Jungstedtia aiemmin, mutta tapahtumamiljöö Gotlannin saarella viehättää ja ihan mukavasti tarinaa vievät myös dekkarin poliisihahmot ja juoni. Viihdyin tämän parissa, vaikkei se mikään Sinuhe egyptiläinen ole, eikä tarvitsekaan olla.
• Helmifarmi - Liza Marklund. Aivan uudenlaista Marklundia. Olen lukenut Annika Bengtzonini ja odotin ehkä jotain sen tyyppistä, mutta tämä kirja oli hyvin omanlaisensa. Tarina oli kiehtova ja jännittävä.
• Joka tulella leikkii - Tess Gerritsen. Kiehtova tarina poikkeuksellisesta käsin sävelletystä kappaleesta, jonka tarina selviää nykyajassa elävän viulistin selvitysten myötä. Hyytävä tarina oli hyvin kirjoitettu ja lopussa oli helpotus. Pidän onnellisista lopuista.
• Tarinan toinen puoli - Marian Keyes. Ostin tämän pokkarin matkalla hiihtolomalle, koska en löytänyt kotoa sopivaa luettavaa. Ihanan paksu kirja, yli 500 sivua, ja viihdyttävä, eli täydellinen lomakirja. Tarinassa kuljetaan kolmen eri naisen, toisiinsa liittyvien tosin, tarinoissa ja nähdään samoista asioista eri puolet. Auttaa ymmärtämään kaikkia. Viihdyin hyvin kaksi päivää tämän parissa. :)
• Elä rohkeasti - Jojo Moyes. Ihanan Louisan tarina päättyy. Trilogian kolmas osa ja varsin koukuttava sellainen. Ensimmäinen osa "Kerro minulle jotain hyvää" oli aivan ihana ja kakkososan luin englanniksi (After you). Suomennokset ovat onnistuneet tavoittamaan kirjailijan tyylin hienosti. Tykkäsin paljon.
• Koirapuisto - Sofi Oksanen. Joululahjakirja appiukolta oli toiveeni mukainen. Softi Oksasen kirjat ovat kiinnostavia toki myös tapahtumapaikkojensa osalta (tässä mm. Ukraina), mutta päähenkilöidensä takia, sillä he ovat aina jollakin tavalla huonoja valintoja tehneitä, eivätkä missään tapauksessa vain rakastettavia hahmoja. Toisaalta, heidän taustansa yleensä kertovat perusteluja, miksi näitä valintoja on tehty. Mielenkiintoinen tarina ja loppu jotenkin avoin, vaikka todennäköisin loppu jää mieleen pyörimään.

Vuonna 2019 luetut kirjat:

• Ne jotka ymmärtävät kauneutta - Jojo Moyes. Tarina ensimmäisen maailmansodan Ranskasta ja nykypäivän Iso-Britanniasta seuraten tietyn maalauksen kulkua omistajalta seuraavalle. Vangitseva tarina, jonka halusi ehdottomasti lukea loppuun ja mieluiten heti.
• Mimmit 2 - Katherine Pancol. Kakkososa oli kakkososa, jossa seurattiin enemmänkin Hortensen ja Garyn tarinaa - kävi ilmi, että tämäkin on trilogia, joten pitää hankkia vielä Mimmit 3, ennen kuin paha saa palkkansa, jos saa. Tykkäsin silti tarina kulkee, sopivasti höystettynä huumorilla ja hahmot jo niin tuttuja, että todellakin kiinnostaa, miten heille käy.
• Hiljaisuuden lapset - Torey Hayden. Kirppisurakan keskellä lajittelin paljon kirjoja ja löysin tämän uudestaan. En ole lukenut Haydenia vuosikausiin, koska lapsia saatuani alkoi niin kovasti ahdistaa nämä tarinat. Nyt löysin kirjan, jota en muistanut lukeneeni - vaikka LibraryThing-palvelusta huomasin, että olen lukenut sen jo 2005 - ja luinkin sen nopeasti. Haydenilla on niin inhimillinen ja lämmin ote, että pystyin lukemaan kirjan sen yhden päähenkilön käsittämättömän kamalista kokemuksista huolimatta. Luin kirjaa myös siltä kannalta, että miten ammattilainen lähtee purkamaan lasten erinäisiä ongelmia.
• Mimmit - Katherine Pancol. Ihanaa, sain jatkoa Josephinen, Hortensen ja muiden tarinaan, vaikka tässä kerrotaankin siskopuoli Stellan melko karmeaa tarinaa. Toivon kyllä, että kakkososassa paha saa palkkansa.
• Tyttö joka etsi varjoaan - David Lagercrantz. Paksumpi ja vauhdikkaampi jatko-osa. Vaikka Lagercrantz tekee kunniaa Stieg Larssonin perinnölle, jokin kirjoissa on toisin. Viihdyttävää luettavaa silti.
• Se mikä ei tapa - David Lagercrantz. Jatko-osa Millenium-sarjalle. Olipa hienoa saada tarinalle jatkoa, sillä tykkäsin alkuperäisistä tarinoista Lisbeth Salanderin ja Mikael Blomqvistin parissa.
• Sieluttomat - Markus Ahonen. Vanhan ystäväni uusin kirja - romaani, joka on myös dekkari. Hienoa on huomata, että jännityskirjakin voi olla romaanillinen. Tarina on monisäikeinen ja pahakaan ei ole muuten vain paha - kaikilla on oma painolastinsa. Erityisen hauskaa on lukea kuvausta pääkaupunkiseudun tapahtumapaikoista, osa hyvinkin tuttuja, osa kuuleman perusteella.
• Tuomitut - Vera Vala. Kirja oli todella miellyttävä yllätys, en odottanut paljoa - suomalainen kirjoittaa dekkaria, joka tapahtuu Italiassa, vaikkakin hän on siellä asunut 18 vuotta. Juoni oli kiinnostava ja koukuttava ja lomalukemiseksi todella hyvä. Ahmin kirjan nopeasti, vaikka oli pari muuta kirjaa jo aloitettuna. Erittäin viihdyttävä!
• Afrodite - Elise Title. Kirja oli lojunut pitempään varastossa muuton jälkeen, ja olin ostanut sen joskus alennusmyynnistä, ja unohtanut saman tien. Kannessa luvattiin eroottista trilleriä ja sitä se kai oli, kun aiheena oli psykiatri ja seksuaaliongelmaiset potilaat sekä murhia, joiden kohteena olivat psykiatrin lähipiiri ja asiakkaat. Paksu opus, täydellinen lomaluettava ja viihdyttävä tarina. Kirjan kuitenkin laitan eteenpäin, ei tarvetta lukea sitä uudelleen.
• After you - Jojo Moyes. Englanninkielinen jatko-osa edelliselle. Jatkaa tarinaa siitä, mitä tapahtui Louisalle Willin jälkeen. Pidin tästäkin paljon ja koska toivon aina onnellisia loppuja, olin tyytyväinen tähän kirjaan.
• Kerro minulle jotain hyvää - Jojo Moyes. Varsin koskettava tarina nuoresta naisesta, joka päätyy avustajaksi huonotuuliselle neliraajahalvaantuneelle miehelle. Tarina oli kaunis ja hyvin kirjoitettu, enkä yhtään ihmettele, että siitä tehtiin myös elokuva. Tykkäsin!
• Lasten planeetta - Riikka Pulkkinen. Pulkkisella on oma tyylinsä kirjoittaa ja olen siitä pitänyt. Tässä kuvataan kiinnostavasti kahta tarinaa lomittain ja vasta lopussa selviää, kuka oli kuka ja miten toinen tarina liittyy varsinaiseen päätarinaan, eli avioeroon ja sen jälkeiseen elämään. Mutta taisin hotkaista kirjan liian nopeasti, sillä nyt, kun kirjan lukemisesta on jokunen kuukausi, en enää muista loppuratkaisua niin tarkkaan. Sen muistan, että tunnelma oli positiivinen.
• Sisar talossani - Linda Olsson. Olen aiemminkin lukenut jonkin Olssonin kirjan ja pitänyt siitä kovasti. Tämä kirja oli kaunis ja erittäin tunteisiinkäyvä. Itselläni on rakas sisar ja lukiessani kirjan sisarpuolten tarinaa, miettiessäni hukattuja vuosia ja heidän elämäänsä, kyynelet virtasivat. Kirja herätti kiitollisuutta omasta sisaresta ja ihmissuhteistani ylipäänsä.

Vuonna 2019 lukemani kirjat

Jo monen vuoden ajan olen pitänyt kirjaa vuosittain lukemistani kirjoista - en kirja-arvostelumielessä lainkaan (en yhtään jaksa analysoida lukemiani kirjoja syvemmin muiden iloksi), vaan lähinnä itselleni muistiin merkiten.

Pikkuhiljaa lukemieni kirjojen määrä nousee, vaikka lukuhistoriaani ajatellen ja verrattuna aikaan ennen lapsia, ero on edelleen huima. Mutta silti. Olen löytänyt lukemisen ilon ja aika usein iltaisin sängyssä luen ainakin sen muutaman sivua tai paljon enemmänkin. Kylvyssä luen myös!

Kylpykavereina kirja, kynttilä ja kuohuva.

Vuonna 2019 luettuja kirjoja kertyi 13 kappaletta - vertaa 2018 yhdeksän kappaletta. Jopa yli kirja kuukaudessa - tuntuu kovin vähältä, mutta menneisiin vuosiin verrattuna selkeä parannus!

Oman väsymykseni huomaan siitä, ettei mitään ammattikirjallisuutta tai tietokirjoja oikein jaksa lukea työpäivän ulkopuolella lainkaan, eikä töissä oikein ehdi lukea, joten siihen puoleen pitäisi panostaa sitten, kun on virtaa taas enemmän.

Mutta viime vuonna nämä kirjat toivat iloa ja lisäsivät hyvinvointiani:

Vuonna 2019 luetut kirjat:

• Ne jotka ymmärtävät kauneutta - Jojo Moyes. Tarina ensimmäisen maailmansodan Ranskasta ja nykypäivän Iso-Britanniasta seuraten tietyn maalauksen kulkua omistajalta seuraavalle. Vangitseva tarina, jonka halusi ehdottomasti lukea loppuun ja mieluiten heti.
• Mimmit 2 - Katherine Pancol. Kakkososa oli kakkososa, jossa seurattiin enemmänkin Hortensen ja Garyn tarinaa - kävi ilmi, että tämäkin on trilogia, joten pitää hankkia vielä Mimmit 3, ennen kuin paha saa palkkansa, jos saa. Tykkäsin silti tarina kulkee, sopivasti höystettynä huumorilla ja hahmot jo niin tuttuja, että todellakin kiinnostaa, miten heille käy.
• Hiljaisuuden lapset - Torey Hayden. Kirppisurakan keskellä lajittelin paljon kirjoja ja löysin tämän uudestaan. En ole lukenut Haydenia vuosikausiin, koska lapsia saatuani alkoi niin kovasti ahdistaa nämä tarinat. Nyt löysin kirjan, jota en muistanut lukeneeni - vaikka LibraryThing-palvelusta huomasin, että olen lukenut sen jo 2005 - ja luinkin sen nopeasti. Haydenilla on niin inhimillinen ja lämmin ote, että pystyin lukemaan kirjan sen yhden päähenkilön käsittämättömän kamalista kokemuksista huolimatta. Luin kirjaa myös siltä kannalta, että miten ammattilainen lähtee purkamaan lasten erinäisiä ongelmia.
• Mimmit - Katherine Pancol. Ihanaa, sain jatkoa Josephinen, Hortensen ja muiden tarinaan, vaikka tässä kerrotaankin siskopuoli Stellan melko karmeaa tarinaa. Toivon kyllä, että kakkososassa paha saa palkkansa.
• Tyttö joka etsi varjoaan - David Lagercrantz. Paksumpi ja vauhdikkaampi jatko-osa. Vaikka Lagercrantz tekee kunniaa Stieg Larssonin perinnölle, jokin kirjoissa on toisin. Viihdyttävää luettavaa silti.
• Se mikä ei tapa - David Lagercrantz. Jatko-osa Millenium-sarjalle. Olipa hienoa saada tarinalle jatkoa, sillä tykkäsin alkuperäisistä tarinoista Lisbeth Salanderin ja Mikael Blomqvistin parissa.
• Sieluttomat - Markus Ahonen. Vanhan ystäväni uusin kirja - romaani, joka on myös dekkari. Hienoa on huomata, että jännityskirjakin voi olla romaanillinen. Tarina on monisäikeinen ja pahakaan ei ole muuten vain paha - kaikilla on oma painolastinsa. Erityisen hauskaa on lukea kuvausta pääkaupunkiseudun tapahtumapaikoista, osa hyvinkin tuttuja, osa kuuleman perusteella.
• Tuomitut - Vera Vala. Kirja oli todella miellyttävä yllätys, en odottanut paljoa - suomalainen kirjoittaa dekkaria, joka tapahtuu Italiassa, vaikkakin hän on siellä asunut 18 vuotta. Juoni oli kiinnostava ja koukuttava ja lomalukemiseksi todella hyvä. Ahmin kirjan nopeasti, vaikka oli pari muuta kirjaa jo aloitettuna. Erittäin viihdyttävä!
• Afrodite - Elise Title. Kirja oli lojunut pitempään varastossa muuton jälkeen, ja olin ostanut sen joskus alennusmyynnistä, ja unohtanut saman tien. Kannessa luvattiin eroottista trilleriä ja sitä se kai oli, kun aiheena oli psykiatri ja seksuaaliongelmaiset potilaat sekä murhia, joiden kohteena olivat psykiatrin lähipiiri ja asiakkaat. Paksu opus, täydellinen lomaluettava ja viihdyttävä tarina. Kirjan kuitenkin laitan eteenpäin, ei tarvetta lukea sitä uudelleen.
• After you - Jojo Moyes. Englanninkielinen jatko-osa edelliselle. Jatkaa tarinaa siitä, mitä tapahtui Louisalle Willin jälkeen. Pidin tästäkin paljon ja koska toivon aina onnellisia loppuja, olin tyytyväinen tähän kirjaan.
• Kerro minulle jotain hyvää - Jojo Moyes. Varsin koskettava tarina nuoresta naisesta, joka päätyy avustajaksi huonotuuliselle neliraajahalvaantuneelle miehelle. Tarina oli kaunis ja hyvin kirjoitettu, enkä yhtään ihmettele, että siitä tehtiin myös elokuva. Tykkäsin!
• Lasten planeetta - Riikka Pulkkinen. Pulkkisella on oma tyylinsä kirjoittaa ja olen siitä pitänyt. Tässä kuvataan kiinnostavasti kahta tarinaa lomittain ja vasta lopussa selviää, kuka oli kuka ja miten toinen tarina liittyy varsinaiseen päätarinaan, eli avioeroon ja sen jälkeiseen elämään. Mutta taisin hotkaista kirjan liian nopeasti, sillä nyt, kun kirjan lukemisesta on jokunen kuukausi, en enää muista loppuratkaisua niin tarkkaan. Sen muistan, että tunnelma oli positiivinen.
• Sisar talossani - Linda Olsson. Olen aiemminkin lukenut jonkin Olssonin kirjan ja pitänyt siitä kovasti. Tämä kirja oli kaunis ja erittäin tunteisiinkäyvä. Itselläni on rakas sisar ja lukiessani kirjan sisarpuolten tarinaa, miettiessäni hukattuja vuosia ja heidän elämäänsä, kyynelet virtasivat. Kirja herätti kiitollisuutta omasta sisaresta ja ihmissuhteistani ylipäänsä.

Vertailun vuoksi alla vielä aiemman vuoden lista.

Vuonna 2018 luetut kirjat:

• Kadonneen lapsen tarina - Elena Ferrante. Neliosaisen Napoli-sarjan päätösosa, jota odotin pitkään, samoin äitini ja sisareni. Lilan ja Lenún tarina syventyy entisestään vuosien kuluessa ja lasten lisääntyessä. Kirjan loppu toi haikeuden - joko tämä päättyi.
• Tavalliset pienet pihajuhlat - Liane Moriarty. Koko kirjan ajan viitataan tragediaan, joka tapahtui naapurien välisissä pihajuhlissa. Illan tapahtumia ja mitä niistä seurasi vuorotellaan ja kuoritaan tarinaa kuin sipulia, kerros kerrokselta. Moriarty kirjoittaa tavalla, joka pakottaa lukemaan kirjan loppuun ja haluamaan viimeisen pisteen tarinalle.
• Nainen joka unohti - Liane Moriarty. Mitä tapahtuu, kun menettää muististaan viimeiset 10 vuotta ja esimerkiksi omat lapsensa. Kun on täydellisen rakastunut aviomieheensä, mutta todellisuus on, että ero on ollut raastava. Mielenkiintoa loppuun asti.
• Kuinka rakastutaan - Cecelia Ahern. Viehättävä tarina elämäntaito-oppaihin tukeutuvasta rekrytointikonsultista, joka päättää pelastaa itsetuhoisen miehen kahdessa viikossa. Kyllähän sen arvasi, miten siinä käy, mutta oli kirja silti mukava lukea. Täydellistä kesälukemista.
• Lumous - Siri Hustvedt. Hustvedtin aiempaa tuotantoa, jota en ollut aiemmin nähnyt, tarttui käteeni huoltoaseman kirjakaupasta pokkariversiona. Tarina vei mukanaan ja ahmaisin kirjan miltei yhdeltä istumalta. Hienosti kuvattu tarina, jännittävä ja viihdyttäväkin.
• Hammaskeiju - Eve Hietamies. Olen seurannut Pasasen poikien elämää Yösyötöstä alkaen ja edelleen kirjasta löytyy paljon samastuttavaa, vaikka se kertookin yksinhuoltajaisän ja ekaluookkalaisen pojan elämästä. Positiivista olivat myös ne muutamat naurunpyrskähdykset, jotka kirja kirvotti.
• Ne jotka jäävät ja ne jotka lähtevät - Elena Ferrante. Kolmas Napoli-sarjan osa oli se, jota odotin kovasti. Luulin, että sarja päättyy tähän, mutta se onkin neliosainen, joten viimeistä vielä pitää odottaa. Lilan ja Elenan tarina kiehtoo edelleen ja tempaa mukaansa.
• Scarlet Feather - Maeve Binchy. Pidän Binchyn kirjoista, tässäkin paljon hyvää ja luin kirjaa mielelläin. Arvasin kyllä lopputuloksen jo aika alkuvaiheessa, ja siinä mielessä kirja jatkui melko pitkään. Luin sen englanniksi ja täytyy sanoa, että teksti oli todella pienellä kirjasimella. :) Viihdyttävä kuitenkin!
• Kaaos - Patricia Cornwell. Kay Scarpetta -kirjat ovat nykyään jo vähemmän synkeitä. Tai siis verrattuna moneen muuhun, ne ovat yltiösynkeitä, mutta jossain vaiheessa sarjaa ne olivat siis todella raskaita lukea. Taattua tavaraa, olen ollut mukana jo kauan, joten jokaisen uuden Scarpetan aion lukea.

Vuonna 2018 lukemani kirjat

Olen tallettanut muistiin lukemani kirjat jo useamman vuoden ajan tänne blogiin, ihan 2010 vuodesta alkaen. Vaikka en tätä blogia ole ehtinyt tai jaksanut viime vuosina juuri päivittää, tämän päivityksen teen mielelläni ja itselleni muistiin.

Vuosi 2018 on ollut toipumista raskaahkosta raksa-ajasta. Luulin, että lukisin paljon enemmän,erityisesti talven aikaan. Jonkin verran enemmän luinkin, mutta kevään ja kesän tullen pihanlaitto ja puutarhanhoito veivät kaistaa ja luin lähinnä lehtiä. Mökillä toki kirjaakin sai lukea kaikessa rauhassa.

Näyttää siltä, että myös työtilanteeni vaikuttaa lukumotivaatiooni ja jaksamiseeni. Kulunut syksy oli todella tiivis ja rankka töissä, työ paljolti suorittamista muun paitsi valmentamisen osalta. Valmentamista ei voi suorittaa, mutta se vaatii aikaa palautumiseen, jota syksy ei paljoa tarjonnut. Uuden oppimiseen ei ole ollut kaistanleveyttä, eikä keskittymiskykyä kuin lehtien lukemiseen. Iltaisin istuin zombiena tv:n äärellä ja sängyssä muutaman sivun jälkeen kirja saattoi kuukahtaa naamalleni.

Siksipä joululoma tuli tervetulleena taukona vastaan ja onnellisena luin parissa päivässä Kadonneen lapsen tarinan. Toinen ja kolmas kirja ovat jo luvussa, mutta ne kirjataan uudelle vuodelle 2019.

Vuonna 2018 luetut kirjat:

• Kadonneen lapsen tarina - Elena Ferrante. Neliosaisen Napoli-sarjan päätösosa, jota odotin pitkään, samoin äitini ja sisareni. Lilan ja Lenún tarina syventyy entisestään vuosien kuluessa ja lasten lisääntyessä. Kirjan loppu toi haikeuden - joko tämä päättyi.
• Tavalliset pienet pihajuhlat - Liane Moriarty. Koko kirjan ajan viitataan tragediaan, joka tapahtui naapurien välisissä pihajuhlissa. Illan tapahtumia ja mitä niistä seurasi vuorotellaan ja kuoritaan tarinaa kuin sipulia, kerros kerrokselta. Moriarty kirjoittaa tavalla, joka pakottaa lukemaan kirjan loppuun ja haluamaan viimeisen pisteen tarinalle.
• Nainen joka unohti - Liane Moriarty. Mitä tapahtuu, kun menettää muististaan viimeiset 10 vuotta ja esimerkiksi omat lapsensa. Kun on täydellisen rakastunut aviomieheensä, mutta todellisuus on, että ero on ollut raastava. Mielenkiintoa loppuun asti.
• Kuinka rakastutaan - Cecelia Ahern. Viehättävä tarina elämäntaito-oppaihin tukeutuvasta rekrytointikonsultista, joka päättää pelastaa itsetuhoisen miehen kahdessa viikossa. Kyllähän sen arvasi, miten siinä käy, mutta oli kirja silti mukava lukea. Täydellistä kesälukemista.
• Lumous - Siri Hustvedt. Hustvedtin aiempaa tuotantoa, jota en ollut aiemmin nähnyt, tarttui käteeni huoltoaseman kirjakaupasta pokkariversiona. Tarina vei mukanaan ja ahmaisin kirjan miltei yhdeltä istumalta. Hienosti kuvattu tarina, jännittävä ja viihdyttäväkin.
• Hammaskeiju - Eve Hietamies. Olen seurannut Pasasen poikien elämää Yösyötöstä alkaen ja edelleen kirjasta löytyy paljon samastuttavaa, vaikka se kertookin yksinhuoltajaisän ja ekaluookkalaisen pojan elämästä. Positiivista olivat myös ne muutamat naurunpyrskähdykset, jotka kirja kirvotti.
• Ne jotka jäävät ja ne jotka lähtevät - Elena Ferrante. Kolmas Napoli-sarjan osa oli se, jota odotin kovasti. Luulin, että sarja päättyy tähän, mutta se onkin neliosainen, joten viimeistä vielä pitää odottaa. Lilan ja Elenan tarina kiehtoo edelleen ja tempaa mukaansa.
• Scarlet Feather - Maeve Binchy. Pidän Binchyn kirjoista, tässäkin paljon hyvää ja luin kirjaa mielelläin. Arvasin kyllä lopputuloksen jo aika alkuvaiheessa, ja siinä mielessä kirja jatkui melko pitkään. Luin sen englanniksi ja täytyy sanoa, että teksti oli todella pienellä kirjasimella. :) Viihdyttävä kuitenkin!
• Kaaos - Patricia Cornwell. Kay Scarpetta -kirjat ovat nykyään jo vähemmän synkeitä. Tai siis verrattuna moneen muuhun, ne ovat yltiösynkeitä, mutta jossain vaiheessa sarjaa ne olivat siis todella raskaita lukea. Taattua tavaraa, olen ollut mukana jo kauan, joten jokaisen uuden Scarpetan aion lukea.

Vuonna 2017 luetut kirjat:

• Ihan tavallisena päivänä - Kate Atkinson. Tämä oli myös uusi kokemus Atkinsonin dekkarisarjasta, jossa päähenkilönä seikkailee Jackson Brody -niminen entinen poliisi. Lainasin kirjan äidiltäni muutaman muun joukossa, enkä ensin edes tiennyt sen olevan dekkari. Miellyttävä yllätys! Monipolvinen tarina, jossa selvittämättä jääneiden murhien tai katoamisten uhrien läheiset yllättävällä tavalla liittyvät toisiinsa nykyhetkessä.
• Hyvä aviomies - Liane Moriarty. Ensimmäinen kokemukseni Moriartyn teksteistä. Erittäin viihdyttävä, mutkikas, haikea ja syvällinen tarina muutaman perheen elämistä, jotka kietoutuvat yllättävällä tavalla toisiinsa. Ehdottomasti hyvä valinta kesälukemiseksi.
• Uuden nimen tarina - Elena Ferrante. Toinen osa Napoli-sarjaa ahmittuna loman lomassa. Kerrassaan kiehtova kahden nuoren naisen ystävyydestä ja hyvinkin erilaisista elämänpoluista, jotka kuitenkin aina vaikuttavat toisen elämään ja risteävät toisinaan. Kirjailijan henkilöllisyyttähän ei tiedetä, mikä lisää kiinnostusta hänen kirjojensa ympärillä. Sarjaan kuuluu vielä kaksi kirjaa, joita ei ole vielä suomennettu. Odotan kärsimättömänä saavani edes englanninkieliset versiot käsiini nopeammin.
• Loistava ystäväni - Elena Ferrante. Ihana kollegani antoi syntymäpäivälahjaksi tämän kirjan ja sen jatko-osan evästeenä, että minun pitää lukea lomalla. Hän näki keväisen stressitasoni ja totesi, että pitää tehdä sitä, mistä tykkää, edes lomalla. Olenpa iloinen, että sain tämän tarinan käsiini. Katherine Pancolin trilogian jälkeen jäi tyhjä olo, kuten usein hyvin kirjojen/kirjasarjojen jälkeen jää. Tämä kirja täytti tuon tyhjiön, tempaisi mukanaan ja sai ahmimaan myös kakkososan.
• Norma - Sofi Oksanen. Hurjan mielenkiintoinen tarina erilaisesta naisesta ja mihin soppaan hän joutuu selvittäessään, mitä äidilleen tapahtui ennen hänen kuolemaansa. Oksasella on erittäin kiehtova tapa kirjoittaa ja tämän kirjan halusin ehdottomasti lukea loppuun. 
• Central Parkin oravat ovat surullisia maanantaisin - Katherine Pancol. Kolmeosaisen kirjasarjan päätös. Yli 900 sivua. Johon oli ihana uppoutua pitkiksi ajoiksi (tai kunnes kirja horjahti käsistäni kasvoilleni ollessani nukahtamaisillani). Pidin tästä(kin) kirjasta kovasti. Paljon tuttuja henkilöitä, kasvutarinoita, kauniita ja mielenkiintoisia yksityiskohtia, draamaa ja loistokasta kielenkäyttöä. Suuri nautinto lukea Pancolin kirjoja, ja siitä kiitos myös taitavalle suomentajalle.
• Katse menneisyydestä - Mary Higgins Clarke. Pienelle lomalle lähtiessäni halusin ahmaistavan pokkarin, sillä kotona oli paksu kirja kesken. Tämä kirja oli taattua Clarkea, koukkuja, joihin tarttua ja joiden lopputuleman haluaa tietää. Harmi, että kirja loppui kesken loman ja loppuajan olin tabletin varassa nettilehtiä lukien.
• Riistetty - Patricia Cornwell. Toinen joululahjakirjani pelasti puolestaan influenssaviikkoni (kun olin taas voimissani lukeakseni). Luin ja luin ja luin, kunnes sain kirjan loppuun. Juuri niin kuin mieluiten kirjoja luen. Päähenkilöiden ahdinko jatkuu, älykäs ja kiero hahmo menneisyydestä piinaa ja murhaa edelleen. Koukuttava juoni, eikä lopullista pistettä kyseisen psykopaatin tarinaan vieläkään saatu.

Linkki koko kirjalistaani on tässä: https://arkitaivas.blogspot.com/p/lukutoukan-helmia-ja-sikoja.html

Vuonna 2017 lukemani kirjat

Blogini on ollut pitkään tauolla ja satunnaisen päivityksen alla. Syynä pääasiassa pari vuotta sitten alkanut taloprojekti, joka saatiin suurin piirtein loppuun viime marraskuussa. Toisaalta samoihin aikoihin on sijoittunut uuden työni aloitus, ja koska uudessa työssäni pääsen vuoropuheluun ihmisten kanssa ja toteuttamaan sisällöntuottamisen ja luomisen tarvettani kiitettävästi, olen huomannut, etten tarvitse kirjoittamista enää niin paljon. Sama pätee askartelujen kohdalla. Toki aikaakin on ollut liian niukasti.

Toivon, että vuonna 2018 jaksan innostua jälleen lukemisesta, koska tilaisuuksia siihen pitäisi olla paljon enemmän. Voi olla tosin, että pianon pimputtelu vie osansa, sillä nyt, kun sekin on nyt niin helppoa (piano ja nuotit käsillä koko ajan), toivon aktivoituvani siinäkin. Askartelu on asialistallani myös. Tänä vuonna on aika panostaa omaan hyvinvointiin!

Alla lista itsellenikin muistiin vuoden 2017 lukusaldosta. Kiinnostavin tuttavuus alkoi Elena Ferranten kanssa. Odotan kirjan kolmatta suomennosta - tai jos en malta, luen englanninkielisen alkuteoksen...

Vuonna 2017 luetut kirjat:

Ihan tavallisena päivänä - Kate Atkinson. Tämä oli myös uusi kokemus Atkinsonin dekkarisarjasta, jossa päähenkilönä seikkailee Jackson Brody -niminen entinen poliisi. Lainasin kirjan äidiltäni muutaman muun joukossa, enkä ensin edes tiennyt sen olevan dekkari. Miellyttävä yllätys! Monipolvinen tarina, jossa selvittämättä jääneiden murhien tai katoamisten uhrien läheiset yllättävällä tavalla liittyvät toisiinsa nykyhetkessä.

Hyvä aviomies - Liane Moriarty. Ensimmäinen kokemukseni Moriartyn teksteistä. Erittäin viihdyttävä, mutkikas, haikea ja syvällinen tarina muutaman perheen elämistä, jotka kietoutuvat yllättävällä tavalla toisiinsa. Ehdottomasti hyvä valinta kesälukemiseksi.

Uuden nimen tarina - Elena Ferrante. Toinen osa Napoli-sarjaa ahmittuna loman lomassa. Kerrassaan kiehtova kahden nuoren naisen ystävyydestä ja hyvinkin erilaisista elämänpoluista, jotka kuitenkin aina vaikuttavat toisen elämään ja risteävät toisinaan. Kirjailijan henkilöllisyyttähän ei tiedetä, mikä lisää kiinnostusta hänen kirjojensa ympärillä. Sarjaan kuuluu vielä kaksi kirjaa, joita ei ole vielä suomennettu. Odotan kärsimättömänä saavani edes englanninkieliset versiot käsiini nopeammin. Myös mummoni odottaa seuraavaa suomennosta kärsimättömänä.

Loistava ystäväni - Elena Ferrante. Ihana kollegani antoi syntymäpäivälahjaksi tämän kirjan ja sen jatko-osan evästeenä, että minun pitää lukea lomalla. Hän näki keväisen stressitasoni ja totesi, että pitää tehdä sitä, mistä tykkää, edes lomalla. Olenpa iloinen, että sain tämän tarinan käsiini. Katherine Pancolin trilogian jälkeen jäi tyhjä olo, kuten usein hyvin kirjojen/kirjasarjojen jälkeen jää. Tämä kirja täytti tuon tyhjiön, tempaisi mukanaan ja sai ahmimaan myös kakkososan.

Norma - Sofi Oksanen. Hurjan mielenkiintoinen tarina erilaisesta naisesta ja mihin soppaan hän joutuu selvittäessään, mitä äidilleen tapahtui ennen hänen kuolemaansa. Oksasella on erittäin kiehtova tapa kirjoittaa ja tämän kirjan halusin ehdottomasti lukea loppuun.

Central Parkin oravat ovat surullisia maanantaisin - Katherine Pancol. Kolmeosaisen kirjasarjan päätös. Yli 900 sivua. Johon oli ihana uppoutua pitkiksi ajoiksi (tai kunnes kirja horjahti käsistäni kasvoilleni ollessani nukahtamaisillani). Pidin tästä(kin) kirjasta kovasti. Paljon tuttuja henkilöitä, kasvutarinoita, kauniita ja mielenkiintoisia yksityiskohtia, draamaa ja loistokasta kielenkäyttöä. Suuri nautinto lukea Pancolin kirjoja, ja siitä kiitos myös taitavalle suomentajalle.

Katse menneisyydestä - Mary Higgins Clarke. Pienelle lomalle lähtiessäni halusin ahmaistavan pokkarin, sillä kotona oli paksu kirja kesken. Tämä kirja oli taattua Clarkea, koukkuja, joihin tarttua ja joiden lopputuleman haluaa tietää. Harmi, että kirja loppui kesken loman ja loppuajan olin tabletin varassa nettilehtiä lukien.

Riistetty - Patricia Cornwell. Toinen joululahjakirjani pelasti puolestaan influenssaviikkoni (kun olin taas voimissani lukeakseni). Luin ja luin ja luin, kunnes sain kirjan loppuun. Juuri niin kuin mieluiten kirjoja luen. Päähenkilöiden ahdinko jatkuu, älykäs ja kiero hahmo menneisyydestä piinaa ja murhaa edelleen. Koukuttava juoni, eikä lopullista pistettä kyseisen psykopaatin tarinaan vieläkään saatu.

Tässä linkki kokoelmaani luetuista kirjoistani vuosien varrelta:  http://arkitaivas.blogspot.fi/p/lukutoukan-helmia-ja-sikoja.html

Vuosi 2016 - vähäisten luettujen kirjojen vuosi

Olen joka vuoden alussa listannut tänne edellisen vuoden luetut kirjani, kuten nytkin teen. Minulla on iso epäilys, etten ole muistanut merkitä kaikkia lukemiani kirjoja, sillä niitä on elämänvaiheeseen nähden hurjan vähän. Toisaalta, lukemattomien lehtieni pinotkin ovat korkeat, että taitaa olla niin, ettei tänä vuonna ollutkaan niin paljon aikaa tai inspiraatiota lukemiselle.

Pääsin unelmatyöhöni viime tammikuun lopulla, mutta se tarkoitti myös sitä, että päivisin työmatkoihin kuluu 1 h 15 min - 2 h, minkä lisäksi elämme lasten harrastusten suhteen todellakin ruuhkavuosia. Lapsia kuljetettiin syksyllä kuutena päivänä viikossa johonkin suuntaan, parhaina päivinä molempia eri suuntiin. Onnistuimme kuitenkin puolen syksyn paikkeilla saamaan kimppakyydityksiä osalle harrastuksista. Onneksi kevätpuolella jää jotain pois, mikä helpottaa kuljetusrumbaa selkeästi. Lasten mentyä nukkumaan en todellakaan tarttunut kirjaan, vaan lysähdin tv:n eteen, josta päästyäni sänkyyn jaksoin tosiaan lukea pari kolme sivua ennen kuin huomasin, että kirja nytkähtelee torkahtelun tahtiin. Siinä vaiheessa sitten oli parasta vain sulkea silmät.

Tälle vuodelle on tosin jo hyvä alku: yksi paksu kirja luettuna... Olen aina rakastanut lukemista, mutta muutama sivu iltaisin ennen kuin kirja notkahtaa kädestäni, ei vastaa haluamaani uppoutumista.

Joululomalla sain luettua ihan mukavasti, sen jälkeen influenssa naulitsi minut kodin rauhaan ja ensimmäistä päivää lukuunottamatta, jaksoin lukea lehtiä ja kirjaa varsin hyvin. Ihanaa! Oikeastaan tauti toi tervetulleen tauon. Tamiflu-lääkitys tepsi aika nopeasti ja säryt ja kuume katosivat, mutta olin voimaton useamman päivän. Eli en oikein voinut tehdä muuta kuin hyvällä omatunnolla lepäillä ja lukea. Nyt olen kyllä aika kiitollinen siitä.

Vuonna 2017 rakennusprojektimme alkaa vihdoin realisoitua ja suunnitelmien tarvetta on jatkuvasti, kuten myös valintojen. Saa nähdä, millainen on kirjasaldoni vuoden lopussa.

Vuonna 2016 luetut kirjat:

• Samaa verta - Patricia Cornwell. Joululahjaksi toivoin kahta uusinta Cornwellia ja sain kuin sainkin. Joulunpyhät pelastettu. Tässä kirjassa jännitys säilyy pitkään, koska kieroa murhaajaa, jolla on henkilökohtainen agenda päähenkilöitä vastaan, ei voi tietää tai ainakaan arvata kovin helposti. Eikä tarina päättynyt tähän kirjaan...
• Sydämenmurskajaiset - Markus Ahonen. Tämä on mielestäni Markuksen paras kirja. Juoni on kiehtova ja arvoituksellinen; lukijan pitää olla tarkkana, mistä itse pidän (yleensä arvaan murhaajat aivan liian helposti). Kirja on paksu, eli luettavaa on ihanan paljon.
• Jäljet - Markus Ahonen. Kolmas Isaksson-dekkari, joka ilmestyi jo 2014. Pidän Isakssonista ja kirjailija on hyvä ystäväni. Odotan innolla, että pääsen käsiksi hänen uusimpaansa...
• Kilpikonnien hidas tanssi - Katherine Pancol. Jatkokirja Pancolilta. Koukuttava ja hyvin kirjoitettu tarina. Odotan innolla kolmannen lukemista.
• The Shadow Of Your Smile - Mary Higgins Clark. Taattua Higgins Clarkin jännitysviihdettä. Kiva lukea pitkästä aikaa kirja alkukielellään. Viihdyttävää, muttei jää mietityttämään.
• Krokotiilin keltaiset silmät - Katherine Pancol. Todella mukaansa tempaava ja hieno kuvaus ihmisistä, jotka ovat samaa perhettä tai sukua, hyvin erilaisia, erilaisissa elämäntilanteissa ja miten ovat sellaisiksi tulleet. Kirjasarjan ensimmäinen. Toinen on jo luvussa...

Vuoden 2014 lukulista

Aiempien vuosien tapaan, olen myös vuoden 2014 pitänyt kirjaa lukemistani opuksista blogin sivulla Lukutoukan helmiä ja sikoja. Tässä viime vuoden listani. Nyt, kun opintoni ovat toistaiseksi ohi, toivon, että kaistaa vapautuu enemmän kirjoille.


Vuonna 2014 luetut kirjat:

• Tomuksi ja tuhkaksi - Patricia Cornwell. Joululahjakirjani oli taattua tavaraa. Monimutkainen, tarkasti kehitelty juoni ja tutut päähenkilöt. Viihdyin kirjan parissa, kuten aina joululomalla...
• Leijapoika - Khaled Hosseini. Epäröin tarttua tähän paljon kiitettyyn romaaniin itsesuojeluvaistosta: epäilin, että minua alkaa ahdistaa, jos tarinassa on paljon kurjuutta lasten elämässä. Onneksi lopulta pääsin yli pelostani, sillä Leijapoika on hieno kirja. Näkökulma on sen "vähemmän" hyvän ja sankarillisen pojan, ja siksi mielenkiintoinen. Viivyin kirjan tunnelmissa vielä tovin sen luettuani.
• Ellei - Carol Shields. Ihan mukava luettava, tarinassa äidillä hätä aikuisen lapsensa valinnoista, mutta kesti todella kauan saada tämä luettua. Kirja oli yöpöydälläni varmaan puoli vuotta, mutta yhtenäkään iltana en tempautunut ahmimaan koko kirjaa loppuun. Joskus niin käy. Silti aivan kelpo kirja, ei mikään turha luettava.
• Raja - Riikka Pulkkinen. Paljon kehuttu esikoisromaani. Tarina vei kyllä mukanaan, sillä kirjan hahmot olivat uskottavia ja tarinan halusi lukea loppuun. Mukavaa vaihtelua opiskelukirjoihin.
• Fine van Brooklyn - Mika Waltari. Pienoisromaani, jonka Waltari kirjoitti 1938 perustuen paljolti hänen omiin nuoruuden kokemuksiinsa Ranskan Carnacissa. Kirjan naishahmo on samaa turmeltunutta viettelijätärtyyppiä kuin Sinuhen Nefernefernefer. Kirjan miespäähenkilöä, jossa on paljon Waltaria itseään, kävi kovasti sääliksi, joskus hiukan jo nolottikin hänen lammasmainen ihastuksensa tuota tytönhuitukkaa kohtaan. Silti viihdyin tämänkin lyhyen kirjan parissa, sillä pidän Waltarin kielestä.
• Amerikkalainen elegia - Siri Hustvedt. Alennusmyynneissä tartuin muutamaan kirjaan, joita olin kaavaillut lukevani jo aiemmin. Olen iloinen, että tämä kirja vihdoin tuli mukaani. Hustvedt kertoo monipolvisen tarinan, kuvaa mielestäni aidosti päähenkilömiehen ajatuksia ja tuntoja. Ja kirjan haluaa lukea loppuun.
• Tarhapäivä - Eve Hietamies. Jatkoa Yösyöttö-kirjan tarinalle. Hietamies kuvaa mielestäni aidon oloisesti miehen ajatusmaailmaa. Tilanne kahden viisivuotiaan yksinhuoltajana, joskin toisen heistä väliaikaisena sellaisena, on aika raastava. Vastaavat ajat ovat tässä vielä itselläkin osin menossa, joten komppaan kirjan tapahtumia kyllä. Välillä jatkuva einesten lämmittäminen ja kasvisten poissaolo syömisistä alkoi öklöttää jostain syystä, ja ylipäänsä miehen elämäntilanne, josta ei tuntunut olevan ulospääsyä, ahdisti. Onneksi lopussa oli valoa tunnelin päässä - minä pidän onnellisista lopuista. Luin kirjan niin vauhdikkaasti kuin pystyin; sen verran se tempasi mukaansa.
• Ei koskaan liian myöhäistä saada onnellinen lapsuus - Ben Furman. Jo melko vanha opus tarttui hyvästä nettikirjakaupan tarjouksesta mukaan pokkarina. Helppoa luettavaa, ajatuksenaihettakin antavaa. Ne, jotka ovat selvinneet elämässään hyvin vaikeasta lapsuudestaan huolimatta, pystyvät jollakin tapaa suhtautumaan menneisiin tapahtumiin voimavaroja, näkökulmaa, viisauttakin antavina, eivätkä ole jääneet menneisyytensä uhreiksi. Siinä vasta mietittävää.
• Näkökulman vaihtamisen taito - Antti S. Mattila. Opintoihin liittyvää kirjallisuutta, jonka luin suurella mielenkiinnolla. Näkökulman vaihtaminen eli uudelleenmäärittely (reframing) on taito, josta on hyötyä kenelle vain. Kirjassa valotettiin uudelleenmäärittelyn historiaa sekä annettiin monia käytännön esimerkkejä, miten taitoa on käytetty terapiamaailmassa. Oli hauska huomata olevansa samaa mieltä muun muassa yli 2000 vuotta sitten eläneen Epiktetoksen kanssa...
• Vieras mies tuli taloon - Mika Waltari. Olen ollut Waltarin suhteen vain yhden romaanin nainen, Sinuhen. En ollut tarttunut muihin Waltarin kirjoihin, vaikka tilaisuuksia on ollut. Löysin kirpputorilta kirjan, josta löytyi tämä ja Fine van Brooklyn -pienoisromaanit. Waltarin upea kielellinen kyky loihtia tunnelmia ja maisemia ihastutti jälleen. Surullinen tarina, joka kosketti.
• Paljaat luut - Patricia Cornwell. Taattua Cornwellin tyyliä. Koukuttava juoni, ja myös Scarpettan oma elämä oli vähemmän ahdistavaa kuin joskus menneinä vuosina. Luin nopeasti ja viihdyin kirjan parissa.
• Kohtuullinen määrä tieteellisiä psykologian artikkeleita sekä vaihteleva määrä lukuja useista alan oppikirjoista.